8 tutkimusta jotka todistavat että ajatuksesi luovat elämääsi

Olisitko ikinä uskonut, että sinusta tulee jonain päivänä tutkija?

En minäkään olisi sitä uskonut itsestäni mutta niin siinä sitten kävi.

En vielä ostanut itselleni valkoista labratakkia mutta sen verran näistä tutkimuksista innostuin, että voisin erittäin hyvin kuvailla itseäni "itseoppineeksi tutkijaksi". =D

Kaikki sai alkunsa reilu viikko sitten kun eräs blogin lukijoista vinkkasi minulle kirjasta "E2"* jonka on kirjoittanut Pam Grout (Adlibriksen hinta 16,40€, Booky.fi:n hinta 19,00€ ja Suomalainen.comin hinta 24,95€).

Koska olen innokas lukemaan uusia kirjoja ja kokeilemaan erilaisia tapoja toteuttaa unelmia, ajattelin hankkia kirjan ja katsoa mitä se on oikein syönyt.

Heti täytyy myöntää, että kirja on vielä kesken enkä aio tässä postauksessa paljastaa kaikkea kivaa mitä kirja sisältää. Sen sijaan, ajattelin esitellä teille pääpiirteittäin kaikki 8 tutkimusta ja kertoa, miten ne ovat omalla kohdallani toteutuneet.

Tutkimus #1

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on herätellä itseään. Ajatuksena on pystyä olemaan 48 tuntia tässä hetkessä, jotta voi helposti nähdä, kun maailmankaikkeus tekee itsensä näkyväksi.

Ideana on pyytää aivan ensimmäiseksi maailmankaikkeutta näyttämään, että se on olemassa ja että se kuulee meidät, pyytämällä siltä "lahja". Tässä tutkimuksessa emme määrittele millainen lahja se on vaan ainoastaan pyydämme lahjaa tai merkkiä maailmankaikkeuden olemassaolosta.

Kirjassa on yksi esimerkki, miten lahjaa voi pyytää, mutta tässä kohtaa voi myös laittaa oman mielikuvituksensa työhön ja keksiä ihan oman pyynnön.

Minä päätin seurata kirjan esimerkkiä ja tein tutkimuksen Pamin ohjeiden mukaan.

Tutkimuksen tulos:

Luin tekstin läpi eilen illalla 27.2. klo 22.09. Tehtävässä tulee laittaa päivä ja kellonaika ylös ja määritellä, että tutkimus kestää tasan 48 tuntia. Olin iloinen, jännittynyt ja odottava. Yritin parhaalla mahdollisella tavalla olla läsnä, joka hetkessä.

Tottakai silloin tällöin ajoittaisia herpaantumisia tuli, mutta kun huomasin ajatukseni herpaantuneen, "komensin" itseni jälleen vallitsevaan hetkeen.

Tänään lähdimme lasten kanssa elokuviin. Olimme sopineet että elokuvan jälkeen menemme syömään ja sitten Citymarketin ja Ikean kautta kotiin. Lapset saivat käyttää tilirahoistaan sovitut 15%, jota tyttäreni pyysi käteisenä.

Aamuaskareiden tiimellyksessä sanoin tyttärelleni, että "kun nostan automaatista 20€, rikon sen vaikka ostamalla 1€ ässäarvan ja annan sitten siitä sovitun summan sinulle."

En ajatellut asiaa yhtään sen enempää lausetta sanoessani, mutta lauseen jälkeen kiinnitin huomioni tuohon 1€ arpaan.

En päässyt heti matkan alussa automaatille, joten päätin pysähtyä Pitkälahden ABC:lla. Heillä ei kuitenkaan kyseisiä arpoja ollut, joten ostin 4€ ässäarvan. Kun raaputin sen, sain 5€ voiton - siis 1€ puhdasta voittoa. En ollut kuitenkaan vakuuttunut, että olin saanut "sen oikean" merkin maailmankaikkeudelta, joten päätin sanoa mielessäni: "Annahan vielä toinen merkki, ei se tämä voinut vielä olla".

Kotimatkalla piipahdimme Citymarketissa. Sanoin tyttärelleni, että vaihdan sen 5€ voiton 1€ arpoihin. Kun saavuin tiskille, huomasin välittömästi 1€ arvat. Niitä oli yhteensä kuusi, kolme arpaa kahdessa jonossa. Mutta yksi arpa oli huomattavasti enemmän esillä kuin muut.

Ensin en tajunnut asiaa vaan sanoin myyjälle, että otan koko rahalla noita 1€ arpoja. Kun myyjä kysyi, otetaanko tämä "yksinäinen" arpa, vastasin ensin että ei, mutta jokin sai minut kuitenkin muuttamaan mieltäni. Vatsassani lenteli perhosia kun sanoin, että "otan sittenkin tuonkin." Tiesin, että tässä se on.

Hieman ennen kuin aloin kirjoittamaan tätä postausta, otin juhlallisesti arvat käteeni ja raaputin ne yksitellen - jättäen tietenkin tuon kuudennen arvan viimeiseksi.

Kuten jo varmaan arvaat, viidessä ensimmäisessä arvassa ei ollut voittoa. Mutta tuo kuudes. Sieltä se voitto sitten tulikin. Kun raaputin arvan purskahdin totaaliseen nauruun, sillä voiton suuruus oli - 1€!

Sain siis kaksi kertaa saman merkin, että "Täällä ollaan!" =D

Minun kohdallani jutun pointti on se, että minähän jo tiedän, että ajatukseni muovaavat maailmaani. Siksi "lahjani" ei ollut arvokas. Sen sijaan sain erittäin tärkeän oppitunnin hetkessä olemisesta. Maailmankaikkeus lähettää signaaleja ja merkkejä kaiken aikaa. Päivän aikana saatamme ajatella ja toivoa satoja eri asioita - hyviä ja huonoja - mutta emme huomaa niitä "oikeassa elämässä" koska meillä on liian kiire.

Tutkimus #1 suoritettu onnistuneesti!

Tutkimus #2 on kaksi osainen. Huomenna etsin vihreitä autoja ja ylihuomenna vihreitä perhosia.

Miten unelmat rahoitetaan?

Olen käsitellyt tätä aihetta pariinkin otteeseen ja ajattelin tällä kertaa kertoa miten meidän ison unelman kanssa tällä hetkellä menee - taloudellisesti.

Kävin 18.1.2015 ystäväni luona tekemässä aarrekartan/elämäntaulun, johon laitoin paljon kuvia New Yorkista. Niille, jotka eivät tiedä, olen haaveillut matkasta Yhdysvaltoihin 20 vuoden ajan.

Kun lapsetkin innostuivat ideasta, päätimme lähteä yhdessä matkaan.

Tämänhetkinen tilanne matkan suhteen on se, että minä en tiedä, milloin matka toteutuu. Toisin sanoen, en osaa päättää päivämäärää. Tyttäreni haluaisi lähteä heinäkuun loppupuolella, ennen koulun alkua mutta minun mielessäni näkyy kuva syksyisestä New Yorkista.

Yritin tammikuun lopulla varata matkaa mm. OK-Matkojen* kautta mutta joka kerta järjestelmä joko heitti minut ulos tai ei löytänyt vapaita paikkoja valituille päivämäärille. Siksipä annoin asian olla.

Tässä välissä unohdin matkan tyystin ja keskityin muihin asioihin. Kunnes jälleen toissa viikolla unelma pulpahti pintaan.

Tänään teimme suunnitelmia lauantaita varten. Meillä on tapana kerran kuussa tehdä jotain hauskaa yhdessä ja säästämme yhdessä siihen rahaa. Tässä kuussa meillä on käytettävissä huimat 105€ jonka kulutamme yhteiseen kivaan tekemiseen. Lapset sanoivat, että haluavat käyttää tuosta summasta vain puolet ja loput laittaa New Yorkin matkakassaamme. Silloin huomasin, että 10% matkabudjetista on saatu kokoon! Ei hassummin 40 päivässä - työttömältä kahden erityislapsen yksinhuoltajaäidiltä =)

Tapa, jolla rahaa kerään ja säästän, löytyy eKirjastani Elämänhallinta - Talouden Tasapaino. Tarve talouden hallintaa lähti 6 vuotta sitten siitä, että oma talous piti saada kuntoon - ja nopeasti.

En mielelläni istu koneen äärellä numeroita tuijottaen (vaikka numeroista tykkäänkin) ja siksi kehitin muutamia keinoja, joilla oman talouden suurimpiin syöppöihin pääsi nopeasti käsiksi ja keinoja siihen, miten nuo syöpöt saadaan kuriin.

Eihän se ollut hauskaa katsoa jälkikäteen**, millaisia ostoksia kaupasta tuli hankittua mutta totuutta on ensin katsottava silmiin ennen kuin voi tapojaan muuttaa. Puolessa vuodessa muutoksen näki selvästi ja vuodessa muutos oli todella huima. Sen lisäksi, että pienensin menojani, kasvatin myös tulojani.

