Toivottavasti vuoden vaihde meni ilman suurempia kommelluksia ja rakettivaurioita.
Heti näin vuoden alkuun ajattelin ottaa pienen hetken ja katsoa millainen viime vuosi oli kokonaisuudessaan.
Vuosi alkoi sairasloman merkeissä ja jatkui pitkälle kevääseen osa-sairaspäivärahan turvin. Työ oli kevyttä mutta henkisesti raskasta. Monista asioista johtuen, tein päätöksen lähteä. Ei ollut enää kyse siitä, jäisinkö vai lähtisinkö vaan milloin lähtisin. Ja huhtikuussa tuo mahdollisuus koitti.
Toukokuussa ja syyskuussa ajoimme Paimioon ADHD sopeutumisvalmennuskursseilla. Kurssit antoivat paljon uusia eväitä arkeen ja jaksamiseen erityislasten kanssa.
Kesä meni muuten täysin töitä tehdessä, ainoa breikki töihin oli viikon loma elokuussa Kreetalle, jossa juhlimme isäni 70-vuotissynttäreitä koko perheen voimin - minä lasteni kanssa, veljeni perheensä kanssa sekä vanhempamme. Reissu oli mahtava ja monia muistoja saimme sieltäkin. Ja mikä parasta, lämmintä riitti =)
Elokuun lopussa työt loppuivat ja vapaus koitti. Tai niinhän minä luulin =) Vaikka kuvittelin, että saisin olla päivät tekemättä yhtään mitään, juoksin pää kolmantena jalkana milloin missäkin - lääkärissä, kelalla, verottajalla, pankissa ja loppujen lopuksi löysin itseni yrittäjäkurssilta Rautalammilta.
Kurssi oli hyvä (viimeiset 3 päivää tammikuussa) ja sain sieltä paljon uusia asioita - samalla kun selkeytin omia ura toiveitani.
Perheemme kasvoi kahdella uudella tulokkaalla - pienillä poikakissa kaksosilla. En kyllä koskaan kuvitellut itseäni suurperheen äitinä mutta ehkäpä tässä tilanteessa (kaksoset ja kissakaksoset) nimitys on oikeutettu =D
Viime vuosi meni terveyden kannalta kohtuu hyvin, Sekä minä että lapset oltiin terveitä, muutamia flunssapiikkejä lukuunottamatta.
Lasten koulunkäynnissä oli oma haasteensa, välillä kiusaamiseen oli todella hankala puuttua ja se näkyi lopuksi lasten käytöksessä. Koulu sujui kuitenkin molemmilla hyvin ja tilanteeseen nähden olin ylpeä lasten todistuksista (ensimmäiset numerotodistukset).
Viime vuonna tutustuin uusiin ihmisiin, osa jäi elämääni ystäviksi, osa jatkoi matkaa omilla tahoillaan. Silti ne ihmiset, jotka lähtivät opettivat minulle paljon. Ennen olisin voivotellut "Mikä minussa on vikana kun he eivät jääneet?" mutta nyt kysyinkin itseltäni "Mitä he minulle opettivat?" ja pikkuhiljaa aloin saamaan kysymyksilleni vastauksia.
Parasta viime vuodessa olivat kuitenkin henkisen polun oivallukset, toteutuneet unelmat sekä lasten ja minun välinen rakkaus.
Tästä onkin hyvä ponnistaa uuteen vuoteen. Kaikki ne asiat, joita opin viime vuonna, on helppo ottaa käyttöön myös tänä vuonna - mikäli samat tilanteet uusiutuvat. Toisaalta, jos läksyt on kerran opittu, ei niitä välttämättä tarvitse enää läpi käydä.
Kiitos sinulle kun olit mukana ja tehdään tästä vuodesta vieläkin parempi - yhdessä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!