Pancake Poppers

Minä taisin löytää uuden herkkuni - Pancake Poppers!

Nämä on todella helppo ja nopea tehdä eivätkä nämä ole liian makeita.

Idea näihin lähti alunperin (jälleen) Pinterestistä ja alkuperäinen ohje on täältä. Ensin en meinannut näitä tehdä ollenkaan mutta sitten satuin löytämään Prismasta eilen Iloleipureiden 20kpl kakkutikkarimuotin ja siitä se ajatus sitten lähti!

Taikina:
1 1/2 cuppia jauhoja
3 1/2 tl leivinjauhetta
3/4 tl suolaa
1 rkl sokeria
1 cuppi + 1 rkl maitoa
1 iso kananmuna
1 kananmunan valkuainen
1 tl vaniljasokeria
3 rkl voita sulatettuna*
1/2 cuppia suklaahippusia (valinnainen)

Ohje:
Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää maito ja kokonainen kananmuna, sekoita. Lisää kananmunanvalkuainen sekä suklaahiput** ja sekoita. Jaa muotteihin ja paista 190 asteessa noin 12 minuuttia. Poista välittömästi muotista ja anna jäähtyä.

Vinkit:
* Taikinaa tehdessä huomasin, että ohjeissa ei ollut mainintaa mihin voisulaa käytettiin. Koska alkuperäinen ohje oli tietokoneen uumenissa, ajattelin minimoida riskit ja laitoin 1 ruokaslusikallisen voita taikinaan ja kahdella ruokalusikallisella voitelin muotin. En mennyt kovin pahasti metsään tällä ajatuksella.

** Minttusuklaalle uskollisena, olin ostanut aikaisemmin Mariannerakeita, jonka pussin pohjan laitoin taikinaan. Varsinaisesti Mariannerakeet eivät maistu palleroissa mutta kivan pienen lisän ne tuovat ulkonäköön ja hieman makuunkin.

Tässä on kahden päivän leipomisen tulos. Kovasti mietin eilen sitä kuppikakun tekemistä mutta tänä viikonloppuna se ei tule toteutumaan. Sen verran enemmän on tullut herkuteltua tänä viikonloppuna.

Huomenna onkin hyvä aloittaa 5:2 kokeilu, kun kaveri sai minut siihen ylipuhuttua. Sitten voikin juhannuksena seuraavan kerran herkutella :D

Domino Eggs

Tämä ohje on pohjimmiltaan sama kuin Cake Popseissa (kuva täällä). Ohjeen olen kopsannut pari vuotta sitten Yhteishyvä lehdestä.

Taikina:
1 pkt (2 pussia) Domino keksejä (tavallinen tai minttu maun mukaan)
1 pkt Philadelphia tuorejuustoa

Ohje:
Erottele dominokekseistä keksit ja sisus. Murskaa monitoimikoneella
keksit. Yhdistä dominokeksien sisus ja tuorejuusto keskenään. Lisää keksimurska.

Pyörittele taikinasta palloja tai suklaamunia. Aseta pallerot leivinpaperille ja jääkaappiin 1-3 tunniksi tai pakastimeen 1 tunniksi.

Sulata suklaa. Suklaan kanssa tulee olla varovainen, sillä siihen ei saa mennä vesihöyryä tai pisaraakaan vettä. Pidä palleroa haarukassa ja nostele suklaata palleron päälle.

Cake Pops:
kasta cake pop tikku suklaassa ja pistä tikku vasta sen jälkeen palleron sisälle. Paita myös pieni pisara sulaa suklaata tikun ympärille, niin se pysyy pallerossa paremmin. Dominopallerot ovat raskaita, joten kovin isoja niistä ei kannata tehdä.

Koristele ja anna olla jääkaapissa vielä noin tunti koristelun jälkeen.

Kuvassa valkoiset ovat Nutella Eggs ja tummanruskeat Domino Eggs

Nutella Eggs

Nämä herkut löysin Pinterestin kautta täältä. Ennen kuin jatkan yhtään pidemmälle, on aivan pakko sanoa VAROITUKSEN SANA:

Nämä "suklaamunat" ovat äärimmäisen makeita... Meillä itseasiassa jopa lapset jättivät syömättä... Tosin jokaisen makutottumukset ovat erilaiset mutta jos et välitä todella todella todella makeista herkuista, jätä nämä väliin.

