Tiedotus ja Uutisia

Tietoisku (jotta elämä olisi välillä vähän tylsääkin):

Unelma Onnellisuudesta sivusto muotoutuu pikkuhiljaa. Sivustolle tulee silloin tällöin uutuuksia, joten käy aika ajoin kurkkaamassa mitä sinne kuuluu. Uusimpina muutoksina ovat Uutisvirta ja Kirjavinkit. Arvonnat, Rekisteriseloste sekä Yhteydenottolomake on päivitetty Koti-sivun alle. Uutisvirrassa kerrotaan vain sivuston uutuuksista ja muutoksista, ei blogin.

Tiedotan uutisista myös Facebookissa. Käy tykkäämässä sivusta ja saat uutisvirtaasi tietoiskuja ja inspiroivia lainauksia. Pääpaino Facebookissa on nimenomaan inspiroivissa lauseissa ja lainauksissa, jotka tuovat iloa ja energiaa päiviin.

Linkitän osan blogipäivityksista myös Facebookiin.

Liity blogin lukijaksi kätevästi blogin alalaidassa olevan "Liity tähän sivustoon" linkin kautta. Olin totaalisesti unohtanut liittää tämän jo aikoja sitten, mutta onneksi eräs ihana ihminen vinkkasi minulle tästä.

Blogini sivupalkissa on mainittu vain osa niistä blogeista joita luen, tilanpuutteen vuoksi. Tämä lista on tarkoitus muokata uudeksi sivuksi, jolloin saan kaikki lukemani blogit näkyviin kertaheitolla.

Tekstejäni saa kommentoida ja uusia ideoita otan aina vastaan!

Ei se päivä aina mene niinkuin Strömsössä...

"Ei menny niinkuin Strömsössä" -päivä alkoi heti aamusta. Autosta särkyi vepasto, joten pääsin kulkemaan kävellen koko päivän. Onneksi pakkasti oli vain -22 astetta =)

Kun asiat oli hoidettu kaupungilla, ajattelin tehdä töitä tietokoneella mutta tietokone päätti toisin. Se kyllä avautui mutta ohjelmat eivät. Ei netti, ei Word eikä PowerPoint. Siinä sitä sitten katseltiin tietokoneen aloitusnäyttöä ja pohdittiin, mitähän seuraavaksi.

Hah! Puhelin! Sillä pääsee onneksi nettiin! ...vaan ei päässyt. Kylmä ilma oli laittanut puhelimen kiinni eli purkanut akun. Laitoin puhelimen laturiin ja odottelin 45 minuuttia että se avautui...

...mutta sitten ei avautunut sähköposti, Facebook eikä Pinterest. Tässä vaiheessa alkoikin päänsärky jolloin päätin heittää hanskat tiskiin.

Keitin kahvit ja menin sohvan nurkkaan mököttämään. Kissat nukkuivat patterin vieressä (onnelliset) mutta häiriintyivät kun kiinteistöhuollon miehet tulivat alakertaan kolisuttelemaan pattereita...

...ja sitten soi ovikello, jonka johdosta molemmat kissat pinkaisivat paniikissa asunnon poikki, kaataen kaiken tieltään - kahvimukin, lelulaatikon ja pyykkitelineen...

Hoh hoijaa! Olinkin ajatellut pestä lattiat viikonloppuna mutta samahan se on pestä ne nyt kun kahvitkin on lattialla.

Tämä on sarjassamme niitä päiviä kun tuntuu, että olisi pitänyt jäädä aamulla nukkumaan hieman pidempään.

Jos tästä päivästä pitäisi etsiä jotain hyvää, se on varmasti ne kauniit maisemat, jotka näin kun aamulla kävelin kirpeässä pakkassäässä. Ja positiivista on se, että nyt ei tarvitse viikonloppuna pestä niitä lattioita.

Pitkästä aikaa päivä, jolloin tuntuu että mikään ei onnistu. Onneksi näitä tulee harvemmin kuin ennen. Ja toivottavasti teillä on ollut parempi päivä kuin minulla.

Illan meinaan istua sohvalla ja lukea kirjaa - ja toivoa, että mikään muu ei enää mene pieleen...

Tosin poika kyllä löysi kaappinsa perukoilta pieniä maalipurkkeja...

Varoittava esimerkki terveyden laiminlyönnistä

Omasta terveydestään pitää pitää huolta.

Piste.

Omasta itsestä pitää pitää huolta.

Piste.

Vasta sen jälkeen olet kykenevä huolehtimaan muista.

Jos lähdemme lentokoneella, turvallisuusohjeissakin mainitaan, että happinaamari on ensin laitettava itselle ja vasta sen jälkeen autettava muita.

Mutta miksi omasta itsestä huolehtiminen jää yleensä viimeiseksi?

Tähän olisi useakin teoria mutta ehkäpä jätän ne jokaisen pohdittavaksi. Sen sijaan kerron teille yhden varoittavan esimerkin, johon törmäsin viikko sitten. Tai oikeastaan jo vuonna 2001.

Taisi olla elämäni ensimmäinen juurihoito. Siihen saakka olin hoitanut hampaani kunnolla, mutta nyt takana oli muutaman vuoden väli hammaslääkärikäyntien välillä.

