22 elämänohjetta

(Tämä on toinen listoista, jotka löysin papereiden kätköistä. Kirjoittajaa/julkaisijaa en valitettavasti muista. Huomasin myös, että listan alkupää puuttuu...)

1. Älä yritä ostaa onnellisuutta.
Monet haluamamme asiat ovat kalliita. Todellisuudessa asiat, jotka todella tyydyttävät meitä ovat ilmaisia - nauru, läheisyys, rakkaus ja oman intohimon toteuttaminen.

2. Älä odota muiden tuovan sinulle onnellisuutta.
Jos et ole onnellinen itsesi kanssa, et tule koskaan olemaan onnellinen pitkäaikaisessa suhteessakaan. Jos onnesi on kiinni jostakin ulkopuolisesta ihmisestä tai asiasta, se voidaan ottaa pois silmänräpäyksessä. Rakenna siis ensin vakautta omaan elämääsi, löydä onni sisältäsi, sitten voit jakaa sen jonkun toisen kanssa.

3. Älä ole saamaton.
Älä ajattele liikaa tai luot ongelmia joita ei alun perin ollut olemassakaan. Arvioi tilanne ja toimi sen mukaisesti. Et voi muuttaa asiaa, jota et tiedosta. Jos haluat päästä eteenpäin, lähde liikkeelle ja ota ensimmäinen askel.

4. Älä ajattele että et ole valmis.
Tilaisuuden tullen kukaan ei ole 100% valmis. Useimmat mahdollisuudet pakottavat meidät kasvamaan mukavuusalueemme ulkopuolelle, joten alku voi tuntua hankalalta tai pelottavalta.

5. Älä ryhdy suhteisiin vääristä syistä.
Suhteet tulee valita tarkoin. On parempi olla yksin kuin huonossa suhteessa. Meillä ei ole mitään kiirettä. Jos jokin asia on tarkoitettu tapahtuvaksi, se tapahtuu - oikeaan aikaan, oikean ihmisen kanssa ja parhaista syistä. Rakastu silloin kun olet valmis, älä silloin kun olet yksinäinen.

6. Älä tyrmää uusia suhteita koska edelliset eivät toimineet.
Jokaisella ihmisellä joka tulee elämäämme, on tarkoitus. Joku testaa sinua, joku käyttää sinua ja joku opettaa sinua. Mutta tärkeimpänä, joku tuo esiin parhaat puolesi.

7. Älä yritä kilpailla kaikkien kanssa.
Älä huolestu siitä, että muut pärjäävät paremmin kuin sinä. Keskity voittamaan itsesi ja omat saavutuksesi. Menestys on kilpailua vain SINUN ja ITSESI kanssa.

8. Älä ole katellinen muille.
Kateellinen laskee kaiken mitä toisilla on, sen sijaan että näkisi kiitollisena kaiken mitä itsellä on. Kysy itseltäsi: "Mitä sellaista minulla on mitä kaikki haluavat?"

9. Älä valita ja sääli itseäsi.
Elämän haasteet tulevat tiellemme tarkoituksella - ohjaamaan meitä polullamme siihen suuntaan johon meidän on tarkoitettu kulkevan. Et ehkä näe tai ymmärrä syitä juuri nyt kun haasteet tulevat ja ne saattavat olla hyvin kipeitä. Mutta mieti aiemmin kokemiasi vastoinkäymisiä ja mitä niistä on lopulta seurannut. Ehkä olet päätynyt parempaan elämäntilanteeseen, seuraan, olotilaan tai paikkaan. Joten hymyile! Näytä kaikille että olet tänään paljon vahvempi ihminen kuin olit eilen.

10. Älä ole vihainen.
Älä elä viha sydämessäsi, koska siten lopulta satutat enemmän itseäsi kuin vihasi kohdetta. Anteeksiantaminen ei tarkoita "Hyväksyn sen mitä teit minulle." Se tarkoittaa "En anna sen mitä teit, pilata onnellisuttani ikuisesti." Anteeksianto on vapautus, päästä irti, löydä rauha ja vapauta itsesi. Muista että anteeksianto ei koske pelkästään muita ihmisiä, vaan myös sinua itseäsi. Jos tarve vaatii, anna itsellesi anteeksi, jatka matkaa ja toimi seuraavalla kerralla toisin.

11. Älä anna muiden vetää sinua heidän tasolleen.
Älä alenna rimaasi niiden vuoksi, jotka eivät halua nostaa omaa rimaansa.

12. Älä tuhlaa aikaasi selittämällä itseäsi muille.
Ystäville ei tarvitse selittää, viholliset eivät usko sinua kuitenkaan. Toimi niin kuin tiedät sydämessäsi olevan oikein.

13. Älä tee jatkuvasti samoja asioita uudelleen ja uudelleen ilman taukoja.
Juuri oikea hetki pysähtymiseen ja syvään hengittämiseen on silloin kun sinulla ei ole siihen aikaa. Jos teet jatkuvasti samoin kuin ennenkin, saat myös samat tulokset kuin ennenkin. Joskus on hyvä ottaa etäisyyttä nähdäkseen selkeästi.

14. Älä jätä huomioimatta pienten hetkien kauneutta.
Nauti pienistä asioista sillä jonain päivänä saatat katsoa taaksepäin ja ymmärtää, että ne olivatkin suuria asioita. Parhaat elämäsi hetket ovat pieniä, nimettömiä hetkiä jotka vietät hymyilleen jonkun sinulle tärkeän ihmisen kanssa.

15. Älä yritä olla täydellinen.
Todellinen maailma ei palkitse perfektionisteja, se palkitsee ne jotka saavat asiat tehtyä.

16. Älä mene sieltä missä aita on matalin.
Elämä ei ole helppoa varsinkaan silloin kun haluat saavuttaa jotain mielekästä. Älä mene helpoimman kautta vaan tee jotain erikoista!

17. Älä esitä että asiasi ovat kunnossa jos ne eivät ole.
Välillä on ihan hyvä romahtaa. Sinun ei tarvitse aina esittää olevasi vahva, eikä ole mitään tarvetta jatkuvasti todistella että kaikki on hyvin. Älä myöskään mieti mitä muut ajattelevat - itke jos siltä tuntuu - itkeminen on terveellistä. Mitä nopeammin sen teet, sitä nopeammin olet taas valmis hymyilemään.

18. Älä syytä muita ongelmistasi.
Se kuinka hyvin kykenet saavuttamaan unelmasi, riippuu siitä kuinka kykenevä olet ottamaan vastuun omasta elämästäsi. Kun syytät muita ihmisiä vastoinkäymisistäsi, välttelet vastuuta - annat vallan elämästäsi muille ihmisille.

19. Älä yritä olla kaikkea kaikille.
Kaikkien miellyttäminen on mahdotonta ja sen yrittäminen vie sinulta voimat. Mutta jos saat yhden ihmisen hymyilemään, VOIT muuttaa maailmaa. Et ehkä koko maailmaa mutta ainakin sen ihmisen maailman.

20. Älä murehdi niin paljon.
Murehtiminen ei poista huomisen taakkaa, se poistaa ilon tältä päivältä. Voit testata onko murehtiminen sen väärti kysymällä nämä kysymykset: "Onko tällä väliä vuoden päästä?" "Kolme vuoden päästä?" "Viiden vuoden?" Jos ei, sitten sitä ei kannata murehtia.

21. Älä keskity asioihin, joiden et halua tapahtuvan.
Keskity niihin asioihin joiden haluat tapahtuvan. Kaikkien menestystarinoiden takana on positiivinen ajattelu. Jos heräämme joka aamu ajatellen, että tänään tapahtuu jotain mahtavaa ja upeaa, ja todella kiinnität huomiosi siihen, tulet huomaamaan että olet oikeassa.

22. Älä ole kiittämätön.
Riippumatta siitä kuinka hyvin tai huonosto asiasi ovat, herää joka aamu kiitollisena elämästäsi. Jossakin muualla joku taistelee epätoivoisesti omasta elämästään. Sen sijaan että miettisit kaikkea mitä sinulta puuttuu, mieti mitä sellaista sinulla on, mikä puuttuu kaikilta muilta.

25 ohjetta elämääsi

Siivoilin viikonloppuna (jälleen) olohuoneen pöytääni ja törmäsin paperinippuun. Selasin tuon nipun läpi ja löysin sen kätköistä kaksi erilaista elämänohje-listaa, jotka olen jostain joskus kopioinut itselleni.

Valitettavasti en muista mistä olen nämä kopioinut enkä muista kuka ne on kirjoittanut, joten jos listat tuntuvat tutuilta ja/tai tunnistat kirjoittajat, voit vapaasti kommentoida sen kommentti-kenttään. Kiitos!

Tässä 25 elämänohjetta:

  1. Hyvä idea ei ole mitään ilman toimintaa.
  2. Asiat eivät yleensä ole niin hyvin tai huonosti kuin kuvittelet.
  3. Et voi saada hyviä ideoita ellet ole halukas saamaan monia huonoja myös.
  4. 10% elämämme tapahtumista ovat asioita, joihin emme voi vaikuttaa. 90% elämämme tapahtumista muodostuu siitä, miten reagoimme niihin.
  5. Mitä et aloita tänään, ei ole huomenna valmis.
  6. Jos odotat täydellisiä olosuhteita, ideoita, aikaa tai suunnitelmia aloittaaksesi jotain, et saavuta ikinä mitään.
  7. Tiedon haaliminen ei tarkoita sitä että kasvat. Kasvu tapahtuu kun oppimasi tieto muuttaa elämääsi.
  8. Kiire ja aikaansaaminen ovat kaksi eri asiaa.
  9. Jos toimit samoin kuin aina ennen, lopputulos on aina sama. On hulluuttu odottaa saman toiminnan tuovan eri lopputuloksen.
  10. Muutosvastarinta on vahvimmillaan silloin kun muutosta eniten tarvitaan.
  11. Sinun ei tarvitse tyytyä vähempään. Teet päivittäin valintoja.
  12. Sinulla on kyky poistaa negatiivisuus mielestäsi yhdellä ajatuksella.
  13. Elämä ei ole aina loogista.
  14. Murehtiessasi yksinkertaisesti käytät mielikuvitustasi luomaan asioita, joita et halua.
  15. Voit oppia jotain kaikesta mitä teet ja oppimalla pääset eteenpäin.
  16. Pysähtyneen tilanteen haastaminen on epämukavaa mutta myös sen arvoista.
  17. Kauneus vetää puoleensa katseita. Persoonallisuus vetää puoleensä sydämiä.
  18. Ole oma itsesi. Se on kaunista.
  19. Jokainen hetki jonka olet vihainen, on poissa onnellisuudestasi.
  20. Todella "rikkaat" ihmiset tarvitsevat "vähemmän" ollaakseen onnellisia.
  21. Hyvä elämä tulee siitä kun et oleta mitään, teet enemmän, tarvitset vähemmän, hymyilet usein ja tiedostat kuinka onnekas olet juuri nyt.
  22. Riippumatta siitä kuinka fiksu olet, teet virheitä. Jokainen tekee.
  23. Ei ole olemassa oikeaa tai väärää päätöstä. On vain pätöksiä. Jos yksi ei toimi, tee uusi päätös.
  24. Jos haluat rakkauta, anna rakkautta. Jos haluat ystäviä, ole ystävällinen.
  25. Jos odotat merkkiä siitä, että sinun on aika toimia ja toteuttaa unelmasi, se merkki on tässä!

Saku Tuominen uskoo sinuun

Etsiessäni uusia näkökulmia blogiini ja ajatuksilleni, törmäsin Saku Tuomiseen.
Sakusta on juttu tammikuun Kotiliedessä.

