Onnea Uudelle Vuodelle 2015!

On ilo päättää tämä vuosi hyvään oloon ja hyvään mieleen, vaikka ajatukset poukkoilivatkin sinne tänne viimepäiviin asti. Nyt ajatukset ovat onneksi kirkastuneet ja innolla odotan uutta vuotta.

Joulu meni meillä hienosti, emme pitäneet mitään suuria juhlia vaan vietimme rentoa yhdessä oloa lasten kanssa. Mummolassa kävimme viemässä lahjat ja söimme aattona ja tapanina lounaan yhdessä mummin ja ukin kanssa.

Vuosi alkaa tosiaan lähennellä loppuaan ja nyt onkin oivallinen tilaisuus kurkata mitä ensi vuosi tuo tullessaan.

Ensi vuonna Unelmille avautuvat aivan uudet nettisivut ja muutamia eKirjojakin olen tässä suunnitellut. eKirjat käsittelevät muun muassa unelmia ja tavoitteita ja niiden rahoittamista, terveyttä, henkisyyttä sekä perhettä.

Lasten kanssa jutustelimme joulun alla tulevan kesän lomasta ja olimme kaikki sitä mieltä, että haluamme lähteä käymään New Yorkissa! Olen haaveillut matkasta Yhdysvaltoihin 15 vuotiaasta lähtien ja kyllä se vain niin on, että jos matkaa ei varaa, matkaa ei tule koskaan tehtyä =)

Noh, matkaa en ole vielä varannut, sillä täytyy tarkistaa pääseekö Ok-Matkojen kautta sinne heinäkuussa.

Syksyllähän mietimme lasten kanssa, että olisimme lähteneet ensi kesänä 4 viikoksi Espanjaan mutta kun perheeseen tuli 2 uutta jäsentä, emme malta olla heidän luotaan poissa 4 viikkoa. Sitä paitsi joka kerta kun otin puheeksi Espanjan matkan, tyttäreni halusi lähteä Italiaan ja poika Irlantiin. Suunnittele siinä sitten matkaa jossa jokainen haluaa lähteä eri suuntiin =D =D

Onko teillä tapana tehdä uudenvuoden lupauksia? Viime vuonna minä en tehnyt lupauksia mutta nyt olen vähän kahden vaiheilla. Oletteko onnistuneet pitämään uudenvuoden lupaukset? Allekirjoittanut ainakin vaihtelevalla menestyksellä =D

Kiitos kaikille tästä vuodesta ja pidetään lippu korkealla ensi vuonnakin!

The Big Apple...

Jouluvalmisteluja osa 3.

Mitä hyötyä on joulusiivouksesta?

Löydät vihdoinkin kadottamasi tavarat!

Tai ainakin viime jouluna ostamani joulukortit jotka jäivät kirjoittamatta ja postittamatta...

Yritän parhaani mukaan välttää joulustressiä ja toistaiseksi olen siinä hienosti onnistunut. Vaikka muutama ikävä yllätys on (tätäkin) joulua värittänyt. Noh, sitähän se elämä on ylä- ja alamäkiä.

* * * * * * * * * 

Löysin Facebookista Wiener Nougatin ohjeen (jonka myös kadotin) mutta onneksi sain toista kautta ohjeen:

4 kpl Maraboun Double Nougat patukkaa
100g maitosuklaata
2 rkl voita
100g (1 pussi) mantelilastuja

Sulata maitosuklaa ja nougat. Maitosuklaa sulaa hitaammin kuin nougat, joten aloita maitosuklaan sulatuksessa. Toiset tekevät sen mikrossa ja sekoittavat välillä, minä tein sen vesihauteessa perinteiseen tapaan. Älä keitä vettä kovinkaan kovalla lämmöllä, jotta suklaa sulaa tasaisesti.

Lisää vähitellen nougat ja lopuksi sulatettu voi. Sekoita.

Paahda mantelilastuja hetki (tee tämä samalla kun sulatat maitosuklaata). Sekoita ainekset keskenään ja siirrä joko 20x20 cm leivinpaperilla vuorattuun kulhoon tai pieniin makeisvuokiin.

Laita suklaa kylmenemään.

Kotitekoiset Wiener Nougat... Omnomnomnom...
Ensimmäinen kerta tein tätä (tänään) ja onnistuin tekemään pari virhettä... Ensinnäkin sulatin suklaan liian kovalla lämmöllä ja toiseksi lisäsin voin aivan liian aikaisin. Aineksesta tuli hieman rakeahkoa mutta maku on silti hyvä. Lahjaksi en tätä kylläkään tällä kertaa antaisi...

Sitten olikin vuorossa muiden lahjojen teko. 4 kpl Cookie purkkeja, muutama karkkipussukka ja Neuhausin suklaakonvehteja. Herkkujoulu!

Lahjapaketit valmiina...

 Eilen illalla käytiin pojan kanssa kävelylenkillä paikallisella pururadalla. Lunta satoi kivasti ja tuli vastaan muutama hiihtäjäkin =) Lunta on tullut pariin päivään noin 15 cm mikä on kyllä ihan sopiva määrä. Kun pakkanen vielä pysyisi -10 asteen tietämillä niin talvi on silloin parhaimmillaan =)

Tunnelmavalaistus lammen toisella puolella...
Opettajat saivat tänä jouluna pienet muistamiset. Vaikka viime jouluna lehdissä oli juttua, että opettajat eivät toivo karkkeja ja kynttilöitä, tein silti heille pienet karkki-tuikku-pussukat. Kun lapset tulivat todistusten kanssa kotiin, he kertoivat, että kukaan muu luokkakavereista ei antanut opettajille lahjoja...

Tänä vuonna meillä ei ollut joulujuhlaa vaan lapsiet viettivät torstaina pikkujouluja vanhassa koulussa ja perjantaina joulukirkon jälkeen saivat välitodistukset. Meillä vähän jännitettiin, millaisia numeroita todistuksessa on mutta ylpeä voin lapsistani olla, vaikka syksy olikin haasteellinen molempien lasten kohdalla. Pojallani numerohaarukka oli 6 - 8 välillä ja tyttärelläni 7 - 9 välillä. Tästä on hyvä hieman parantaa kevättä kohti.

Juu, joulujuhlaa ei pidetty, koska nykyisen vanhan koulun viereen rakennettiin uusi koulu. Oppilaat ja opettajat tekivät muuttoa uuteen kouluun koko joulukuun, joten eipä siinä joulujuhlaa enää ehditty suunnitella ja harjoitella. Loppiaisen jälkeen oppilaat pääsevät sitten uuteen kouluun opiskelemaan! Ja mikä parasta, homeettomaan kouluun...