Näitä oppeja oli kiva kertoa myös asiakkaille ja seurata läheltä heidän onnistumisiaan. Joskus sain kuulla asiakkailta, että "ei meillä ole mitään kuluja mistä vähentää" mutta en oikein uskonut sitä. Kun teimme yhdessä tulo- ja menoarviota, asiakkaatkin näkivät, että ehkä Veikkauksen sivuille ei tarvitse joka kuukausi 250€ laittaa tai vaatekaupoissakin voisi pitää kahden kuukauden tauon ja säästää 500€.

Muutokset syntyvät rutiinien muutoksista ja pienistä puroista kasvaa suuria virtoja. On myös muistettava, kuten unelmien toteuttamisessakin, on luovuttava jostain kivasta-pika-tuotteesta jotta saisi isomman elämyksen tulevaisuudessa.

Tätä yritän myös lapsilleni opettaa. Viimeksi tiistaina keskustelimme tyttäreni kanssa siitä, mihin rahoja oikeastaan kannattaa käyttää. Victoria's Secret Body Mistit kun ovat viimeisintä huutoa meilläkin. Sanoin, että jos säästämme rahaa ja vietämme 4 päivää New Yorkissa, hän tulee muistamaan matkan loppuikänsä. Mutta jos kysyn häneltä 5 vuoden kuluttua, minkä tuoksuisen Body Mistin hän osti helmikuussa 2015, hän tuskin osaa vastausta antaa.

Tämä asia nostaa selvästi tunteita pintaan ja huomaan tietyissä keskusteluissa, että on helppo lytätä jotain, mitä ei ole itse kokeillut.

Harmittaa, että ihmiset ajattelevat niin, mutta toisaalta, jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä ja vapaus tehdä päätöksiä mitä mihinkin kommentoi millaisilla lauseilla.

Mitä mieltä sinä olet, onko talouden tasapainon pitäminen helppoa vai vaikeaa? Ovatko sinun unelmasi sellaisia, joihin tarvitset rahaa vai saavutatko unelmasi ilman euron euroa? Voit kommentoida anonyymisti, mikäli haluat ottaa kantaa =)

** Kun tein päätöksen muuttaa omaa taloudellista tilannettani, tulostin verkkopankista 6 kk tiliotteet ja syynäsin ne viimeistä euroa myöten. Aikaa se vei viikonlopun verran mutta olen todella iloinen että tuon työn tein.

Hyvä tapa säästää - aleliput käyttöön!

Tilasinpa itselleni pitkästä aikaa Cityshopparin*. Cityshopparilla on tänä vuonna 20-vuotis syntymäpäivät, joten sen kunniaksi ajattelin katsastaa millaisia etuja heillä on tarjottavana.

Ensin ajattelin, että onko hölmöä 35-vuotiaan tilata etukupongit itselleen mutta yllätyin postiviisesti siitä, että eduista löytyy paljon valinnanvaraa myös "varttuneemmille" ikäpolville. Shopparin edut painottuvat Helsinki-Turku-Tampere akselille mutta paljon etuja on käytettävissä myös valtakunnallisesti.

Tässä muutamia poimintoja etukirjasesta: 

Cambridge painonpudotusvalmennus: 
Annan täyden kympin tälle ohjelmalle, vaikka se ei istukkaan tällä hetkellä elämäntilanteeseeni. Olen kokeillut Cambridgea 2 kertaa elämäni aikana ja yhteensä painoa on pudonnut 30kg. Motivaationi ei vain pitänyt kiloja poissa. Cambridge valmentaja Tuula toimii Helsingin alueella. Cityshopparin etukortilla on mahdollista saada yksi kolmesta edusta.

Best Western Hotel Rantapuisto: 
Edellisessä työpaikassani yövyin lähes joka kerta täällä kun meillä oli koulutuksia Helsingissä. Jo pelkästään maiseman takia suosittelen käyntiä Rantapuistossa. Varsinkin kesällä. Hotelli ei ole (ellei sitä ole remontoitu 2010 jälkeen) viimeisen päälle loistokas mutta entisajan nostalgiseen tunnelmaan siellä kyllä pääsee. Cityshopparin kortilla saat ravintolan à la carte annoksista -25% alennuksen ja -25% päivän hinnasta mikäli haluat yöpyä Rantapuistossa.

Sokos Hotel Break Caribia Turku ja Ravintola Havanna: 
Vierailimme Caribiassa viime vuoden syyskuussa kun vietimme sovan toista jaksoa Paimiossa. Lähetin Havannan keittiöön erikoiskiitokset, sillä poikani söi koko ison hampurilaisen ranskalaisilla kokonaan! Muutaman kerran poikani on kysynyt, milloin mennään Caribiaan uudelleen ja siihen samaan ravintolaan syömään "kun se hamppari oli niin hyvää!" Cityshopparin etukortilla saat kylpyläloman Caribiassa 110€/vrk/2hh ja Ravintola Havannasta pääruoka-annokset -20%.
Kirj. huom. ADHD lääke pienentää ruokahalua, joten normaali annos pojallani on noin 1/4 ruokalautasellista. Se, että hän söi 200g pihvin sisältävän hampurilaisen ja ranskalaiset on todellinen erävoitto! 

Olivia lehti:
Olivia lehti on täynnä innostavia ja inspiroivia tarinoita. Itse en ole lehteä tilannut pitkään aikaan mutta Cityshopparin edulla lehtitilauksen saa 5 kk 19,90€ (norm. 38,25€) sekä Lumene tuotepaketin kaupan päälle. Itse en tykkää niistä pussukoista tai koruista joita lehtitilauksen yhteydessä jaellaan mutta tämä tuotepaketti tulisi oikeasti käyttöön. Tuotepaketti sisältää Bright Now Vitamin C-silmänympärysvoiteen, Lumene Cloudberry Length Serum Mascaran sekä Lumene Gel Effect kynsilakka. Silmänympärysvoide ja maskara tulevat minun käyttööni ja kynsilakka tyttärelle.

Elle lehti:
Toinen vaihtoehto on tilata Elle lehti. En osaa sanoa mitä eroa tai mille kohderyhmälle Olivia ja Elle on tarkoitettu, itse ostan molempia kaupasta aina silloin tällöin. Cityshopparin edulla lehtitilauksen saa myös 5 kk 19,90€ (norm. 38,25€) sekä Lumene tuotepaketin kaupan päälle. Tuotepaketti sisältää Bright Now Vitamin C-silmänympärysvoiteen, Lumene Cloudberry Length Serum Mascaran sekä Lumene Pearl Lipglossin (Wild Rose).

Glitterin VIP-Shopping illat:
Glitter järjestää eri puolella Suomea yksityistilaisuuksi työ- tai kaveriporukoille. Illan aikana Glitter tarjoaa alkumaljan, pientä naposteltavaa, pienen lahjan, kaikki tuotteet -25%, hiustenlaitto- tai stailausopastusta sekä illan varaaja saa lahjaksi valitsemansa korun. Cityshopparin etukortilla Glitteristä saa lisäksi -30% normaalihintaisista tuotteista.

Booky.fi* kirjakauppa:
Cityshopparin tilaajana saat Booky.fi kirjakaupasta -10% alennuksen kirjatilauksesi loppusummasta.

Cityshopparista löytyy noin 1000 erilaista etua eli melkein jokaiselle jotakin. Etukirjanen ja siihen mukana tulevat etukortit maksaa 24€ + 5€ postikulut. Tilaus on jatkuva, joten jos et halua ensi vuonna etukirjasta, muista peruuttaa tilaus.

Jos Cityshoppari ei ole ennestään tuttu, kannattaa tutustua kirjan "10 ohjetta ja sääntöä Cityshopparille" sivuun.

Cityshopparin voit tilata kätevästi joko

numerosta 030 603 5765

Cityshoppari.fi*  tai

Tekstaamalla CS TILAUS sukunimi etunimi osoite postinro ja -toimipaikka 

numeroon 16555 (norm. tekstiviestin hinta)

Miten unelmiin keskitytään - tai muistetaan keskittyä?

Tämä onkin oivallinen kysymys.
Sillä kamppailen tämän saman asian kanssa välillä itsekkin.

Olen huomannut, että usein kun uusi unelma täyttää mielen, fiilis on innostunut ja unelmaa suunnittelee jokaisessa mahdollisessa tilanteessa. Mutta jossain vaiheessa innostus hiipuu ja unelma unohtuu.

Onko kyseessä silloin muistin rajallisuus, energiapuutos vai alitajunnan viesti, että et oikeasti halunnutkaan tätä unelmaa?

Voit selvittää alitajuntasi viestit kysymältä itseltäsi iltaisin:
Millaisia esteitä mielessäni on [nimeä unelmasi] toteutumiselle?

Joka kerta kun mieleesi tulee vastaus, kirjoita se paperille. Voi olla, että ensimmäisinä iltoina ei mieleesi tule vastauksia mutta jatka vain harjoitusta 1-2 viikon ajan. Käymme muutaman päivän päästä läpi sitä, mitä näille ajatuksille tehdään.