Hän puhuu unelmien toteuttamisesta, peloista ja kyseenalaistaan life coachien tsemppipuheet.

Tietyllä tavalla olen hänen kanssaan samaa mieltä. Masennuksen läpikäyneenä (useammankin kuin vain yhden) olen sitä mieltä, että kun ihminen on kaikista haavoittumimmillaan, masentuneena, kun tuntuu että ei ole mitään tarkoitusta nousta aamulla ja lähteä töihin, on turha yrittää tsempata.

Silloin tarvitaan jotain muuta. Jokainen meistä on yksilö ja jokainen toipuu masennuksesta eri tavalla. Puhuminen ja rauhallisen musiikin kuuntelu auttavat minulla.

Tästä näkökulmasta käsin on varmaan syytä miettiä omaakin kirjoitusta ja kertoa, että jos yhtään tuntuu, että mikään ei innosta tai kiinnosta, ota rohkeasti yhteyttä lääkäriin. Kerro hänelle millainen tilanteesi on ja ota vastaan apu, jota sinulle tarjotaan.

Vaikka ihminen kuvittelee pystyvänsä ratkomaan ongelmat itse, ne yleensä hoituvat nopeammin kun saa apua ja tukea.

Kaikesta huolimatta, aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille lukijoilleni!

P.s. Sakun uusin kirja, Hyvä elämä,on kaupoissa. Itselläni se menee ostettavien listalle. Vaikka kirja onkin Sakun omien sanojen mukaan täynnä itsestäänselvyyksiä, joskus me tarvitsemme jonkun, joka sanoo ne ääneen.

Olethan käynyt katsomassa blogin Facebook sivut

Laitanpa tähän väliin muistutuksen blogin Facebook sivuista, jotka löytyvät täältä.

Facebook-sivujen suunnittelu on vielä kesken ja jos mieleen tulee ideoita, joita haluaisit nähdä Facebook-sivuilla, laita vinkkiä tulemaan joko kommentti-kenttään tai sähköpostilla unelmaonnellisuudesta @ gmail.com.

Facebook on aika armoton kilpailujen järjestämisestä sivustolla ja tällaiset "Tykkää, jaa ja voita" kampanjat ovat säästöjen vastaisia. Ajattelinkin, että kun ajan kanssa tykkääjiä tulee lisää, järjestän sitten merkkipaalujen kohdalla arvontoja.

Ensimmäinen arvonta olisi 50 tykkääjän kohdalla, joten jos haluat, voit tykätä ja jakaa FB-sivustoa. Tykkääminen ja jakaminen on kuitenkin vapaaehtoista! Tykkääjien tietoja ei käytetä markkinointiin tai muuhunkaan eikä tykkääjiin oteta yhteyttä viestien kautta.

Aurinkoista viikonloppua!

Otatko vastuuta omista päätöksistäsi?

Olipa ihanan raikas aamulenkki. Kävin katsomassa paikallisen pururadan, josko siellä pääsisi kävelemään ilman nastakenkiä. Oli hyvä, että nastat oli alla, sillä siellä täällä oli pitkiäkin jäisiä kohtia. Pari viikkoa auringon paistetta ja lämpöasteita niin nastat voi virallisesti tältä "talvelta" laittaa talviteloille =)



Lenkillä ollessani pohdiskelin päätöksiä, niiden seurauksia ja vastuun kantamista. Olen tässä lyhyen ajan sisällä törmännyt muutamaan kertaan samaan asiaan: Ihmiset tekevät mielellään päätöksiä mutta valittavat kun joutuvat kantamaan vastuun seurauksista.

Ensimmäinen esimerkki on eiliseltä lenkiltä. Kävelin jyrkkää rinnettä alas ja tien oikealla puolella oli junarata. Huomasin iäkkään pariskunnan kävelevän raiteilla. Kun tulin kohdalle, huusin heille, miten he uskaltavat kävellä raiteille. Nainen tokaisi minulle: "Miksei uskaltaisi?"

En ala moralisoimaan tätä sen enempää, sillä jokaisella on oikeus kävellä siellä missä haluaa. Mutta kuinka monta kertaa me sanomme omille lapsillemme: "Junaradalle ei saa koskaan mennä!" Kun sitten lapset näkevät, että aikuiset kävelevät junaradalla, miten he uskoisivat meitä vanhempia?

Sama ongelma minusta esiintyy liikennekäyttäytymisessä. Toiset yrittävät opettaa lapsiaan kunnioittamaan liikennesääntöjä, toiset olettavat, että lapset oppivat itsestään. Kun lapset sitten ovat meidän aikuisten kyydissä ja he näkevät kuinka ajamme ylinopeutta ja ohittelemme keltaisen viivan kohdalla, miten luulet heidän käyttäytyvän itse liikenteessä?

Näen nytkin päivittäin vaaratilanteita kun ala-aste ja yläaste ikäiset lapset ajavat tien yli polkupyörillä, ilman kypärää, ilman katsomista tuleeko autoja ja pahimmillaan yksi kavereista seisoo tarakalla.

Toinen esimerkki löytyy liike-elämästä. Kun yritykset joutuvat kiristämään kuluja, he tekevät päätöksiä joista asiakkaat eivät pidä. Kun asiakas sitten ottaa yhteyttä kyseiseen yritykseen ja yrittää antaa palautetta, tulilinjalla ovat asiakapalvelijat. Kun asiakaspalvelijat pyytävät esimiestä olemaan yhteydessä asiakkaaseen, esimies kieltäytyy ja laittaa yhteydenotot bumerangina takaisin asiakaspalvelijoille. Tässäpä reilu esimies.

Oletko koskaan miettinyt etukäteen, millaisia seurauksia omista päätöksistäsi on? Ei meistä kukaan pysty jokaista päätöstä miettimään, sillä teemme tuhansia päätöksiä joka päivä. Toivoisin sinun kuitenkin miettivän sitä, että jokaisella päätöksellä jonka teet, on seuraus. Vastuu sinun tekemistä päätöksistä on sinun. Samoin jälkiseuraamukset. Kun teet päätökset rehellisesti ja vilpittömästi, et joudu koskaan hankaluuksiin jälkiseuraamustesi kanssa. Olipa kyse sitten töistä, lasten kasvatuksesta tai parisuhteesta.

Jyri Karisto, Juhana Helmenkalastaja, Sue Austin, Kaarina Davis...

Mitä yhteistä on Jyri Karistolla, Juhana Helmenkalastajalla, Sue Austinilla ja Kaarina Davisilla?

He kaikki ovat toteuttaneet tavalla tai toisella unelmiaan.

Jyri Karisto on mies, joka hyppäsi pois oravanpyörästä, myi omaisuutensa ja työskentelee nyt Australiassa mattoasentajana.

Juhana Helmenkalastaja teki samoin muutama vuosi sitten ja viettää nyt kiireetöntä aikaa läheistensä kanssa.

Sue Austin toteutti unelmansa pyörätuolisukelluksesta.

Kaarina Davis vaihtoi sairaanhoitajan työt maaseudun rauhaan.

Ei voi muuta kuin ihailla ja onnitella. Ja todeta että sinäkin voit olla yksi heistä. Tarvitaan vain hyvin tehty suunnitelma ja rohkeutta lähteä toteuttamaan sitä.

Ehkäpä Kaarina Davisin kirjoittama kirja Irti Oravanpyörästä antaa sinulle sen tarvittavan alkusysäyksen.

Ensimmäinen askel on aina vaikein. Siinä vaaditaan kaikista eniten rohkeutta. Kun uskallat lähteä omalta mukavuusalueeltasi pois ja ottaa sen ensimmäisen askeleen, loppu sujuu kuin itsestään.

Muutkin alkavat herätä unelmien toteuttamiseen...

Surffailin tuossa aamun lehtiä netissä ja bongasinpa LähiTapiolan mainoksen. Näköjään hyvä lähtee kiertämään ja muutkin oivaltavat että unelmia kannattaa toteuttaa. =)

Earth Hour

Lauantaina vietetään Earth Hour hetkeä. Tästä innostuneena päätin tunnelmoida jo tänä iltana kynttilän valossa. 

Ympäri olohuonetta olen sytytellyt muutamia kynttilöitä ja nyt kun lapset ovat menneet nukkumaan, vietän hetken rauhallisessa hiljaisuudessa kynttilöiden keskellä.

Kaunis kiitos lukijoilleni, teitä on jo kaksi sataa viikossa. On upeaa jakaa kanssanne näitä hetkiä!

Hyvää yötä ja huomenna nähdään!

Hatunnosto Duudsoneille

Katselimme tänään lasten kanssa Duudsonien uusia "Duudsonit tuli taloon" -jaksoja. Täytyy myöntää, että siinä jos missä miehillä on sydämet paikallaan.

Miten hienosti Duudsonit kävivät ennakkoluulojen kimppuun vilpittömyydellä ja avoimuudella. En välttämättä aina allekirjoita heidän tempauksiaan (kun omakin poika on adhd ja saa ihania ideoita heidän tempuistaan) mutta eilinen jakso oli kyllä vertaansa vailla. Duudsonit osoittivat hienolla tavalla, että jokainen meistä ansaitsee toteuttaa unelmiaan, olivatpa ne kuinka pieniä tahansa.

Asiat, jotka meille ovat arkipäivää, voivat oikeasti olla jollekin toiselle elämän kohokohta. Me kaikki olemme erilaisia, taustamme on erilainen, ihonvärimme on erilainen, arvot ja uskot ovat erilaiset. Mutta niillä ei ole mitään merkitystä, sillä me kaikki olemme ihmisiä.

Osoittaa suunnatonta rohkeutta lähteä toteuttamaan jotain tällaista. Tätä maata on syytäkin ravistella oikein isän kädestä. Nämä miehet tekevät juuri sitä.

Lämmin kiitos Duudsoneille ja jatkakaa samaa rataa!

Kysymyksiä ja vastauksia

Tekisin mielelläni yhden postauksen "Kysymyksiä ja vastauksia" teemalla.
Nyt siis ajatusnystyrät käyntiin ja heitelkää kysymyksiä unelmiin, elämään, lapsiin tai johonkin muuhun blogin teemaan liittyen.

Kerään kysymyksistä patteriston ja vastailen niihin erillisessä postauksessa.

Jos kysymyksistä nousee esille joku ylitse muiden, kirjoitan siitä kokonaan oman postauksen.

Kiitos jo etukäteen! =)

Kysymykset voi lähettää kommenttien kautta (muokkasin asetuksia joten nyt jokaisella on mahdollisuus kommentoida) tai sähköpostilla osoitteeseen unelmaonnellisuudesta @ gmail.com. Sähköposti-kysymyksiin pyytäisin aihe kenttään liittämään sanan kysymys.

Aurinkoista keskiviikkoa kaikille!

8 merkkiä paljastavat, oletko piilonarsisti

Lueskellessani tänään Taloussanomia, törmäsi pieneen artikkeliin: "8 merkkiä paljastavat, oletko piilonarsisti.

Juttu oli kirjoitettu hilpeän kepeästi jota oli oikeastaan hauska lukea. Mutta jos oikeasti pohditaan narsismia ja sen seurauksia, mieli vakavoituu hyvin äkkiä.

Monet eivät voi ymmärtää, miten täydelliset parisuhteet voivat kariutua. Kun kaikki näyttää niin täydelliseltä päällepäin. Mies (tai nainen) on ylitsevuotavan kohtelias ja kehuu puolisoaan kaikkien kuullen. Kertoo matkoistaan ja saavutuksistaan. Eihän häntä voi kuin ihailla.

Mutta sen yhden kerran kun asetut narsistin eteen poikkiteloin, saat pahimman vihamiehen mitä maa päällään kantaa.