Hammaslääkäri sanoi, että hammas täytyy juurihoitaa. Eihän siinä mitään, puudutusta huuleen ja hoidetaan hammas kuntoon. Muistan, kun lähdin lääkäristä ja kävelin autolle, sen kivun. Se iski melkein välittömästi. Urheana menin kotiin, sillä kuvittelin kivun kuuluvan siihen hetkeen kun puudutusaine lakkaa.

Tunnin odottelun jälkeen soitin lääkäriin, sain särkylääkkeet ja olo helpottui.

Vuonna 2010 kävin Siilinjärvellä hammaslääkärissä. Silloin minulle kerrottiin, että hampaaseen oli jäänyt hieman juurta ja että hammas pitäisi ottaa pois. Kieltäydyin, sillä en halunnut kulkea kylillä yksi hammas puuttuneena. Sanoin, että koska hammas ei oireile, jätetään se ja katsotaan miten tilanne kehittyy.

Noh, sehän kehittyi. Viime viikon pe-la välisenä yönä hammas ilmoitti jälleen olemassaolostaan. 1g panadolia naamaan ja takaisin nukkumaan. Mutta kun hammaskipu paheni sunnuntaita kohti, päätin maanantaina soittaa hammaslääkärille.

Viesti oli tyly - hammas mätii. Se pienoinen juuren pala joka oli hampaaseen jäänyt, oli päättänyt että nyt on aika korjata tämä lopullisesti.

5 päivän aikana kävin 3 kertaa porauttamassa hampaan auki (ma, ke ja pe) ja kuuntelin hammaslääkärin puhetta: "No onpas!" "Tämähän oikein pulppuaa mätää" "Keltaista mätää näyttää vieläkin tulevan." "No nyt tulee verta!"

Uuhh...

Ja se kipu. Se kipu lähti vasemman nenän varresta, ujelsi kohti korvaa ja säteili alaleukaan ja otsaan. Se sykki sydämensykkeen tahdissa. Suolaliuos ja lääkeaine polttivat ja kirvelivät. Hammaslääkärini sanoi, että hampaan voi aina poistaa mutta ehkä me yritetään hoitaa hammas kuntoon. Joo, hoidetaan vaan!

Kun jouduin vielä perjantaina menemään hammaslääkäriin, pelkäsin. Sillä jos kipu ei lakkaisi, hammas pitäisi poistaa. Kaiken sen kivun ja lääkkeiden jälkeen - en luovuttaisi näin helpolla.

Lopputulos?

Hammas on edelleen paikallaan ja paranemaan päin. Vielä sillä ei purra mutta ei se enää mädi. Lääkekaappi on täynnä lääkkeitä, joita nautin vielä muutaman päivän ajan. Eilen olisi ollut yrittäjäkurssin päätösillallinen. Kun toiset nauttivat 3 ruokalajin illallista, minä nautin näitä:

Tarinan opetus?

Pidä huolta itsestäsi. Et näe sisällesi ja sairaudet voivat olla piilossa niin pitkään, että mitään ei ole enää tehtävissä. Minun tapauksessani olisin todennäköisesti päässyt pienemmillä kivuilla, jos olisin lauantaina mennyt särkypäivystykseen enkä sunnuntaina saunaan. Mutta toisaalta, hammaslääkäri olisi saattanut vetää jo lauantaina hampaan pois.

Oletko tahallasi ilkeä vai vaan ajattelematon?

Törmäsin eilen Facebookissa juttuun, jossa äiti oli ollut pienen lapsensa kanssa leikkipuistossa. Pieni lapsi oli mennyt muutaman muun lapsen luokse leikkimään, sillä seurauksella, että lapsilauman "äiti" oli tullut, sanonut lapsille jotain ja vienyt lapset pois.

Kun äiti oli saanut selville, mitä nainen oli lapsille sanonut, hän meni naisen luo ja kysyi, miksi hän oli sanonut ääneen "omille lapsilleen", että hänen lapsensa kanssa ei voi leikkiä, koska hän on "vammainen"?

Nainen oli töksäyttänyt omat mielipiteensä pienestä pojasta, tämän kömpelyydestä ja "erilaisuudesta" jonka jälkeen oli kerännyt lapsensa ja lähtenyt pois.

Tässä tarinassa on kaksi puolta.
En todellakaan voi hyväksyä naisen käytöstä mutta samalla ihmettelen jutun saaman kommenttivyöryn sävyä.

Äiti ystävineen olivat sitä mieltä, että jos tämä samainen nainen kävelee samalle leikkipuistolle, hän saa kuulla kunniansa.

Kysymys kuuluukin: Miksi nainen ei saa haukkua toista mutta aikuiset saavat haukkua kommentoinutta naista?

En tiedä, miten itse olisin tämän asian hoitanut (todennäköisesti olisin ollut äimistyksestä hiljaa enkä olisi saanut sanaa suutani) mutta alkujärkytyksen jälkeen, olisin mennyt lasten luo ja kertonut, että ketään ei saa haukkua, kiusata tai syrjiä iän, sukupuolen tai erilaisuuden vuoksi, vaan että kaikki ovat samanarvoisia ihmisiä.

Ekäpä seuraavalla kerralla lapset olisivat ojentaneet "äitiään" kun hän seuraavan kerran puhuu jostakusta pahaa.