Taikina:
6 rkl voita
1/2 cuppia* Nutellaa
1/4 cuppia Marshmallow Fluff
1/2 tl vaniljasokeria
2 cuppia tomusokeria

Ota 6 rkl voita pari tuntia ennen leivontaa huoneenlämpöön, jotta se on riittävän notkeaa. Sekoita voi ja nutella keskenään, kunnes ne ovat tasaisesti sekoittuneet. Lisää vaahtokarkkikreemi sekä vanilja ja jatka sekoittamista. Lisää pikkuhiljaa tomusokeria koko ajan sekoittaen kunnes seos on taikinamaista**.

Jaa taikina 12*** kananmunan muotoiseen osaan ja pakasta noin 20-30 minuutiksi.

Sulata suklaa. Ole varovainen sulattamisen kanssa sillä suklaan sekaan ei saa mennä vesihöyryä tai vesipisaroita. Pidä nutella-suklaa-munaa haarukassa ja lusikoi suklaa päälle. Koristele mielesi mukaan.

Vinkkejä:
* koska ohje on alkuperäisesti amerikkalainen, käytin Ikeasta ostamaani mittaa, jossa on sekä desilitrat että kupit. Helpottaa huomattavasti!

**Aluksi sekoitin taikinaa lusikalla mutta kun taikinasta tuli koko ajan jämäkämpää, laitoin kumihanskan käteeni ja jatkoin käsin. Seos on todella rasvaista, joten jos haluat säästää käsiäsi eikä sinulla ole kumiallergiaa, suosittelen kertakäyttöhansikkaiden käyttöä.

***Kun aluksi jaoin taikinen 12 osaan, järkytyin. Suklaa-munista olisi tullut todella isoja kun nytkin tuntuu, että ne ovat liian isoja (makeita) syötäväksi kerralla. Siksi jaoin taikinan vieläkin pienempiin osiin ja sain 24 suklaamunaa.

Suklaamunat voi pakastaa, joten näitäkin herkutellaan meillä vielä myöhemmin!

Whoopies - Wuhuu!

Näiden herkkujen nimi on aivan mahtava - Whoopies. Lapset ovat saaneet monet naurut kun olen yrittänyt sanoa, että "minä leivon whoopiesieta... eikun woopieta... eikun whoopsieta"

Reseptin löysin Kinuskikissan reseptiarkistosta:

Taikina:
60g voita
1 1/4 dl ruokosokeria
1 muna
2 dl vehnäjauhoja
2 1/2 rkl kaakaojauhetta
1/2 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
1 tl vaniljasokeria
3/4 dl kermaa

Taikinan ohjeet:
Yhdistä kuivat aineet. Sulata voi ja vaahdota jäähtynyt voi sokerin kanssa*. Lisää muna. Jatka vaahdottamista. Lisää vuorotelleen kuivat aiheet ja kerma.

Laita taikina tyllaan / pussiin ja pursota noin 2€ kolikon kokoisia pyörylöitä pellille. Jätä reilusti leviämisvaraa.

Paista 175 asteessa noin 10 minuuttia.

Täyte:
(vaahtokarkkikreemi)
75g voita
2 tl vaniljasokeria
1 dl tomusokeria
1 prk Marshmallow Fluff

Notkista voi vatkaimella. Lisää sokerit. Sekoita joukkoon vaahtokarkkilevite. Lusikoi pursotin pussiin ja laita jääkaappiin n. 3 tunniksi**, että kreemi jähmettyy kunnolla.

Paiston jälkeen täytä whoopiesit***. Säilytä jääkaapissa.

Vinkkejä:
* Tajusin vasta sen jälkeen, kun olin yhdistänyt voin ja sokerin, että unohdin sulattaa voin. Pienessä paniikissa siirsin voi-sokeritahnan pieneen kattilaan ja lämmittelin sitä hetken. Sitten jatkoin ohjeiden mukaan. Näennäisesti en huomaa mitään eroa alkuperäiseen, eli hätäratkaisuni toimi ihan hyvin.