Vaikka Talouselämän juttu oli tavallaan hauska, ei narsistin uhreilla ole koskaan kivaan. Kuulet päivästä toiseen miten ala-arvoinen ja mitätön olet, miten et koskaan osaa tehdä mitään oikein, miten et kunnioita puolisoasi, miten kauhealta näytät ja kuulostat.

Narsistit osaavat esittää maailman ihaninta ihmistä niin pitkään, kunnes olet koukussa. Siinä hetkessä kun sinulle paljastuu narsistin todellinen luonne, olet jo niin syvällä hänen pauloissaan että et millään tahdo päästä irti. Kuulin kerran erään narsistin uhrin sanovan: "Kuvittelin, että jos vain rakastan häntä tarpeeksi paljon, hän muuttuua. Mutta kahden vuoden kidutuksen jälkeen minun oli myönnettävä, että mikään maailman rakkaus ei saa häntä muuttumaan."

Miksi nostin tämän asian esille? Koska toivon, että kukaan ei joutuisi narsistin uhriksi. Koska toivon, että joku joka on tällä hetkellä narsistin pauloissa ymmärtäisi lähteä välittömästi. Koska toivon, että narsisti ymmärtäisi hakea apua. Koska vaikka kuinka sitä toivonkin, elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista.

Lisätietoa Wikipediasta
Narsistien uhrien tuki ry
Kuinka tunnistaa narsisti?

Miksi teet töitä osa 2.

Hah!
Oli ihan pakko laittaa tämä linkki tähän kohtaan kun satuin sen löytämään. Talouselämä lehdessä ollut artikkeli kertoo, että onnelliset työntekijät ovat kaikista tuottavimpia.

""Olemme todistaneet että onnellisemmat ihmiset ovat tuottavampia. Tutkimus antaa vinkkejä kaikenlaisten organisaatioiden johtamiseen. Niiden tulisi pyrkiä tekemään työpaikoista työntekijöilleen henkisesti terveellisiä", kertoo tutkimuksen tekemisessä mukana ollut Eugenio Proto.
Tutkimuksesta kertoi Futurity.org."
Pyrkikäämme siis tekemään työpaikoista mahdollisimman onnellisia paikkoja, jotta meillä työntekijöillä olisi hyvä olla.

Miksi teet töitä?

Oletko koskaan miettinyt, miksi nouset joka aamua ylös ja menet töihin? Kysymys on toisaalta absurdi ja todennäköisesti saan vastaukseksi ärsyyntyneitä tuhahduksia: "Koska minulla on lainaa ja töistä saan palkkaa jolla tulen toimeen."

Mutta se, miksi esitän tämän kysymyksen, on: koetko, että tekemälläsi työllä on merkitystä? Kenelle sillä on merkitystä? Sinulle? Asiakkaille? Vai kenties vain työnantajallesi?

Luin tänä aamuna Iltasanomien sivuja ja törmäsin artikkeliin: "Jätin työni ja aloin tehdä sitä, mitä haluan." Artikkeli vei minut Taloussanomien sivuille. Täällä kolme ihmistä kertoi, miksi he päättivät muuttaa radikaalisti omaa työnkuvaansa.

Nämä ihmiset kaipasivat vapautta ja merkityksellisyyttä työhönsä.

Vapaus.
Merkityksellinen työ.

Kuulostaa mahtavalta.

Kukapa meistä ei haluaisi tehdä töitä silloin kun huvittaa ja vieläpä työtä, joka koskettaisi mahdollisimman monta ihmistä. Harva meistä kuitenkaan siihen pystyy. Tässä kohtaa haluaisin laittaa työnantajat mietintämyssyn alle. Olen huomannut työssäni, että kun meille työntekijöille annetaan vastuuta ja vapautta, pääsemme huipputuloksiin, koska meillä on se tunne, että meihin luotetaan. Meille on kunnia-asia olla sen luottamuksen arvoisia.

Kuitenkin jokaisella työpaikalla työntekijöiden mahdollisuuksia tehdä luovaa ajatustyötä, vapautta ja vastuuta rajoitetaan. Näitä asioita perustellaan ihmisten laiskuudella, välinpitämättömyydellä ja ahneudella. Mutta kukapa haluaisi tehdä tuloksellista työtä, jos pomo on koko ajan hengittämässä niskaan ja osoittamassa pienimmistäkin virheistä? Palaute annetaan muodossa: "Ihan hyvä mutta..." Työntekijät ahdistuvat työpaikoillaan ja masentuvat, koska he eivät saa kiitosta. Työntekijät kokevat että heidän työllään ei ole mitään merkitystä. Työntekijät ottavat hällä väliä asenteen, koska ei ole mitään väliä, miten hyvin työtä tekee, aina tulee piiskaa.

Liike-elämä on kovaa bisnestä. Vain vahvat selviytyvät ja heikot karsiutuvat. Mutta sillä on aina kääntöpuolensa. Pitkät sairaslomat, kuntoutukset, asiakastyytyväisyyden lasku, tuloksen heikko kehitys. Olisiko aika yritysmaailmassakin miettiä hieman pehmeämpiä arvoja kuten inhimillisyyttä, välittämästi, työntekijöiden mielipiteiden kuuntelemista ja yhteistyötä?

Kun henkilöstä vedetään tiukille tietenkään meidän suusta ei tule muuta kuin valitusta mutta ainahan meiltä voi kysyä: "Miten sinä tämän asian ratkaisisit? Miten sinusta tämän asian voisi hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla?" Meidän työntekijöiden mielipiteiden kysyminen ei tarkoita esimiehen auktoriteetin laskemista vaan päinvastoin arvostuksen ja kunnoituksen kasvamista.

On jotenkin absurdia lukea uutisia isojen yritysten johtajista, jotka palkataan yritykseen leikkaamaan kuluja ja tehostamaan toimintaa. Kyllähän mikä tahansa yritys säästää miljoonia euroja kuluja, kun henkilökuntaa laitetaan pihalle mutta miksi ei ajatella sitä, että kulut kasvavat parin vuoden kuluttua uudelleen kun henkilöstö palaa loppuun ja jää pitkille sairaslomille?

Onko aika vaihtaa työpaikkaa? On.
Pidänkö alasta jolla teen työtä? Ehdottomasti.
Saanko nykyisessä työssäni vapautta? En.
Onko työni merkityksellistä? Asiakaspalautteesta käsin katsottuna aivan varmasti.
Olenko tehokas kun saan vastuuta ja vapautta? Tietenkin.

Olen siis laatinut suunnitelman, jota lähden toteuttamaan. On hauska nähdä minkälaisen reaktion saan hakemukseni perusteella. Tiedän kuitenkin sen, että jos tämä asia ei etene tämän enempää, jotain vielä parempaa on työrintamalla tulossa elämääni. Vahva usko ja luottamus siihen, että elämä kääntyy aina parhain päin, auttavat minua olemaan onnellinen päivästä toiseen.


Mindfulness - Tietoisen läsnäolon läpimurto

Näin sairaspäivän kunniaksi istahdin kirjahyllyni eteen ja kävin kirjahyllyn alakaappeja läpi. Käteeni sattui kirja, jonka ostin tammikuussa käydessäni Mikkelissa. Mindfulness - Tietoisen läsnäolon läpimurto -kirja kertoo hyväksyvän tietoisesta läsnäolosta, joka on tehokas elämänhallinnan menetelmä.

"Mindfulness vapauttaa ihmisen havaitsemaan ahdistuksensa, masennuksensa ja kiireensä sinä mitä ne todella ovat - ihmisen oman mielen luomuksia."

Olin aivan unohtanut, että kaapissani lojuu tämä kirja. Päivän aikana olen kirjaa selaillut ja tullut siihen tulokseen, että koska joudun makoilemaan sohvalla koko viikonlopun, kulutan sen kirjaa lukien.

Hyviä lukuhetkiä kaikille!


Viimehetken muutokset...

Näin siinä sitten kävi, että flunssa tuli päälle kunnolla. Kokkolan matka peruuntui, mikä harmittaa todella paljon, mutta ainahan sinne voi mennä myöhemminkin.

Kaikilla tapahtumilla on tarkoituksensa ja vaikka odotinkin matkaa todella paljon, uskon että tälläkin flunssalla on tarkoituksensa.

Lapset menevät sovitusti mummolaan ja minä jään lepäämään peittojen alle.

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Ei ihan menny niinku Strömsössä osa 2

Heh, tässä sohvalla istuskellessani muistin, että jossain tietokoneen sopukoissa oli pari muutakin kuvaa epäonnistuneista leipomisista...

Kokeilunhaluisena leipurina ajattelin kokeilla Macaron-leivosten tekoa... Ensimmäinen taikina meni tähän...


Toinen taikina meni tähän...


Ja kolmannesta tuli suht syötäviä. Ainoa ongelma oli täyte, johon lurautin vahingossa 2 ruokalusikallista karvasmanteli esanssia.... Yök. =D


Huomenna olisi vielä työpäivä ja sitten alkaisikin pakkailu viikonloppua varten. Flunssa on mutta toivottavasti huomisen aikana lähtisi paraneminen jo parempaan suuntaan. En millään haluaisi peruuttaa viikonloppuani Kokkolassa, joten kaikki rohdot on käytetty mitä kaapista vain löytyy.

Eiköhän se flunssa tästä taitu! =D

Flunssa hiipii...

Jos minusta ei pariin päivään kuulu mitään, flunssa on kaatanut minut sänkyyn.

Villasukat jalkaan ja Panadol Hottia juomaan. Sillä flunssa kukistetaan. Toivottavasti on lyhytaikainen, jotta pääsen perjantaina lähtemään Kokkolaan.

Aurinkoista viikkoa kaikille!

Aina ei mee niinku Strömsössä...

Leivoin...


Olishan se paremminkin voinut mennä =D

Voimalauseita osa 2.

"Ainoastaan ne, jotka ottavat riskin mennä liian pitkälle, voivat ylipäätään saada selville, kuinka pitkälle voi mennä." -T.S. Eliot

"Päästä irti - älä haudo vihaa sisälläsi.
Ole kiitollinen - keskity hyvään elämässäsi.
Anna anteeksi itsellesi ja muille."

"Ristiriisat elämässäsi heijastavat sisäisiä ristiriitojasi. 
Tasapaino elämässäsi on heijastus sisäisestä tasapainostasi."

"Kun lakkaat etsimästä asioita, ne alkavat etsiä sinua."

"Pidä ajatuksesi positiivisina, sillä ajatuksistasi tulee sanojasi.
Pidä sanasi positiivisina, sillä sanoistasi tulee käytöksesi.
Pidä käytöksesi positiivisena, sillä käytöksestäsi tulee tapasi.
Pidä tapasi positiivisina sillä tavoistasi tulee arvojasi.
Pidä arvosi positiivisina, sillä arvoistasi tulee kohtalosi."
-Mahatma Gandhi

"Elämäsi parhaimpia päiviä eivät ole menestyksen päivät, vaan pikemminkin ne, jolloin masennuksen ja epätoivon hetkellä päätät kääriä hihasi ja nousta vastaamaan elämän haasteisiin ja olet varma, että ponnistelusi tuovat sinulle paremman huomisen."

"Meidän tulee päästää irti siitä elämästä, jonka olemme itsellemme suunnitelleet, jotta voimme ottaa vastaan elämän, joka meitä odottaa."
-Joseph Campbell

"Joskus ihmiset rakentavat muurin ympärilleen, eivät pitääkseen toiset loitolla vaan nähdäkseen kuka välittää tarpeeksi murtaakseen sen."