Emme voi muuttaa toisia ihmisiä. Meillä jokaisella on vapaa tahto jonka puitteissa voimme tehdä päätöksiä - toiset ovat hyviä ja toiset huonoja. Voimme huutaa leikkikentällä naama punaisena meitä loukanneelle ihmiselle, joka kuitenkin katsoo meitä takaisin tyytyväinen ilme naamalla "sainpahan tuonkin suuttumaan".

Ainoa asia mitä me voimme tehdä, on muuttaa oma suhtautuminen tällaisiin tilanteisiin. Jos näytämme ihmisille, että emme välitä heidän ilkeydestään, heidän on pakko muuttaa toimintaansa koska eivät saa haluttua lopputulosta.

Viha synnyttää vihaa, sota synnyttää sotaa, väkivalta synnyttää väkivaltaa.

Miten sinä haluat kasvattaa lapsesi?

Tällä kissalla on sydän paikallaan...

Tänään pysähdytään ja katsellaan kukkia...

Nyt on aika rentoutua... 

Pysähtyä hetkeksi... 

Unohtaa kotityöt ja työasiat... 

Istahtaa ja katsella kaunista auringonlaskua ja kauniita kukkia...

Juuri sinulle - ole hyvä. 

Olet maailman tärkein ihminen ja olet ansainnut sylillisen kukkia...

Tänään on positiivisuus ollut kiven alla...

Tässä vaiheessa päivää jo naurattaa mutta päivän mittaan ei niinkään.

Tänä aamuna kun heräsin ja sohvalla nautin aamukahvia, hymyilin leveästi maailmalle ja sanoin itselleni: "Tästä tulee loistava päivä! Tänään olen iloinen ja positiivinen."

Kuinka sitten kävikään...

Jouduin eilen hinauttamaan autoni korjaamolle, kun kojelautaan alkoi syttyä yksi jos toinenkin valomerkki. Tänään sain sitten Avain Vaunulta soiton, jossa nuori mies mekaanikko kertoi, että 40.000km sitten on eräs suodatin jäänyt vaihtamatta ja eräs säiliö täyttämättä ja joku muukin oli siellä palanut loppuun (eikä se ollut minun pinnani). Kuuntelin siinä aikani ja lopultahan se oli kysyttävä, että mitäs tämä lysti sitten maksaa...

Jos lähdetään siitä, että olen toukokuussa huoltanut autoani jo 1200 euron edestä (vuosimallin 2008 auto = volvo) en ollut kovin iloinen uudesta 1000e hintalapusta. Kävi ilmi, että joko edellinen omistaja ei ole antanut lupaa tuon kuuluisan suodattimen vaihtoon 120.000 km huollon yhteydessä tai huoltamo ei ole ymmärtänyt vaihdattaa tuota suodatinta. Joten nyt se on sitten pakko vaihtaa.

Tai eihän se pakko ollut, olisin voinut jättää autoni hamaan tulevaisuuteen Avain Vaunun parkkipaikalle ilmaiseen säilytykseen siihen saakka kunnes päätän auton korjauttaa. Nimittäin ajokiellossa auto on ja pysyy - kunnes se korjataan.

Että tällainen päivä tällä kertaa =D

Mites teillä muilla menee? =D

Facebook manipuloi käyttäjiensä tunnetiloja

Olet varmasti törmännyt uutiseen, jossa kerrotaan Facebookin tehneen laajamittaisen tunnetutkimuksen nähdäkseen, miten uutiset vaikuttavat käyttäjien tunnetiloihin.

Tutkimus on saanut aikaa rajun vastaanoton. Ihmettelen suuresti miksi?

Facebook on tehnyt meille ihmisille suuren palveluksen. Tutkimuksessa kerrotaan, miten negatiivinen uutisvirta sai aikaan negatiivisia päivityksiä ihmisten seinillä kun taas positiivinen uutisvirta sai positiiviset päivitykset liikkeelle. Eikö ole mahtavaa, että vihdoin joku uskaltaa sanoa ääneen:

"Negatiiviset uutiset mediassa vaikuttavat meihin negatiivisesti. 

Lopettakaa siis negatiivisten uutisten katsominen!"

Olen itse kiinnittänyt tähän median tapaan myydä uutisia jo pitkän aikaa sitten huomiota. Sillä seurauksella, että itse en katso uutisia ollenkaan. Luen päivän lehdet pikaisesti otsikkotasolla päivän mittaan töissä ja siinä se. Tiedän suurin piirtein mitä maailmalla tapahtuu mutta en kyllästä itseäni negatiivisilla uutisilla yltäkylläiseksi asti.

Ymmärrän, että maailma on täynnä pahoja asioita ja tunnen suurta sympatiaa ja empatiaa niitä ihmisiä kohtaan, jotka joutuvat kokemaan huonoja asioita. Mutta toisaalta, en pysty vaikuttamaan muiden ihmisten elämäntilanteisiin sillä, että luen heidän kokemuksistaan ja kauhistelen heidän kohtaloitaan.

Tavallaan se, että päivittelemme ja kauhistelemme ihmisten kohtaloita saattaa heidät vielä huonompaan asemaan. "Kaikki on energiaa. Negatiivinen energia synnyttää negatiivista energiaa, positiivinen positiivista. Miksi siis haluaisin tuottaa muille ihmisille enemmän negatiivisia kokemuksia keskittymällä negatiivisiin asioihin?"