Meillä jokaisella on silloin tällöin energiavajausta. Tuntuu että mikään ei onnistu, väsyttää, jokin painaa mieltä, on levoton olla jne. Itselläni toimii hyvänä energiabuustina seuraava harjoitus:

Makaan joko sängyllä tai sohvalla selälläni ja hengitän syvään noin 3-5 minuuttia. Tämän jälkeen toistan alla olevia (voima)lauseita 5-10 kertaa mielessäni:

Lähetän negatiivisen ja raskaan energian sinne mistä se on tullutkin.

Minuun virtaa hyvää, positiivista ja kevyttä energiaa.

Tämän jälkeen käyn nukkumaan. Seuraavana aamuna oloni on jo parempi ja kun toistan harjoitusta viikon verran, huomaan eron selvästi.

Jos mielenpäälläsi on paljon murheita, voit vähentää niitä sillä, että kirjoitat asioita mahdollisimman paljon paperille. Kun saat ne mielestäsi pois, olosi kevenee kuin itsestään. Tähänkin kerron muutaman päivän kuluttua pari lisävinkkiä, mitä näille asioille voisi tehdä.

Muistin kanssa onkin sitten jo hankalampi juttu. Muisti kun on rajallinen ja kuormittuu helposti. Tuo edellinen ajatus, asioiden kirjoittaminen paperille, on tässäkin hyvä apuväline mutta jos tuntuu, että mikään ei mieltä kuormita, sitten suosittelen esimerkiksi aarrekartan tekemistä.

Itselläni on kaksi aarrekarttaa työhuoneeni seinällä, joten aina kun nostan katseeni tietokoneesta, näen molemmat aarrekartat. Tämä helpottaa ja auttaa tavoitteiden ja unelmien muistamisessa.

Välttämättä omalle työpaikalleen ei aarrekarttaa kehtaa tuoda =) joten silloin siitä voi tehdä miniversion, jota kuljettaa mukana laukussaan tai nauhoittaa puhelimeensa tarinan, jota kuuntelee kuulokkeilla työmatkoillaan. Lisää näistä tavoista löydät esimerkiksi "Elämänhallinta - Unelmista Tavoitteiksi ja Toteutukseen" eKirjasta.

Millaisia ideoita teillä on unelmien muistamiseen ja energian ylläpitämiseen? 

Anteeksiantaminen vapauttaa sinut

"Anteeksianto on vaikeaa, etenkin kun on loukkaantunut kaikkein rakkaimman vääryyksistä tai ilkeistä sanoista. Katkeruudesta luopuminen on kuitenkin vapauttavaa: se antaa voimia jatkaa eteenpäin.

Viha, häpeä ja syyllisyys rasittavat fyysisesti. Pitkään jatkuttuaan kielteiset tunteet saattavat uuvuttaa meidät täysin. Anteeksi antaminen helpottaa.

Helsinkiläinen lastenpsykiatri, psykoterapeutti Tuulikki Saaristo ei lakkaa hämmästelemästä anteeksiannon parantavaa vaikutusta. Kun luopuu katkeruudestaan, ihminen rentoutuu, uni alkaa maistua paremmalta, masennus ja ahdistus vähenevät.

Tuulikki Saaristo löysi anteeksiannon terapeuttisena välineenä oman meditaatioharrastuksensa avulla.

– Monet ongelmistamme johtuvat siitä, että tulemme huonosti toimeen tunteidemme kanssa. Joko niitä ei uskalleta kohdata tai sitten joudumme kokonaan tunteidemme vietäväksi, kielteiseen tunnekoukkuun. Ryhdyin etsimään jotain, mikä tekisi saman kuin meditaatio: sallii tunteet, mutta estää samalla joutumasta niiden valtaan. Anteeksianto tuo pintaan tunteita, mutta mikä on erityisen hienoa – ne ovat paremmin hallittavissa.

Saaristo puhuukin mielellään tunteiden siedätyshoidosta: anteeksianto annostelee kielteisiä tunteita pienissä erissä ja tekee niistä helpommin siedettäviä. Anteeksianto irrottaa meidät tunnekoukusta, se antaa meille hiukan etäisyyttä pohtia asiaa uudesta näkökulmasta.

Anteeksi ensin itselle
Anteeksi pyytäminen ei ole helppoa, sillä samalla joutuu myöntämään syyllisyytensä, sen että ei olekaan virheetön. Itselleen anteeksi antaminen on usein kaikkein vaikeinta.

– Me suomalaiset olemme erityisen syyllisyydentuntoista kansaa. Häpeä ja pelko on juurrutettu meihin syvälle, Saaristo arvioi.

Kun ensin antaa itselleen anteeksi, on helpompi pyytää anteeksi toiselta. Anteeksianto lieventää tai ainakin auttaa kestämään syyllisyyttä. Jos ei pysty antamaan itselleen anteeksi, jää helposti syyllisyydentuntonsa vangiksi eikä pääse eteenpäin.

Tuulikki Saaristo opettaa anteeksiannon tekemistä pienellä harjoituksella, joka toistetaan iltaisin sängyssä juuri ennen nukkumaanmenoa. Siinä sanotaan hiljaa mielessä muutaman kerran ”minä annan itselleni anteeksi”. Jos anteeksiannon kohde on joku muu, sanotaan ensin hänen nimensä ja sen jälkeen ”minä annan sinulle anteeksi”.

Saaristo pitää menetelmää mainiona, koska se ei edellytä vielä aitoa valmiutta anteeksiantoon. Sanat voi sanoa mielessään, oli olo millainen tahansa, ja ne alkavat unen aikana tehdä työtä piilossa olevien tunteiden kanssa.

Tunteet kuoriutuvat kerroksittain
Anteeksianto vaikuttaa useimmilla hyvin nopeasti. Anteeksi antaminen rentouttaa niin, että uni tulee helpommin ja aamulla on levännyt olo. Yllättävää on, että anteeksiantoa harjoitteleva kokee itsensä virkeämmäksi, vaikka saattaakin nähdä painajaisia, kun kielletyt tunteet jylläävät unissa.

– Useat kokevat anteeksiannon myönteiset vaikutukset heti, mutta tuntemukset ovat yksilöllisiä. Sekin on jo pieni voitto, kun pahan olon hetket lyhenevät ja hyvän olon hetket pitenevät, Saaristo muistuttaa.

Jotkut ovat tilittäneet pettymystään, kun mieleen tulee koko ajan uusi ryväs tunteita käsiteltäväksi, mutta siihen on vain totuttava. Usein tuoreilla loukkauksilla on juurensa hyvinkin kaukana.

– Kielletyt tunteet tulevat pintaan omassa rytmissään. Anteeksiannon prosessi on kuin sipuli, josta kuoritaan ensin päällyskerros ja sitten seuraavat kerrokset.

– Voimakkaita tunteita ei pidä pelätä. Tärkeintä on osata tunnistaa, mihin toimintaan ne meitä haastavat.

Saaristo toteaa, että ihmiset ovat kasvukehityksensä aikana joutuneet tunkemaan piiloon paljon itsestään. Vanhemmat, opettajat ja muut aikuiset tekevät esimerkiksi temperamenttiselle lapselle selväksi, että hiukan hillitympi käytös olisi suositeltavaa. Luonteen muokkausta tapahtuu koko ajan, ja vaikka meidän ei aikuisena tarvitsisi enää välittää niin paljon muiden mielipiteistä, me teemme itsellemme rajoittavia käytösnormeja. Jatkamme tunteidemme piilottelua häpeän pelossa.

– Kuitenkin tunteet ovat myös fyysisiä. Ne ovat automaattisia reaktioita, jotka ovat perua ajalta, kun olimme tiiviimmin osa muuta eläinkuntaa.

– Kielletyt tunteet rasittavat ruumistamme. Viha on voimakas hormonaalinen tila, jonka aikana lihakset ovat jännittyneitä, verenpaine nousee ja adrenaliinia erittyy tavallista runsaammin. Pitkällinen vihanpito kuluttaa meitä tavattomasti. Vaikka pettäjänä olisi ollut meille hyvin rakas ihminen, ei vihanpito auta: vääryyshän on jo tapahtunut. Koston hautominen ei sekään tuo mukanaan mitään hyvää. Menneisyyttä ei voi muuttaa, siksi on keskityttävä tulevaisuuteen.

Sisäinen sovituksen rytmi haastaa
Tuulikki Saaristo uskoo, että meihin on rakennettu sisään paitsi fyysinen myös henkinen kehitysrytmi. Aivan kuin lapsi saa suurin piirtein tietyn ikäisenä hampaat tai oppii kävelemään, puhumaan ja lukemaan, samalla tavalla meissä on sisäinen sovituksen rytmi. Se työntää meidät kohtaamaan ristiriidat tietyissä elämänvaiheissa. Erityisesti elämän murroskohdat ovat sellaisia, että ne nostavat ristiriidat esiin. Tällaisia hetkiä ovat muun muassa lapsen syntymä, avioero tai omien vanhempien kuolema. Myös oma lähestyvä kuolema voi saada yrittämään menneisyyden haamujen karkottamista.