Tunteet osana minua

Paras asia mitä henkisyys on minulle opettanut, on hetkessä eläminen. Hetkessä eläminen (mindfullness) auttaa minua miettimään asioita ennen kuin reagoin niihin.

Tämä taito taas opetti minulle olemaan reagoimatta asioihin tunteella. Me ihmiset olemme tuntevia olentoja emmekä pysty kontrolloimaan tunteitamme (emmekä saisikaan) mutta olen sitä mieltä että käytämme tunteitamme vääriin tarkoituksiin.

Me reagoimme ympäristöömme välittömäst tunteilla, jolloin syntyy väärinkäsityksiä, riitoja, parisuhteiden ja ystävyyssuhteiden rikkoontumisia.

Sen sijaan, jos osaisimme reagoida ympäristöön järjellä, voisimme välttää tällaiset konfliktit.

Tunnereaktio syntyy sen pohjalta, millaisia kokemuksia meillä on menneisyydessämme - sekä hyviä että huonoja. Näistä menneisyyden tunnereaktoista on mahdollista päästä vapaaksi, jolloin tilanteisiin reagoiminen on hallitumpaa ja rauhallisempaa. Asioita pystytään katsomaan myös järjellä eikä pelkällä tunteella.

Onko menneisyyden tunnereaktioista vapautuminen helppoa ja nopeaa? Minulle se ei ollut mutta jollekin se voi olla. Kaikki riippuu omasta halusta muuttua ja taidosta oppia ymmärtää itseään ja sisintään.

En voi olla laittamatta tätä tarinaa tähän, se kertoo minusta niin hyvin tunteistamme ja niiden käyttämisestä vallitsevissa tilanteissa.

"Cherokee-tarina
Intiaani keskusteli lapsenlapsensa kanssa. Hän sanoi: 'Kaikissa meissä asuu kaksi taistelevaa sutta.
Toinen niistä on paha.
Se on viha, pelko, kateus, mustasukkaisuus, suru, ylimielisyys, itsesääli ja valhe.
Toinen niistä on hyvä.
Se on ilo, rauha, rakkaus, toivo, tyyneys, nöyryys, hyväntahtoisuus, empatia, totuus ja luottamus.'

'Kumpi susi voittaa?' kysyi lapsi.
'Se, jota ruokit', vastasi vanhus."

Tämä tarina on minusta juuri täydellinen kertomaan miten tunteitaan tulisi käyttää. Suuntaviivana elämään, ei asioiden ja tapahtumien reagointiin. Jos teen jotain ja tulen siitä hyvälle tuulelle, jatkan sen tekemistä. Jos taas teen jotain joka saa oloni ahdistuneeksi tai vaivautuneeksi, lopetan sen tekemisen. 

Tässä toinen oivallinen tarina, joka sai kerran sydämeni sykähtämään:

"Eräänä päivänä rikas mies antoi köyhälle miehelle korillisen jätteitä. Köyhä mies otti korin hymyillen vastaan ja lähti pois. Hän tyhjensi ja puhdisti korin ja täytti sen upeilla kukilla. Sitten hän palasi rikkaan miehen luo ja ojensi korin. Rikas mies hämmästyi ja kysyi: 'Miksi annat minulle tämän korin kun sait minulta pelkkiä jätteitä?' Köyhä mies vastasi: 'Jokainen antaa sitä, mitä hänellä on sydämessään.'"

Tunteet kertovat meille mihin suuntaan edetä. Ne ovat majakka joka valaisee pimeässä illassa kulkuamme. Niiden ei pitäisi olla nopea tapa reagoida asioihin, joiden tarkoituksena on opettaa meille jotain itsestämme.

Tunteitaan ei voi kontorolloida. Mutta tunteita voi oppia käyttämään apuvälineenä parempaan elämään.


Mitä henkisyys minulle merkitsee?

Ihminen on kokonaisuus. Ei pelkästään sitä ulkoista, jota näemme kun katsomme itseämme peilistä. Sisällämme on jotain, mitä suurin osa ihmisistä ei osaa määritellä.

Minä kuvittelin monta kertaa, että henkisyys on yhtä kuin uskonto, jota koulussa opetettiin. En kokenut olevani uskonnollinen ihminen, en tiennyt uskonko Jumalaan vai en. Silti mystiikka ja selittämättömät asiat ovat aina kiehtoneet minua.

Kun katselen elämääni nyt jälkikäteen taaksepäin, huomaan, että elämäni ei ole ollut sarja huonoja kokemuksia ja katastrofeja vaan pikemminkin askeleita polulla, jonka tarkoituksena on oppia. Oppia tuntemaan itsensä ja sisimpänsä.

Olen lukenut satoja elämäntapaoppaita. Olen lukenut samoja sanoja kerta toisensa jälkeen vasta kun pysähdyin itse ja aloin kuuntelemaan sisintäni, palaset alkoivat loksahdella paikoilleen.

Pysähdy hetkeksi. Hengitä syvään ja kuuntele. Mitä kuulet?

Minä kuulen pienen lapsen, joka hyvin hennolla äänellä kysyy minulta: "Miksi sinä et rakasta minua?"
Tuo pieni lapsi on yrittänyt saada äänensä kuuluviin 33 vuotta. Se on yrittänyt kertoa minulle, että maailma ei ole paha paikka, että katastrofeja ei satu ihmisille ilman syytä, että jokainen vastoinkäyminen on mahdollisuus oppia itsestä jotain. Olen opetellut kuuntelemisen taitoa pienestä pitäen ja nyt, viimeisen puolen vuoden aikana, olen oppinut kuuntelemaan tuota pientä lasta.

Kun kerroin aikoineen Cambridge-valmentajalleni Helille elämäntarinaani, hän kuunteli rauhallisesti. Sitten hän kysyi: "Olisitko Tiia, oppinut elämästä näin paljon, jos et olisi kokenut kaikkea tätä?"

Illalla pohdin tuota kysymystä ja silloin uusi ovi aukeni sisälläni. Olisinko todellakin tässä ja nyt, olisinko se ihana ihminen joka olen, jos en olisi käynyt läpi kaikkea sitä mitä olen? Olisinko oppinut taistelemaan oikeudenmukaisuuden puolesta? Olisinko oppinut kuuntelemaan muita ihmisiä? Olisinko oppinut olemaan tasapuolinen kaikkia ihmisiä kohtaan? Olisinko oppinut olemaan rehellinen itselleni ja muille? Olisinko oppinut rakastamaan itseäni? Olisinko oppinut tietämään elämäntehtävääni ja paikkaani tässä maailmassa? Olisinko oppinut elämään?

Tänä aamuna istuin keittiönpöydän ääressä vihkoni ja kynäni kanssa. Kirjoitin vihkoon tuntemuksia tämänhetkisestä työtilanteestani. Mietin millaisia kaavoja menneisyydestäni löytyy. Mitkä asiat toistuvat kerta toisensa jälkeen elämässäni. Kun kirjasin kolme asiaa, jotka toistuvat kerta toisensa jälkeen elämässäni, aloin miettimään mitä nämä asiat minulle merkitsevät. Ja huomasin, että ne merkitsevät minulle pelkoa.

Pelkoa siitä että en selviä. Pelkoa siitä, että minua ei hyväksytä sellaisena kuin olen. Pelkoa siitä, että en ole riittävän hyvä. Pelkoa siitä, että en hallitse elämääni vaan muut päättävät asioista puolestani.

Pelko on luottamuksen puutetta. Luottamuksen puutetta itseen ja omiin kykyihin. Luottamuksen puutetta siihen, että kaikki järjestyy. Vaikka olen selvinnyt monesta vastoinkäymisestä, siltikään en luota itseeni.

Tämä luottamuksen puute on ollut elämässäni koko ajan läsnä. Luottamus omiin vanhempiin, luottamus opettajiin, luottamus esimiehiin, luottamus miehiin. Odotukset ja todellisuus eivät ole kohdanneet kertaakaan. Ja kaikesta huolimatta, kaikki se mistä olen elämäni aikana selviytynyt, pitäisi merkitä minulle, että voin luottaa itseeni.

Viimeinen asia, jonka kirjoitin vihkooni aamulla ennenkuin lapset heräsivät on: "Miten parannan luottamuksen?"

Tuohon kysymykseen kun löydän vastauksen, moni asia muuttuu parempaan suuntaan. Mistä löydän sen vastauksen? Syvältä sisältäni, rauhoittumalla, hiljentymällä ja kuuntelemalla.

Mitä henkisyys minulle merkitsee? Se merkitsee tyyneyttä, rauhallisuutta, hiljentymistä, kuuntelemista ja luottamusta.

Aarrekartta apuna unelmien toteutumisessa

Tässä vaiheessa on hyvä muistutella teitä voimassa olevasta kilpailusta. Kilpailuun osallistujia on tällä hetkellä kymmenkunta, joten jokaisella on hyvät mahdollisuudet voittaa. Ei muuta kuin kuva omasta unelmasta ja pieni kertomus niin osallistut kilpailuun!

Ennen kuin kilpailuaika päättyy, voi omaa unelmaansa lähteä viemään eteenpäin vaikka aarrekarta avulla. Itse olen käyttänyt aarrekarttoja unelmien toteuttamisen apuna jo muutaman vuoden.


Itse olen oppinut käyttämään aarrekarttaa siten, että leikkaan lehdistä kaikenlaisia kuvia, jotka minua jollakin tavalla puhuttelevat. Sitten valitsen yhden "teeman" - esimerkiksi matkustamisen - ja mietin mihin haluaisin lasten kanssa matkustaa. Sen jälkeen liimaan matkustamiseen liittyviä kuvia A3 tai A4 kokoiselle vaalealle kartongille itselleni sopivaan järjestykseen. Aarrekartan sijoitan aina sellaiseen paikkaan, jossa näen sen joka päivä. 


Joka ilta teen mielikuvitusmatkan määränpäähän. Kuvittelen, miltä tuntuu kävellä lämpöisellä hiekalla meren rannalla, leikkiä lasten kanssa uima-altaalla, käyskennellä kesämekossa rantabulevardilla ja niin edelleen. Tällainen "mielikuvaharjoittelu" tekee unelmasta niin toden tuntuisen, että itse matkan voisi melkein unohtaa.

Tällä mielikuvaharjoittelulla on kuitenkin yksi tärkeä tehtävä: se saa oloni tuntumaan hyvältä. Minulla on onnellinen, rauhallinen ja seesteinen tunne juuri sillä hetkellä. "Se mitä tunnet, lisääntyy elämässäsi." Jos siis tunnen oloni hyväksi, rauhalliseksi ja onnelliseksi, alan huomioida lisää tällaisia asioita. Ja pikkuhiljaa jokainen päivä on täynnä iloisia ja onnellisia hetkiä.

Meistä jokainen on erilainen ja ihmiset oppivat ja tiedostavat erilaisia asioita eri tavalla. Jollekin visuaalisesti nähty asia jää pitkäksi aikaa mieleen. Toiselle taas kuultu ja toiselle taas kirjoitettu. Muistan kouluajoilta, että en koskaan oikeastaan oppinut mitään lukemalla vaan kuuntelemalla. Oppikirjat eivät pahemmin lukioaikanakaan auenneet vaan tieto jäi päähäni oppitunneilta. Sen vuoksi lukeminen on aina ollut minulle haaste.

Toinen keino minulla oppia uusia asioita, on kirjoittaminen. Muistan ala-asteella kuinka kuuntelin englanninkielisiä kappaleita c-kasetilta ja kirjoitin kappaleen sanoja ylös muistiin. 

Näitä asioita olen käyttänyt hyödyksi myös aarrekarttatyöskentelyssä. Sen lisäksi, että liimaan kuvat kartongille, kirjoitan unelmani aina paperille. 