Pienet muistamiset opettajille...
Tänään on lupa rentoutua ja hemmotella itseään ja lapsia lämpimällä kupilla piparminttukaakaota...
Nami Nami...
Eipä tässä tämän enempää... Haluan toivottaa kaikille lukijoille oikein lämmintä ja rauhallista joulua. Kiitos teille tästä vuodesta ja kiitos jo etukäteen tulevasta vuodesta 2015.





Jouluvalmisteluja osa 2.

Lauantaina oli tohinapäivä. Aamulla kun starttiin lasten kanssa klo 8.50 niin klo 19 pääsin sohvalle oikaisemaan. Onneksi olen yrittänyt suunnitella tämän ja ensi viikon päivät siten, että ihan näin tohinalla ei tarvitse juosta paikasta toiseen =D

Mutta lauantaina pääsin yllättämään hyvän ystäväni joululahjalla!



Tällä viikolla lapsilla on lyhennetty kouluviikko ja minulla on koulua 3 päivää. Ensi vuoden puolella 3 pv ja sitten yrittäjäkurssi olisi käyty läpi. Siitä se uusi ura sitten urkenee =)

Muistelin tässä eilen illalla, miten tammikuussa (vai olisiko se ollut helmikuun alussa...) tein "julistuksen" siitä, mistä unelmoin vuoden päästä. Täältä voit käydä lukemassa "julistukseni".

Vaikka vuosi sitten tuntui, että vuosi eteenpäin on pitkä aika, se on ollut ihan riittävä uuden elämän aloittamiseen. Jippii!!

Mutta palataanpa takaisin jouluvalmisteluihin.

Jouluvaloja en tänä vuonna jaksanut viritellä, tosin avustin tytärtäni virittelemään ne hänen huoneeseensa. Sen sijaan päätin koristella kotiani kynttilöin ja joulupalleroin.

Kynttilät palamaan vasta kun kisut (ja lapset) nukkuvat...


Sunnuntaina herkuteltiin herkku-kaakaolla lasten kanssa...

Jouluna saa höpsötellä ja hullutella eikös niin =D =D

Joulukorttien metsästys osa 2.

Pitkällisten etsintöjen jälkeen...

Tadaa!


Ja mikä parasta, kortit on lähes tulkoon kirjoitettu =)
Muutama postimerkki ja osoite täytyy vielä hankkia ja sitten saa pistää kortit postiin =)

Lauantaina pääsen jo ensimmäistä kertaa tonttuilemaan ja ilahduttamaan hyvää ystävää. Samalla hankimme loput tarvikkeet joululahjoihin ja koristeluihin sekä leivonnaisiin. Tänä vuonna en tee piparitaikinaa alusta lähtien, lasten kanssa vielä mietitään leivotaanko pipareita ollenkaan vai leivotaanko jotain muuta kivaa...

Mudcake

Suklaamuffinit

CakePopsit

Mokkapalat

Macaron-leivokset

Joulukorttien metsästys osa 1.

Jos haluat lähettää joulukortit edullisemmalla joulupostimerkillä, kortit tulee postittaa viimeistään perjantaina.

Helppo homma!

Olen laittanut talteen postista tulleen punaisen kirjekuoren ja ostin joulumerkitkin jo hyvissä ajoin.

Vain-kortit-puuttuu...

Ahkerana ajattelin, että väkerään kortit itse mutta aikataulu teki tepposet =(

Tänään käytinkin hyvän tovin kulkiessani kaupungin kaupat läpi yrittäessäni ostaa joulukortteja - siihen vanhaan hyvään tyyliin, jolloin Tiimarista sait 10 kpl kortteja 1 eurolla.

Eipä ole vielä löytynyt... Saas nähdä miten joulukorttien kanssa käy tänä jouluna. Pitäisikö ennakoida tulevaa ja tehdä kuten serkkuni Esa kerran ehdotti:

"Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2014 - 2024!"

=D


Hot Choco Mix

Tämä lämmin kaakao-mix sopii kylmiin talvi-iltoihin tai (sitten jossain vaiheessa) iloisten lumileikkien jälkeen nautittavaksi =D

Lasipurkkiin:
2-3 rkl Luomu / Tummaa kaakaojauhetta / 2 annosta
1-2 rkl tomusokeria / O'boy/Nestquick kaakaojauhetta (jos haluat kaakaosta makeampaa) / 2 annosta
Kourallinen Polka karkkeja / 2 annosta
Kourallinen vaahtokarkkeja / 2 annosta

Ohje:

Lämmitä 1/2 litraa maitoa kattilassa (annoksesta tulee kaksi kupillista kaakaota)
Lisää joukkoon polkakarkit.
Kun karkit ovat alkaneet sulaa, lisää joukkoon kaakaojauhe sekä makeutus.
Lämmitä seosta hetki, jonka jälkeen kaada kaakao mukeihin ja nauti. Päälle voit vielä lisätä joko kermavaahtoa tai vaahtokarkkeja.

(Tekijän huom. Polka karkit sulavat lämpimään maitoon myös kokonaisina, joskin sulamiseen menee enemmän aikaa. Itse ostan Polka karkit paikallisesta namukaupasta - Pienestä Namipuodista)




CowGirl Cookie Jar

Olen testannut tätä reseptiä siis useampaan otteeseen, koska alkuperäisessä ohjeessa mitat ovat amerikkalaisittain. Ostin ihan varta vasten Ikeasta ison mittakupin, josta löytyy sekä desimitat että kupit.

Resepti:
Laita nämä aineet kerroksittain lasiseen kannelliseen purkkiin:

1 1/3 kuppia jauhoja (n. 170g)
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 tl vaniljasokeria
1/4 tl suolaa (itse käytän Himalajan ruususuolaa)
1 kuppi kaurahiutaleita (n. 2 1/3 dl)
3/4 kuppia M & M karkkeja (voit eritellä värit eri satseihin, jos aikaa ja viitseliäisyyttä on) (180g)
3/4 kuppia suklaahippuja (murskasin Fazerin sinisestä suklaalevystä n. kolmanneksen yhteen satsiin)
1/2 kuppia ruoko- tai fariinisokeria (n. 140g)
1/2 kuppia valkoista sokeria (n. 140g)
1/2 kuppia pilkottuja pekaanipähkinöitä (kaupasta jos ostaa Meiran pekaanipähkinöitä, yksi pussi 70g riittää)

(Tekijän huom. jos kaadat suklaahippujen päälle sokeria, suklaahiput peittyvät. Kokeile seuraavalla kerralla fariinisokeria)

Laita lahjan mukaan loppuresepti, jossa lukee seuraavat ohjeet:

"Kaada purkin sisältö leivontakulhoon. Lisää yksi rikottu kananmuna sekä 125g notkistettua voita. Sekoita aineet kulhossa käsin. Pyörittele sen jälkeen taikinasta pieniä palleroita (halk. n. 3cm) ja nostele pellille. Yhdelle pellilliselle menee noin 16 palleroista. Paista pallerot 150 asteessa 15-25 min, riippuen uunista. Cookiet voivat olla hieman pehmeitä kun nostat ne uunista, cookiet kovenevat kun jäähtyvät. Nautitaan joko lämpöisinä tai jäähtyneinä."