Anteeksi antaminen on tahtotoimintaa. Aivan kuin pystymme tahdollamme jatkamaan vihanpitoa, pystymme myös päättämään, annammeko anteeksi vai emme.

– Anteeksi antaminen ei merkitse, että hyväksyisi väärän toiminnan, eikä se myöskään tarkoita, että unohtaisi asian, päinvastoin se tuntuu parantavan muistia.

Anteeksianto auttaa eniten anteeksi antajaa. Aito anteeksianto johtaa aina muutokseen – ja yleensä myönteiseen suuntaan."

Artikkeli Hyvä Terveys lehdessä 16.4.2014

Miksi viaton kärsii?

Minulta kysyttiin viime viikolla visainen kysymys:

Saavatko viattomat aina kärsiä viattomuudesta huolimatta vai sen tähden?

Kysymys on todella mielenkiintoinen, haastava, monitahoinen ja tulkinnanvarainen.

En osannut vastata kysymykseen silloin mutta ajattelin pohtia asiaa hieman nyt.

On totta, että maailmassa tapahtuu pahoja ja käsittömättömiä asioita. Ja varmasti moni tuntee vihaa sen vuoksi, että hyvin usein viattomat, sivulliset ihmiset, ovat niitä, jotka kärsivät.

Ansaitseeko joku sen kokemuksen jonka hän saa?

Ei.

Kyse ei ole siitä, että tuo sivullinen uhri olisi ansainnut tapahtuneen.

Jos asiaa katsotaan henkisen kasvun kautta, yksi syy voi olla ns. sielun sopimus, jonka olemme tehneet ennen kuin olemme tulleet maan päälle. Valitsemme itse mihin maahan ja millaiseen perheeseen synnymme ja millaisia kokemuksia koemme elämämme aikana. Muun muassa Michael Newton* (Sielun matka) ja Caroline Myss* (Sielun sopimus) kirjoittavat näistä asioista.

Sanotaan, että meidän tulisi käydä tapahtumat läpi kolmella eri tasolla: henkisellä tasolla, tunnetasolla sekä järjen tasolla ennen kuin voimme kunnolla hyväksyä tapahtuneen ja päästää siitä irti.

Monesti samainen kysymys herättää vastakysymyksen "Miksi Jumala sitten sallii tämän tapahtua?"

Tämäkin on haastava kysymys mutta yritän omalta osaltani vastata siihen. Mitä enemmän olen lukenut erilaista kirjallisuutta ja kuunnellut erilaisten ihmisten ajatuksia, olen sitä mieltä, että ei Jumala voi meitä estääkään. Sillä meillä kaikilla on vapaa tahto tehdä, sanoa ja olla millaisia me ikinä haluamme. Millaisia ihmisiä meistä tulisi, jos vapaa tahto otettaisiin meiltä kokonaan pois. Eikä sitä oikein voi rajoittaakaan "Tuon sinä voit itse päättää mutta tuota et." On olemassa syyn- ja seurauksen laki, jolloin yksi asia vaikuttaa aina toiseen ja niin edelleen.

Minulle sanottiin viime viikolla näin:
"Elämäntehtävää ei voi poistaa, se vain muuttaa muotoaan valintojen seurauksena**." 

Me teemme valintoja ja päätöksiä sen tiedon valossa, joka meillä sillä hetkellä on tiedossamme. Paras mahdollinen tilanne päätöksen ja valinnan tekemiseen, on miettiä sitä rauhassa ja seurata sisäistä ääntään eli intuitioaan sekä tunteitaan. Jos päätös tuntuu hyvältä, sitten sitä tulisi seurata.

Monesti teemme valinnat ja päätökset kuitenkin suurten tunteiden vallassa; surun, vihan, katkeruuden, pettymyksen, jolloin lopputuloskin on usein huono. Ja taas se, mitä me päätämme, vaikuttaa ympärillämme oleviin ihmisiin ja tilanteisiin.

Löysin kerran kirjakaupan alelaarista kirjan "Onni asuu pähkinänkuoressa", jonka on kirjoittanut Andrew Matthews*. Hän kirjoittaa huumorilla hyvinkin osuvia pieniä tarinoita.

"Olemme täällä oppimassa ja maailma on opettajamme. Kun emme opi kunnolla jotakin asiaa, meillä on mahdollisuus tehdä se uudestaan... ja taas uudestaan! Kun olemme vihdoin oppineet läksymme, siirrymme seuraavalle oppitunnille. (Ja niitä meillä riittää!)"

"Emme ole täällä rangaistavina. Olemme täällä koulutettavina."

"Maailmankaikkeus tönäisee meitä aina ensin lempeillä signaaleilla. Kun emme piittaa signaaleista, se tarttuu moukariin. Kasvaminen on tuskallisinta silloin kun sitä vastustaa."

"Koska ihminen vetää aina puoleensa itselleen tarpeellisia oppimiskokemuksia, hän usein vetää puoleensa sellaista, mitä hän pelkää. Jos pelkäät yksinäisyyttä, vedät sitä puoleesi. Jos pelkäät noloja tilanteita, lennät naamallesi. Näin elämä kannustaa meitä kasvamaan. Pelon voi voittaa ainoastaan kohtaamalla sen."

"Näin elämä kulkee... Meihin osuu pieniä kiviä - eräänlaisena varoituksena. Kun emme piittaa pikkukivistä, meihin osuus tiiliskivi. Jos emme välitä tiiliskivestä, siirtolohkare jyrää meidät maan tasalle. Jos olemme rehellisiä, pystymme näkemään missä kohtaa olemme ohittaneet varoitusmerkit. Ja sitten meillä on otsaa sanoa: 'Miksi minä?!'"

En usko, että mikään tässä maailmassa on sattumaa. Olen lukenut liikaa kirjoja, jotka todistavat maailman toimivan juuri toisin päin. Minulla on valta valita, tehdä päätöksiä ja tiedän että jokainen päätös muokkaa tulevaisuuttani. Minulla on "kohtalo", elämäntehtävä, ja se toteutuu joko helposti tai vaikeasti sen vuoksi, millaisia päätöksiä teen.

Vielä muutama vuosi sitten pidin itseäni useasti "uhrina" kun jotain pahaa tapahtui. Nyt olen siirtänyt uhri-tilan menneisyyteen ja katson jokaista kokemustani keinona oppia jotain uutta.

Mikäli kysyjä kokee, että hän ei ole vastaukseeni tyytyväinen, hän voi aina kirjoittaa minulle lisää =) <3

Tämä vastaus kuvastaa sitä tietoa, joka minulla on nyt. Jos sama kysymys kysytään minulta 5 vuoden kuluttua, saat todennäköisesti erilaisen vastauksen.

* Olen yrittänyt etsiä näitä kirjoja kirjakaupoista mutta valitettavasti en ole niitä enää löytänyt. Jos haluat lukea jonkun näistä kirjoista, löydät varmasti ne parhaiten kirjastosta. 

** Ote huhtikuussa ilmestyvästä eKirjasta "Viestejä enkeli Hazielilta." Tilaa uutiskirje ja kuulet ensimmäisenä lisää tulevasta eKirjasta.

Kuka sai valkoisen ruusun?

Kirjoitin reilu viikko sitten parhaasta keinosta saada unelma toteutumaan.

Päätin tehdä testin, jossa tavoitteena oli saada valkoinen ruusu. Kuinka moni testin teki ja mitkä olivat tulokset?

Jos et vielä ole kokeillut, löydät testin täältä.

Haluaisitko jotain muuta? Kommentoi anonyymina kommenttiboxiin niin kerron vinkkejä, miten unelmia ja tavoitteita saadaan toteutumaan!

Miten itseni rakastamisen haaste etenee?

Haasteellisesti =)

Olin kyllä unohtanut tämän aivan kokonaan, eilen illalla (tai oikeammin viime yönä) muistin tämän jälleen.

Unelmatyökirjaani* olen kirjoittanut tämän kuun kohdalle, "Kuukauden kolme tärkeintä askelta" sivulle näin:

1. Katso itseäsi silmiin 30 sekunnin ajan
2. Hymyile itsellesi kun katsot itseäsi peiliin
3. Kehu itseäsi

Tätä kuukautta on vielä viikko jäljellä, joten vielähän tässä ehtii itseään silmiin katsoa, hymyillä ja kehua.

Samalla voisin miettiä joka päivä 5 pienen pientä asiaa, joista olen sinä päivänä kiitollinen joko itsessäni tai elämässäni.

Mistä asioista sinä olet kiitollinen? Pidätkö tai oletko joskus pitänyt kiitollisuuspäiväkirjaa?

Voimahalaus lapsilleni - ja itselleni

Viikonloppu.

Ja hengissä selvitty.

Raskas viikko takana, eilen tunnelataus purkautui 

opettajien ja vararehtorin edessä perheneuvolassa.

