Miten löytää intohimo elämään?

Arki.
Tuo kirotun yksitoikkoinen, rutiinilla pyörivä noidankehä, joka saa ihmiset turhautumaan elämäänsä ja työhönsä.

Puoliso valittaa, lapset valittavat, minä muutun näkymättömäksi työpaikalla. Kun kysyn neuvoa kollegalta, hän ei vastaa. Kun pyydän lapsia laittamaan astiat astianpesukoneeseen, ne jäävät pöydälle kerta toisensa jälkeen.

Pyydän perhettäni siivoamaan omat huoneensa, korotan ääneni ja lopulta huudan. Ei reaktiota.

On asuntolainaa, autolainaa, luottokorttivelkaa ja taas tuo perhanan vakuutusmaksu. Mitähän vielä?

Ai kun kiva, sain tiedon yt:stä ja kas, niinhän tuo puolisokin siitä taisi eilen mainita.

Epävakaa elämä, kuin täyteen ahdettu tarjotin. Jos yhdenkin lasin otat pois, koko tarjotin (= elämä) romahtaa.

Tätäkö on se elämä, jota halusin? Tätäkö elämäni on seuraavat 20 vuotta kunnes pääsen eläkkeelle? Ja pääsenkö edes, kestääkö terveys, nouseeko eläkeikä, riittävätkö rahat elämiseen sitten eläkkeellä?

Minun unelmani? Selviytyä hengissä.

Kuulostaako tutulta?
Luulen, että aika moni ajattelee jossakin vaiheessa elämäänsä näin. Minä ainakin tunnistan itseni muutaman vuoden takaa.

Mutta tänä päivänä ajattelen täysin päinvastaisesti. Mikä sai minut muuttamaan ajatteluani?

Kyllästyin elämään "tavallista" elämää. Kyllästyin olemaan huomaamaton, heikko, epäpätevä, köyhä, negatiivinen ja pessimistinen.

Halusin enemmän. Halusin löytää itseni. Halusin löytää vahvuuteni. Halusin löytää intohimoni. Halusin löytää elämän, jota varten olen täällä.

Ja haluan sitä edelleen.

Tuo päätös on tuonut elämääni uusia asioita. Tuo päätös on tuonut itsevarmuutta, itsearvostusta ja itsekunnioitusta.

Mutta se on tuonut myös epäilyjä, uskonpuutetta, itkua ja surua. Kadunko tuota päätöstä? En todellakaan! Valitsisinko toisin? En missään nimessä! Tekisinkö kaiken uudelleen? Aivan varmasti!

Kun tein tuon päätöksen, en tiennyt miten muuttaisin elämäni. En tiennyt mikä olisi ensimmäinen ja toinen askel kohti uutta elämää. Yritin pitkään miettiä ja pohtia ja analysoida, kunnes jouduin sairaslomalle. Silloin oli pakko levätä. Oli pakko päästää irti töistä, pohdinnoista, analysoinnista ja vain olla.

Ja kun olin viikon verran maannut sohvallani pari tuntia päivässä, sillä aikaa kun lapset olivat koulussa, sain idean. Otin kynän ja vihkon käteeni ja aloin kirjoittaa. Idea idean jälkeen tulvivat mieleeni ja kirjoitin ne kaikki ylös. Seuraavalla viikolla ei ideoita enää tullut joten tarkastelin vihkoani uudelleen ja pikkuhiljaa aloin näkemään suuntaa elämälleni.

Tuo suunta, polku, on johdattanut minut tähän päivään. Nautin jokaisesta päivästä, nauran ja iloitsen elämän pienistä, keskisuurista ja suurista asioista.

Miten sinä löydät intohimon omana elämääsi?

Päätä, että haluat löytää sen.

Tuo päätös tulee muuttamaan elämäsi.

Miksi onnelliset ihmiset ovat pahoja?

Olisi äärimmäisen mielenkiintoista tietää miksi onnellisia ihmisiä pidetään pahoina ihmisinä. Minulla on sellainen mielikuva (tosin voin olla väärässäkin), että suurin osa ihmisistä pitää unelmien toteuttamista ja onnellisia ihmisiä hurahtaneina, toiveajatteluna ja pilvilinnojen rakentamisena, jolla ei ole mitään tekemistä todellisen elämän kanssa.

Unelmoijat ovat haihattelijoita, jotka elävät pumpulissa ja ojentavat päivänkakkaroita vastaantulijoille. Jos taas unelmoit ja elät onnellista elämää, suljet silmäsi maailman kauheudelta, sodalta, kärsimykseltä, hyväksikäytöltä, köyhyydeltä ja kidutukselta.

Näinkö ihmiset todella ajattelevat?!

Entäs jos unelmoin työttömyyden ja nälänhädän poistamisesta? Entäs jos toivon lottovoittoa, jolloin voin lahjoittaa 1/5 hyväntekeväisyyteen, 1/5 oman kunnan vanhustenhuoltoon, 1/5 työpaikkojen luomiseen ja 1/5 homekoulujen uudelleen rakentamiseen, olenko edelleen haihattelija ja pilvilinnoissa eläjä?

Kuka määrittelee, mitkä unelmat ovat haihattelua ja mitkä realistisia? Kuka sanelee säännöt siihen, miten tästä maailmasta pitäisi rakentaa hieman siedettävämpi paikka elää? Ja ennen kaikkea miksi noita sääntöjä pitäisi noudattaa?

Jos yksi ihminen maailmassa toteuttaa oman unelmansa, itselle tärkeän asian ja hän tulee siitä onnelliseksi, eikö se tarkoita, että maailmassa on yksi onneton ihminen vähemmän? Yksi ihminen vähemmän, joka kärsii köyhyydestä, nälänhädästä tai väkivallasta. Miksi meidän kaikkien tulisi kärsiä sen sijaan että voisimme olla onnellisia? Ketä se hyödyttää jos olemme onnettomia?