**Aloitin aamun tällä kreemillä, sillä minulle oli yllätys, miten pitkään sen pitää tekeytyä jääkaapissa. Myös kreemin tekeminen oli haasteellista sillä vaahtokarkki"höttönen" on oikeasti todella jämäkkää. Käsivoimia ja kunnollista lusikkaa sai siis käyttää. Onneksi löysin leivontalaatikkoni pohjalta ison lusikan, jolla työ sujui hyvin. Normaalit ruokalusikat tahtoivat lähteä taipumaan käsittelun aikana...  >.<

***Laita vaahtokarkkikreemiä "pienehkö" nokare whoopien keskelle. Alkuperäisessä ohjeessa suositellaan laittamaan koko ala-whoopie täyteen mutta minulle täyte ainakin pursusi ulos. Täyte on tahmeaa, joten jos haluat välttyä tahmaisilta sormenjäljiltä sohvassa/ikkunoissa, laita kreemiä hieman vähemmän.

Sain yhdestä taikinallisesta 20 whoopieta. Kreemiä jäi yli eli todennäköisesti pallerot olisivat voineet olla hieman pienempiä.

Kaikenkaikkiaan whoopiet ovat ihania pieniä kahvitarjottavia mutta kovin makeita ne ovat täytteestä johtuen. Yksi whoopie lopettaa makeannälän todella nopeasti.

Hyväksi onneksi whoopiet voi pakastaa, joten seuraavan kerran kun tulet meille kahville, saat todennäköisesti kahvin kaveriksi whoopien =D

Nyt on pakkanen pullollaan herkkuja!

Ihanan leppoisaa Palmusunnuntaita kaikille!

Meillä kävi tänä aamuna kaksi virpojaa, joten emme jääneet tänä vuonna ilman pääsiäisvitsoja.

Eilisen ja tämän päivän olen häärinyt keittiössä leivonnaisten kimpussa. Inspiraatiota kävin hakemassa Pinterestistä ja täytyy myöntää että olen kyllä tuloksiin tyytyväinen.

Jokaisesta leivonnaisesta on tulossa oma pikku postaus, jossa on aineet ja ohjeet kerrottu vinkkien kera. 

Osa leivonnaisista on niin makeita, että niitä ei tarvitse syödä kuin yksi ja makeannälkä on tipotiessään. Siksipä suurin osa meni meiltä pakkaseen odottelemaan seuraavia vieraita. Yksi herkku oli ylitse muiden, osaisitko arvata mikä?

Voit aina tagata omia leivonnaisia ja askarteluja Instagramiin #unelmaonnellisuudesta =)

Voimahalaus lapsilleni - ja itselleni

Viikonloppu.

Ja hengissä selvitty.

Raskas viikko takana, eilen tunnelataus purkautui 

opettajien ja vararehtorin edessä perheneuvolassa.

Perheneuvolassa ymmärretään mitä poikani tarvitsee koulussa mutta koulu ei 

pysty siihen vastaamaan. Ja kyllähän se on ihan ymmärrettävää, 

että eihän mikään ikuisesti taivu. 

Tein eilen päätöksen, että poikani jää viikoksi kotiopetukseen, 

tällä saadaan tilanne rauhoittumaan ja tasapainottumaan. Ensi viikon

jälkeen koittaa hiihtolomakin.

Kun miettii mitä kaikkea poikani joutuu koulussa "kestämään", on päätös oikea.

Miltä sinusta tuntuisi, jos työpaikalla esimiehesi muuttelisi työpäiväsi ohjelmaa 

3-5 kertaa päivässä 2-3 kertaa viikossa? Ja sitten kun menet pyytämään 

palkankorotusta, esimiehesi sanoo, että "Joo, onhan se ihan mahdollista, 

sitten kun minusta siltä tuntuu. Mutta et sinä päivässä tai kahdessa tai 

viikossa näitä tavoitteita saavuta, jotta palkankorotuksen saisit." 

Kun yrität keskittyä työntekoon, työhuoneessasi vaihtuu kerran tunnissa 

muut työntekijät, jolloin keskittymisesi herpaantuu - joka tunti. 

Ja pinnistelet itsesi kanssa että et lähde vaihtamaan kuulumisia jokaisen uuden

työkaverin kanssa joka työhuoneeseesi tulee.

Pinnistelet ja pinnistelet että saisit työsi tehtyä päivän aikana mutta jossain 

vaiheessa pinnasi katkeaa. Kun työtaakka painaa harteita. Yrität kysyä 

esimieheltäsi lisäohjeita mutta saatkin tuhahduksen "Minähän juuri 

äsken ne sinulle kerroin!"

