Piste.
Omasta itsestä pitää pitää huolta.
Piste.
Vasta sen jälkeen olet kykenevä huolehtimaan muista.
Jos lähdemme lentokoneella, turvallisuusohjeissakin mainitaan, että happinaamari on ensin laitettava itselle ja vasta sen jälkeen autettava muita.
Mutta miksi omasta itsestä huolehtiminen jää yleensä viimeiseksi?
Tähän olisi useakin teoria mutta ehkäpä jätän ne jokaisen pohdittavaksi. Sen sijaan kerron teille yhden varoittavan esimerkin, johon törmäsin viikko sitten. Tai oikeastaan jo vuonna 2001.
Taisi olla elämäni ensimmäinen juurihoito. Siihen saakka olin hoitanut hampaani kunnolla, mutta nyt takana oli muutaman vuoden väli hammaslääkärikäyntien välillä.
Hammaslääkäri sanoi, että hammas täytyy juurihoitaa. Eihän siinä mitään, puudutusta huuleen ja hoidetaan hammas kuntoon. Muistan, kun lähdin lääkäristä ja kävelin autolle, sen kivun. Se iski melkein välittömästi. Urheana menin kotiin, sillä kuvittelin kivun kuuluvan siihen hetkeen kun puudutusaine lakkaa.
Tunnin odottelun jälkeen soitin lääkäriin, sain särkylääkkeet ja olo helpottui.
Vuonna 2010 kävin Siilinjärvellä hammaslääkärissä. Silloin minulle kerrottiin, että hampaaseen oli jäänyt hieman juurta ja että hammas pitäisi ottaa pois. Kieltäydyin, sillä en halunnut kulkea kylillä yksi hammas puuttuneena. Sanoin, että koska hammas ei oireile, jätetään se ja katsotaan miten tilanne kehittyy.
Noh, sehän kehittyi. Viime viikon pe-la välisenä yönä hammas ilmoitti jälleen olemassaolostaan. 1g panadolia naamaan ja takaisin nukkumaan. Mutta kun hammaskipu paheni sunnuntaita kohti, päätin maanantaina soittaa hammaslääkärille.
Viesti oli tyly - hammas mätii. Se pienoinen juuren pala joka oli hampaaseen jäänyt, oli päättänyt että nyt on aika korjata tämä lopullisesti.
5 päivän aikana kävin 3 kertaa porauttamassa hampaan auki (ma, ke ja pe) ja kuuntelin hammaslääkärin puhetta: "No onpas!" "Tämähän oikein pulppuaa mätää" "Keltaista mätää näyttää vieläkin tulevan." "No nyt tulee verta!"
Uuhh...
Ja se kipu. Se kipu lähti vasemman nenän varresta, ujelsi kohti korvaa ja säteili alaleukaan ja otsaan. Se sykki sydämensykkeen tahdissa. Suolaliuos ja lääkeaine polttivat ja kirvelivät. Hammaslääkärini sanoi, että hampaan voi aina poistaa mutta ehkä me yritetään hoitaa hammas kuntoon. Joo, hoidetaan vaan!
Kun jouduin vielä perjantaina menemään hammaslääkäriin, pelkäsin. Sillä jos kipu ei lakkaisi, hammas pitäisi poistaa. Kaiken sen kivun ja lääkkeiden jälkeen - en luovuttaisi näin helpolla.
Lopputulos?
Hammas on edelleen paikallaan ja paranemaan päin. Vielä sillä ei purra mutta ei se enää mädi. Lääkekaappi on täynnä lääkkeitä, joita nautin vielä muutaman päivän ajan. Eilen olisi ollut yrittäjäkurssin päätösillallinen. Kun toiset nauttivat 3 ruokalajin illallista, minä nautin näitä:
Tarinan opetus?
Pidä huolta itsestäsi. Et näe sisällesi ja sairaudet voivat olla piilossa niin pitkään, että mitään ei ole enää tehtävissä. Minun tapauksessani olisin todennäköisesti päässyt pienemmillä kivuilla, jos olisin lauantaina mennyt särkypäivystykseen enkä sunnuntaina saunaan. Mutta toisaalta, hammaslääkäri olisi saattanut vetää jo lauantaina hampaan pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!