Sinullakin on oma tapasi oppia asioita. Jos sinusta tuntuu, että unelmasi näkeminen kuvina ei sytytä, ehkäpä voisit kirjoittaa unelmastasi kirjeen itsellesi. Siinä tilantessa suosittelen sinua kirjoittamaan kirjeesi tulevaisuuden itsellesi ja kirjoittamaan kirjeen siten, että unelma on todellakin jo toteutunut. 

Tee unelmastasi aarrekartta. Liimaa kuvia unelmastasi tai kirjoita itsellesi kirje. Jos liimaat kuvia kartongille, muista liimata kuva itsestäsi aarrekarttaan mukaan. Tällä tavalla tiedät että kyse on sinun unelmastasi, ei kenenkään muun.

(HUOM! Mikäli unelmoit rahasta tai puolisosta/parisuhteesta, ohjeet eivät ole näin selkeät. Jos kaipaat apua tällaisen aarrekartan tekemisessä, ota yhteyttä unelmaonnellisuudesta @ gmail.com niin autan sinua eteenpäin.)

Unelmat toteutuvat. Olethan valmis nauttimaan unelmistasi?


Seuraava Weekend Escape

Eilen oli menoa ja meininkiä kun tukka putkella juoksin paikasta toiseen. Kaiken kukkuraksi illalla kaveri houkutteli lenkille ja 6,5km lenkin jälkeen (kun ottaa huomioon että 2 viikkoon ei ole pahemmin tullut lenkkeiltyä) olo oli aika väsynyt.

Klo 21 aloin jo sohvalla pilkkimään ja puoli tuntia myöhemmin oli pakko luovuttaa ja lähteä nukkumaan =D

Yöunet olivatkin tarpeen ja tänä aamuna olen ollut todella ahkerana. Olen siivonnut keittiön kaikki tasot (en edes muista milloin kaikki tasot olisivat olleet yhtäaikaa näin siisteinä), tiskannut astiat ja laittanut tarpeettomia/rikkinäisiä astioita roskiin. Sen lisäksi olen siivonnut pitkään harmittaneen liinavaatekaapin.

Pyyhkeet, lakanat ja verhot olivat nätissä sekasorrossa pitkän aikaa mutta nyt kaappi on järjestyksessä. Tämäkin oli useamman päivän projekti, koska aikaa ei minullakaan aina ole montaa tuntia siivoilla kerralla, otin kolmen päivän aikana yhden hyllyn kerrallaan. Tänään oli vuorossa kaksi viimeistä ja voilá - kaappi järjestyksessä!

Nyt onkin hyvää aikaa suunnitella seuraavaa Weekend Escape-matkaani. Viikon kuluttua olen lähdössä Kokkolaan! Kokkola on mielestäni upea kaupunki, vaikka en olekaan siellä käynyt kuin kerran. Mutta joskus sitä vaan jättää pienen palan sydäntään jonnekin, jossa haluaa joskus käydä uudelleen. Ja Kokkolan on yksi näistä paikoista.

Odotan innolla matkaa ja käyskentelyä Vanhassa Kaupungissa, valokuvien ottamista, kiireettömyyttä, aikatauluttomuutta, omaa aikaa ja upeita maisemia, hyvää ruokaa ja hyvää seuraa.

Lopuksi laitan tähän vielä kuvan uudesta lomakostani, jonka hommasin kevättä varten.


Tosin lomakko on niin ihana että pakkohan se oli ottaa heti käyttöön =D

7 askelta yksinkertaisempaan lapsiperheen arkeen

Monesti ihmiset ajattelevat, että heidän elämänsä kohtuuttomuus johtuu muista ihmisistä, olosuhteista tai kasvatuksesta. On totta että kasvatuksella on tietty merkitys siihen, miten elämää elämme mutta loppujen lopuksi, jos olet yli 18-vuotias, vastuu ja päätökset ja niistä johtuvat seuraukset ovat sinun itsesi tekemiä.

"Jos olet kaivanut itsesi kuoppaan, lopeta kaivaminen" 
-Robert Kiyoski

Ensin on selvitettävä mikä elämässäsi on haastavaa ja mihin haluat muutosta. On turha etsiä vastauksia ongelmiin, joita ei tiedosta. Tuntuuko, että päivässäsi ei ole riittävästi tunteja? Tuttu tunne. Entä onko kotisi kaaoksessa päivästä toiseen? Niin se on välillä minullakin. Lapset kiukuttelevat, riitelevät, kinuavat enemmän ja kalliimpia tavaroita? Jep, sama täällä.

Tässä vaiheessa on sanottava, että jokainen perhe on erilainen. Jokaisessa perheessä on eri määrä lapsia, on ydinperheitä, yksinhuoltajaperheita ja uusioperheitä. Antamani ohjeet eivät välttämättä toimi sellaisenaan jokaisessa perheessä ja jos sinusta tuntuu, että ohjeet ovat täysin järjettömiä tai haluat apua niiden soveltamiseen juuri teidän perheessä, ota yhteyttä.

1. Määrittele kaaos
Kirjoita paperille ylös kaikki ne asiat, jotka elämässäsi ovat kaaoksessa ja joihin haluat muutosta. Ei ole väliä tuleeko listaasi 5 vai 187 asiaa. Jutun pointti on se, että saat kaiken sen päästäsi pois kuormittamasta. Tuntuuko että ei ole aikaa tehdä tätä? Jokaisella on aikaa. Aika on vain järjestelykysymys. Ota jokaisena päivänä sen jälkeen kun lapset ovat menneet nukkumaan itsellesi 15 minuuttia. Mene johonkin huoneeseen jossa saat olla yksin, rauhassa, ilman puhelinta, telkkaria ja tietokonetta. Tuon 15 minuutin ajan, kirjoita asioita paperille. Kun teet tämän tehtävän joka päivä viikon aikana, olet käyttänyt kaaoksen määrittelyyn lähes kaksi tuntia. Kahdessa tunnissa ehtii tehdä aika paljon.

2. Määrittele miten haluaisit asioiden olevan
Sanotaan, että se lisääntyy mihin keskityt. Jos siis keskityt negatiivisiin asioihin elämässäsi, ne vain lisääntyvät ja kasaantuvat elämässäsi. Käännä negatiivisuus positiivisuudeksi. Kyllä hyviäkin asioita alkaa elämässäsi tapahtua. Itse olen pitänyt tätä ohjenuorana:
"Olet ajatustesi summa. Elämäsi ei ole sitä mitä näet nyt. Se on seurausta niistä asioista joita olet ajatellut menneisyydessä. Muuta ajatuksiasi ja tulevaisuutesi on valoisampi."
Käännä siis kaaos sellaiseksi miten haluat sen olevan. Esimerkki:

Kaaos:
Minulla ei ole koskaan aikaa istua rauhassa juomassa aamukahvia.

Toivetila:
Minulla on joka aamu 20 minuuttia aikaa juoda aamukahvini rauhassa ennen kuin lapset heräävät.

Minä olen aamuäreä ihminen. Tarvitsen 40 minuuttia omaa aikaa ennen kuin lapset heräävät. Jos lapset menevät 9 kouluun, kelloni soi tasan 7, keitän kahvit, otan kahvikupin ja istun sohvalle juomaan kahvini rauhassa. Klo 7.40 herätän lapset. Jos aamuherätys tuntuu kankealta (toisin sanoen kun lapset menevät 8 kouluun, herään itse jo 6), menen edellisenä iltana aikaisemmin nukkumaan. Puoli tuntiakin riittää.

Joku voisi tässä kohtaa sanoa, että ei halua mennä nukkumaan aikaisemmin, koska lempiohjelma tulee juuri silloin televisiosta. Kysymys kuuluukin nyt: Kumpi on sinulle tärkeämpää, lempiohjelma vai aamuaskareiden sujuminen? On kyse asioiden laittamisesta tärkeysjärjestykseen ja hetkellisesti omista aisoista joustaminen jotta niistä itselle tärkeistä hetkistä nauttiminen (ilman syyllisyyttä) on mahdollista myös tulevaisuudessa.

3. Perheen säännöt haltuun
Vuonna 2012 olin poikki. Olin väsynyt ainaiseen riitelyyn lasten kanssa. Tiesin, että jotain täytyi tehdä mutta en osannut määritellä, mitä minun pitäisi tehdä. Lähdin viettämään omaa viikonloppuani Kuopioon. 3 päivän aikana määrittelin meidän perheen säännöt. Kun tulin kotiin, kirjoitin säännöt puhtaaksi tietokoneella, tulostin ne ja liimailin niitä sinitarralla ympäri kotia. Tulos: puolen vuoden päästä pystyin ottamaan säännöt pois, ne oli tankattu niin tarkkaan lasten takaraivoon että lapset muistavat edelleen jos kysyin: "Miten ruokapöydässä käyttäydytään?"

Koska toinen lapsistani on ADHD, tein myös häntä varten erityisiä "sääntöjä" tai oikeammin toimintatapoja. Kirjoitin itselleni vihkoon miten käyttäydytään kaupassa, julkisilla paikoilla, kylässä, uimahallissa, kirjastossa jne. Kaikki mahdolliset paikat, jossa pojalleni oli tai olisi voinut tulla jumiutumisia, tein "käytössäännöt". Joka kerta kun olimme lähdössä esimerkiksi kauppaan, kävimme poikani kanssa läpi miten kaupassa käyttäydytään. Kun toistin tämän kerta toisensa jälkeen, hän pikkuhiljaa oppi kaupassa käynnin rutiinit.

Viekö tämä aikaa? Ehdottomasti. Onko se sen arvoista? Tekisin sen miljoon kertaa uudelleen. Vaikka tällaisen työn tekeminen kaiken muun keskellä tuntuu haastavalta, suosittelen silti lämpimästi sen tekemään. Pitkällä aikajänteellä säästät kaikkien hermoja.

4. Oma hyvinvointi on numero 1.
Olitpa sitten yksinhuoltaja tai suurperheen äiti/isä, sinulla on oikeus viettää omaa aikaa. Olen saanut haukut siitä, että vietän omaa aikaa ja "jätän lapset mummolaan kun itse lähden rilluttelemaan." Mutta jos olet kuten minä, vanhempi, sinä tuskin jaksat ensimmäisenä ryyppäämään lähteä kun saat viettää hetken omaa aikaa. Minulla kesti puoli vuotta ennenkuin edes jaksoin lähteä kotoa mihinkään kun oli minun oma viikonloppuni.

Oma aika on tärkeää. Jos isovanhemmat eivät asu lähellä tai kukaan kaveri ei pysty lapsia hoitamaan (isommat lapset menevät varmasti mielellään yökyläilemään kavereilleen), ota yhteyttä oman kuntasi sosiaalitoimistoon tai perheneuvolaan. Kysy mahdollisuutta tukiperheeseen, jotta saisit kerran kuussa hengähtää. Prosessi voi viedä aikaa mutta pyörät kannattaa laittaa pyörimään nyt, niin parhaimmillaan pääset nauttimaan hengähdystauoista muutaman kuukauden kuluttua. Jos naapurustossa on paljon lapsia, sopikaa vanhempien kanssa yökylärinki, jolloin jokaisella lapsella on mahdollisuus silloin lähteä kaverilleen yökylään. Meillä ainakin lapset odottavat sitä innoissaan.

Kun vietät/te omaa viikonloppua, nukkukaa ja tehkää sitä mistä nautitte. Älkää käyttäkö yhteistä aikaa asioiden hoitamiseen tai pahimmillaan riitelyyn. Jos tuntuu, että riidat puhkeavat silloin kun olisi mahdollisuus viettää kahdenkeskeistä aikaa, ottakaa aikaa vain itselle.