Koristele lasipurkki haluamallasi tavalla. Bakerellan sivuilta voit tulostaa etikettejä.

Tekijän huomautus:
Ensimmäisellä kerralla sulatin voin = suuri virhe.
Toisella kerralla sulatin voita hieman mikrossa = virhe.
Kolmannella kerralla annoin voin sulaa huoneen lämmössä noin tunnin = tämä on oikea tapa.


Jouluvalmisteluja osa 1.

Huomenta ja iloista Joulukuun 8. päivää.

Huomasin Facebookista, että osa ystävistäni ovat olleet ahkeria ja paketoineet joululahjat valmiiksi ja aloin itsekin miettimään, mitähän sitä jouluna ystäville ja sukulaisille antaisi.

Olen vahvasti sitä mieltä, että tavaraa on jokaisella jo ihan riittävästi ja muutamana vuotena olenkin valmistanut joululahjat itse. Tänä vuonna ajattelin tehdä jotain uutta.

Löysin sattumalta netistä sivuston, jossa lahjat oli tehty lasipurkkeihin! Miten ihana idea! Varsinkin yksi idea jäi mieleeni - cookiet lasipurkissa.


Joten tuumasta toimeen ja kaivoin nettisivuilta reseptin. Muutaman kerran olen kokeillut reseptiä ja pikkuhiljaa onnistuin jopa saamaan keksit paistettua (eikä poltettua =)  )

Toinen oivallinen resepti on itse tehty kaako-mix. Tätäkin on tullut kokeiltua ja nam nam kun on hyvää!


Laitan illalla näistä molemmista vielä reseptit tänne jos joku vaikka haluaa lainata ideoita joululahjoikseen! Sivustolla reseptit ovat englannikieliset (ja amerikkalaiset mittayksiköt), joten jos haluat oikoa muutaman mutkan, saat reseptit viimeistään huomenna =)

Energiahoitoja ja Raakasuklaan tekoa

Hei vaan kaikille!
Onkin pitkä tovi vierähtänyt kun olen viimeksi tänne kirjoitellut.

Hassua miten aika vain venähtää kun päivät ovat touhua täynnä. Itse asiassa tänäänkin ihmettelin, että mitähän minä oikein päivisin teen kun tuntuu että kotona vain istuskelen koulutehtäviä tehden ja tunnit vain kuluvat hurjaa vauhtia eteenpäin.

Ehkäpä se on sitä paljon puhuttua Flowta =)

Tässä menneinä viikkoina olen tutustunut energiahoitoon ja täytyy myöntää, että siinä on todella mielenkiintoinen hoitomuoto.

Energiahoitajani asuu Helsingissä ja sovimme ensimmäisen hoitokerran sähköpostin välityksellä. Olin kuullut hänestä hyvältä ystävältäni ja sen vuoksi uskalsin ottaa häneen yhteyttä.

Hoidon jälkeen, hän soitti minulle ja kertoi, että ei voi veloittaa minulta maksua, koska hoito oli todella lyhyt, paljon lyhyempi kuin normaalisti. Hän kertoi minulle asioita, joita olin itsekkin miettinyt ja pohtinut - tavallaan sain niille hänen kauttaan vahvistusta.

Yksi asia minun on aivan pakko teille kertoa. Kun makasin sohvalla hoidon aikana, silmät kiinni, rentoutuneena, minulle tuli tunne "näky", että makasin puulaatikossa ja että kansi laitettiin laatikon päälle kiinni. Makasin siinä hetken panikoimatta ja kohta kansi avattiin ja kirkas valo täytti laatikon.

Kun sitten juttelin tästä asiasta energiahoitajani kanssa, hän kertoi, että oli "nähnyt" minut menneessä elämässä naisena, joka asui hyvin tiiviissä yhteisössä ja että olin vastustanut jotain "sääntöä", jonka seurauksena minut oli rangaistuksesi haudattu elävältä. Hui! =)

Totta tai ei mutta on todella mielenkiintoista, miten me molemmat olimme saaneet samantyylisen näyn vaikka olimme fyysisesti niin kaukana toisistamme. Ja kyllä minun täytyy myöntää, että menneet elämät ovat kiinnostaneet minua pienestä pitäen... Nämä ovat niitä asioita, joita toiset uskovat ja toiset eivät, ja jokaisella on oikeus ajatella mitä haluaa. Minulle itselleni on ollut "helpottavaa" ajatella, että voin elää useampiakin kertoja täällä maan päällä ja opetella erilaisia asioita elämästä. Koska jos totta puhutaan, yksi elämä, olkoon se vaikka 82 vuoden mittainen, on aika lyhyt aika opetella niitä elämän suuria asioita.

* * * * * * * * * * * * * * * * * *

Tänään kävin kokeilemassa raakasuklaan tekoa. Pipsa Sinisestä Majatalosta toimi "opettajana" =)

Raakasuklaan teko on tarkkaa puuhaa mutta nopea toteuttaa. Hyvä idea vaikka joululahjaksi!

Kaikki tarvittavat välineet odottivat jo paikan päällä...

Tästä voi valita sopivat mausteet... Itse valitsin mm. vaniljaa ja pähkinää

Aineiden mittaaminen on tarkkaa puuhaa...

Välillä jännitetään riittääkö vaa'assa patterit... =D

Makeutusaineena intiaanisokeria...

...vielä Lucuma jauhetta...

...ja vaniljaa...

...ja sitten sulatellaan vesihauteessa...

Lopuksi seokseen lisätään raakakaakaojauhe ja hyppysellinen suolaa

Sitten vain suklaa muotteihin ja jääkaappiin jähmettymään...

Omnomnom...
Ainoa miinuspuoli tässä on se, että raakasuklaakaan ei poista migreeniherkkyyttä, joten muutaman palan jälkeen alkoi päässä jyskyttää... Onneksi migreeni helpotti ilman lääkettä.

Nautitaan sitten raakasuklaata yksi pala kerrallaan =)

Lomaviikon kuulumiset

Olipa jälleen mielenkiintoinen viikko takana ja yhtä mielenkiintoinen varmasti edessä.

Viime viikolla starttasimme yrittäjäkurssilla 13 kurssilaisen voimin ja täytyy myöntää että perjantaina olin aivan puhki. Vaikka olenkin ollut aikaisemmin yrittäjänä, paljon on asioita ehtinyt muuttua (ja unohtua) 10 vuodessa.