Olen itse kiinnittänyt omassa elämässäni huomiota siihen, miten joskus ammoisina aikoina saatoin puhua huonosta kokemuksesta monille ihmisille. Työkavereille, sukulaisilla ja ystäville. Velloin tuossa huonossa kokemuksessa päivästä ja viikosta toiseen. Mitä se minulle antoi? Masennusta, ahdistusta ja paniikkia. En päässyt siitä mitenkään eroon.

Kunnes eräänä päivänä päätin, että en kerrokaan huonoista kokemuksistani enää muille. Synkkä pilvi harteiltani katosi, asiat saivat oikeat mittasuhteet eivätkä ne oikeastaan enää tuntuneetkaan niin suurilta kuin mitä olin ajatellut.

On noidankehä kertoa huonoista kokemuksista monille ihmisille. Jokainen (kuuntelija) antaa sinulle (kertojalle) oman reaktionsa ja tunteensa tapahtuneesta. Kasvatat harteillesi moninkertaisen pakokauhun kun jokainen sysää päällesi omat negatiiviset tunteensa tapahtuneesta.

Tämäkin on yksi osa-alue irti päästämisestä. Uskallusta kohdata asiat ja tapahtumat yksin. Nähdä, että on riittävän vahva kohtaamaan elämän eri tapahtumat yksin ja ottamaan niistä vastuu. Elämä on sarja tapahtumia ja niistä johtuvia seurauksia. Omillä päätöksillään voi vaikuttaa siihen, onko seuraus positiivinen vai negatiivinen.

Itse olen valinnut positiivisuuden. Kun olen riittävän vahva, voin kertoa ihmisille tarkemmin asioista, joita elämässäni on tapahtunut ja silloin heidän reagtionsa ja tunteensa eivät enää vaikuta minuun. Ne kimpoavat minusta kuin suojakilvestä pois. Silloin tiedän, että olen vahva. Silloin tiedän, että tulipa eteeni mitä tahansa, selviydyn niistä joka kerta.

Päästä irti surusta, päästä irti menneisyydestä

Tapasin tässä jokin aika sitten erään vanhan rouvan, jonka kanssa jäin hetkeksi juttelemaan. Hän kertoi elämäntarinaansa, kuinka hän oli aikoinaan rakastunut leski-mieheen ja mennyt hänen kanssaan naimisiin.

He olivat suunnitelleet tulevaisuuttaan, hankkineet talon ja olivat aikeissa muuttaa kun yhtäkkiä mies oli menehtynyt - muuttoa edeltävänä iltana.

Nainen kertoi, että mies oli menehtynyt 10 vuotta sitten. Ja että hän suri miestään edelleen.

Ymmärrän hyvin, miten paljon voi surra rakastaan. Toisaalta on aivan ihanaa, jos on rakastanut toista niin paljon, että tuo henkilö on jättänyt pysyvän jäljen sydämeen.

Mutta kun nainen jatkoi tarinaansa, en enää ymmärtänyt tuota surua ollenkaan. Nainen kertoi, että oli masentunut. Hän oli niin surullinen, että halusi kuolla. Hän kertoi, että kaikki hänen sukulaisensa olivat kuolleet hänen ikäisenään sydänkohtaukseen ja että hänenkin aikansa koitti pian. Sain sen vaikutelman, että hän oikein odotti kuolemaa.

Olin niin surullinen hänen puolestaan. Hän oli heittänyt menemään 10 vuotta elämästään rakkaansa vuoksi. Rakkaan, joka ei enää tulisi takaisin. Hänen masennuksensa oli jättänyt häneen pysyvät jäljet. Hän oli erittäin ylipainoinen ja hänen kehoaan piiskasi monet sairaudet.

Tuona päivänä kun hänen miehensä oli menehtynyt, hän oli lakannut elämästä. Hän oli vain päivä päivältä kuihtunut pois.

Yritin kannustaa häntä hymyilemään ja sanoin, että kukaan meistä ei voi tietää, milloin aika meistä jättää. Voihan hyvin olla, että hän saakin vielä elää monta monituista vuotta. Mutta hän hylkäsi kannustavat puheet ja kertoi, että lähtö tulee minä päivänä tahansa.

Ainoa toivo joka minulla hänelle on, on se, ettei hän ehdi tulla katkeraksi. Ettei hän oivalla, että olisi voinut elää elämäänsä iloisena ja onnellisena, vaikka hänen elämänsä rakkaus olikin hänet jättänyt aivan liian aikaisin. Sillä en tiedä mitään pahempaa kuin oivaltaa jonain päivänä, että on heittänyt elämänsä täysin hukkaan ihmisen vuoksi, jota ei koskaan enää tapaa.

Kaikkea hyvää ja siunausta hänen elämälleen. Olkoon hän onnellinen omalla tavallaan.

30 asiaa jotka sinun tulee lopettaa löytääksesi onnellisuuden Osa 2.

#11 Lopeta vetelehtiminen
Älä mieti liikaa tai saat aikaan ongelman jota ei alunperin ollutkaan. Määrittele tilanne ja tee jotain. Ota ensimmäinen askel. Tekeminen motivoi, ei tekemisen ajatteleminen.

#12 Älä ajattele että et ole valmis
Kukaan ei ole koskaan valmis. Sehän pilaisi jännityksen. Kun tilaisuus tulee, tartu siihen, luota vaistoosi. Tilaisuudet pakottavat meidät lähtemään pois omalta mukavuusalueeltamme, ja silloin teemme jotain mitä emme koskaan kuvitelleet tekevämmekään. Ja silloin saamme palkinnon.

