Millaista elämä on kaksosten kanssa?

Hauskaa.
Unohtumatonta.
Haastavaa.

Niin, ja onnittelut kaikille kaksosille, tänään vietetään heidän päiväänsä =)

Kun katselen meidän elämää taaksepäin, ei voi muuta kuin ihmetellä, miten tämän kaiken on oikein saanut pyörimään. Silloin kun lapset olivat pieniä, kuulin paljon: "Siinä ne kaksi menee kuin yksikin". Juu-u, kiva kuulla tuollaista kun ensimmäistä kertaa tulet äidiksi ja saat kerralla kaksoset.

Kyllä kaksosten kanssa arki menee samalla tavalla kuin yhdenkin lapsen kanssa, jos sinulla on oikeasti kokemusta lapsen kasvatuksesta. Itse olin aikuisuuden kynnyksellä (20+) kun ultralääkäri onnitteli ja sanoi, että "täällä näyttää kaikki hyvältä. Paitsi että sieltä on tulossa kaksi."

Siinäpä sitä oltiin pyörällä päästä ensimmäiset kuukaudet. Ei sitä oikeasti edes tajua, mitä on edessä kun perheeseen putkahtaa kaksi vauvaa. Lapset olivat syntyessään erikokoiset (tytär 1835g ja 40cm, poika 3502g ja 45cm). Muistan sen kauhun ja pelon kun piti ensimmäisen kerran vaihtaa tyttärelleni vaippa. En tiennyt miten päin olisin, kun minusta tuntui, että hän on niin hento, pienoinen ja helposti särkyvä.

Koska lapsillani oli pitkään selvä pituus ja painoero, ei heitä heti tunnistanut kaksosiksi. Siksi hämmästys oli joka kerta aikamoinen, kun minulta kysytiin, kuinka suuri heidän ikäeronsa on. "Yksi minuutti" vastasin. =D

Minusta on kiva lueskella muiden monikkoäitien blogeja ja fiilistellä omien lasten vauva- ja lapsuusaikaa. Itsellä kun ne ensimmäiset 3 vuotta menivät totaalisesti ohi. En muista siitä ajasta oikeastaan yhtään mitään. Tähän on syynä oma raskauden jälkeinen masennus, parisuhteen kariutuminen väkivaltaan sekä pitkä ja raskas huoltajuustaistelu.

Onneksi se kaikki on kaukana takanapäin ja saan nauttia lasten kanssa muistoista, jotka varmasti jäävät mieleen loppuelämäkseni.

Monesti ajatellaan, että arki kaksosten kanssa on rankkaa; molemmat ovat sairaina samaan aikaan, hampaat puhkeavat samaan aikaan, uhmat nousevat pintaan samaan aikaan ja niin edelleen. Minä huomasin jo varhain, että näin ei (onneksi/harmiksi) ollut.

Uhmat tulivat yleensä 1-2 viikon viiveellä toisen jälkeen. Sairasteluissa saattoi olla kertoja, että toinen ei tullut kipeäksi ollenkaan (ja minä olin sitten se toinen joka sairasti). Mutta joskus sitä oikein toivoi, että molemmat olisivat uhmakkaana samaan aikaan, että kaikki menisi ohi nopeammin.

Kaksosista on paljon seuraa toisilleen ja pitkään meilläkin leikit menivät yksiin. Nyt viime vuosina esipuberteetin kynnyksellä, yhteiset leikit eivät enää kiinnosta.

Näin jälkikäteen ajateltuna, enemmän minulle on ollut haastetta lasten ADHD:sta ja ADD:sta kuin siitä että he ovat kaksoset. Tokihan sitä vauva-aikana oli paljon "käsityötä" lasten kanssa mutta ei se enää tunnu niin isolta asialta. Ja niinhän sitä sanotaa, että aika kultaa muistot. Varmasti muistelen tätäkin "erityislapsikautta" 10 vuoden kuluttua naureskellen =D

Tyypillinen ADHD:ko....?

Cookiet odottavat paistamista...

...ja sitten herkutellaan!

Näiden herkku cookien ohjeen löydät täältä. Tällä kertaa jaoin taikinen kahtia ja lisäsin vasta viimeisenä toiseen osaan maitosuklaa-hippusia ja toiseen osaan valkosuklaa-hippusia. Emme osanneet lasten kanssa päättää kummat olivat parempia!

Tein palleroista pienempiä kuin aikaisemmin ja saimme huimat 75 cookieta! Osa on pakkasessa odottamassa laskiaista, mäenlaskua ja lämmintä kaakaota....