Pakkaa sekoitti vielä enemmän se, että sain torstaina puhelun, jossa minulle tarjottiin töitä. Elämäni ensimmäinen kerta kun minulle oikeasti soitetaan kotiin ja tarjotaan työpaikkaa =)

Olin aika nöyrä ja otettu. Viikonlopun asiaa mietin ja eilen illalla kieltäydyin kohteliaasti työtarjouksesta. Veri vetää yrittäjäksi ja turhapa sitä on päätä hakata tiiliseinään yrittämällä olla jotain muuta kuin oikeasti on.

Henkilö, joka tarjosi minulle työpaikkaa antoi minulle kuitenkin jotain muuta. Hän kertoi, että Paula Heinonen on hänen hyvä ystävänsä ja puhuimme todella pitkään ADHD:sta. Hän mainitsi puhelimessa sellaisia asioita, joita itsekkin olen pohtinut ja vahvisti näin oletusta, että luomuruualla, vitamiineilla ja hivenaineilla saadaan hyviä tuloksia aikaan ADHD:n hoidossa.

Tällä viikolla onkin ajatuksena tutkailla hieman enemmän Tohtori Tolosen ja Paula Heinosen sivustoja ja etsiä lisätietoa vitamiinisuosituksista.

Yhden muutoksen tein jo. Aikaisemmin annoin lapsille 27,5 mikrogrammaa D-vitamiinia päivässä ja nyt korotin sen 47,5 mikrogrammaan. ADHD:n hoidossa D-vitamiinia voisi antaa jopa 100 mikrogrammaa mutta teen vitamiinin noston mielelläni pikkuhiljaa.


Seuraava askel onkin miettiä mitä laittaa lapsille ruuaksi =D
Ikuinen dilemma vaikka kuinka yritän järkiperäistää ja rutinoida ruokailuamme. Mutta silti näin maanantai aamuisin tuntuu "Mitä ihmettä minä teen tänään ruuaksi?!?"

Olin ajatellut tehdä tänään 4 viikon ruokalistan (joka minun on siis pitänyt tehdä jo monta viikkoa sitten), jolloin olisi helppo katsoa "mitä tänään syötäisiin" ennen kuin menen ruokakauppaan. Mutta sitten muistin, että olen ottanut joskus kopioita lasten ruokakirjasta, ja kirjoittanut listan lasten lempiruuista sen takapuolelle. Työ tehty! =D

Sitten onkin aika katsoa mitä kivaa loppuvuoden aikana tehdään. Sovimme viikko sitten lasten kanssa, että loppuvuodelle jätämme hotelliyöpymiset ja viikonloppureissut vähemmälle ja säästämme rahaa ensi kesän matkaan (Espanja edelleen houkuttaa mutta tuskin me maltamme 4 viikkoa olla erossa kisuista jotka tulevat 5 viikon päästä). Tämän sanottuani, ohjelmistossa onkin uimareissuja, luonnossa oleskelua sekä lautapelejä.

Äkkiä se tuo aika vain menee. Tässä kun katselee loppuvuoden kalenteria niin ennen joulua on 7+2 viikonloppua. Huhhuh! Tässähän tulee kohta kiire yrityksen perustamisenkin kanssa =D

Täytyy muuten oikeasti alkaa laittamaan aikatauluja itselle ylös, ettei tule kiire. Ja vaikka yritystoiminta lähtee käyntiin, blogi ja facebook päivitykset jatkavat elämistään =)
En halua luopua teistä ihanista lukijoita ja tykkääjistä =)

Tuotte iloa ja aurinkoa minun päiviini <3 Lämmin kiitos siitä <3


Tämän piti olla lomaviikko... =(

=D
Näin se vain kalenteri täyttyy erilaisista velvollisuuksista.

Tänään oli ensimmäinen ilta Startti Yrittäjäksi -kurssilla ja kyllähän siellä tekemistä riittää seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi. Eli ei ole ihan läpihuutojuttu ;)

Sitten muistin, että olin ilmoittautunut Intuitiivisen kirjoittamisen kirjoitushaasteeseen, josta tulee tehtäviä joka toinen päivä. Haaste kestää 4 viikkoa, joten sieltäkin on tiedossa paljon tekemistä.

Ja tokihan perustettavaa yritystä varten täytyy alakohtaisia tietoja alkaa etsimään, joten minusta tuntuu että tietokone tulee olemaan paras ystäväni seuraavat 3-4 kuukautta.

Onneksi näistä ei tarvitse mitään painetta ottaa ja varmaan tässä on ensimmäinen "tulikokeeni" - osaanko tasapainottaa nämä kaikki kolme + perhe + oma hyvinvointi + oma aika + riittävä uni siten, että en ole kolmen kuukauden päästä uudelleen valmis sairaslomalle =D

Kun sitten se toinen ääripää on siinä, että en saa mitään erityistä aikaiseksi ja aika vaan kuluu eteenpäin...

Oikeastaan odotan jo sitä, että saan alkaa pohtimaan ja analysoimaan asioita. Aivoni kaipaavat ongelmanratkaisua!

Viikonloppuna kun olimme lasten kanssa Kouvolassa, haalin alelaarista sopivia kirjoja vielä iltalukemiseksi...



On aika laittaa puhumani ja neuvomani ajatukset käytäntöön ja katsoa osaanko tosiaan toimia niin kuin "opetan".

Hauskaa syysloma viikkoa muille, minä lähden tästä nukkumaan, sillä aamulla kello soi jo 5.45 aamulenkille =D

Syksyn ohjelmistoa elämässäni...

Heissan kaikille,
vaikka yritänkin ylläpitää blogiani, niin se vain on, että päivät menevät hurjaa vauhtia eteenpäin =)

Elämäni on tällä hetkellä seesteistä, rauhallista ja täynnä iloisia hetkiä lasten kanssa. Välillä saan nauttia myös yksinolosta, ja lähteä vaikka pienelle automatkalle, kuten viime lauantaina. Lapset viettivät päivää mummin ja ukin kanssa, niinpä minä otin auton alleni ja ajelin Pieksämäen, Mikkelin ja Juvan kautta takaisin kotiin. 5 tuntia siihen meni kaikkine pysähdyksineen mutta ihanan rentoutunut olo oli sen jälkeen kun kotiin tulin.

Elämäni on lähtenyt hyvään (oikeaan) suuntaan menemään, aloitan ensi maanantaina startti yrittäjäksi kurssin, jossa verestän entisiä muistoja yrittäjyydestä. Yritysideakin on jo valmiina ja kovin mielelläni sitä lähden toteuttamaan. Tästä kuuluu uutisia sitten myöhemmin ;)

Syksy ja loppuvuosi menee siten opiskellessa, syyslomalla emme lasten kanssa lähde reissuamaan, mutta silloin tällöin viikonloppuretkiä tulemme tekemään.