#13 Älä perusta parisuhdetta vääristä syistä
Parisuhde tulee valita viisaasti. On parempi olla yksin kuin huonossa parisuhteessa. Ei ole mitään kiirettä. Jos olet 30-vuotias ja elät 100-vuotiaaksi, sinulla on 70-vuotta aikaa tehdä mitä ikinä haluat. Nauti yksinolosta. Rakastu kun olet valmis - älä kun olet yksinäinen.

#14 Älä tyrmää uutta parisuhdetta vaikka entiset eivät onnistuneetkaan
Jonain päivänä ymmärrät että kaikille parisuhteille oli tarkoituksensa. Ne auttoivat sinua ymmärtämään mitä haluat parisuhteelta - ja mitä et. Toiset suhteet testaavat sinua, toiset käyttävät sinua hyväksesi ja toiset opettavat sinua. Mutta jonain päivänä se yksi ja ainoa saa sinut puhkeamaan kukkaan.

#15 Lopeta kilpaileminen muiden kanssa
Älä koskaan vertaa omaa aloitusta jonkun toisen lopputulokseen. Jokainen aloittaa joskus. Kun näet ammattilaisen, hän on tehnyt töitä ammattinsa eteen monta vuotta, jopa vuosikymmeniä. Hyväksy se, että aina tulee olemaan joku joka tekee asiat paremmin, nopeammin ja tyylikkäämmin kuin sinä. Keskity itsesi voittamiseen, älä muiden.

#16 Älä ole kateellinen kenellekään
Kateellisuus tarkoittaa, että lasket jonkun muun menestystä etkä omaasi. Sinä olet menestynyt toisilla elämän osa-alueilla kuin toiset. Älä suhteuta perhettä kykyyn lähteä ex tempore viikon lomamatkalle toiselle puolelle maapalloa. Kysy itseltäsi: "Mitä minulla on, mitä kaikki muut haluavat?"

#17 Lopeta itsesi arvosteleminen ja mollaaminen
Vastoinkäymisillä on tarkoituksensa. Niiden tehtävänä on kohdistaa sinun huomiosi johonkin. Ne eivät ole rangaistus eivätkä ne tarkoita, että maailma on sinua vastaan. Sitä paitsi itsensä arvosteleminen ja mollaaminen kuulostaa todella ärsyttävältä. Mieti asiaa tältä kannalta: Olet juuri tutustunut ihanaan ihmiseen, jonka kanssa haluaisit aloittaa parisuhteen. Haluaisitko kuunnella päivästä toiseen, miten hän arvostelee itseään ja vähättelee omia taitojaan? Sitähän minäkin. Kehu itseäsi ja ole ylpeä saavutuksistasi. Hymyile! Näytä kaikille miten upea ihminen olet!

#18 Älä ylläpidä kaunaa
Älä elä elämääsi sydän täynnä vihaa. Satutat paljon enemmän itseäsi kuin muita. Anteeksiantaminen ei tarkoita: "Se mitä teit on ihan ok." Se tarkoittaa: "En anna tekosi pilata onnellisuuttani." Anteeksiantaminen ei ole pelkästään muita ihmisiä varten vaan myös itseäsi varten. Jokainen meistä tekee virheitä, joten anna itsellesi ne anteeksi.

#19 Älä pudota rimaa muiden tähden
Jos olet asettanut riman korkealle - pidä se siellä. Sinun ei tarvitse alentaa omaa vaatimustasoasi muiden vuoksi. Jos he eivät hyväksy sinua sellaisena kuin olet, heidän on aika poistua elämästäsi.

#20 Lopeta itsesi selittäminen muille
Ystäväsi eivät sitä tarvitse ja vihamiehesi eivät usko sinua kuitenkaan. Tee niinkuin tunnet sydämessäsi oikeaksi.

(Jatkuu seuraavassa postauksessa. Vapaasit suomennettu Life Buzz)

Pienikin kohteliaisuus piristää päivää

Kävin muutama päivä sitten paikallisessa S-marketissa ruokaostoksilla. Kassalla kirjoitin nimeni kuittiin (kyllä, minulla on vielä olemassa siruton maksukortti). Kassaneiti sanoi yllättäen minulle, miten kaunis nimikirjoitus minulla on.

Kommentti oli yllättävä mutta positiivinen. Huomasin hymyileväni pitkän aikaa tuon kohteliaisuuden jälkeen. On se vain kummaa miten pienikin kohteliaisuus saa ihmisen hyvälle tuulelle. Ja tässä tapauksessa minut palaamaan kauppaan yhä uudelleen.

Milloin sinä olet viimeksi antanut spontaania positiivista palautetta ystävälle, asiakkaale tai työkaverille? Kokeile ja katso mitä se saa aikaan =)

Lazy Day

Tällä fiiliksellä menty tänäpäivänä =D


Mutta illalla kannustetaan Suomi voittoon eikö niin?!

Ihana pieni putiikki Pieksämäellä

Kun olimme lähdössä tänään Pieksämäen torilta, kävelimme ihanan pienen sisustusputiikin ohi. Ja pakkohan siellä oli käydä tutustumassa =)

Vanilla Sky Pieksämäen keskustassa. Käykää tutustumassa!