Perheneuvolassa ymmärretään mitä poikani tarvitsee koulussa mutta koulu ei 

pysty siihen vastaamaan. Ja kyllähän se on ihan ymmärrettävää, 

että eihän mikään ikuisesti taivu. 

Tein eilen päätöksen, että poikani jää viikoksi kotiopetukseen, 

tällä saadaan tilanne rauhoittumaan ja tasapainottumaan. Ensi viikon

jälkeen koittaa hiihtolomakin.

Kun miettii mitä kaikkea poikani joutuu koulussa "kestämään", on päätös oikea.

Miltä sinusta tuntuisi, jos työpaikalla esimiehesi muuttelisi työpäiväsi ohjelmaa 

3-5 kertaa päivässä 2-3 kertaa viikossa? Ja sitten kun menet pyytämään 

palkankorotusta, esimiehesi sanoo, että "Joo, onhan se ihan mahdollista, 

sitten kun minusta siltä tuntuu. Mutta et sinä päivässä tai kahdessa tai 

viikossa näitä tavoitteita saavuta, jotta palkankorotuksen saisit." 

Kun yrität keskittyä työntekoon, työhuoneessasi vaihtuu kerran tunnissa 

muut työntekijät, jolloin keskittymisesi herpaantuu - joka tunti. 

Ja pinnistelet itsesi kanssa että et lähde vaihtamaan kuulumisia jokaisen uuden

työkaverin kanssa joka työhuoneeseesi tulee.

Pinnistelet ja pinnistelet että saisit työsi tehtyä päivän aikana mutta jossain 

vaiheessa pinnasi katkeaa. Kun työtaakka painaa harteita. Yrität kysyä 

esimieheltäsi lisäohjeita mutta saatkin tuhahduksen "Minähän juuri 

äsken ne sinulle kerroin!"

Ja perjantaina, viikon viimeisenä työpäivänä, esimiehesi kävelee luoksesi ja

sanoo, että et sinä tälläkään viikolla tehnyt riittävän hyvin töitä,

joten et sinä sitä palkankorotustakaan saa. Katsotaan uudelleen ensi viikon jälkeen.

Ja kuulet nuo sanat joka viikko 16 viikon ajan.

Reiluako?

Jonkun mielestä kyllä. Koska näinhän erityislapsia yritetään saada siihen samaan

muottiin 199 muun oppilaan kanssa. Ja kun lapsi ei siihen muottiin

istu tai suostu, hänet leimataan häiriköksi, ongelmalapseksi ja aggressiiviseksi.

Eikä tämä tilanne tästä mihinkään muutu. Koska koululla on rajalliset

resurssit ja rajallinen mahdollisuus mukautua oppilaan tarpeisiin.

Tiedättekö, minä oikeasti tunnen sympatiaa opettajia ja koulun henkilökuntaa kohtaan.

Ei se helppoa ole heilläkään taiteilla tällaisen paletin kanssa.

Ja kun vastassa on vielä äiti, joka tekee mitä tahansa että omalla

lapsella olisi hyvä olla siellä koulussa. Että hän tuntisi iloa onnistumisista

ja olisi ylpeä itsestään keväällä kun todistus ojennetaan käteen.

Ettei lapsi purskahtaisi jälleen kerran itkuun ja sanoisi: "Kun minä niin 

yritän tehdä hyvää työtä ja minä yritän niin paljon tehdä opettajien 

kanssa yhteistyötä mutta kun ei ne opettajat tee yhteistyötä 

minun kanssani eivätkä ne muista minusta muuta 

kuin minun pelleilyni."

Ja halaan poikaani joka kevät ja sanon hänelle: "Mutta ajattele mistä kaikesta sinä 

olet tänäkin vuonna selvinnyt. Olet joutunut kokemaan kiusaamista, tarpeettoman paljon

muutoksia ja haasteita. Ja olet silti oppinut tekemään yhteistyötä

opettajien kanssa, olet rehellinen ja tasapuolinen ja oikeudenmukainen.

Sillä ne ovat taitoja, jotka merkitsevät tulevaisuudessa paljon enemmän

kuin yksikään numero todistuksessasi."

Tänään aion halata itsenä. Rutistaa oikein kunnolla. Ja sen jälkeen

halaan lapsiani. Ja sanon heille miten paljon rakastan heitä ja miten paljon

he minulle merkitsevät. Ja kehun heitä siitä, miten vahvoja he ovat.

Sillä vaikka heidän luokkakaverinsa kiusaavat, puhuvat pahaa selän takan, 

he jaksavat joka kerta antaa anteeksi ja antaa heille uuden mahdollisuuden.

Tänä viikonloppuna saan voimaa näistä kuvista, ne kuvastavat sitä

toivoa, joka sisälläni tällä hetkellä elää.

Hyväksyminen parantaa sen, mihin aika ei pysty.

Sain tänään paljon ajattelemisen aihetta. Keskustelin erään ihmisen kanssa ja kerroin hänelle muutamia kohtia elämästäni yli 10 vuoden takaa. Kirjoitin puhtaasti muistista, siten kuin ne ovat mieleeni iskostuneet.

Muistan selvästi kuin eilisen päivän, kun 10 vuotta sitten eräs ihminen sanoi minulle: "Sinun ei ole pakko hyväksyä sitä mitä sinulle tapahtui, mutta anteeksi sinun on annettava. Muussa tapauksessa tekijällä on sinuun aina yliote, hän hallitsee tunteitasi ja ajatuksiasi. Päästä irti. Anna anteeksi. Mutta sinun ei tarvitse koskaan hyväksyä tapahtunutta."

Annoin hänelle anteeksi ja tunsin oloni välittömästi kevyemmäksi. Enkä hyväksynyt hänen tekoaan moneen vuoteen.

Mutta miksi tilannetta ei voisi hyväksyä? Eihän hyväksyminen tarkoita sitä, että teko olisi oikeutettu vaan sitä, että olen valmis päästäämään siitä hetkestä lopullisesti irti. En voi muuttaa niitä päiviä. En saa niitä koskaan takaisin. Mutta mitä minä voitan sillä, että en hyväksy tapahtunutta? Sillä sehän on joka tapauksessa tapahtunut, hyväksyin minä sen tai en.

Viha ja katkeruus vahingoittavat enemmän meitä kuin tekijää. Vaikka viha kohdistuisi toiseen henkilöön, meidän kehomme reagoi vihaan ja ennen pitkää keho sairastuu.

Muun muassa Louise Hay on kirjoittanut kirjan "Muuta ajatuksesi muutat elämäsi", jossa hän kirjoittaa miten ajatuksemme ja tunteemme vaikuttavat kehoomme.

Kuuntele kehoasi. Mitä se sinulle kertoo?

Minulla kesti 6 vuotta parantaa pahimmat haavani tuosta ajasta ja hyvin todennäköisesti tänä vuonna, nuo haavat saadaan vihdoin ja viimein parannettua. Ei tämä elämä helppoa ole mutta osaisimmeko nauttia auringonpaisteesta ja niistä hyvistä hetkistä jos katselisimme sateenkaarta joka päivä?

Tänään oli parempi päivä

Sydämeni pohjasta haluan kiittää jokaista, joka lähetti enkeleita ja positiivista energiaa meidän perheelle. Päivä on mennyt hyvin ja aurinkokin paistoi.

Kävimme lasten kanssa ajelemassa toisella paikkakunnalla että saimme hieman muuta ajateltavaa.

Huomenna tyttäreni palaa kouluun ja poitsukin ensi viikolla. Tästä se lähtee taas arki rullaamaan.

Kovin mielenkiinnolla jään odottelemaan että mikä tämänkin haasteen tarkoitus oli. Ehkäpä meidän tehtävä on toimia tavallaan "ennaltaehkäisijänä", näyttää muille nuorille, mitä tapahtuu jos toimii typerästi.

En toivo, että poikani toimii tällä tavalla enää milloinkaan, mutta jos saimme tällä episodilla yhdenkin lapsen miettimään omaa käytöstään suuttuessaan tai osoittamalla vihaa toista kohtaan sosiaalisessa mediassa, olen kiitollinen että olemme olleet mukana muuttamassa maailmaa.

Läpi kyynelten taistelen - niin kauan kuin henki minussa pihisee...

"Jumala antaa raskaimmat taistelunsa vahvimmille sotilailleen."

Tämä on nyt ainoa asia jolla jaksan tänään eteenpäin. Päivä on tosiaan ollut täyttä taistelua ja tunteiden vuoristorataa.

Sen enempää erittelemättä, olen joutunut kohtaamaan poikani huonoa käytöstä jälleen koulussa. Olemme olleet yhteydessä molempien poikien vanhempiin ja tilanteet on puhuttu ja selvitetty auki. En puolustele poikani käytöstä ja olen syvästi pahoillani tapahtuneesta. Onneksi kaikki osapuolet ovat kuunnossa suurista säikähdyksistä huolimatta.

