Ystäväni sattui katsomaan kalenteriani ja hämmästyi:
"Siis oletko sä merkinnyt lenkkeilyt kalenteriisi?!"
Joo, olen. Sillä muuten en niitä muistaisi enkä varsinkaan saisi itseäni liikkeelle. Ei sillä ettenkö pitäisi lenkkeilystä vaan siksi että tekemistä löytyy kotoa ihan riittävästi muutenkin.
Kun sitten viikot vierivät, huomasin, että kalenterini alkoi oikeasti täyttyä - liikunnasta.
"Maanantaina kuntosali klo 14.30 kera XX:n"
"Tiistaina YY:n kanssa lenkille 15.00"
"Keskiviikkona BB:n kanssa lenkki klo 12 ja kuntosali XX:n kanssa klo 18"
"Torstaina tyttären hammaslääkäri klo 12.30"
"Perjantaina kuntopiiri klo 8.30"
Ja ainoa asia, jonka olen tietoisesti tehnyt tämän vuoden puolella on, että liimasin aarrekarttatauluuni tekstin "Kuntosalille mars".
Tiedän, että en ole yhtä hyvässä kunnossa kuin lehtien palstoilla paistattelevat fitness gurut, mallit ja missit. Voisin hyvin olla 30kg hoikempi. Mutta olen huomannut, että mitä enemmän haluan pudottaa painoani, sitä tiukemmin kilot pysyy ympärilläni. Niinpä ajattelin toista lähestymistapaa:
En ota painonpudottamisesta mitään painetta, otan vain päivän kerrallaan.
Ilmeisesti tuo päätös on saanut aivoni vinksahtamaan oikeaan suuntaan =)
En siis luvannut tänä vuonna pudottaa painoani enkä tarkkailla syömisiäni. Sen sijaan päätin olla itselleni lempeä ja tehdä vain niitä asioita, jotka saavat minut hyvälle tuulelle.
Lomaraha possu syö minunkin edestäni... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!