Miten tunnistaa omat "huonot" käyttäytymismallit osa 2.

Sen verran ajatus näytti eilen harhailevan, että en edes itse vastannut omaan kysymykseeni! =D

Jatketaanpa siis tänään tästä aiheesta lisää.

Ehkäpä helpoin tapa tunnistaa huonot käyttäytysmallit, on se, että fiilis ei ole hyvä. Kun teet jotain etkä saa siitä "kiksejä", silloin on hyvä hetki miettiä, mitä oikeastaan tekee.

Tässä yksi konkreettinen esimerkki:
Söin eilen ruokaa.
Olo oli tukala, maha oli pullollaan ja täynnä mutta olo ei ollut kylläinen.
Mieli oli maassa kun tajusin, että oli tullut syötyä vääränlaista ruokaa.
Siis ruuan laatu ei ollut parasta mahdollista vaan vaaleaa leipää, spagettia jne.

Huono käyttäytymismalli? Ehdottomasti.

Tietoinen läsnäolo. Olla itselle läsnä joka hetki ja huomata mitä tekee. Ja tässä kohtaa se haaste sitten alkaakin. Kun ne tekemiset ovat niin rutinoituneet.

Tässä auttaa se, että pilkot päiväsi osiin ja huomioit yhden viikon ajan vain yhtä päivän osa-aluetta. Kiinnitä ensin huomiota aamuihisi. Millaisia ne ovat? Kiireisiä, väsyttäviä, kaoottisia vai sujavasti meneviä? Jos esimerkiksi sinulle tulee joka aamu kiire, kiinnitä huomiota niihin asioihin, joita teet aamuisin. Voisitko tehdä osan asioista jo edellisenä iltana valmiiksi? Tai voisitko herätä 10 minuuttia aikaisemmin? Tässä kohtaa moni sanoo, että hyvä jos ehdin nukkua riittävästi, miten ihmeessä minä voisin herätä 10 minuuttia aikaisemmin?!

Sillä että menet nukkumaan 10 minuuttia myöhemmin. Tuntuuko, että et saa iltaisin unta? Kokeile kuukauden ajan sitä, että laitat television kiinni klo 21. Myös tietokone ja puhelin ovat siitä lähtien kiinni. Lue kirjaa tai kuuntele rauhoittavaa musiikkia. Lue lehtiä. Mene pihalle nauttimaan kupillinen teetä. Uskon, että kuukauden päästä saat paljon paremmin unen päästä kiinni.

Meillä kaikilla on huonoja käyttäytymismalleja. Elämme rutinoituneessa maailmassa. Kaikki yritettään tehdä meille mahdollisimman helpoksi, jotta saisimme enemmän aikaan. Mutta miksi? Miksi meidän pitää saada koko ajan enemmän aikaan vähemmässä ajassa? Eihän siinä ole mitään järkeä! Mitä enemmän teemme lyhyemmässä ajassa, sitä stressaantuneempia me olemme. Sitä enemmän kärsimme unettomuudesta ja yhteisen ajan puutteesta.

Onko huonot käyttäytymismallit mahdollista havaita? Tottakai! Aloita yhdestä asiasta, joka stressaa sinua ja löydä sen ydin. Et voi poistaa ongelmaa, jota et tunnusta etkä ikinä löydä ratkaisua ongelmaan jonka keksit hetken mielijohteessa.

Kärsin kerran puoli vuotta olkapääkivusta. Kävin 6 eri lääkärillä ja söin 7 erilaista tulehduskipulääkekuuria. Yritin selittää lääkäreille, että lääkkeet eivät auta mutta sain vain vastaukseksi: mistäs sinä sen tiedät?

Kun kahdeksannen kerran minulle tarjottiin tulehduskipulääkekuuria, korotin ääneni lääkärille: "Onko tämä nyt oikeasti normaalia, että minä syön lääkkeitä mutta olkapää ei parane?! Laita minulle lähete ultraan tai röntgeniin mutta yhtään uutta lääkekuuria en syö ennenkuin todellinen syy kivulle on löydetty!"

Sain lähetteen ultralääkärille, joka tutki olkapääni. Ja sain diagnoosin. Ja yhden kortisonipiikin. Ja kipu oli poissa. Lopputulos? Onnellinen kivuton olkapää, 8 viikon pääkipuhelvetti kun sain särkylääkkeistä vieroitusoireita.

Tämä pieni tarina opettakoon sen, että jokainen ongelma on tunnistettava ja ymmärrettävä ennenkuin sen voi ratkaista. Jos vain arvailet vastauksia, et koskaan pääse ongelmistasi eroon.

Lomalle lompsis =)

Karkasin tänään töistä jo kolmelta ja loikkasin lomille =)

Tämä on kruunattu kampaajalla, lenkillä ja rennolla meinigillä. Huomenna piipahdamme Kuopiossa ja sitten illalla pakkaamme viikon tavarat valmiiksi. Sunnuntai aamuna nukumme pitkään ja lähdemme sitten ajelemaan kohti Turkua.

Ihanan aurinkoista viikonloppua kaikille!
<3

Aurinkoista sunnuntaita!

Levätään pitkään ja loikoillaan...

Nautitaan auringon paisteesta...