Mutta sen lisäksi olen joutunut taistelemaan lasteni luokkakavereiden käytöstä sosiaalisessa mediassa. Yksi kuva, yksi kommentti ja kohta 41 tykkäystä. Jokainen kommentti raa'empi edellistään. "Silmä silmästä, hammas hampaasta". Uskontotunnilla on ainakin oltu hereillä ja kuunneltu. Kostetaan niin tekijälle kuin viattomalle siskollekin.

Minä sanoin tänään koulussa, että eivät nämä haasteet näytä ikinä loppuvan. Että kun yhdestä päästään, toinen tulee eteen. Ja minulta kysyttiin, miten minä jaksan? Pakkohan se on. Kun kukaan muukaan ei tätä työtä puolestani tee. Enkä kyllä antaisikaan. Minun rakkaat lapseni. Ikuisesti.

Mutta jälleen kerran kuulen kysyväni itseltäni: Miksi? Miksi tämäkin episodi piti tapahtua? Mitä minun pitää tästä oppia? Millaista taakkaa minä edelleen kannan selässäni? Ja miten minä pääsen siitä eroon?

Ja se voima. Mistä minä ammennan kerta toisensa jälkeen sen voiman olla vahva lasteni edessä, taistella heidän puolestaan jotta heillä olisi hyvä olla? Jälleen tänään se voima oli mukanani koko päivän mutta nyt se voima hiipuu. Kyyneleet tulevat tilalle ja jossain vaiheessa, yön hiljaisina tunteina, uni pyyhkii ne hellästi pois.

Päivä on ollut raskas meille kaikille kolmelle. Molemmat lapset jäävät huomenna kotiin lepäämään.

Rukoilen, että huomenna on hyvä päivä. 

Rukoilen sitä enemmän kuin koskaan ennen.

5 vinkkiä miten opetat rahankäyttöä lapselle

Olen muutaman kuukauden ajan joutunut lasten kanssa "törmäyskurssille" kun he kinuavat minulta joka viikonloppu shoppailureissua Kuopioon. Tilanne on oikeastaan aika hauska ja se etenee näin:

Maanantai
"Äiti milloin me mennään seuraavan kerran Kuopioon?"
"En ole vielä miettinyt, katsotaan yhdessä loppuviikosta."
"Ok"

Tiistai
"Joko äiti oot miettiny, millon mennään Kuopioon?"
"No en oo kerennu, katotaan vaikka torstaina, jooko?"
"Joo."

Keskiviikko
"Äiti, jos me mentäis lauantaina Kuopioon, missä kaupoissa me käytäis, mentäiskö me keskustaan vai Matkukseen?"
"En ole miettinyt vielä, katotaan huomenna."
"Ok."

Torstai
"Äiti, sisko sanoi, että me mennään lauantaina Kuopioon. Mä en halua mennä Matkukseen, mä haluan Giganttiin!"
"En ole luvannut kenellekään että mennään lauantaina Kuopioon."

Perjantain
"Äiti, muistuta mua huomisaamuna että mä otan mun lompakon kun me mennään sinne Kuopioon..."

Kuulostaako tutulta?
Itse asiassa tiedän, missä teen virheen. Kun lapsi ensimmäisen kerran kysyy, mennäänkö Kuopioon, minun pitäisi päättää juuri siinä hetkessä mennäänkö vai ei ja pysyä siinä. Mutta jos sanon, että ei mennä ja sitten tuleekin joku isompi hankinta eteen, on pakko pyörtää päätös tai jättää iso hankinta tekemättä...

Hankalaa.

Tämän vuoksi olen tehnyt meidän perheelle alla olevat säännöt paperille ja kiinnittänyt ne keittiön seinään. Kun lapset alkavat kysellä Kuopioon (tai Jyväskylään tai Tampereelle) menosta, ohjaan heidät sääntötaulun luo.

Tässä siis 5 hyväksi havaittua vinkkiä miten rahankäyttöä voi lapselle opettaa:

1. Anna lapsen käyttää ainoastaan käteistä rahaa. Käteinen raha on konkreettinen ja siitä näkee heti miten äkkiä se hupenee - tai säästyy.
2. Kannusta lasta säästämään kuukauden viikkorahat tililleen, jonka jälkeen hän saa käyttöönsä 15% tilinsä saldosta. Jatkossa tilille talletetaan synttäri- ja joululahjarahat sekä kesätöistä ansaitut rahat jolloin humputtelusummakin suurenee.
3. Muistuta lasta, että isommissa kaupoissa ja kaupungeissa on aina suuremmat valikoimat kuin pienissä - siksi ei aina kannata ostaa sitä ensimmäistä tavaraa jonka kaupassa näkee.
4. Kerro lapselle, että lelut, meikit tai vaatteet eivät lopu kaupoista - "pakko ostaa nyt kun huomenna niitä ei enää välttämättä ole!!" paniikki on siis turhaa.
5. Määritelkää yksi, joka kuukausi toteutuva päivä jolloin lapsi pääsee humputtelemaan omat rahansa - merkitkää päivä kalenteriin, niin lapsi tietää koko ajan miten monta päivää tulee vielä odottaa.

Näillä vinkeillä lapsen kärsivällisyys ja taito odottaa, kasvavat huomattavasti - kaikkea kun ei tarvitse saada nyt-heti-välittömästi-piti-olla-jo! Toki ensimmäisten viikkojen aikana vastustusta tulee lasten suunnalta jonkin verran mutta pikkuhiljaa tilanne alkaa rauhoittumaan.

Meidän perheessä tällä on ollut positiivinen vaikutus muuhunkin rahan käyttöön: lapsille ei tule ostettua heräteostoksia kun aina voi muistuttaa tulevasta humputtelupäivästä. Säästyneet rahat voi vaikka laittaa omalle "unelmatilille".

Lisää ideoita talouden hallintaan ja unelmien toteuttamiseen löydät "Elämänhallinta - Talouden Tasapaino"* eKirjasta.

Miten sinä olet opettanut rahankäyttöä lapsillesi? Jaa vinkkisi kommentoimalla tähän postaukseen =)

Mikä haasteen sai aikaan - ja miten tästä eteenpäin?

Ihan aluksi on sanottava, että tuo "haaste" tarkoittaa "Minä haastan itseni kehittymään" eikä "Voi ei, taas yksi haasteko?" =D

Tämä viikonloppu on ollut useamman "sattuman" summa. Lueskelin Hemmon antamaan runokirjaa, sain postissa The Abundance Book + CD* -kirjan ja tänä aamuna tein muistiinpanoja Unelmatyökirjaani.* Ja siitä se ajatus sitten lähti.

Palaset alkoivat loksahdella paikoilleen kun kirjoittelin auki millaisia unelmia haluan tänä vuonna saavuttaa ja mitkä ovat kolme tärkeintä askelta tässä kuussa tuon unelman saavuttamisessa. Tokihan unelman saavuttamiseen voi mennä useampikin kuukausi mutta tällä hetkellä, tämän tiedon valossa, kolme tärkeintä askelta tuli unelmatyökirjaan kirjattua.

En oikeastaan edes tajunnut mitä työkirjaan kirjoitin ennen kuin aloin kirjoittamaan noita kolmea tärkeintä askelta. Tällä tavalla alitajuntani ohjasi minua oikeaan suuntaan tämän vuoden unelmissani. Toki rakastan itseäni enemmän kuin 3 vuotta sitten mutta matkaa on vielä jäljellä jonkin verran ennen kuin voin oikeasti puhua itseni rakastamisesta.

Mietin siis, mitä minä voisin tehdä, jotta osoittaisin itselleni, että rakastan itseäni. Ja kirjoitin työkirjaan nämä asiat:

Tehtävä 1. Katso itseäsi silmiin
Tehtävä 2. Hymyile itsellesi
Tehtävä 3. Kehu itseäsi

Pieniä tehtäviä ja pieniä askeleita mutta olen huomannut sen, että mitä pienempi askel, sitä suurempi vaikutus.

Seuraava tehtäväni on miettiä, miltä unelmani ja tavoitteeni näyttää ja tuntuu kun olen saavuttanut sen. Miten itsensä rakastaminen näyttäytyy elämässäni ja arjessani. Mitä muutoksia se saa aikaan ja mistä on nyt oikea aika luopua.

"The Abundance Book + CD"* käsittelee melkeinpä samaa asiaa mutta rahan kannalta. Oikeastaan kirja on hieman harhaanjohtava sisällöltään, sillä syvällinen tarkoitus kirjalla on auttaa löytämään se syvältä sisältä kumpuava voima joka saa energiat liikkumaan. Rahan lisääntyminen on vain kiva sivutuote, joka kasvaa siinä matkan varrella.

Kirjassa puhutaan paljon siitä, miten jokaisen sisällä vallitseva olotila heijastuu ulkomaailmaan. Sotkuiset ajatukset heijastuvat sotkuisena kotina. Rakkaudettomuus itseä kohtaan heijastuu rakkaudettomuutena puolisoa tai ystävää kohtaan. Ja niin edelleen.