Tulevana viikonloppuna ajelemme Kouvolaan kummityttäreni luokse (ihanaa nähdä häntä pitkästä aikaa) ja mahdollisesti piipahdamme myös Helsingin tuntumassa.

Suonenjoelle on tulossa Mindfulness -viikonloppu, jota odotan innolla. Ja joulukuussa tutustun raakasuklaan saloihin ja valmistukseen.

Tekemistä siis riittää ja tarkoituksena on edelleen ajatuksia tänne kirjoitella. =D
Joskus päivät vain vievät mennessään...


Tyttäreni yllätti...

Olimme tänä aamuna tyttäreni kanssa kahden kun poikani lähti tuntia aikaisemmin kouluun.
Tyttäreni istui keittiön pöydän äärellä ja kirjoitti lappuun jotain.

Hän kävi tuomassa lapun eteeni ja juoksi sohvalle kikattamaan.

Lapussa luki:

"Oletko aito?
Jos olet, pystyt halaamaan minua.
Oletko luotettava?
Jos olet, kerrot salaisuutesi.
Jos et halua erota minusta ikinä, sano se!"

Hymyilin, menin olohuoneeseen, halasin tytärtäni pitkään, kuiskasin hänen korvaansa salaisuuden ja sanoin, etten ikinä halua erota hänestä ja että rakastan häntä sydämeni pohjasta.

Ihana aloitus päivälle <3


Kun huomaat unelmasi toteutuneen...

Oletko huomannut, että joskus toivot jotain ja yhtäkkiä huomaat toiveesi toteutuneen?

Minulle sattui lyhyen ajan sisään kaksi tällaista tilannetta.

Innostuin tässä jokin aika sitten NLP:stä (neuro linguistic programming), joka tarkoittaa ihmisen sisäisten mallien positiivista muutosta ja ihmisten välistä kommunikaation kehittämistä.

Tämä NLP on putkahdellut esiin useaan otteeseen viimeisen puolen vuoden aikana kun olen miettinyt omaa henkilökohtaista kehittymistä ja unelmien saavuttamista. Muutama viikko sitten lähdin tutkimaan millaisia vaihtoehtoja minulla olisi opiskella NLP:ta ja huomasin, että koulutuksia kyllä löytyy mutta hinnat ovat enemmän kuin kuvittelin.


En kuitenkaan antanut tämän asian vaivata, joten unohdin sen. Viime viikolla ollessani Facebookissa, sain "mainoksen" - "Linjassa itsesi kanssa - kirjoittamishaaste. Intuitiivinen kirjoittaminen." Naurahdin ja ilmoittauduin oitis kyseiselle kurssille! Tällä kurssilla käytetään yhtä NLP:n osa-aluetta. Samaan syssyyn posti toi Amazon.comista tilaamani NLP kirjan, joten uskon tämän väylän olevan minulle parempi kuin kokonainen NLP kurssi.

Eilen illalla huomasin toisenkin toiveeni toteutuneen. Olin maaliskuun lopulla ottanut omasta verkkopankistani kuvaruutukopion tileistä, säästöistä sekä veloista. Tämän jälkeen olin laittanut kuvaruutukopiot tyhjälle word-tiedostolle, peittänyt tilien summat ja kirjoittanut tietokoneella päälle uudet summat. Saman olin tehnyt säästöjenkin kohdalle ja velkojen kohdalle olin laittanut pyöreät nollat.

Olin tallentanut nämä kolme sivua tietokoneelleni ja unohtanut ne. Eilen kävin maksamassa muutamia laskuja ja muistin nuo sivut. Kun vertasin sivuja tämänhetkiseen tilanteeseeni, yllätyin toden teolla! Tilien saldot olivat lähestulkoon identtiset! Säästöt olivat hieman vähemmän ja myös lainaa oli enemmän kuin nolla mutta silti. Vain puolessa vuodessa olin "tiedostamattani" tehnyt elämässäni ratkaisuja, jotka olivat tuottaneet toivottuja tuloksia.

Enkä todellakaan tiennyt maaliskuussa miten nuo summat saisin kerättyä.


Olen vuosia toivonut itselleni lottovoittoa mutta en osaa kuvitella miltä se minusta tuntuu. Sen sijaan tiedän miltä tuntuu kun tilillä on 500e, 1000e tai 3000e - aloitin pienistä. Ensin toivoin, että tililleni jäisi muutama sata euroa joka kuukausi ylimääräistä, sitten siirsin tavoitteeni tuhansiin. Seuraavaksi voinkin toivoa jo muutamaa kymmentä tuhatta, sillä ero nykyisyydestä kymmeneen tuhanteen ei tunnu enää suurelta.

Kun tuo uusi summa on saavutettu, voin tuplata sen, triplata ja niin edelleen. On uskomatonta miten paljon saa aikaan, kun lakkaa murehtimasta rahan riittävyydestä, luottaa siihen, että raha tulee jostain ja luottaa, että sitä myös säästyy. Tällä ajattelu tavalla olen muokannut ajatusmaailmaani rahasta positiivisempaan suuntaan ja joka kerta kun tiukkaa on ollut, jostain yllättävästä paikasta olen saanut ylimääräistä rahaa jolla hetkellisestä niukkuudesta olen päässyt yli.

Mitähän toivoisi seuraavaksi...?


Milloin pyyteettömyydestä tuli taakka?

"Avaan oven vanhukselle, joka on menossa Kelaan. Miten törkeää?! En saa häneltä edes kiitosta, ainoastaan mulkaisun! Kyllä vanhukset osaa olla törkeitä ja huonotapaisia!"

Samaa kuulee myös toisinpäin - valitettavasti.

Milloin maailma muuttui niin, että pyyteettömyydestä tuli vaatimus? Milloin aloimme tehdä asioita sen vuoksi, että haluamme jotain vastineeksi? Miksi emme osaa tehdä asioita ilman, että vaadimme vastapalvelusta?

Pelkäämmekö, että ystävällisyyttämme käytetään hyväksi, että emme osaa erottaa oikeaa avun tarvitsijaa ja manipuloijaa?

Pelkäämmekö, että kun me tarvitsemme apua, emme sitä saa? Pelkäämmekö jäävämme yksin?


Olen ilokseni saanut lukea Facebookista tarinoita siitä, miten yksi pieni hymy, vilkutus, hyvän huomenen toivotus, on saanut vastaanottajan iloiselle tuulelle. Tarinoita on kerrottu niin hyvän eleen tekijän kuin vastaanottajan näkökulmasta. Ja jokainen on ollut samaa mieltä, että toisen päivän piristämiseen ei tarvita isoja eleitä eikä suuria sanoja. Jopa pitkään onnellisesti naimisissa olleet sanovat, että ne pienet hetket tekevät avioliitosta onnellisen.