Ja perjantaina, viikon viimeisenä työpäivänä, esimiehesi kävelee luoksesi ja

sanoo, että et sinä tälläkään viikolla tehnyt riittävän hyvin töitä,

joten et sinä sitä palkankorotustakaan saa. Katsotaan uudelleen ensi viikon jälkeen.

Ja kuulet nuo sanat joka viikko 16 viikon ajan.

Reiluako?

Jonkun mielestä kyllä. Koska näinhän erityislapsia yritetään saada siihen samaan

muottiin 199 muun oppilaan kanssa. Ja kun lapsi ei siihen muottiin

istu tai suostu, hänet leimataan häiriköksi, ongelmalapseksi ja aggressiiviseksi.

Eikä tämä tilanne tästä mihinkään muutu. Koska koululla on rajalliset

resurssit ja rajallinen mahdollisuus mukautua oppilaan tarpeisiin.

Tiedättekö, minä oikeasti tunnen sympatiaa opettajia ja koulun henkilökuntaa kohtaan.

Ei se helppoa ole heilläkään taiteilla tällaisen paletin kanssa.

Ja kun vastassa on vielä äiti, joka tekee mitä tahansa että omalla

lapsella olisi hyvä olla siellä koulussa. Että hän tuntisi iloa onnistumisista

ja olisi ylpeä itsestään keväällä kun todistus ojennetaan käteen.

Ettei lapsi purskahtaisi jälleen kerran itkuun ja sanoisi: "Kun minä niin 

yritän tehdä hyvää työtä ja minä yritän niin paljon tehdä opettajien 

kanssa yhteistyötä mutta kun ei ne opettajat tee yhteistyötä 

minun kanssani eivätkä ne muista minusta muuta 

kuin minun pelleilyni."

Ja halaan poikaani joka kevät ja sanon hänelle: "Mutta ajattele mistä kaikesta sinä 

olet tänäkin vuonna selvinnyt. Olet joutunut kokemaan kiusaamista, tarpeettoman paljon

muutoksia ja haasteita. Ja olet silti oppinut tekemään yhteistyötä

opettajien kanssa, olet rehellinen ja tasapuolinen ja oikeudenmukainen.

Sillä ne ovat taitoja, jotka merkitsevät tulevaisuudessa paljon enemmän

kuin yksikään numero todistuksessasi."

Tänään aion halata itsenä. Rutistaa oikein kunnolla. Ja sen jälkeen

halaan lapsiani. Ja sanon heille miten paljon rakastan heitä ja miten paljon

he minulle merkitsevät. Ja kehun heitä siitä, miten vahvoja he ovat.

Sillä vaikka heidän luokkakaverinsa kiusaavat, puhuvat pahaa selän takan, 

he jaksavat joka kerta antaa anteeksi ja antaa heille uuden mahdollisuuden.

Tänä viikonloppuna saan voimaa näistä kuvista, ne kuvastavat sitä

toivoa, joka sisälläni tällä hetkellä elää.

Otathan sinäkin aikaa itsellesi?

Näin on synttäri arvonta suoritettu ja onnelliset voittajat ovat saaneet minulta sähköpostia. Kannattaa katsoa roskapostilaatikkoa, mikäli blogin sähköpostiosoitetta ei ole tallennettu muistiin =)

Kiitos kaikille osallistujille vielä kerran! 

Viikonloppu on jo ihan ovella ja tänä viikonloppuna saankin nauttia pitkästä aikaa omasta ajasta. Aamu lähti käyntiin sopivasti kuntosalilla ja huomenna onkin hauska katsoa, pääsenkö edes sängystä ylös, sen verran ärhäkkäästi treenit tuli tehtyä.

Huomenna (jos vain pääsen ylös sängystä) on tarkoitus ottaa auto alle ja lähteä valokuvausreissulle. Reissun teen päivän aikana sillä ipanat tulevat mummolasta kotiin jo illansuussa.

Edellisen kerran olen saanut nauttia omasta ajasta viimeksi marraskuussa, joten oma aika (lue: hiljaisuus) on todellakin tervetullutta =) Joskus olen yrittänyt houkutella lapsia mukaan valokuvausreissuille mutta jostain kumman syystä heitä ei innosta lähteä keskelle korpea (huom. netti ei toimi) seisomaan paria tuntia ja tarpomaan lumessa vain, jotta minä saisin räpsittyä muutamia kuvia. Kummallista =D

Sauna on jo lämmin ja allekirjoittanut laskeutuu pikkuhiljaa viikonlopun viettoon.