Ja on hyvä muistaa että vauraus ei tarkoita pelkästään rahaa. Niin kauan kun antaa rahan vallita omaa ajatusmaailmaa, raha on ja tulee pysymään sormien ulottumattomissa. Vauraus tarkoittaa myös sisäistä vaurautta, kokemusten vaurautta ja tunteiden vaurautta. Mitä monipuolisemmin vaurautta pystyy kokemaan, sitä enemmän se myös näkyy tiliotteessa.

Kirjassa on 40 päivän "varallisuusohjelma" johon kuuluu 10 erilaista affirmaatiota sekä CD, joka sisältää meditaatioharjoituksia. Jokainen voi itse päättää lähteekö tuota ohjelmaa viemään läpi vai ei. Kirjassa on mielenkiintoinen kappale sivulla 69:

"Do not tell anyone (not on the spiritual path) that you are working on 

prosperity from a spiritual-mental approach. If you do, you will break the 

connection and drain the power building up in and around your 

new mental equivalent. Secrecy is an absolute essential." 

Joten, jos päätät ostaa kirjan ja osallistua 40 päivän "varallisuusohjelmaan", pidä tieto visusti itselläsi.

Jos joku lukijoistani on kiinnostunut ostamaan Hemmon runokirjan "Askeleet Pimeästä" minun kauttani saa lisätietoja mistä kirjan voi hankkia ja paljonko se maksaa.

Runokirjasta ei tule minulle myyntiprovisioita.

Tällaisilla ajatuksilla uutta viikkoa kohti. Miten sinä osoitat itsellesi että rakastat itseäsi? Voit kommentoida anonyyminä jos haluat.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

p.s. muistathan että koodilla FEB2015 saat Etsyn kautta ostetuista 

Unelma Onnellisuuden kirjoista -30% synttäriedun =)

Haastan itseni - rakastamaan itseäni

Voisi kuvitella, että on helppo rakastaa itseään. Että olisi tyytyväinen kun katsoo itseään peilistä, tekisi niitä asioita joista itse nauttii, ottaisi aikaa itselleen ja antaisi rakkauden pulputa syvältä sisältään muidenkin iloksi.

Olen pienestä pitäen laittanut muiden tunteet ja halut omieni edelle. Lapseni minun piti olla kiltisti että kukaan ei suuttuisi tai nuhtelisi. Ala- ja yläasteella minun piti olla kiltisti, jotta minua ei enää kiusattaisi. Lukiossa piti olla kiltisti, että ystävä(t) eivät jättäisi. Ammattikorkeakoulussa piti olla kiltisti että saisi lisää ystäviä. Parisuhteessa piti olla kiltisti, että ei enää lyötäisi. Työpaikalla piti olla kiltisti että saisi edetä uralla.

Mutta onko se itsensä rakastamista jos on koko ajan kiltisti? Tukahduttaa omat tunteensa ja jättää ne käsittelemättä kunnes ne - tavalla taikka toisella - nousevat pintaan, jolloin ne on käsiteltävä. Tai muuten jäät synkkyyden polulle loppuelämäksesi.

Sain pari viikkoa sitten käsiini runokirjan, jota olen silloin tällöin lukenut. Runot ovat kauniita ja kertovat elämästä - minun elämästäni. Vaikka kirjoittaja on mies ja runot syntyvät hänen omista ja ystävien läpikäyneistä kokemuksista, on kuin lukisin omasta elämästäni.

Nuo runot nostattivat pintaan asioita, jotka olen kuvitellut jo käsitelleeni. Huomaan, miten paljon olen vahvistunut 11 vuoden aikana, miten vähän tuo aikakausi enää saa minut reagoimaan. Mutta silti tunsin jotain - ehkä pientä pakokauhua - kohdata vielä kerran tuo menneisyys.

Tiedän, että tiellemme tulee vastoinkäymisiä, jotta voisimme oppia niistä. Niissä hetkissä on jotain, mitä meidän tulee käsitellä, nostaa päivän valoon, jolloin se menettää voimansa. Nyt tuo hetki on käsillä. En pelkää mutta tunnen sen epämiellyttävyyden - haluaisin siirtää tuota asioiden käsittelyä hamaan tulevaisuuteen.

Mutta en voi. Se on todennäköisesti se lopullinen este itseni rakastamisessa. Se lopullinen koe jossa testataan, mitä olen vuosien varrella oppinut. Jos en läpäise tätä koetta - jos en edes suostu käsittelemään sitä - joudun käymään tämän saman prosessin läpi uudelleen ja uudelleen, kunnes lopulta suostun katsomaan sitä suoraan silmiin.

Se, miten tuon asian käsittelen, on vielä hämärän peitossa. Mutta rohkeasti aion mennä tuulta päin sillä minulla on oikeus elää rakkaudessa - niin itseni kuin muidenkin.

Kiitos Hemmo runokirjastasi "Askeleet Pimeästä".

Tänä iltana levätään...

...juodaan kuppi kuumaa teetä, käperrytään sohvan nurkkaan
viltin alle ja luetaan uutta kirjaa...

*

Paras keino toteuttaa unelmia...

Mikä on paras tapa saada unelmat toteutumaan?
Kuvitella että unelma on jo toteutunut.

Onko se oikeasti niin helppoa?

Testataanpa!

Mieti mielessäsi yksi pieni asia. Se voi olla tunne, esine tai tilanne.

Esimerkiksi haluaisit saada viikon sisällä ruusun. Valkoisen ruusun. Pitkävartisen, valkoisen ruusun. Miten saat sen?

Näin:

Sulje silmäsi. Kuvittele itsesi seisomassa jossain. Nyt kuvittele, että joku ojentaa sinulle valkoisen pitkävartisen ruusun. Ei ole väliä missä seisot tai kuka ruusun antaa tai miksi vaan ainoastaan kuvittele tuon tilanteen.

Miltä sinusta tuntuu? Hymyilyttääkö? Hymyile!
Nouseeko kyynel silmäkulmaasi? Itke pois.
Onko olotilasi kevyt? Iloitse rauhassa ruususta.

Nyt, nosta tuo kuviteltu ruusu lähelle nenääsi. Miltä se tuoksuu? Tunne tuo tuoksu nenässäsi. Miltä varsi tuntuu sormiesi välissä? Onko siinä piikkejä? Tunne piikin pisto sormenpäässäsi.

Pysy tuossa hetkessä niin pitkään kuin mahdollista.

Toista tämä harjoitus joka aamu ja ilta viikon ajan. Kerro sitten, toteutuiko tämä toiveesi.

Unelmatyökirja on ilmestynyt. Se auttaa sinua jäsentämään menneitä ja tulevia unelmiasi. Työkirjassa on 13 sivua ja voit käyttää sitä vuodesta toiseen - kun tallennat työkirjan omalle koneellesi, voit tulostaa sen joka vuosi uudelleen.

Työkirjassa pääset pilkkomaan unelmiasi kuukausitasolle ja miettimään, mitä unelman toteutuminen vaatii ja kuka sinua voisi siinä auttaa.

Voit ostaa oman kappaleesi Unelmatyökirjasta kätevästi Etsy.comin kautta, hintaan 6,90€. Maksamisen jälkeen pääset lataamaan työkirjan PDF-tiedostona omalle koneellesi.

Voit oppia kaikesta – ja kaikilta.

Tämä lause tuli tänä päivänä esiin parissakin kohtaa.
Hauskaa tässä on se, että olen muutamaan otteeseen puhunut poikani koulusta ja opettajista, joten lause on tarkoitettu suoraan minulle.

Olisi niin hauska tietää aina etukäteen, mitä minun on tarkoitus oppia mistäkin asiasta, jotta voisi suoralta kädeltä toimia "oikealla" tavalla ja siten välttää mahdolliset karikot.

Universumi haluaa meidän kuitenkin löytävät ne ahaa-elämykset ihan itse.

Ehkäpä minun oppini tosiaan onkin tehdä käyttöohje-adhd-lapseni-opettajille, jotta vastaavilta taisteluilta vältyttäisiin tulevaisuudessa.

Tai ehkäpä minun tulee huomioida oma asenteeni koulua ja opettajia kohtaan. Älkää nyt käsittäkö väärin, kyllä minulla on suuri kunnioitus opettajia kohtaan. Ei heidän työnsä maailman helpointa ole. Mutta joskus tuntuu, että heillä on suuri tarve olla oikeassa ja viedä oma tapansa opettaa lasta keinolla millä hyvänsä käytäntöön.

Vai johtuneeko se siitä, että opettajat yrittävät mennä "sääntöjen" mukaan, niin kuin koulussa opetettiin ja opettaa lapsia ilman uskallusta "olla luova" tunti-tilanteissa.

Niin tai näin, täytynee oikeasti katsoa myös peiliin ja keskustella itsensä kanssa. Kun on kyse omasta lapsesta, tunteet kärjistyvät ja asiat saavat joskus liiankin suuret mittasuhteet.

Mutta se käyttöopas saattaa lähteä tekeytymään vielä tällä viikolla...