5. Tee pieniä asioita kerrallaan
On mahdotonta kääntää koko perheen elämää uuteen uskoon yhdessä päivässä. Siksi on hyvä olla itselleen armollinen ja tehdä pieniä asioita pikku hiljaa. Asiat ottavat aikaa juurtuakseen ja muuttuakseen toimintatavoiksi. Tämä on valitettavasti tuttua, olen sortunut tähän (liian) monta kertaa. Ja kun tulee olo että en pysty tekemään kaikkia muutoksia nyt, on vain helpompi luovuttaa. Mutta usko minua, luovuttaminen ei koskaan helpota elämää. Eikä silmien ummistaminen poista ongelmia. Olet tehnyt listan niistä asioita, jotka ovat kaaoksessa. Jaa tehtävät useammalle päivälle. Jos tuntuu että aikaa ei ole, tee kaksi tehtävää per päivä. Viikossa saat tehtyä 14 eri asiaa ja kuukaudessa jo 56 asiaa. Jos listallasi on 187 asiaa, olet hoitanut kaikki 3,5 kuukaudessa. Ole itsellesi armollinen, älä kuormita itseäsi liikaa.

6. Nauti elämän pienistä asioista.
Tiedän, tiedän. En olisi voinut kliseisempää lausetta tähän enää laittaa. Mutta lause on niin totta kuin olla voi. Milloin viimeksi pysähdyit auringonpaisteeseen ja vain nautit auringon lämmöstä ja valosta? Milloin viimeksi ostit itsellesi kukkia? Milloin viimeksi paistoit lettuja? Milloin viimeksi olet käynyt piknikillä?

Nauti matkasta, älä pelkästä päämäärästä

Elämä on matka iloineen ja suruineen. Emme koskaan tiedä miten monta vuotta saamme täällä tallustaa, joten on aika ottaa ilo irti kaikesta siitä mistä voimme. Älä kadehdi kenenkään "hyvää onnea" vaan ole onnellinen heidän puolestaan. Älä kanna kaunaa ketään kohtaan vaan luota siihen että karma palauttaa maan pinnalle ja paha saa aina palkkansa. Iloitse siitä hyvästä jota elämässäsi on ja muista että aina löytyy joku jolla ei ole sitäkään mitä sinulla on.

7. Huomioi muutokset
Kun mennään päivä kerrallaan ja tehdään pieniä muutoksia omaan ja perheen elämään, osa muutoksista saattaa jäädä huomaamatta. Yritä kuitenkin pitää silmällä milloin muutokset toteutuvat. Huomioi ne ja ole suunnattoman iloinen niistä. Sillä silloin tiedät että tehty työ kantaa hedelmää ja se kannustaa sinua jatkamaan muutoksen tiellä.

Aurinkoista loppuviikkoa kaikille. Jos kohdallesi osuu viikonloppuna lumisade, hae varastosta pulkka tai liukuri ja mene lastesi kanssa liukumäkeen. Jos taas kohdallesi osuu auringonpaiste, laita aurinkolasit silmille ja mene nauttimaan ihanasta keväisestä auringosta.

Käännekohta painonpudotuksessa

Wuhuu!! 
Nyt voi jo tuulettaa! 
Eilinen oli todellinen käännekohta painonpudotuksessa. Kuten eilen kerroin, päivä oli rankka henkisesti. Illalla kun tulin kotiin, olin aivan loppu ja olisin halunnut vain mennä nukkumaan.

Normaalisti tällainen päivä olisi päättynyt massiiviseen ahmimiseen (joko olisin kotimatkalla käynyt kaupassa ostamassa pari karkkipussia ja suklaapatukan tai syönyt kaapit tyhjiksi) mutta eilen ruokarytmini pysyi juuri siinä missä sen pitikin. Päivälliseksi söin keitettyä kukkakaakia ja parsakaalia ja iltapalalla söin omenan maustamattoman luomujugurtin kera.

Voi tätä ilon päivää! Nyt tiedän että tiedostamalla olotilani pystyn kontrolloimaan syömistäni jolloin tunnesyönti ei pääse valloilleen! Mahtavaa! Tästä on hyvä lähteä eteenpäin! Wuhuu!

Aurinkoista päivää itse kullekin!

Raskas päivä takana...

Välillä näitäkin tulee. Henkisesti raskaita päiviä. Hyvä on kuitenkin muistaa että niin kauan kun on rehellinen itselleen ja muille, mitään pahaa ei voi tapahtua. Jos vääryydellä joku sinua kohtelee, karma antaa takaisin samalla mitalla.

Nyt ei muuta kuin päänsärky tabletti kera veden, peiton alle, kohti höyhensaaria ja huomenna iloisena ja pirteänä kohti uusia seikkailuja. 

Kauniita unia!

"Raskausajan tupakoinnilla vaikutus lapsenlapsenkin ADHD-alttiuteen"

Mielenkiintoinen artikkeli Terve.fi sivustolla. Uuden tutkimuksen mukaan tupakoinnilla voi olla vaikutus lapsenlapsen ADHD-alttiuteen. ADHD-lapsen äitinä onkin hyvä todeta, että nyt jos koskaan on hyvä aika lopettaa tupakointi.

Itse en ole koskaan tupakoinut mutta isäni on. Isä lopetti tupakoinnin kun olin alle kouluikäinen.

"Katkeruus syö sielua"

Ostin viikonloppuna itselleni uusimman Kodin Kuvalehden. Selailin sunnuntaina lehden ensin nopeasti läpi mutta iltapäivällä otin lehden uudelleen käteeni. Ja luin sen kunnolla kannesta kanteen. Ja illalla vielä kolmannen kerran.

Erityisesti mieleeni jäi juttu katkeruudesta. Aihe on tuttu myös omasta elämästäni.

Voisi kuvitella että ihminen, jota on koulukiusattu, on joutunut pettymään rakkaudessa kerta toisensa jälkeen, joka on selviytynyt narsistin kynsistä, taistellut itselleen työpaikan ja uran, taistellut lapsilleen hyvät oltavat koulussa ja käynyt läpi kovaa elämänkoulua kahden lapsen yksinhuoltajana, lopulta murtuisi ja katkeroituisi, alkaisi vihaamaan elämää.

Ja täytyy sanoa että pariinkin otteeseen olen ollut vihainen ja katkera niille ihmisille, joilla kaikki on hyvin, ihmisille, joille kaikki tuntuu onnistuvan vain sormia napsauttamalla. Mutta tiedätkö, ei sellainen elämä tunnu hyvältä, jos kaikkea vihaa. Vaikka viha ja masennus on ollut välillä todella syvääkin, olen aina sisimmässäni tiennyt, että en halua elää sellaista elämää. Ja kerta toisensa jälkeen olen raivannut tieni ylös hyvään ja onnelliseen elämään.

Minusta ihminen, joka on katkera, ei uskalla tai halua tai ymmärrä, että vastoinkäymisten on tarkoitus opettaa meitä. Vastoinkäymisten on tarkoitus avata silmämme ja näyttää mitä meidän tulee oppia joko itsestämme tai muista.

Ihmiset unohtavat usein, että meillä on aina vapaus valita. Kaikki muu on vain järjestelykysymyksiä. Jos vihaa työtään, ei sitä ole pakko tehdä. Aina voi hakea muuta työtä. Se on oma henkilökohtainen valinta, jos jää vihaamaansa työhön eläkeikään asti.

Jos koet olevasi katkera jostakin, kysy itseltäsi: "Haluanko elää tällaista elämää? Haluanko olla katkera?" Jos vastaat "En" silloin sinulla on mahdollisuus tehdä toisenlaisia valintoja. Katkeruuskin on valinta. Huono valinta. Jos luulet että sinulla ei ole mahdollisuutta, olet väärässä. Kaikilla on aina useampi mahdollisuus. Tunnekuohussa, stressissä tai hämmennyksessä emme vain näe niitä.

Viimeisimmän 2 vuoden aikana olen kohdannut 4 eri miestä. Jokainen on ollut omalla tavallaan minulle läheinen ja jokaisen kanssa olisin halunnut juuri sillä hetkellä seurustella. Mutta seurustelusuhdetta niistä ei koskaan syntynyt. Olen jälkeenpäin miettinyt monta kertaa missä meni vikaan. Mitä minä tein väärin? Mitä vikaa minussa on kun kukaan ei halunnut seurustella kanssani? Syyllisyys ja itseni väheksyminen ja omalta osaltaan katkeroituminen pyörivät pitkään pääni yläpuolella.

Kunnes eräänä päivänä joku sanoi minulle: "He kaikki opettivat sinulle jotain itsestäsi. Mitä sinä opit?"

Me kaikki peilaamme sisäistä itseämme toisiin ihmisiin. Jos joku kohtelee sinua huonosti, kohtelet itseäsi huonosti. Kun ymmärrät, että kohtelet itseäsi huonosti ja alat kohdella itseäsi hyvin, muutkin alkavat kohdella sinua hyvin.

Se mitä nuo neljä miestä minulle opettivat, on millaisen parisuhteen itselleni jonain päivänä haluan. Opin ymmärtämään mitä tasavertaisuus ja toisen arvostaminen parisuhteessa tarkoittavat ja miten haluan ne kokea. He opettivat minulle, että koska en rakastanut itseäni, hekään eivät voineet rakastaa minua. Olin liian takertuva, liian läheisyysriippuvainen ja liian vaativa. Halusin muokata heidät sellaisiksi kuin minä halusin enkä nähnyt millaisia ihmisiä he oikeasti olivat.

Olenko oppinut tarpeeksi? En tiedä. Vain tulevaisuus voi sen näyttää. Mutta tiedän, että noihin kolmeen asiaan olen saanut vastauksen, olen oppinut kolme arvokasta asiaa itsestäni ja seuraavalla kerralla tulen käyttäytymään toisin menettämättä kuitenkaan itseäni.

Olenko katkera siksi, että olen kasvattanut kahta lasta yksin kohta 11 vuotta? En. Koska kaikki ne kokemukset jotka olen käynyt läpi, ovat auttaneet minua kasvamaan henkisesti ihmisenä, äitinä ja naisena.

Kodin Kuvalehden artikkelin lisäksi löysin kaksi muuta erinomaista artikkelia, jotka sivuavat tavallaan aihetta. Maaliskuun Olivia lehdessä on sivulla  121 juttu 35-vuotiaasta Aleksista joka jäi leskeksi ja kahden lapsen yksinhuoltajaksi. Samaisessa lehdessä sivulla 130 kerrotaan 31-vuotiaasta Suvista, joka eli palvelijana huonossa parisuhteessa.

Kaikki kolme artikkelia antoivat ajattelemisen aihetta ja suosittelen lämpimästi niiden lukemista.

Meillä kaikilla on elämä tässä ja nyt. Ajattelitko elää sen muiden ehdoilla, muiden laatimilla säännöillä ja muiden vaatimusten alaisena vai ajattelitkö elää sen niinkuin sinä itse tahdot? Sinulla on aina useampi mahdollisuus, tee valinta ja elä elämäsi niin että hymyilet joka hetki.


Miten koulukiusaajat saadaan kuriin?

Tämän kysymyksen eteen olen joutunut kerran jos toisenkin.
Aihe on "lähellä" sydäntäni, sillä olen itsekkin ollut koulukiusattu.
Pitkät punaiset hiukset, ylipaino ja silmälasit olivat riittävä peruste kiusaamiselle.

Muistan muutamia kertoja, jolloin kysyin ala-asteella muilta luokkamme tytöiltä, pääsisinkö mukaan leikkiin. Vastaus: "Pääset mutta sitten kaikki muut lähtevät leikistä pois."

