"Katkeruus syö sielua"

Ostin viikonloppuna itselleni uusimman Kodin Kuvalehden. Selailin sunnuntaina lehden ensin nopeasti läpi mutta iltapäivällä otin lehden uudelleen käteeni. Ja luin sen kunnolla kannesta kanteen. Ja illalla vielä kolmannen kerran.

Erityisesti mieleeni jäi juttu katkeruudesta. Aihe on tuttu myös omasta elämästäni.

Voisi kuvitella että ihminen, jota on koulukiusattu, on joutunut pettymään rakkaudessa kerta toisensa jälkeen, joka on selviytynyt narsistin kynsistä, taistellut itselleen työpaikan ja uran, taistellut lapsilleen hyvät oltavat koulussa ja käynyt läpi kovaa elämänkoulua kahden lapsen yksinhuoltajana, lopulta murtuisi ja katkeroituisi, alkaisi vihaamaan elämää.

Ja täytyy sanoa että pariinkin otteeseen olen ollut vihainen ja katkera niille ihmisille, joilla kaikki on hyvin, ihmisille, joille kaikki tuntuu onnistuvan vain sormia napsauttamalla. Mutta tiedätkö, ei sellainen elämä tunnu hyvältä, jos kaikkea vihaa. Vaikka viha ja masennus on ollut välillä todella syvääkin, olen aina sisimmässäni tiennyt, että en halua elää sellaista elämää. Ja kerta toisensa jälkeen olen raivannut tieni ylös hyvään ja onnelliseen elämään.

Minusta ihminen, joka on katkera, ei uskalla tai halua tai ymmärrä, että vastoinkäymisten on tarkoitus opettaa meitä. Vastoinkäymisten on tarkoitus avata silmämme ja näyttää mitä meidän tulee oppia joko itsestämme tai muista.

Ihmiset unohtavat usein, että meillä on aina vapaus valita. Kaikki muu on vain järjestelykysymyksiä. Jos vihaa työtään, ei sitä ole pakko tehdä. Aina voi hakea muuta työtä. Se on oma henkilökohtainen valinta, jos jää vihaamaansa työhön eläkeikään asti.

Jos koet olevasi katkera jostakin, kysy itseltäsi: "Haluanko elää tällaista elämää? Haluanko olla katkera?" Jos vastaat "En" silloin sinulla on mahdollisuus tehdä toisenlaisia valintoja. Katkeruuskin on valinta. Huono valinta. Jos luulet että sinulla ei ole mahdollisuutta, olet väärässä. Kaikilla on aina useampi mahdollisuus. Tunnekuohussa, stressissä tai hämmennyksessä emme vain näe niitä.

Viimeisimmän 2 vuoden aikana olen kohdannut 4 eri miestä. Jokainen on ollut omalla tavallaan minulle läheinen ja jokaisen kanssa olisin halunnut juuri sillä hetkellä seurustella. Mutta seurustelusuhdetta niistä ei koskaan syntynyt. Olen jälkeenpäin miettinyt monta kertaa missä meni vikaan. Mitä minä tein väärin? Mitä vikaa minussa on kun kukaan ei halunnut seurustella kanssani? Syyllisyys ja itseni väheksyminen ja omalta osaltaan katkeroituminen pyörivät pitkään pääni yläpuolella.

Kunnes eräänä päivänä joku sanoi minulle: "He kaikki opettivat sinulle jotain itsestäsi. Mitä sinä opit?"

Me kaikki peilaamme sisäistä itseämme toisiin ihmisiin. Jos joku kohtelee sinua huonosti, kohtelet itseäsi huonosti. Kun ymmärrät, että kohtelet itseäsi huonosti ja alat kohdella itseäsi hyvin, muutkin alkavat kohdella sinua hyvin.

Se mitä nuo neljä miestä minulle opettivat, on millaisen parisuhteen itselleni jonain päivänä haluan. Opin ymmärtämään mitä tasavertaisuus ja toisen arvostaminen parisuhteessa tarkoittavat ja miten haluan ne kokea. He opettivat minulle, että koska en rakastanut itseäni, hekään eivät voineet rakastaa minua. Olin liian takertuva, liian läheisyysriippuvainen ja liian vaativa. Halusin muokata heidät sellaisiksi kuin minä halusin enkä nähnyt millaisia ihmisiä he oikeasti olivat.

Olenko oppinut tarpeeksi? En tiedä. Vain tulevaisuus voi sen näyttää. Mutta tiedän, että noihin kolmeen asiaan olen saanut vastauksen, olen oppinut kolme arvokasta asiaa itsestäni ja seuraavalla kerralla tulen käyttäytymään toisin menettämättä kuitenkaan itseäni.

Olenko katkera siksi, että olen kasvattanut kahta lasta yksin kohta 11 vuotta? En. Koska kaikki ne kokemukset jotka olen käynyt läpi, ovat auttaneet minua kasvamaan henkisesti ihmisenä, äitinä ja naisena.

Kodin Kuvalehden artikkelin lisäksi löysin kaksi muuta erinomaista artikkelia, jotka sivuavat tavallaan aihetta. Maaliskuun Olivia lehdessä on sivulla  121 juttu 35-vuotiaasta Aleksista joka jäi leskeksi ja kahden lapsen yksinhuoltajaksi. Samaisessa lehdessä sivulla 130 kerrotaan 31-vuotiaasta Suvista, joka eli palvelijana huonossa parisuhteessa.

Kaikki kolme artikkelia antoivat ajattelemisen aihetta ja suosittelen lämpimästi niiden lukemista.

Meillä kaikilla on elämä tässä ja nyt. Ajattelitko elää sen muiden ehdoilla, muiden laatimilla säännöillä ja muiden vaatimusten alaisena vai ajattelitkö elää sen niinkuin sinä itse tahdot? Sinulla on aina useampi mahdollisuus, tee valinta ja elä elämäsi niin että hymyilet joka hetki.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Follow @ Instagram

Back to Top