Mutta se, miksi esitän tämän kysymyksen, on: koetko, että tekemälläsi työllä on merkitystä? Kenelle sillä on merkitystä? Sinulle? Asiakkaille? Vai kenties vain työnantajallesi?
Luin tänä aamuna Iltasanomien sivuja ja törmäsin artikkeliin: "Jätin työni ja aloin tehdä sitä, mitä haluan." Artikkeli vei minut Taloussanomien sivuille. Täällä kolme ihmistä kertoi, miksi he päättivät muuttaa radikaalisti omaa työnkuvaansa.
Nämä ihmiset kaipasivat vapautta ja merkityksellisyyttä työhönsä.
Vapaus.
Merkityksellinen työ.
Kuulostaa mahtavalta.
Kukapa meistä ei haluaisi tehdä töitä silloin kun huvittaa ja vieläpä työtä, joka koskettaisi mahdollisimman monta ihmistä. Harva meistä kuitenkaan siihen pystyy. Tässä kohtaa haluaisin laittaa työnantajat mietintämyssyn alle. Olen huomannut työssäni, että kun meille työntekijöille annetaan vastuuta ja vapautta, pääsemme huipputuloksiin, koska meillä on se tunne, että meihin luotetaan. Meille on kunnia-asia olla sen luottamuksen arvoisia.
Kuitenkin jokaisella työpaikalla työntekijöiden mahdollisuuksia tehdä luovaa ajatustyötä, vapautta ja vastuuta rajoitetaan. Näitä asioita perustellaan ihmisten laiskuudella, välinpitämättömyydellä ja ahneudella. Mutta kukapa haluaisi tehdä tuloksellista työtä, jos pomo on koko ajan hengittämässä niskaan ja osoittamassa pienimmistäkin virheistä? Palaute annetaan muodossa: "Ihan hyvä mutta..." Työntekijät ahdistuvat työpaikoillaan ja masentuvat, koska he eivät saa kiitosta. Työntekijät kokevat että heidän työllään ei ole mitään merkitystä. Työntekijät ottavat hällä väliä asenteen, koska ei ole mitään väliä, miten hyvin työtä tekee, aina tulee piiskaa.
Liike-elämä on kovaa bisnestä. Vain vahvat selviytyvät ja heikot karsiutuvat. Mutta sillä on aina kääntöpuolensa. Pitkät sairaslomat, kuntoutukset, asiakastyytyväisyyden lasku, tuloksen heikko kehitys. Olisiko aika yritysmaailmassakin miettiä hieman pehmeämpiä arvoja kuten inhimillisyyttä, välittämästi, työntekijöiden mielipiteiden kuuntelemista ja yhteistyötä?
Kun henkilöstä vedetään tiukille tietenkään meidän suusta ei tule muuta kuin valitusta mutta ainahan meiltä voi kysyä: "Miten sinä tämän asian ratkaisisit? Miten sinusta tämän asian voisi hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla?" Meidän työntekijöiden mielipiteiden kysyminen ei tarkoita esimiehen auktoriteetin laskemista vaan päinvastoin arvostuksen ja kunnoituksen kasvamista.
On jotenkin absurdia lukea uutisia isojen yritysten johtajista, jotka palkataan yritykseen leikkaamaan kuluja ja tehostamaan toimintaa. Kyllähän mikä tahansa yritys säästää miljoonia euroja kuluja, kun henkilökuntaa laitetaan pihalle mutta miksi ei ajatella sitä, että kulut kasvavat parin vuoden kuluttua uudelleen kun henkilöstö palaa loppuun ja jää pitkille sairaslomille?
Onko aika vaihtaa työpaikkaa? On.
Pidänkö alasta jolla teen työtä? Ehdottomasti.
Saanko nykyisessä työssäni vapautta? En.
Onko työni merkityksellistä? Asiakaspalautteesta käsin katsottuna aivan varmasti.
Olenko tehokas kun saan vastuuta ja vapautta? Tietenkin.
Olen siis laatinut suunnitelman, jota lähden toteuttamaan. On hauska nähdä minkälaisen reaktion saan hakemukseni perusteella. Tiedän kuitenkin sen, että jos tämä asia ei etene tämän enempää, jotain vielä parempaa on työrintamalla tulossa elämääni. Vahva usko ja luottamus siihen, että elämä kääntyy aina parhain päin, auttavat minua olemaan onnellinen päivästä toiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!