En käsittele tässä sen enempää omaa kiusaamistani mutta viime vuosina olen joutunut elämään nämä hetket uudelleen omien lasten kohdalla. Äitinä on aivan hirveää kuunnella miten oma lapsi mieluummin menee "mielisairaalaan jotta saa olla rauhassa kuin menee kouluun jossa jokainen kiusaa."

Kirjoitin viime syksynä kirjeen lehteen, jossa sitä ei kuitenkaan julkaistu. Laitanpa siis tähän blogiin katkelman tuosta kirjeestä:

* * * 
"ADHD oireinen lapsi joutuu hyvin helposti koulukiusaamisen kohteeksi. ”Mä tiedän, miten toi vammanen saadaan helpoiten raivostumaan! Hei vammanen, mee takas sinne vammaiskouluun mistä tulitkin!” Tähän väliin haluan lisätä, että monia muitakin lapsia kiusataan, ei pelkästään ADHD oireista kärsiviä lapsia.

Kysynkin nyt teiltä hyvät vanhemmat, tällaiseen maailmaanko te haluatte lapsenne kasvattaa? Maailmaan, jossa ei sallita erilaisuutta, jossa toista ei arvosteta hänen kykyjensä mukaan vaan huomioidaan pelkästään virheet ja vajeet? Maailmaan, jossa jokaisen lapsen tulisi käyttäytyä samalla tavalla? Entäs jos kaikki lapset yritettäisiin lokeroida yhdenlaisiksi? Entäs jos tämä työ aiheuttaisikin sen, että lapsista kasvaisi välinpitämättömiä ja toisiaan haukkuvia aikuisia? Haluaisitko työskennellä työpaikalla, jossa esimies ei arvostaisi sinua edes senkään vertaa, että ottaisi sinuun katsekontaktin kun yrität jutella hänelle? Tai haluaisitko, että tehdessäsi yhden pienen virheen, pomosi tulisi ja huutaisi sinulle: ”Etkö sinä hiton vammainen osaa edes tuota asiaa tehdä oikein?!”

Minä en tuomitse koulukiusaajia enkä heidän vanhempiaan. Meistä jokainen kasvattaa lapsemme sen parhaan tiedon varassa mikä meillä kasvattamisesta on. Tuomitsen heidät, jotka näkevät että jotakuta kiusataan eivätkä tee asian eteen yhtään mitään. Tuomitsen heidät, jotka eivät ota vakavasti lapsen hätää ja auta lasta parhaalla mahdollisella tavalla – niin kiusattuja kuin kiusaajiakin. Sillä minun mielestäni koulukiusaaminen on oire lapsen pahasta olosta. Ei se ole huonoa kasvatusta. Lapsi on voinut nähdä jotain todella ahdistavaa televisiosta tai internetistä tai vaikka humalassa oleva ihminen on yrittänyt tulla juttelemaan lapselle. Ja se asia on jäänyt painamaan lapsen mieltä, pelottamaan ja kasvamaan liian isoksi pienelle kehittyvälle mielelle, jolloin lapsi ei itse osaa sitä enää käsitellä. Tällainen lapsi tarvitsee oman vanhemman korvaa, vanhemman aikaa kuunnella ja selvittää tilanne. Lapsi tarvitsee turvallisuutta. Lapsi tarvitsee tukea. Lapsi tarvitsee apua. Lapsi tarvitseevastuuntuntoisen ja välittävän aikuisen, oman vanhempansa.

Ja kyllä. Minun lapseni ovat kykeneviä kiusaamaan. Ja ovat aikoinaan kiusanneet. Mutta teen joka päivä (edelleen) töitä sen eteen, että he ennemminkin puolustaisivat kiusattuja kuin lähtisivät mukaan kiusaaminen.

Minä tiedän, että käyn taistelua tuulimyllyjä vastaan. Tiedän, että tämän kirjoituksen julkaisemisen jälkeen saan oman osani sontaa niskaan. Mutta en välitä siitä. Minä uskallan seistä lasteni rinnalla, minä uskallan näyttää koko maailmalle miten paljon he minulle merkitsevät ja minä uskallan näyttää sen joka päivä uudelleen ja uudelleen.

”Ei ole olemassa yhtä tapaa olla täydellinen äiti mutta on olemassa miljoona tapaa olla hyvä äiti.”

”Have a big enough heart to love unconditionally, and a broad enough mind to embrace differences that make each of us unique.”

Me kaikki olemme ainutlaatuisia, erilaisia ja erityisiä ihmisiä. Hyväksytään toistemme erilaisuudet, vajaavaisuudet ja epätäydellisyydet. Rakennetaan yhdessä parempaa tulevaisuutta, jossa jokaisella olisi hyvä ja turvallinen olla.

Lisätietoja ADHD:sta löydät muun muassa ADHD-liiton sivuilta www.adhd-liitto.fi sekä www.adhd-tietoa.fi, ADHD jäsenyhdistyksistä ja ADHD vertaistukiryhmistä.

Koulukiusaamisesta löydät lisätietoa muun muassa www.koulukiusaaminen.com.

Lapset voivat halutessaan kääntyä myös Mannerheimin Lastensuojeluliiton puoleen lasten ja nuorten puhelimen ja netin kautta http://www.mll.fi/nuorille/lnpn/

Tiia Konttinen
Kaksosten äiti, ADHD lapsen äiti, työssäkäyvä äiti, yksinhuoltajaäiti sekä ADHD vertaistukiryhmän vetäjä. 

Kotiinpaluu...

Oma koti kullan kallis...
Reissu heitetty ja monta hyvää muistoa on kerätty. Aamulla lapset herättivät jo 6.10 ja kyselivät vieläkö ehdittäisiin uimaan :D Mites siinä äippä kieltäytyy kun niin hienosti lapset käyttäytyivät?

Aamupalan jälkeen pakkailtiin ja ajeltiin Jyväskylästä uudelleen Peurunkaan. Kotimatka taittui eri kautta kuin mennessä ja kuinkas ollakaan kun nälkä yllätti koko porukan. Muistelin että kotimatka vie Rautalammin halki ja siitäpä sainkin ajatuksen käydä maistelemassa Mortonin ruokia. Moni ystävä on jo Mortonia kehunut, joten pitihän se itsekkin käydä katsomassa mistä ihmiset oikein puhuvat.

Ja täytyy myöntää että yksikään kehu ei ole ollut turhaa. Olisin voinut jäädä Mortoniin pidemmäksikin aikaa syömään mutta tuskin Cambridge-valmentajani olisi ollut tyytyväinen ;)

Ann's Chicken Burger ateria oli kerrassaan mainio. Ranskalaisten joukossa oli bataattiranskalaisia, joita olisin voinut syödä vaikka erillisen kulhollisen, niin maukkaita ne olivat. Ranskalaiset olivat oikeita ranskalaisia, oikeista perunoista tehty eikä mitään tusinatavaraa pakkasesta. 

Lapsille maistuivat pizza omilla täytteillä ja broilerisalaatti. Täällä kannattaa käydä ja nauttia oikeasti hyvästä ruuasta!




Herkutteluhetki...

Käytiin lasten kanssa herkuttelemassa Coffee Housessa...


Aivan uskomattoman suussa sulava pala suklaakakkua... Migreeninkin uhalla tulin, otin ja söin...
Erikoismaininnan saa Coffee Housen henkilökunta. En muista milloin henkilökunta olisi ollut yhtä vilpittömän iloista ja asiakasystävällistä. Moni Coffee House kalpenee tämän paikan rinnalla. Suosittelen!!

Päivän valloitus

Peurungan 130m vesiliukumäki valloitettu. Jopa minä uskalsin laskea mäen pariin otteeseen. Nyt on massut täynnä ja matka lasten ehdoilla jatkuu. Olen suunnattoman yllättynyt miten ADHD-oireinen lapsukaiseni on jaksanut pörräillä kaupungilla ostoksilla. Olisiko tulevalla puhelimella jotain osuutta asiaan...?


Rosson lounaslistalta broileria vuohenjuustokastikkeella. Nami nami. Tytär otti vuohenjuustobroileria ja poika pizzan 3 valinnaisella täytteellä.

Jyväskylässä...

Aamu valkeni pilvisenä kotipaikkakunnalla. Lapset olivat innoissaan matkasta ja aamu menikin mukavasti. Lapset saivat aamupalan jälkeen pelata tietokoneilla tunnin (jotta suurin jännitys saadaan purettua) jonka jälkeen lapset tottelivat kiltisti kun pyysin heitä hakemaan vaatteita ja tarvittavia tavaroita matkalaukkuun. Kaiken tohinan keskellä kukaan ei hermostunut eikä mikään tavara unohtunut.

Paitsi yksi.

Äidin aamupala. Puolessa välissä matkaa ihmettelin miksi minulla on niin kova nälkä muistaessani että puuroveden kyllä keitin mutta siihen se sitten jäikin =D

Onneksi pysähdys Vaajakosken ABC:llä oli jo lähellä ja kurniva vatsani kesti sinne asti. Söin pitkästä aikaa lohta ja täytyy myöntää että en muista milloin lohi olisi ollut yhtä maittavaa. Saati tuonut muistoja mieleen. Lohi oli grillattu ja makuastit toivat mieleeni matkaopas aikana Gran Canarialla ja Turkissa. Ulkonäöllisesti annos olisi voinut olla houkuttelevampi mutta maku voitti ulkonäön 10-0.


Päivän saaliiksi laskettakoon myös kevään trendivärissä hankittu uusi laukku :) 


Keskustasta kävelymatkan päästä löysimme lasten kanssa ihanan pienen helmen, Pienikamarin. Jos isojen kauppojen valikoimat puuduttavat, vieraile Pienikamarin ihanassa putiikissa. 




Kesäkynnet!

Minä se aloitin jo kesän odottamisen (ensi kuun jälkeen on jo toukokuu!!) ja lakkailin kynsiäni kesäkuntoon.

Hoidan kynsiäni Avonin Strong Results hoitolakalla, jonka päälle laitan Sally Hansenin Maximum Growth lakkaa. Tällä kertaa päällyslakkana toimii Fergien Wet n Wildin Take the Stage lakka. =)



Kesän paras kylpylä?

Minkälaisia kokemuksia teillä on kylpylöistä kesälomapaikkana?
Olen jo pitkään haaveillut matkaa Turkuun, Naantaliin, Hankoon ja sieltä Helsingin kautta Porvooseen ja sieltä kotiin.

Onko kukaan käynyt esimerkiksi Naantalin KylpylässäHangon kylpyläpuistossa tai Haikon Kartanossa?

Kaikki kokemukset ja vinkit otetaan ilolla vastaan!

Lomalle lompsis =)

Puuh, se olis tämän viikon työt tehty ja pieni breikki paikallaan.
Alkuviikko meni yksin kotona oleillessa töiden jälkeen kun lapset majailivat mummin ja ukin ilona ;)

Onneksi vanhempani ovat oppineet käsittelemään kaksosia, varsinkin ADHD-lapsukaiseni on välillä kiristänyt isovanhempienkin hermoja.

Huomenna auton nokka kääntyy kohti Jyväskylää. 130m vesiliukumäki odottaa meitä Peurungassa. Siitä pitäisi itsekkin uskaltaa laskea =D

Loppuviikosta päivitykset tänne blogiin ovat lyhyempiä, sillä keskityn nyt hetkessä elämiseen lasten kanssa. Kotiinpaluun jälkeen päivittelen lomakuulumiset ja kuvat.

Aurinkoista loppuviikkoa kaikille!

