Tänä aamuna aloin miettimään tuota lausetta enemmän. Lause on voimakas mutta samalla minusta vääristynyt. Jos mietitään missä jamassa maailma tänäpäivänä on, onko käyny niin että ihmiset eivät enää rakasta itseään ja siksi kohtelevat kanssaihmisiä huonosti?
Minulle on monta kertaa sanottu, että minun pitäisi rakastaa itseäni ja vasta sen jälkeen ajatella muita. Ymmärrän hyvin, sillä huolehdin aina ensin muista ja vasta sitten (jos aikaa ja jaksamista riittää) itsestäni. Enkä usko että olen ainoa. Pitäisikö meidän kääntää tuo lause sittenkin: "Rakasta itseäsi niinkuin rakastat lähimmäistäsi"?
Kun elämäni myllerti ja olin sairaslomalla, kuuntelin iltaisin rentouttavaa musiikkia. Eräänä iltana silmieni eteen (pidin siis silmiä kiinni mutta "näin") nousi kuva, jossa oli kuutio. Tuo kuutio oli rakennettu pakuista teräksistä kalteresita. Siinä oli ovi, jossa oli kaksi massiivista lukkoa. Kuution sisällä oli sydän. Tuo sydän oli likainen, huonokuntoinen, rikkinäinen ja hyvin tummanpunainen, melkein musta. Sitä oli yritetty korjata nauloilla ja laudanpätkillä ja parsia neulalla ja langalla kokoon.
Purskahdin itkuun kun tajusin että kyseessä oli oma sydämeni. Miten huonosti olinkaan kohdellut itseäni ja sydäntäni. Tuolloin ymmärsin että en ollut koskaan rakastanut itseäni, olin aina pitänyt itseäni huonona ja riittämättömänä. Tuon hetken jälkeen, päivä päivältä, kalterit alkoivat "sulaa", lukot aukenivat ja sydämeni hyppeli iloisesti kuutiosta pois kädelleni. Se oli iloinen, että annoin sille aikaani ja huomiotani.
Tällä hetkellä sydämeni ei ole täysin korjattu mutta loppusuoralla ollaan. Kaltereita ei ole näkynyt moneen päivään ja tunnen kuinka iloinen sydämeni on.
Rakastatko sinä itseäsi? Annatko sinä itsellesi aikaa? Arvostatko ja kunnioitatko itseäsi?
Jos vastaat ei, olisiko aika aloittaa?
Jos vastaat kyllä, olen niin onnellinen puolestasi. Olet eheä ihminen ja uskallat elää omannäköistäsi elämää. Jatka samaan malliin ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!