ADHD lapsen käyttöopas osa 1

2 keikkaa perheneuvolaan

Alkuviikko on mennyt puhtaasti reissun päällä. Eilen maanantaina kävimme tyttäreni kanssa Kuopiossa nepsyn toisellä "istunnolla" ja tänään oli vuorossa pojan käynti lääkärin hoteissa.

Saimme lääkäriltä kehuja siitä, miten hyvin olemme menneet eteenpäin ja miten paljon (niin lapsi kuin äitikin) on asian eteen panostanut. Seuraavaksi jännitämmekin, saammeko koulun samalle linjalle meidän kanssa ja puhaltamaan yhteen hiileen lapsen hyväksi. Tämä nähdään ensi viikon torstaina.

Lääkärin kanssa ehdimme ihasteilla meidän kissanpentuja ja puhua myös tyttären diagnoosista. Myöhemmin keväällä istumme uudelleen alas ja mietimme tyttären diagnoosin lopullisen muodon, mahdollisen lääkekokeilun ja saamme lausunnon Kelaa ja Sovaa varten.

Heitin jo lapsille tänään ehdotuksen, että lähtisin Sovaan tyttären kanssa kahdestaan ja poika jäisi mummin ja ukin kanssa hoitamaan kisuja. Saas nähdä toteutuuko...

Huomenna olisi vielä yksi käynti Kuopiossa, tällä kertaa oma käynti Kysillä. Mitään hälyyttävää terveydessä ei ole, lähinnä käyn keskustelemassa eräästä mieltäni askarruttavasta asiasta.

Palkinnot on tänään voittajille postitettu, sitten vain odotellaan kuvia voittajista palkintoineen (mikäli he haluavat niitä lähettää). =)

Kurkku on ollut muutaman aamun kipeänä, joten jos minusta ei pariin päivään mitään kuulu, se tarkoittaa, että flunssa on kaatanut minut sänkyyn. Toivotaan kuitenkin että pahimmalta säästyttäisiin.

Iloista loppuviikkoa kaikille!

Mitä enkelinumerot ovat?

Oletko koskaan kiinnittänyt huomiota siihen, että samat numerot toistuvat päivän tai viikon aikana katsoitpa minne tahansa?

Esimerkiksi heräät joka aamu klo 6.06 tai kun katsot kelloa se on 17.17?

Oletko koskaan miettinyt mitä ne voisivat tarkoittaa?

Olen ollut pitkään kiinnostunut matematiikasta ja numerologiasta. Pari vuotta sitten aloin huomaamaan että samat numerot näkyivät useaan otteeseen, joten aloin ottamaan numeroista selvää. Ensin yritin etsiä tietoa googlaamalla numerologiaa mutta jossain vaiheessa tulokset eivät enää tuntuneet "oikeilta".

Siten löysin Luxonian sivut ja enkelinumerot.

Sanotaan, että enkelit yrittävät kommunikoida meidän kanssamme eri tavoin. Toiset näkevät enkeleitä, toiset kuulevat heidät ja toisille enkelit kommunikoivat numeroiden kautta.

Luxonian sivuilla on todella kattava tietopaketti erilaisista numerosarjoista.

Haluatko kertoa, minkä numerosarjan sait viimeksi? Minä olen viimeaikoina katsonut kelloa aamuisin 6.06.

Miksi minä unelmoin?

Koska haluan kokea elämää mahdollisimman monipuolisesti. Haluan nähdä, kokea, yllättyä, maistaa, haistaa ja tuntea.

Haluan muistoja. Haluan elämyksiä. Haluan omaa ja yhteistä aikaa lasteni kanssa.

Ilman unelmointia koen, että päivät vierivät hurjaa vauhtia ja yhtäkkiä huomaan jälleen yhden vuoden menneen ohi.

Kun olin töissä, monet työkaverini ihmettelivät ja kehuivat rohkeuttani lähteä yksin viikonlopuksi pois kotoa. Kerran kuussa matkustin jonnekin päin Suomea, yövyin hotellissa, kävin kävelemässä ja elokuvissa ja teatterissa ja tein niitä asioita, joihin en saanut lapsiani houkuteltua mukaan.

Monet työkaverini sanoivat, etteivät he uskaltaisi lähteä yksin mihinkään. Että he mieluummin matkustavat puolison tai ystävän kanssa.

Onhan se ymmärrettävää ja seurallista mutta entäs jos puoliso menehtyy tai ystävä muuttaa toiselle puolelle maapalloa? Jääkö tällainen ihminen silloin kotiin, koska uskallusta lähteä yksin ei ole?

Elämämme on arvaamatonta. Yhtenä päivänä meillä on kaikki hyvin ja seuraavana päivänä voimme olla surun murtamia. Ympärillämme olevat ihmiset ovat elämässämme vain lainassa, joudumme jonain päivänä luopumaan heistä lopullisesti.

Siksi on tärkeää elää omaa elämää ja hankkia omia muistoja, sillä koskaan et voi tietää, mitä huominen tuo tullessaan.

Uskaltaisko maistaa... vai haistaisko vain...?

Mä oon tiikeli - kukkaviidakossa!

Jyväskylän paras paikka on...

Wanhan ajan tunnelmaa.

Kaunis miljöö.

Pieniä putiikkeja.

Tunnelmallinen kahvila.

Niistä on Toivolan Vanha Piha tehty.

Matkasin tänään Jyväskylään, joka sijaitsee noin 140km Kuopiosta 9-tietä "eteläänpäin" =)

Olen vieraillut Jyväskylässä muutamia kertoja aikaisemminkin mutta täytyy myöntää, että kaupunki ei ole yhtä tuttu kuin esimerkiksi Kuopio tai Mikkeli.

Päivän tarkoituksena oli viettää rauhallinen ja rento päivä kameran kanssa kuljeskellen. Ja koska Jyväskylä ei ole tuttu paikka, kyselin oivallisia kuvauspaikkoja Jyväskylän kameraseuralta.

Markku Könkkölä heittikin minulle mielenkiintoisia kuvauspaikkoja, joista loppujen lopuksi voittajaksi valikoitui Toivolan Vanha Piha. Pihapiiri sijaitsi yllättävän lähellä keskustaa, aivan kävelymatkan päässä.

Tunnelma pihapiirissä oli aivan ihana. Ja putiikeissa mitä ihanimpiä käsitöitä myytävänä. Harmillisesti pihapiiri ei päässyt parhaaseen loistoonsa sillä luontoäiti oli heittänyt pihaan yhtä paljon lunta kuin muuallekin. Odotan siis innolla kesää ja uutta käyntiä Jyväskylään =)

Toivolan Vanhan Pihan Makasiinit

Sepän paja - Manalanpaja

Kahvila Muisto - ihana paikka

Pihapiirissä sijaitsee ihana kahvila - Kahvila Muisto. Miten osuva nimi onkaan, sillä voin hyvin kuvitella, miten rakastuneet parit tulevat viettämään tänne romanttisia kahvihetkiä tai ystävät tapaavat täällä pitkän ajan jälkeen ja vaihtavat viimeisimmät kuulumiset - ja juorut.

Itse nautin kahvilassa nimpparikahvit, jotka tarkoituksellä säästin juuri Jyväskylään. Halusin nimenomaan johonkin pieneen ei-ketjulliseen kahvilaan. Kahvila Muisto lunasti odotukset täydellisesti.

Om nom nom...

Pala Manhattania ja Macaron leivos sulattivat sydämeni. Pöydän ääressä oli aikaa nauttia kahvista pitkän kaavan mukaan ja kirjoitella ajatuksia vihkoon.

Kevättä ilmassa kun lumi sulaa näin taidokkaasti...

Vanha Synnytyslaitos

Vanha Synnytyslaitos - entisaikaan on ollut kodikasta kun vauvoja on saatettu maailmaan. 

Ihan kaikkia putiikkeja en ehtinyt kuitenkaan aamupäivän aikana käydä katsomassa. Ehkäpä jopa tarkoituksella jätin osan käymättä, jotta saan oivallisen syyn mennä takaisin =)

Tosin, tunnelma oli niin ihana, että Toivolan Vanhaan  Pihaan voi mennä ihan ilman syytäkin.

Käynnin jälkeen starttasin auton ja ajelin pitkästä aikaa Viherlandiaan - olen käynyt siellä viimeksi joskus ala-asteella luokkaretkellä =D Muutamia kivoja kuvia Viherlandiasta löydät Instagramista.

Kotona minua odotti yllätys =) 

Lapset olivat käyneet mummin ja ukin kanssa Kuopiossa ja tuliaisina sain kolme kimppua tulppaaneja sekä pari lahjaa. Kun eilen sain kimpun punaisia ruusuja ja tänään ostin itse Viherlandiasta valkoisia ruusuja ja valkoisen hortensian, meidän olohuoneen pöytä on nyt kukkameren pauloissa!

Kotiuduimme lasten kanssa sen verran myöhään, että kuvat tuliaisista sekä kukista ja lahjoista saivat jäädä huomiselle.

Päivän tavoite saavutettu! 

Oletko sinä käynyt Jyväskylässä? Onko Toivolan Vanha Piha sinulle tuttua? Entä Viherlandia?