Kysynkin nyt sinulta naimisissa oleva nainen/mies, teetkö asioita ensin puolisollesi vai vaaditko häntä tekemään asioita itsellesi? Milloin viimeksi olet tehnyt jotain ilman, että olet halunnut siitä vastapalvelusta? Milloin olet tehnyt hänelle eväät töihin? Milloin olet hieronut kipeitä hartoita tai tuonut viltin kun häntä on paleltanut? Milloin viimeksi olet koskettanut häntä ilman, että haluat sen vievän yhtään sen pidemmälle? (viittaus Suvi Tirkkosen kirja "Himoitse, leiki ja rakasta")


Entä sinä nuori aikuinen? Milloin tarjosit vanhukselle tai äidille pienen lapsen kanssa istumapaikkaa bussissa? Milloin autoit kaatuneen/liukastuneen henkilön takaisin jaloilleen? Milloin viimeksi ostit kukkia ystävällesi?

Ja sinä, juuri sinä, joka luet tätä kirjoitusta juuri nyt, milloin sinä viimeksi uskalsit olla oma itsesi, iloinen, naurava, hurmaava, hellyyttävä, ystävällinen, pyyteetön, kupliva, yllätyksellinen sinä itse?

Älä pelkää olla juuri sellainen kuin olet, sillä vaikka saattaisit menettää muutaman ihmisen elämästäsi, tilalle tulee aina uusia. Ja tällä kertaa he pysyvät, sillä he haluavat viettää aikaa sinun kanssasi ja nauttia seurastasi juuri sellaisena kuin olet.

Ota tehtäväksesi tehdä yksi pieni pyyteetön teko päivässä. Ja katso mihin suuntaan elämäsi muuttuu. Saatat yllättyä ;)


Voimalauseita osa 3.

"Menestyminen ei ole avain onnellisuuteen. Onnellisuus on avain menestymiseen. Jos pidät siitä mitä teet, onnistut varmasti."
- Herman Cain

"Se on onnellinen, joka ei sure sitä mitä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä hänellä on."
- Demokritos

"Onni on kuin suudelma: se on jaettava jotta sen voi saada."
- Olivia Santoro

"Kiire on oire, ei kunniamerkki."
- Jussi Ruokomäki

"Elämä ei ole odottamista, toivomista ja haaveilemista, se on tekemistä, olemistä ja joksikin tulemista. Se on sitä mitä aiot tehdä sen jälkeen kun olet lukenut tämän."
- Mike Dooley



En ole täydellinen, eikä minun tarvitsekaan olla

On hyvä pudottaa itsensä joskus jalustalta, jossa (kuvittelee) olevansa :D

Edellinen postaukseni herätti lukijoissani tunteita joten ajattelin härnätä muurahaispesää vielä hieman. Aivan aluksi haluan sanoa, että en ole täydellinen äiti, enkä pyrikään siihen, sillä täydellisyys on uuvuttavaa ja pidemmän päälle mautonta. Sen sijaan uskallan myöntää tehneeni virheen ja korjata sen.

Edellisen postauksen jälkeen sain muutamia palautteita, jossa minua syytettiin istuttaneeni poikaani väkivallan siemenen. "Kotoa opitaan taito koota ryhmä hakkaajia ja lähtemään viattoman uhrin kimppuun". Näinpä näin.

On äärettömän helppoa hyökätä tuntemattomien kimppuun - varsinkin nimettömästi.

Olen yrittänyt pitää tätä blogia positiivisuuden näkökulmasta käsin, sillä en halua omalta osaltani tuoda tähän maailmaan yhtään enempää negatiivisuutta. Mielestäni sitä on täällä jo ihan tarpeeksi. Sen sijaan haluan auttaa ihmisiä kohdentamaan ajatuksensa positiivisiin ja hyviin asioihin ja sitä kautta auttaa ihmisiä huomaamaan, mitä kaikkea hyvää heidän elämässään on.

Tämä saattaa aiheuttaa joissakin ihmisissä (harmillisesti) itsessään negatiivisuutta, sillä sen sijaan, että henkilö lähtisi miettimään miten voisi muuttaa elämänsä negatiivisuudesta positiivisuuteen, hän kuvittelee kirjoittajan olevan täydellinen ja sen vuoksi sopiva kohde nettivihalle.


En ole tässä blogissa kertonut tarkemmin perheestäni ja taustoistani koska olen sitä mieltä, että menneessä on turha enää elää. Alkutaipaleeni aikuisena ja äitinä ei ole lähtenyt käyntiin kovinkaan hyvin ja sen vuoksi olenkin jo useamman vuoden aikana korjannut haavoja ja rikkinäisiä osia.

Tuo työ, jota olen tehnyt kohta jo 11 vuotta on onnistunut upeiden, ammattitaitoisten ja kannustavien ihmisten avustuksella. Ne ihmiset, jotka ovat olleet vaikuttamassa huonoon alkutaipaleeseeni äitinä ja aikuisena, ovat saaneet minulta anteeksi. Vain anteeksi antamalla pääsen heidän otteestaan eroon eivätkä he enää sen jälkeen voi vaikuttaa minuun henkisellä, fyysisellä, psyykkisellä tai tunnetasolla.

Olen oppinut elämässäni sen, että henkinen pahaolo luo fyysistä pahaa oloa. Kiinnitäppä siihen joskus huomiota. Mitä enemmän ajatukset ovat negatiivisessa, sitä enemmän kehoa kolottaa. Mutta jos käännät ajatuksesi positiiviseen, myös nuo kolotukset vähenevät ja jonain päivänä kaikkoavat kokonaan.

Emme voita mitään sillä, että syyttelemme ja lynkkaamme toisiamme milloin milläkin verukkeella. Sen sijaan tekemällä vilpittömästi asioita toisten hyväksi, olemalla ystävällisiä, empaattisia, välittäviä ja rakastavia toisiamme kohtaan, voimme yhdessä muuttaa maailmaa.


Te, joilta sain negatiivista palautetta, kiitos siitä. Olette minulle muistutus siitä, että hyvän mielen sanomaa on tärkeä viedä eteenpäin.