Lenkkeillään rennosti...

http://cultivatecreate.blogspot.fi/2013/10/easy-like-sunday-morning.html

Miten saada mieli kääntymään positiiviseksi kun mieli on maassa?

Kas siinäpä kysymys. Kysymys joka on harmillisesti vaivannut minua viimeisen viikon ajan. Nimittäin kaikesta yrityksestä huolimatta, fiilis on ollut "ei-niin-positiivinen".

En osaa sanoa, mikä on fiilikset laskenut tai miksi en saa fiiliksiä kääntymään positiiviseksi. Olo ei ole masentunut, vihainen tai pelokas. Ehkäpä tylsä kuvastaa olotilaani enemmän kuin mikään muu.

Ja tässä se ongelma juuri onkin: en keksi mitään keinoa saada tylsyyttä pois olotilastani.

Olen miettinyt pääni puhki johtuuko olotila ruokailutottumuksistani - jossa siis ei tällä hetkellä ole mitään kehuttavaa - vai johtuuko tylsä olotilani jostain ulkopuolisesta asiasta. Tiedän varsin hyvin, että ruuan laatu vaikuttaa mielialaani mutta vaikka ostan jääkaapin täyteen salaattia ja ravitsevaa ja terveellistä ruokaa, en vain saa itseäni tekemään sitä tonnikalasalaattia. Ennemmin teen itselleni voileivän. Tai syön spagettia. Tai otan palan pitsaa...

Vai voisiko olotila johtua jostain muusta? Olen yrittänyt miettiä millaisia ajatuksia ajattelen päivittäin mutta en löydä sieltä mitään erityistä mikä veisi fiilikset alavireiseksi...

Hmm... Raivostuttava dilemma. Tiedän että haluan saada fiilikset ylös mutta en todellakaan tiedä miten. Olen yrittänyt lenkkeillä, kuunnella inspiroivaa musiikkia, leikkinyt lasten kanssa, nauranut ja katsonut YouTubesta hassuja kissavideoita. Fiilis on hetken aikaa hyvä mutta sitten se jälleen laskee...

Yksi vaihtoehto on se, että työviikon jälkeen aivot käyvät ylikierroksilla ja keho ei enää tahdo pysyä tahdissa mukana =D Saattaisi siis olla merkki siitä, että työpäivän jälkeen pitää nostaa jalat ylös sohvalle ja maata lattialla hetki hiljaa.

Kunhan keksin tähän ratkaisun, olette ensimmäisiä joille haluan sen kertoa =)

"Hyvään elämään kuuluu moraalinen elämänasenne"

Lueskelin eilen illalla Markku Ojasen Onnellisuus -kirjaa. Törmäsin mielenkiintoiseen näkökulmaan:

"Ilman oikeudenmukaisuutta ei hyvä elämä voi toteutua. Kysymys ei ole helpoista asioista. On varmaan oikein, että vaativista tai hankalista tehtävistä maksetaan enemmän palkkaa kuin vähemmän vaativista mutta kovin suuret palkkaerot eivät missään mielessä ole oikeudenmukaisuutta. Kutsumustietoisuuteen kuuluu aina pyrkimys tasa-arvoon. Tehtävästään tietoinen ihminen ei ota suosikkeja, lahjuksia tai toimi muuten epäasialliselle tavalla. Hän ei suostu suuriin optioihin!"

(Isojen yritysten johtajilta taitaa tämä ominaisuus puuttua...)

Ei ole kyse pelkästään omasta hyvästä elämästä vaan myös muiden. Kun toteutamme oikeudenmukaisuutta ja moraalista elämänasennetta, emme pelkästään paranna omaa vaan myös ympärillämme olevien ihmisten elämän laatua.

Ajatus ei ole vanha. Jo Aristoteles Nikomakhoks opetti etiikassaan tätä. Mihin tällainen ajatusmaailma on kadonnut?

Oletan, että se on kadonnut kilpailun ja ahneuden syövereihin. Raha on oiva renki mutta huono isäntä. Mitä enemmän saadaan rahaa, sitä ahneemmaksi tullaan.

"Ihminen on aina altis hybrikseen, ylimielisyyteen ja sen mukanaan tuomaan itsekkääseen elämänasenteeseen."

Tässä vielä muutama aihetta käsittelevä linkki. Liike-elämässäkin voi menestyä jos pitää toisista hyvää huolta:

Vielä lisää tehoa? Kokeile myötätuntoa!
Empatia kasvattaa yrityksen tulosta

Mitä haluaisit kysyä minulta?

Sain tämän idean eräästä toisesta blogista ja ajattelin katsoa, mitä mieltä te olette tästä =D

Eli nyt on sana vapaa teillä rakkaat lukijat. Lähettäkää minulle kysymyksiä joko sähköpostilla tai kommenttikenttään. Kerään kysymyksiä tulevan viikon ajan ja teen niistä sitten yhteenvedon.

Kysymykset voivat olla joko henkilökohtaisia (pidätä itselläni oikeuden olla vastaamatta liian henkilökohtaisiin kysymyksiin), blogiin, unelmiin, onnellisuuteen, adhd, lapsiin, kasvatukseen tai mihin tahansa aiheeseen liittyviä. Kuitenkin niihin aiheisiin rajaten, joita olen tässä blogissani käsitellyt.

