Muistan selvästi kuin eilisen päivän, kun 10 vuotta sitten eräs ihminen sanoi minulle: "Sinun ei ole pakko hyväksyä sitä mitä sinulle tapahtui, mutta anteeksi sinun on annettava. Muussa tapauksessa tekijällä on sinuun aina yliote, hän hallitsee tunteitasi ja ajatuksiasi. Päästä irti. Anna anteeksi. Mutta sinun ei tarvitse koskaan hyväksyä tapahtunutta."
Annoin hänelle anteeksi ja tunsin oloni välittömästi kevyemmäksi. Enkä hyväksynyt hänen tekoaan moneen vuoteen.
Mutta miksi tilannetta ei voisi hyväksyä? Eihän hyväksyminen tarkoita sitä, että teko olisi oikeutettu vaan sitä, että olen valmis päästäämään siitä hetkestä lopullisesti irti. En voi muuttaa niitä päiviä. En saa niitä koskaan takaisin. Mutta mitä minä voitan sillä, että en hyväksy tapahtunutta? Sillä sehän on joka tapauksessa tapahtunut, hyväksyin minä sen tai en.
Viha ja katkeruus vahingoittavat enemmän meitä kuin tekijää. Vaikka viha kohdistuisi toiseen henkilöön, meidän kehomme reagoi vihaan ja ennen pitkää keho sairastuu.
Muun muassa Louise Hay on kirjoittanut kirjan "Muuta ajatuksesi muutat elämäsi", jossa hän kirjoittaa miten ajatuksemme ja tunteemme vaikuttavat kehoomme.
Kuuntele kehoasi. Mitä se sinulle kertoo?
Minulla kesti 6 vuotta parantaa pahimmat haavani tuosta ajasta ja hyvin todennäköisesti tänä vuonna, nuo haavat saadaan vihdoin ja viimein parannettua. Ei tämä elämä helppoa ole mutta osaisimmeko nauttia auringonpaisteesta ja niistä hyvistä hetkistä jos katselisimme sateenkaarta joka päivä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!