Te, joilta olen saanut positiivista palautetta, kiitos siitä. Olette minulle muistutus siitä, että hyvä asia kantaa hedelmää ja antaa minulle voimia ja jaksamista eteenpäin.

p.s. Poikani oli sopinut luokkakaverinsa kanssa, että hän menee kaverin luo tänään leikkimään. Tätä luokkakaveria on kiusattu 5 vuotta. Kiusatun pojan isä on kotona "katsomassa poikien perään." Olen ylpeä pojastani, jolle sanomani on mennyt perille:

Ketään ei saa kiusata ja kiusattuja pitää puolustaa.

p.p.s Edelliseen postaukseen viitaten, ei, en voi pistää poikani suunnitelmaa adhd:n piikkiin mutta en myöskään usko, että aie oli todellinen. Olen viikonlopun aikana kuullut kolmea ihmistä jotka ovat olleet tapahtumapaikalla ja näistä minulle on muodostunut käsitys, että poikani heitti ilmoille lauseen, joka lähti paisumaan ja elämään. Adhd lapset eivät mahda impulsseille mitään, joten hetken mielijohteessa tulee välillä tehtyä huonojakin päätöksiä. Tämä on yksi niistä. Jos joku ei minua usko, olet enemmän kuin tervetullut tutustumaan meidän perheeseen ja katsomaan henkilökohtaisesti miten minä kasvatan lapsiani. Sen jälkeen otan sinulta vastaan kasvatusneuvoja. Vasta sitten.

p.p.p.s Jokainen ymmärtää asiat eri tavalla. Se on rikkaus. Olisi äärimmäisen tylsää, jos jokainen ajattelisia kaikki asiat samalla tavalla. Kun luet tekstiä, tulkitset sen oman ajatusmaailmasi, menneitten kokemusten ja sen hetkisen tunnetilasi mukaan. Sen vuoksi olisi joskus hyvä pysähtyä ja lukea tekstit vaikka toiseenkin kertaan, ennen kuin tulee päästäneeksi sammakoita suustaan. Oman mielipiteen ilmaisemisen ja kunnianloukkauksen raja on yllättävän ohut.


...Ja sitten tänään nähtiinkin omien sanojen voima....

Eilen kerroin tarinaa äidistä ja siitä, miten hänen poikaansa syrjittiin leikkikentällä. Mainitsin kirjoituksessani, miten itse olisin tilanteessa käyttäytynyt - alkujärkytyksen jälkeen.

Noh, tänään sanani sitten laitettiin tulikokeeseen - osaisinko hoitaa vastoinkäymisen mallikkaasti, suuttumatta ja ärsyyntymättä?

Minulle soitettiin tänään lasten koulusta klo 13.15. Poikani opettaja kertoi, että edellisellä välitunnilla oli ollut muutaman pojan välillä selkkaus, jossa ilmeni, että 5 poikaa oli suunnitellut menevänsä kahden viikon päästä pidettävään konvaan (discoon) ja hakkaavansa yhden muun pojan.

Ja kuinkas muuten, kuin minun oma kullannuppuni oli tässä kaikessa aloitteen tekijänä.

Hohhoijaa, yli puoli vuotta saimme olla rauhassa puheluilta koulusta ja nyt kertaheitolla sitten tällainen tilanne tulee päin näköä.

Opettaja kertoi, että poikani oli myöntänyt "suunnittelun" ja kertoi, että kaikki pojat joutuvat ensi tiistaina puhutteluun. Samalla opettaja pyysi, että poikani ei osallistuisi konvaan ollenkaan.

Tässä tilanne:

Miten keskustelen tapahtuneesta räjähdysherkän adhd lapsen kanssa, joka on juuri uhannut neljän muun pojan kanssa hakata erään koulun oppilaan, ilman että minä hermostun, suutun, huudan, valitan tai langetan hänelle liian suuria rangaistuksia?

Onneksi (luojan kiitos) minulla oli aikaa sulatella tätä 45 minuuttia ennen kuin poikani tuli koulusta kotiin. Näin poikani ilmeestä, että hän tiesi, että minä tiedän. Ensin hän yritti olla "kova jätkä" joka ei murene äidin edessä.


Aloimme keskustella asiasta. Poikani kertoi, että hän oli heittänyt asian "huulena" muille pojille, johin muut olivat sitten yhtyneet. Poikani kertoi, että oli välittömästi ymmärtänyt, että oli päästänyt aivopierun, kun muut pojat olivat yhtyneet hänen sanomiseensa. "Silloin minä tiesin, että tämä levisi käsiin" olivat hänen sanansa minulle.

Kerroin hänelle, että pelkään, miten hän tulevaisuudessa käyttäytyy ihmisiä kohtaa, jotka hän kokee ärsyttävinä (olen kuullut että kyseinen poika olisi kiusannut ja huudellut muille oppilaille, minunkin pojalleni mutta tästä minulle ei ole sen enempää tietoa). Kerroin, että kun ikää tulee lisää, sanat saavat entistä enemmän painoarvoa ja ihmiset saattavat lähteä paljon herkemmin toteuttamaan ilmaan heitettyjä ehdotuksia.

Sanoin myös hänelle, että minun pelkoni on se, että jatkossa hän ei enää osaa selvittää tilanteita muulla tavoin kuin väkivallalla. Ja sanoin vielä ääneen, että suuttumus lisää suuttumusta ja väkivalta väkivaltaa.

Keskutelu meni hyvässä hengessä. Poika oli aidosti pahoillaan ja kertoi, että oli pyytänyt "kohteelta" anteeksi, kun asiaa oli jo selvitelty päivän aikana koulussa. Koulun puolelta rangaistuksena tuli tunnin mittainen puhuttelu ensi tiistaina ja kielto osallistua kahden viikon päästä järjestettävään konvaan.

Näiden lisäksi kotoa tuli rangaistuksena iPadin, puhelimen, tietokoneen ja pleikkarin käyttökielto 4 päiväksi sekä yhden K12 pelin poistaminen iPadiltä (harkitsin pitkään pelin hankkimista mutta ajattelin, että kun puolen vuoden päästä hän täyttää 12 vuotta niin kokeillaan).

Tässä on oivallinen esimerkki omien sanojen voimasta. Jos jotain sanoo ääneen, maailma varmasti tarkistaa seisotko sanojesi takana.

Erinomainen oppitunti minulle ja pojalleni - tosin eri näkökulmista.


Oletko tahallasi ilkeä vai vaan ajattelematon?

Törmäsin eilen Facebookissa juttuun, jossa äiti oli ollut pienen lapsensa kanssa leikkipuistossa. Pieni lapsi oli mennyt muutaman muun lapsen luokse leikkimään, sillä seurauksella, että lapsilauman "äiti" oli tullut, sanonut lapsille jotain ja vienyt lapset pois.

Kun äiti oli saanut selville, mitä nainen oli lapsille sanonut, hän meni naisen luo ja kysyi, miksi hän oli sanonut ääneen "omille lapsilleen", että hänen lapsensa kanssa ei voi leikkiä, koska hän on "vammainen"?