Haluan tässä välissä muistuttaa, että jos kysyt vinkkejä auton moottorin korjaukseen, olet auttamattomasti väärässä paikassa =)

Kysymykset voit jättää joko nimellä tai nimettömästi kommentti-kenttään tai jos haluat, voit lähettää kysymyksen sähköpostilla osoitteeseen unelmaonnellisuudesta @ gmail.com.

Aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille!

Vakavampiakin pohdintoja viikonlopusta...

Vaikka matka Helsinkiin ja Tallinnaan oli mukava, mieleeni jäi kaihertamaan muutama negatiivinenkin asia.

Laivan lähtiessa Helsingin satamasta, puoli laivaa ryntäsi ostamaan viinaa. Kyseisen kaupan ovet olivat kiinni puoli tuntia laivan lähdön jälkeen ja kun ovet avattiin, ihmiset hurrasivat ja taputtivat käsiään. Yritin lasten kanssa ostaa limpparia ja hieman karkkia mutta meidän oli pakko lähteä kaupasta pois, niin suuri tungos siellä oli.

Palattuamme Helsingin satamaan, näin nuoren naisen kantavan sylissään noin 2-vuotiasta lasta. Mukanaan hänellä oli 3-4 vanhempaa omaa lasta. Kuulin naisen kysyvän, onko kukaan etsinyt pientä tyttöä? Kun sanoimme että emme, hän sanoi vievänsä tytön infoon 7 kannelle. Siis 2-vuotias pieni tyttö oli eksynyt vanhemmistaa, valteli laivan käytävillä eivätkä vanhemmat olleet huomanneet mitään...

Kun katselin Helsingin satamassa ihmisiä kärräämässä 5-8 laatikollista olutta, siideriä, lonkeroa tai väkeviä autoihinsa ja busseihin, mietin, onko heillä oikeasti niin paha olla ja niin tyhjä elämä, että se pitää täyttää alkoholilla? Täyttävätkö he tyhjän tilan sisällään viinalla? Eivätkö he uskalla katsoa elämäänsä suoraan ja syvälle ja sen vuoksi peittävät sen alkoholin ja humalan alle?

Olen törmännyt muutamaan otteeseen lauseeseen: "Sen sijaan, että miettisit, mihin lähdet seuraavalla lomalla pakoon elämääsi, mitä jos rakentaisit elämän, jota ei tarvitse paeta." Minusta tämä lause kiteyttää idean napakympin lailla.

Kotimatkalla bussissa istuessamme, kolme penkkiriviä taaempana istui miesporukka. Yksi miehistä alkoi kertomaan kovaan ääneen, miten hän oli saanut maksettua naista ja kuvaili nauraen tilannetta. Minä annoin lapsilleni kuulokkeet ja pyysin heitä kuuntelemaan musiikkia tai pelaamaan puhelimella, jotta heidän ei tarvitsisi kuunnella miehen tarinaa.

Ajattelin, että käyn pyytämässä miestä olemaan hiljaa mutta hänen humalatilansa huomioon ottaen, sanomisellani tuskin olisi ollut mitään vaikutusta.

Miksi Suomessa ihannoidaan alkoholia? Miksi humalassa oleminen, örveltäminen, oksentaminen, krapulassa oleminen ja muistinmenetys on jotain mahtavaa? Miksi haluamme opettaa lapsillemme pienestä pitäen, että on hyväksyttävää juoda viinaa ja menettää muistinsa? Missä on vastuuntunto? Missä on turvallinen roolimalli? Missä on terveen järjen käyttö?

Lapset pelkäävät humalassa olevia aikuisia. He pelkäävät todella paljon ja kun he eivät osaa sanoa pelkoaan ääneen, he alkavat käyttäytyä huonosti. Lasten on pakko saada paha olo purettua jollakin tavalla ja kun he eivät osaa mitään muuta, he alkavat kiroilemaan, huutamaan, heittelemään tavaroita ja lyömään. Lapset ottavat kaiken esimerkin omilta vanhemmiltaan ja muilta aikuisilta. Jos 2-vuotias lapsi oppii, että vanhemmat eivät välitä hänestä ja kukaan ei pidä häntä turvassa, millainen hänestä kasvaa isona? Mihin hän uskaltaa isona luottaa kun hän ei voi lapsena luottaa edes omiin vanhempiinsa? Kuinka tuo 2-vuotias lapsi uskaltaa rakastaa ketään kun rakkaus merkitsee hänelle heitteillejättöä?

Toivon sydämeni pohjasta että lapsi pääsi turvalliseen paikkaan. En ole täysin varma onko hänen oikea kotinsa sellainen.

En voi tuomita jokaista ihmistä joka juo alkoholia. Nautin siitä joskus itsekkin - kohtuudella, harvoin ja vasta sitten kun lapset ovat menneet nukkumaan.

Harmillisesti en voi kääntää kenenkään päätä vähentämään alkoholinkulutusta saati muuttamaan omaa käytöstään lasten läsnäollessa.

Voin vain kirjoittaa ja toivoa, että sanani saavat jonkun ajattelemaan itse omaa elämäänsä. Muutos lähtee omasta halusta muuttua. Ketään ei voi pakottaa. Jos joku ei näe ongelmaa, hänelle ei voi tarjota ratkaisua.

"Ole se muutos jonka haluat nähdä maailmassa."

Arkihaaste 4/5

Kuppi  kahvia ja relax...