On rohkeutta myöntää olevansa rajallinen ihminen

Keskustelin tässä jokin aika sitten erään ystäväni kanssa siitä, miten silloin tällöin elämä kuormittaa meitä tarpeettoman paljon. Töissä menee huonosti, nykyisessä tai entisessä parisuhteessa on riitoja, lasten kanssa menee päin mäntyä jolloin omakaan mieli ei ole sieltä pirteimmästä päästä.

Keskustelun lomassa ystäväni sanoi, että hänen on vain autettava toisia ihmisiä tiettyyn pisteeseen asti ja sitten lopetettava auttaminen, sanottava itselleen, että nyt minä murehdin tätä asiaa tänään vain 20 minuttia ja sitten lopetettava murehtiminen (kyseessä oli hänen täysi-ikäinen lapsensa).

Olin ylpeä ystävästäni ja hänen rohkeudestaan myöntää oma rajallisuutensa. Se ei ole kaikille helppoa - ei se ollut minullekaan.

Kun on kyse läheisistä ihmisistä, me haluamme auttaa. Haluamme tehdä mahdollisimman paljon heidän hyväkseen. Mutta totuus on että jokainen on vastuussa vain itsestään. Ei ketään saa heitteille jättää, varsinkaan jos on kyse sairaasta ihmisestä mutta jokainen terve aikuinen on vastuussa vain itsestään.

Kun lapset ovat alaikäisiä, olemme vastuussa heidän hyvinvoinnistaan ja kasvatuksestaan mutta vaikka tekisimme kuinka hyvää työtä tahansa, täysi-ikäisenä lapsemme tekevät omat päätöksensä ja kantavat näistä päätöksistä aiheutuvat seuraukset. Lasta ei voi hylätä olipa hän minkä ikäinen tahansa mutta jos aikuinen lapsi tekee virheen, hän kantaa siitä vastuun itse. Meidän vanhempien tehtävä on kertoa lapsillemme, että rakastamme heitä virheistä huolimatta.

Menneisyyttä ei voi muuttaa. On siis turhaa syyllistää itseään tai ketään tehdyistä virheistä. Jokainen osaa olla jälkiviisas mutta jälkiviisautta tulisi käyttää vain yhteen asiaan: uusien virheiden välttämiseen.

Elämä opettaa meille joka päivä jotain. Toistat samaa kaavaa työpaikalla, parisuhteessa ja elämässä niin monta kertaa kunnes opit jotain. Vasta sen jälkeen elämäsi muuttuu. Jos siis joudut samanlaisen kohtelun kierteeseen jokaisessa työpaikassasi, jos seurustelet aina samanlaisen henkilön kanssa tai jos painonpudotuksesi jämähtää joka kerta samaan kilomäärään, silloin on aika pysähtyä ja miettiä mitä elämä yrittää sinulle opettaa.

Kehon hyvinvointi lähtee pienistä asioista

Kävin tänään kehon "hivenaineanalyysissä" (??)
Nimi ei ihan tarttunut mieleen, mutta tulokset olivat sitäkin mielenkiintoisemmat.

Istuin tuoliin ja minulle sanottiin, että kaikki korut pitää ottaa pois. Rannerengas ja kaulaketju lähtivät saman tien. Myöskään puhelin ei saanut olla taskussa. Sain käteeni noin 15 cm pituisen metallipatukan, jossa toisessa päässä oli vilkkuva punainen valo. Valopää laitettiin osoittamaan kehoani kohti ja sitten istuin 1 minuutin puhumatta, rauhallisesti hengitellen.

Tuo pieni metallimötykkä kädessäni skannasi koko vartaloni hetkessä. Tulokset olivat (yllätyksekseni) paremmat kuin osasin odottaa.

Laite siis mittasi luuston kunnon, sydänten verisuonten tilan, vitamiini- ja hivenaine tason ja paljon muuta. Pääosiltaan kehoni voi hyvin ja vitamiinia saan riittävästi. Kuitenkin menneiden vuosien huono ruokavalio ei korjaannu 7 kuukauden tehokuurin aikana (varsinkaan kun pieniä repsahduksia laihdutuskuuriin on tullut).

Ensimmäiseksi kiinnitin huomiotani siihen, että sepelvaltimoni ovat lievästi tukkeutumassa. Toisin sanoen, jos jatkaisin rasvaisen ruuan syöntiä, saisin todennäköisesti nelikymppisenä ensimmäisen sydänkohtaukseni. Ehkäpä haluan estää sen. Toiseksi huomioni kiinnittyi vitamiinitasoihin. Elimistöni kaipaa A-, B1-, B2-, B3-, C- ja E-vitamiineja. Näissä tasot olivat lievästi poikkeavasta tasosta kohtuullisen poikkeavaan tasoon.

Kivennäisaineista kehoni kaipaa lisää kalsiumia, rautaa, seleeniä ja kaliumia. Yllätykseni oli tässä kohtaa suuri, sillä loput kivennäisaineet (15) olivat normaalin viitearvon sisällä.

Analyysi kertoi myös, että muistini on heikentynyt pitkittyneen stressin johdosta ja että ihoni kollageenitaso on alkanut hiipua. Toisaalta se on selitettävissä (VAIN JA AINOASTAAN) vitamiinipuutoksella, ei ikääntymisellä (lol).

Olen hapan ihminen (siis kehoni on, ei mieleni) jonka johdosta osa vitamiineista ja hivenaineista ei imeydy kehooni kunnolla. Kun saan kehoni ph tasapainon kuntoon, myös paino putoaa paremmin.

Käynti oli mielenkiintoinen ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille. On jännä huomata miten pienikin vaje vitamiinin, hivenaineen tai kivennäisaineen saannissa vaikuttaa moneen kehon osaan.

Keskustelimme myös lapsista ja ADHD:n voimakkuudesta vitamiinitason vähäisyyteen. Henkilö, joka tämän mittauksen minulle teki, kertoi että alle 12-vuotiaita lapsia ei oteta mittaukseen ollenkaan. Mutta hän kertoi, että ADHD saadaan helposti kuriin jättämällä ruokavaliosta sokeri (karkit, pullat ja limpparit) sekä valkoiset jauhot pois ja lisäämällä kasviksia (parsakaali ja peruna), kalaa (lohi) ja pinaattia ruokavalioon. Toisin sanoen peruskotiruokaa. Coca Cola ja Pepsi ovat ADHD lapsille pahimpia. Ne sisältävät kofeiinia, jotka stimuloivat aivoja entistä entisestään.

Suunta on siis oikea, lisää monivitamiinia nassuun, ruokavalioon lisää kasvuksia, marjoja ja ruisleipää ja paljon raitista ilmaa. Mutta tämänhän minä jo tiedänkin. Vain toteutus ontuu... Inspiraatiota / motivaatiota odotellessa...

Leivontapäivä osa 2.

Löysin Leivotaan lehdestä piparikakku muffini ohjeen ja ajattelin kokeilla sitä tänään. Täytyypä myöntää että maku on mauton mutta kuvat sitäkin herkullisempia.




Muffinien ohje on kuitenkin käyttökelpoinen, pienillä muutoksilla. Tässä alkuperäinen ohje:

4 dl venhäjauhoja
2 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
3 kananmunaa
1,5 dl piimää
75 g sulatettua voita
 12 piparkakkua.

Yhdistä kuivat aineet keskenään kulhoon (vehnäjauhot, sokeri, leivinjauhe ja vaniljasokeri). Vaahdota munat ja lisää sen jälkeen piimä ja jääntynyt voi. Vatkaa ja lisää sitten pikkuhiljaa kuivat aineet koko ajan vatkaten. 

Nostele ruokalusikallinen seosta 12 amerikan muffini vuokaan. Lisää piparkakku jokaiseen muffiniin (itse käytin Annasin kahvikeksejä, puolitin keksit ja laitoin jokaiseen vuokaan). Laita lopuksi jokaisen piparin päälle toinen ruokalusikallinen muffinitaikinaa.

Paista uunin keskitasolla 200 asteessa noin 17-20 minuuttia.

Kuorrutus:
Dr. Oetkerilla on CupCake Toppin jauhetta. Ohjeessa sanotaan, että yksi pussillinen jauhetta sekoitetaan 2,5 dl jääkylmää maitoa. Vatkataan ensin hitaalla teholla ja pikkuhiljaa nostetaan vatkaimen tehoja. Kovimmalla teholla seosta vatkataan 3 minuuttia. Seoksen voi maustaa esimerkiksi pienellä tilkalla kahvia. Seoksen voi myös värjätä elintarvikevärillä. Itse laitoin seokseen teelusikallisen suklaajauhetta.

Cup Cake Topping on helppo tehdä ja "näyttää" hyvältä. Suklaalla maustettuna hieman mauton. Myöskään piparin maku ei tullut esille muffinin sisällä. 

Hyvä kokeilu mutta seuraavalla kerralla kun haluan piparkakkumuffineja, sekoitan jauhoihin kanelia, neilikkaa ja inkivääriä. Sillä piparin maku tulee oikeutetusti esiin.

Syvällisiä pohdintoja heti aamusta

Juttelimme eilen lasten kanssa uskontotunneista. Tällä hetkellä aiheena ovat erilaiset rukoukset ja erityisesti lasten mieleen oli jäänyt lause: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin rakastat itseäsi."

Tänä aamuna aloin miettimään tuota lausetta enemmän. Lause on voimakas mutta samalla minusta vääristynyt. Jos mietitään missä jamassa maailma tänäpäivänä on, onko käyny niin että ihmiset eivät enää rakasta itseään ja siksi kohtelevat kanssaihmisiä huonosti?

Minulle on monta kertaa sanottu, että minun pitäisi rakastaa itseäni ja vasta sen jälkeen ajatella muita. Ymmärrän hyvin, sillä huolehdin aina ensin muista ja vasta sitten (jos aikaa ja jaksamista riittää) itsestäni. Enkä usko että olen ainoa. Pitäisikö meidän kääntää tuo lause sittenkin: "Rakasta itseäsi niinkuin rakastat lähimmäistäsi"?

Kun elämäni myllerti ja olin sairaslomalla, kuuntelin iltaisin rentouttavaa musiikkia. Eräänä iltana silmieni eteen (pidin siis silmiä kiinni mutta "näin") nousi kuva, jossa oli kuutio. Tuo kuutio oli rakennettu pakuista teräksistä kalteresita. Siinä oli ovi, jossa oli kaksi massiivista lukkoa. Kuution sisällä oli sydän. Tuo sydän oli likainen, huonokuntoinen, rikkinäinen ja hyvin tummanpunainen, melkein musta. Sitä oli yritetty korjata nauloilla ja laudanpätkillä ja parsia neulalla ja langalla kokoon.

Purskahdin itkuun kun tajusin että kyseessä oli oma sydämeni. Miten huonosti olinkaan kohdellut itseäni ja sydäntäni. Tuolloin ymmärsin että en ollut koskaan rakastanut itseäni, olin aina pitänyt itseäni huonona ja riittämättömänä. Tuon hetken jälkeen, päivä päivältä, kalterit alkoivat "sulaa", lukot aukenivat ja sydämeni hyppeli iloisesti kuutiosta pois kädelleni. Se oli iloinen, että annoin sille aikaani ja huomiotani.

Tällä hetkellä sydämeni ei ole täysin korjattu mutta loppusuoralla ollaan. Kaltereita ei ole näkynyt moneen päivään ja tunnen kuinka iloinen sydämeni on.

Rakastatko sinä itseäsi? Annatko sinä itsellesi aikaa? Arvostatko ja kunnioitatko itseäsi?
Jos vastaat ei, olisiko aika aloittaa?
Jos vastaat kyllä, olen niin onnellinen puolestasi. Olet eheä ihminen ja uskallat elää omannäköistäsi elämää. Jatka samaan malliin ;)

Follow @ Instagram

Back to Top