Nainen oli töksäyttänyt omat mielipiteensä pienestä pojasta, tämän kömpelyydestä ja "erilaisuudesta" jonka jälkeen oli kerännyt lapsensa ja lähtenyt pois.

Tässä tarinassa on kaksi puolta.
En todellakaan voi hyväksyä naisen käytöstä mutta samalla ihmettelen jutun saaman kommenttivyöryn sävyä.

Äiti ystävineen olivat sitä mieltä, että jos tämä samainen nainen kävelee samalle leikkipuistolle, hän saa kuulla kunniansa.

Kysymys kuuluukin: Miksi nainen ei saa haukkua toista mutta aikuiset saavat haukkua kommentoinutta naista?

En tiedä, miten itse olisin tämän asian hoitanut (todennäköisesti olisin ollut äimistyksestä hiljaa enkä olisi saanut sanaa suutani) mutta alkujärkytyksen jälkeen, olisin mennyt lasten luo ja kertonut, että ketään ei saa haukkua, kiusata tai syrjiä iän, sukupuolen tai erilaisuuden vuoksi, vaan että kaikki ovat samanarvoisia ihmisiä.

Ekäpä seuraavalla kerralla lapset olisivat ojentaneet "äitiään" kun hän seuraavan kerran puhuu jostakusta pahaa.

Emme voi muuttaa toisia ihmisiä. Meillä jokaisella on vapaa tahto jonka puitteissa voimme tehdä päätöksiä - toiset ovat hyviä ja toiset huonoja. Voimme huutaa leikkikentällä naama punaisena meitä loukanneelle ihmiselle, joka kuitenkin katsoo meitä takaisin tyytyväinen ilme naamalla "sainpahan tuonkin suuttumaan".

Ainoa asia mitä me voimme tehdä, on muuttaa oma suhtautuminen tällaisiin tilanteisiin. Jos näytämme ihmisille, että emme välitä heidän ilkeydestään, heidän on pakko muuttaa toimintaansa koska eivät saa haluttua lopputulosta.

Viha synnyttää vihaa, sota synnyttää sotaa, väkivalta synnyttää väkivaltaa.

Miten sinä haluat kasvattaa lapsesi?

Tällä kissalla on sydän paikallaan...

Vihdoin koittaa arki!

Niin hassulta kuin se saattaa kuulostaakin, odotan alkavaa viikkoa todella paljon.

Työt loppuivat kaksi viikkoa sitten, mutta paljon on ollut tohinaa menneiden viikkojen osalta. Ensimmäinen viikko meni kunnialla siivouksen parissa (joskin jälleen koti näyttää siltä, että siivousta ei ole tehty viikkokausiin - kummallista) ja viime viikko meni Paimiossa ADHD sopeutumisvalmennuksen kakkosjaksolla.

Viikko oli jälleen antoisa ja ihania perheitä tulee ikävä. Toivottavasti saisimme jossain vaiheessa aikaiseksi yhteisen viikonlopun, jolloin voisimme mennä vaikka kylpylään ja vaihtaa kuulumisia.

Alkavalla viikolla onkin paljon käytännön asioita tehtävänä - siis juuri niitä asioita, joita ei koskaan töissä ollessa ehtinyt tehdä. Hammaslääkärit, lääkärit, kampaajat, hierojat, Kela, Verotoimisto, työkkäri (tosin se on jo mallikkaasti hoidettu verkon kautta) ja niin edelleen.

* * * * * * * *

Heräsin tänä aamuna klo 5.41 ja arvatkaas mitä tein? Keitin kaksi mukillista kahvia, toisen join, toinen meni termariin odottamaan, laitoin lenkkarit jalkaan ja lähdin lenkille. Ja nautin aamulenkista suunnattomasti.

Huomisaamuna (kuten jokaisena aamuna tästä lähtien) kello on soimassa 5.45 ja toistan saman rutiinin kuin tänäkin aamuna.

Olen miettinyt paljon (ja sopeutumisvalmennuksessakin oli tästä puhetta) sitä, että mistä me äidit (ja isät) löydämme aikaa hoitaa itseämme ja pitää huolta hyvinvoinnistamme.

Itse tulin ainakin siihen tulokseen, että ihan alussa, odotukset ja vaatimukset olivat itselläni liian korkealla. Se oli kaksi tuntia omaa aikaa tai ei sitten yhtään. Muistan, kuinka hakkasin päätäni monta kertaa seinään ja ihmettelin, miksi minulle ei järjesty kahta tuntia päivässä omaa aikaa.

Kunnes ymmärsin, että vaatimukseni on liian kova sen hetkiseen perhetilanteeseemme nähden. Lapset tarvitsivat minua hyvin paljon iltaisin kun olin ollut töissä koko pitkän päivän. Kun tulin kotiin, ensimmäisenä kuuntelin lasten kinastelua siitä, kumpi saa olla ensimmäisenä minua halaamassa. Ja kun toinen halasi, toinen puhui, enkä pystynyt keskittymään kumpaankaan. Ja siitäkös lapset sitten suuttuivat ja niin oli ensimmäinen tappelu valmis.

Löydettiin Nemo Caribiasta...

Kun sitten pähkäilin tätä tilannetta jonkin aikaa, ymmärsin, että ehkä minun tulisi aloittaa pienemmistä askeleista eikä heti hypätä täydellisyyteen. Niinpä aloin laittamaan television kiinni iltaisin sen jälkeen kun lapset lähtivät nukkumaan ja lepäilin sohvalla joskus ihan hiljaa, joskus musiikkia kuulokkeilla kuunnellen ja rentouduin.

Siitä se ajatus sitten lähti =D Pikkuhiljaa aloin soveltamaan tuota pientä hetkeä päiviin, menin sängynpäälle pitkälleni, tai lähdin pienelle kävelylenkille. Jopa 25 minuutin kauppareissu alkoi tuntua luksukselta kun lapset eivät olleen kinuamassa ja mankumassa karkkia ja limpparia.

Ja nyt, aamulenkki - yksin, päivällä 3,5 - 6 tuntia  - yksin, iltalenkki - silloin tällöin yksin ja iltaisin minulla on vielä (jaksamisestani riippuen) 1-2 tuntiaa omaa aikaa. Eli siitä pienestä 15 minuutista josta lähdin puoli vuotta sitten liikkeelle, olen saavuttanut 5 h 45 minuutin ja 9 tunnin 15 minuutin oman ajan raamit. Eli keskimäärin olen saanut 40 tuntia viikossa omaa aikaa! Täysi työviikko! Huikeaa!

Mitä kaikkea tuolla ajalla saakaan tehdyksi!

Tästä on hyvä aloittaa uusi viikko!

Hyvää yötä!

Follow @ Instagram

Back to Top