Saavatko viattomat aina kärsiä viattomuudesta huolimatta vai sen tähden?
En osannut vastata kysymykseen silloin mutta ajattelin pohtia asiaa hieman nyt.
On totta, että maailmassa tapahtuu pahoja ja käsittömättömiä asioita. Ja varmasti moni tuntee vihaa sen vuoksi, että hyvin usein viattomat, sivulliset ihmiset, ovat niitä, jotka kärsivät.
Ansaitseeko joku sen kokemuksen jonka hän saa?
Ei.
Kyse ei ole siitä, että tuo sivullinen uhri olisi ansainnut tapahtuneen.
Jos asiaa katsotaan henkisen kasvun kautta, yksi syy voi olla ns. sielun sopimus, jonka olemme tehneet ennen kuin olemme tulleet maan päälle. Valitsemme itse mihin maahan ja millaiseen perheeseen synnymme ja millaisia kokemuksia koemme elämämme aikana. Muun muassa Michael Newton* (Sielun matka) ja Caroline Myss* (Sielun sopimus) kirjoittavat näistä asioista.
Sanotaan, että meidän tulisi käydä tapahtumat läpi kolmella eri tasolla: henkisellä tasolla, tunnetasolla sekä järjen tasolla ennen kuin voimme kunnolla hyväksyä tapahtuneen ja päästää siitä irti.
Monesti samainen kysymys herättää vastakysymyksen "Miksi Jumala sitten sallii tämän tapahtua?"
Tämäkin on haastava kysymys mutta yritän omalta osaltani vastata siihen. Mitä enemmän olen lukenut erilaista kirjallisuutta ja kuunnellut erilaisten ihmisten ajatuksia, olen sitä mieltä, että ei Jumala voi meitä estääkään. Sillä meillä kaikilla on vapaa tahto tehdä, sanoa ja olla millaisia me ikinä haluamme. Millaisia ihmisiä meistä tulisi, jos vapaa tahto otettaisiin meiltä kokonaan pois. Eikä sitä oikein voi rajoittaakaan "Tuon sinä voit itse päättää mutta tuota et." On olemassa syyn- ja seurauksen laki, jolloin yksi asia vaikuttaa aina toiseen ja niin edelleen.
Minulle sanottiin viime viikolla näin:
"Elämäntehtävää ei voi poistaa, se vain muuttaa muotoaan valintojen seurauksena**."
Me teemme valintoja ja päätöksiä sen tiedon valossa, joka meillä sillä hetkellä on tiedossamme. Paras mahdollinen tilanne päätöksen ja valinnan tekemiseen, on miettiä sitä rauhassa ja seurata sisäistä ääntään eli intuitioaan sekä tunteitaan. Jos päätös tuntuu hyvältä, sitten sitä tulisi seurata.
Monesti teemme valinnat ja päätökset kuitenkin suurten tunteiden vallassa; surun, vihan, katkeruuden, pettymyksen, jolloin lopputuloskin on usein huono. Ja taas se, mitä me päätämme, vaikuttaa ympärillämme oleviin ihmisiin ja tilanteisiin.
Löysin kerran kirjakaupan alelaarista kirjan "Onni asuu pähkinänkuoressa", jonka on kirjoittanut Andrew Matthews*. Hän kirjoittaa huumorilla hyvinkin osuvia pieniä tarinoita.
"Olemme täällä oppimassa ja maailma on opettajamme. Kun emme opi kunnolla jotakin asiaa, meillä on mahdollisuus tehdä se uudestaan... ja taas uudestaan! Kun olemme vihdoin oppineet läksymme, siirrymme seuraavalle oppitunnille. (Ja niitä meillä riittää!)"
"Emme ole täällä rangaistavina. Olemme täällä koulutettavina."
"Maailmankaikkeus tönäisee meitä aina ensin lempeillä signaaleilla. Kun emme piittaa signaaleista, se tarttuu moukariin. Kasvaminen on tuskallisinta silloin kun sitä vastustaa."
"Koska ihminen vetää aina puoleensa itselleen tarpeellisia oppimiskokemuksia, hän usein vetää puoleensa sellaista, mitä hän pelkää. Jos pelkäät yksinäisyyttä, vedät sitä puoleesi. Jos pelkäät noloja tilanteita, lennät naamallesi. Näin elämä kannustaa meitä kasvamaan. Pelon voi voittaa ainoastaan kohtaamalla sen."
"Näin elämä kulkee... Meihin osuu pieniä kiviä - eräänlaisena varoituksena. Kun emme piittaa pikkukivistä, meihin osuus tiiliskivi. Jos emme välitä tiiliskivestä, siirtolohkare jyrää meidät maan tasalle. Jos olemme rehellisiä, pystymme näkemään missä kohtaa olemme ohittaneet varoitusmerkit. Ja sitten meillä on otsaa sanoa: 'Miksi minä?!'"
En usko, että mikään tässä maailmassa on sattumaa. Olen lukenut liikaa kirjoja, jotka todistavat maailman toimivan juuri toisin päin. Minulla on valta valita, tehdä päätöksiä ja tiedän että jokainen päätös muokkaa tulevaisuuttani. Minulla on "kohtalo", elämäntehtävä, ja se toteutuu joko helposti tai vaikeasti sen vuoksi, millaisia päätöksiä teen.
Vielä muutama vuosi sitten pidin itseäni useasti "uhrina" kun jotain pahaa tapahtui. Nyt olen siirtänyt uhri-tilan menneisyyteen ja katson jokaista kokemustani keinona oppia jotain uutta.
Mikäli kysyjä kokee, että hän ei ole vastaukseeni tyytyväinen, hän voi aina kirjoittaa minulle lisää =) <3
Tämä vastaus kuvastaa sitä tietoa, joka minulla on nyt. Jos sama kysymys kysytään minulta 5 vuoden kuluttua, saat todennäköisesti erilaisen vastauksen.
* Olen yrittänyt etsiä näitä kirjoja kirjakaupoista mutta valitettavasti en ole niitä enää löytänyt. Jos haluat lukea jonkun näistä kirjoista, löydät varmasti ne parhaiten kirjastosta.
** Ote huhtikuussa ilmestyvästä eKirjasta "Viestejä enkeli Hazielilta." Tilaa uutiskirje ja kuulet ensimmäisenä lisää tulevasta eKirjasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!