Opettajan ja vanhemman haasteellinen yhteistyö lapsen parhaaksi

Minna, Ku ite Tekee blogista, kirjoitti asian ytimestä. Erityisopettajan ja vanhemman suhde on haastava, sillä molemmat yrittävät tehdä parhaansa lapsen hyväksi. Harmillisesti näkemykset yhteistyöstä ja lapsen parhaasta ovat välillä todella kaukana toisistaan.

Ja onhan se haastavaa koska koulussa on tietyt säännöt ja krieerit joiden mukana mennään. Ja kotona selitellään lapsille harva se päivä, miksi koulua käydään, miksi kaikilla on oppivelvollisuus ja miksi niitä typeriä tehtäviä tehdään päivästä toiseen.

Kommentoin Minnan postausta lauseilla 

"Hienosti kirjoitettu ja olen kyllä kanssasi samaa mieltä (kahden erityislapsen äitinä). Meidän koulussa opettajat ottavat (oman jaksamisen puitteissa) lapset yksilöinä huomioon. Toivottavasti näin olisi muuallakin."

Ja sitten se arki tuli kotiin. Oikeastaan meillä on aina mennyt kotona hienosti. En ole koskaan ymmärtänyt, miten pojallani voi olla koulussa niin paljon haasteita, koska kotona ADHD lapselle tyypilliset raivokohtaukset ovat olleet minimaaliset.

Poikani mainitsi eilen ohimennen, että hän jää silloin tällöin luokkaan yksin tekemään tehtäviä kun muut lähtivät milloin kirjastoon, milloin jollekin toiselle tunnille. 

ADHD lapselle on erittäin tärkeää saada tuntea olonsa turvalliseksi päivittäisten rutiinien toistuessa tuttujen opettajien ja avustajien ympäröimänä. Näinhän ei valitettavasti ole. Olemme kolmatta vuotta nykyisessä koulussa ja joka vuosi opettajat ovat vaihtuneet - avustajat vieläkin tiheämmin.

Eilen poikani päiväohjelmaa muutettiin 3 kertaa - sillä seurauksella, että hän oli erittäin vihainen mennessään liikuntatunnille (vein luistimet autolla urheilukentälle ja tapasin hänet siinä). Pahimmillaan liikuntatunti olisi mennyt plörinäksi ja poikani olisi passitettu kesken päivän kotiin. Ja koska hän ei olisi osallistunut liikuntatunnille, numerohan on keväällä todistuksessa sen mukainen.

Yhteistyö koulun ja kodin välillä on haastavaa. Ymmärrän opettajien haasteet ohjata lapsia parhaalla mahdollisella tavalla. Sieltähän saattaisi tulla haukut suoraan vanhemmilta tai ainakin syytösryöppy kiusaamisesta sosiaalisen median kautta.

Mutta toisaalta, onko kodin tehtävä korjata perheneuvolassa niitä ongelmia, jotka syntyvät koulun resurssipulan takia? Onko tarkoitus vetää vanhemmat, erityisesti yksinhuoltajavanhemmat, henkisesti niin tiukille, että vanhempikin uupuu? Jos kolme vuotta olemme opetelleet yhteistyötä koulun kanssa ja joka vuosi se takkuaa samaan aikaan ja samalla tavalla, onko syy minussa vai lapsessani? Vai kenties jossain muualla?

Pojan taidonnäyte. Hän katsoi YouTubesta kuvia lego autoista ja 

rakensi nämä pelkän kuvan perusteella - siis ilman ohjeita. 
Luovuus saa aivan uskomattomat mittasuhteet
kun lapsi ei äherrä ruudun ääressä...

Nuori Herra 11-v. <3