ADHD ja lääkkeetön joululoma

Tässä on ollut vuoden alkupäivinä niin paljon tekemistä, että meinasin ihan unohtaa kertoa, miten meidän joululomamme meni.

Pojallani on todettu kesällä 2012 ADHD ja lääkityksen olemma aloittaneet marraskuussa 2012. Meidän onneksemme lääkkeeksi löytyi kertaheitolla sopiva tabletti, jolla olemme pärjänneet tänne asti.

Lääkkeellä on harmillinen sivuvaikutus, ruokahalun väheneminen. Niinpä ajattelin - pitkän joululoman turvin - katsoa mitä tapahtuu, kun lääkkeen jättää pois. Sanottakoon tähän väliin, että olemme silloin tällöin pitäneet "luomupäiviä" eli lääkkeettömiä päivä viikonloppuisin ja lääkärimme oli tietoinen tästä kokeilusta.

Mitä sitten tapahtui? Ensimmäisenä lääkkeettömänä päivänä poika halusi pitsaa. Koska se ei kuulu meidän perheen normaaliin ruokavalioon, ajattelin, että loman kunniaksi ostan hänelle pitsan. Menimme siis pizzeriaan ja poika tilasi mieleisensä - perhekokoisena.

Kyselin, ajatteliko hän jakaa pitsan meidän muiden kanssa. "En. Jos haluatte pitsaa, ostakaa omat." =D Selvä. Sovimme tyttäreni kanssa, että me tehdään mieluummin kanasalaattia joten poika lähti onnellisena pitsan kanssa kotiin ja me tyttären kanssa kauppaan ostamaan salaattitarpeet.

Kun tulimme kotiin, katsahdin pitsalaatikkoon ja huomasin, että 3/5 pitsasta oli syöty. Siis mitä?!? Minun oli oikeasti katsottava pitsalaatikkoon parikin kertaa ja kysyttävä, mihin hän oli pitsan piilottanut, kun isosta perhepitsasta oli jäljellä enää 2/5. "Höh, minä söin sitä pitsaa kun oli nälkä!"

<3

Ritari Savonlinnan edustalla...

Tiesin, että lääkkeen vaikutus kestää 1-2 päivään lääkkeensyönnin lopettamisen jälkeen, joten maanantaina odottelin mielenkiinnolla millainen päivä on edessä. Ja sitä seuraava ja sitä seuraava. Yllätykseni on aikamoinen, sillä poikani pärjäsi aika hyvin koko loman ilman lääkettä. Muutamana päivänä otimme lääkkeen, kun tiesimme, että päivä on jo muutenkin kiireinen/erilainen normaaliin päivärytmiin verrattuna.

Ainoa asia, mistä pojan lääkkeettömyyden huomasi, oli kielenkäyttö. Ei se pahaa ollut, vain sellaista 5-vuotiaan alapäähuumorilla höystettyä puhetta.

Minusta oli hienoa huomata, miten paljon olemme 1,5 vuodessa edistyneet perheneuvolan avustuksella. Ennen pojallani on maailman pienin pettymyksensietokyky mutta nyt - lääkkeettömänäkin - hän ei ollut moksiskaan kun joululahjaksi ei tullut hänen toivomaansa lahjaa. Valoa näkyy siis tunnelin päässä. Ehkäpä jonain päivänä saamme ottaa viimeisen kerran "ekkua" ja pääsemme elämään luomuelämää siitä eteenpäin.

"En se minä ollut. Se oli naapurin Erkki..."