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille!

Tämän piti olla lomaviikko... =(

=D
Näin se vain kalenteri täyttyy erilaisista velvollisuuksista.

Tänään oli ensimmäinen ilta Startti Yrittäjäksi -kurssilla ja kyllähän siellä tekemistä riittää seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi. Eli ei ole ihan läpihuutojuttu ;)

Sitten muistin, että olin ilmoittautunut Intuitiivisen kirjoittamisen kirjoitushaasteeseen, josta tulee tehtäviä joka toinen päivä. Haaste kestää 4 viikkoa, joten sieltäkin on tiedossa paljon tekemistä.

Ja tokihan perustettavaa yritystä varten täytyy alakohtaisia tietoja alkaa etsimään, joten minusta tuntuu että tietokone tulee olemaan paras ystäväni seuraavat 3-4 kuukautta.

Onneksi näistä ei tarvitse mitään painetta ottaa ja varmaan tässä on ensimmäinen "tulikokeeni" - osaanko tasapainottaa nämä kaikki kolme + perhe + oma hyvinvointi + oma aika + riittävä uni siten, että en ole kolmen kuukauden päästä uudelleen valmis sairaslomalle =D

Kun sitten se toinen ääripää on siinä, että en saa mitään erityistä aikaiseksi ja aika vaan kuluu eteenpäin...

Oikeastaan odotan jo sitä, että saan alkaa pohtimaan ja analysoimaan asioita. Aivoni kaipaavat ongelmanratkaisua!

Viikonloppuna kun olimme lasten kanssa Kouvolassa, haalin alelaarista sopivia kirjoja vielä iltalukemiseksi...

On aika laittaa puhumani ja neuvomani ajatukset käytäntöön ja katsoa osaanko tosiaan toimia niin kuin "opetan".

Hauskaa syysloma viikkoa muille, minä lähden tästä nukkumaan, sillä aamulla kello soi jo 5.45 aamulenkille =D

Elvis tulee - olenkohan valmis...?

Tässä on Elvis:

Tyttäreni kummitädin ja -sedän koira. Ja se tulee meille huomenna yökylään. Yhdeksi päiväksi. Ja yöksi. Ja olen täysin kauhuissani...

Ei sillä, en minä koiria pelkää mutta minun täytyy myöntää, että pidän himpun verran enemmän kissoista kuin koirista. Mutta tyttäreni rakastaa koiria. Niinpä pitkällisen (1,5 vuoden) inttämisen jälkeen lupasin ottaa koiran meille hoitoon. Ja voi sitä suunnittelun määrää jota minä olen kuunnellut viimeiset 3 viikkoa.

"Ensin minä vien Elviksen lenkille. Sitten me mennään uimaan. Tiesitkö, että Elviksellä on sellaiset ihanat pienet pelastusliivit?! Ja sitten minä annan Elvikselle välipalan. Ja sitten käytän uudelleen ulkona. Ja sitten me pötkötellään lattialla ja minä otan paljon kuvia..."

Toisaaltahan se on ihan hauskaa katsoa kun tytär on niin tohkeissaan. Hän on joka viikonloppu siivonnut omaa huonettaan ja tänään hän imuroi huoneensa täysin pyytämättä - vain koska Elvis tulee...

* * * * * 

Tänään sain myös uutisia Avain Vaunulta - autoni on huollettu ja haettavissa. Siispä matkaamme keskiviikkona Kuopioon hakemaan auton ja ehkäpä torstaina ajelemme Savonlinnaan päiväksi. Ihan vain fiilistelemään ja nauttimaan upeista maisemista.

Millaisia suunnitelmia teillä on viikonlopuksi?

Leppoisaa sunnuntaita...

Tänään on otettu rennosti.
Välillä on ihan kiva vain olla tekemättä yhtään mitään. Lapset saivat olla tavallista enemmän tietokoneella/katsoa televisiota, ja sitten pötköteltiin sohvalla peittojen alla.

Katukirppis Kirkkolanniemessä eilen lauantaina

Miten teidän viikonloppu on mennyt?