Jos me autamme yhtä perhettä tulemaan onnelliseksi, miten paljon rahaa säästämme kun lapsia ei tarvitse ottaa huostaan ja sijoittaa toisaalle?

Sen sijaan, että käännämme selkämme hädälle, meidän tulisi ottaa toista kädestä kiinni, halata, lohduttaa, kannustaa ja auttaa. Huonontaako se oikeasti meidän elämänlaatuamme?

Olisiko aika katsoa peiliin?

Olisiko aika jättää oma ego, itsepäisyys, oman edun tavoittelu, toisten haukkuminen ja hyväksikäyttö yhtälöstä pois ja katsoa millaiseksi oma ja ympärillä oleva maailma muuttuu. Saattaisi jopa käydä niin, että sinusta tulisi onnellinen. Olisiko se niin kauheaa?

Miten olla hyvä kuuntelija

Se vaatii aikaa, harjoitusta, kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä.
Hyvä kuunteleminen vaatii keskittymiskykyä (jota myös onneksi pystyy harjoittelemaan).

Millainen sitten on hyvä kuuntelija?
1. Hyvä kuuntelija ei koskaan vertaa itseään puhujaan, "Minulla on ollut paljon rankempaa kuin hänellä."
2. Hyvä kuuntelija ei mieti hänen omia kokemuksiaan puhuttavasta aiheesta.
3. Hyvä kuuntelija ei kilpaile sillä, kumpi on älykkäämpi keskustelun aikana  eikä yritä pönkittää omaa egoaan toisen kustannuksella.
4. Hyvä kuuntelija ei sano, että hän tietää kaikesta kaiken, eikä hänen sen vuoksi tarvitse kuunnella muita.
5. Hyvä kuuntelija on aina innokas oppimaan uusia asioita.
6. Hyvä kuuntelija ei yritä lukea toisen ihmisen ajatuksia tai tarkoitusperiä.
7. Hyvä kuuntelija ei naura puhujan kertomukselle eikä yritä vaihtaa puheenaihetta vaikka keskustelu olisi menossa vakavempaan suuntaan.
8. Hyvä kuuntelija ei mieti valmiiksi omaa vastausta ennen kuin on kuullut mistä puhuja oikeasti puhuu.

On myös tärkeää näyttää toiselle ihmiselle, että hänet on oikeasti kuultu.
Yksi hyvä keino on osoittaa samoja tunteita kuin puhuja. Jos puhuja näyttää surulliselta, on parempi lohduttaa kuin nauraa.

Kun kuuntelet toista ihmistä, kiinnitä huomiosi näihin asioihin:
Millaisia häiriötekijöitä ympärillänne on? Sanotaan, että ADHD lapsella on miljoona ja yksi ajatusta samanaikaisesti mielessään. Aikuisillakin on useita ajatuksia, tekemättömiä töitä, kauppalistoja sekä aikatauluja, joista tulisi pitää kiinni. Kun kuuntelet toista ihmistä, kaikki nämä häiriötekijät tulisi jättää ulkopuolelle. Pyydä puhujaa odottamaan hetki ja kirjoita ajatuksesi paperille. Sen jälkeen pystyt keskittymään häneen paremmin

Oletatko toisen ihmisen sanovan jotain tai oletatko hänen sanojensa takana olevan jokin piiloviesti? Rivien välistä lukeminen on pahinta mitä voit tehdä. Ihminen "lukee rivien välistä" aikaisempien kokemustensa ja tapahtumien johdosta. "Joka kerta kun puolisoni aloittaa lauseensa sanomalla koko nimeni, niskakarvani nousevat pystyyn ja alamme heti riidellä. Sillä tavalla äitinikin aina aloitti puhumaan minulle kun olin tehnyt jotain tuhmaa."

Milloin viimeksi esitit puhujalle tarkentavia kysymyksiä? Jos oletat puolisosi puhuvan piilomerkityksin, miksi et kysyisi häneltä mitä hän tarkoittaa. Kysymysten esittäminen eri tarkoita että et ymmärtäisi mistä toinen puhuu vaan sitä että todella kuuntelet.

Jos kaipaat motivaatiota - katso nämä videot!

Empatia - avain positiiviseen vuorovaikutukseen

"Empatiaa tarvitaan eniten ihmisten välisessä viestinnässä mutta empatia ilman myötätuntoa on merkityksetöntä. Varas voi tuntea empatiaa sinua kohtaan mutta jos hänellä ei ole moraalia, hän voi käyttää empatiaa sinua vastaan."

Empatia on huomattavasti merkittävämpää sosiaalisissa suhteissa kuin psykologiassa. Empatian olemassaolo on merkki terveestä itsetunnosta, itsetuntemuksesta, itsearvostuksesta ja positiivisessa mielessä itserakkaudesta. Mikäli henkilöllä ei ole kykyä tuntea empatiaa, hänestä tulee epäsosiaalinen ja jopa psykopaattinen henkilö, jonka ainoa tehtävä on manipuloida ja väärinkäyttää muita ihmisiä.

Asiat, jotka kehittävät empatiaa ovat entisajan ydin- ja suurperhe, naapurusto, kylä, kirkko ja uskomusjärjestelmä. Nykyään nämä tiiviit yhteisöt ovat katoava luonnonvara jonka tilalle on tullut yksinoloa, vapaata kasvatusta ja laitoshoitoa. Nämä puolestaan kasvattavat ihmisten narisistista käyttäytymistä oman edun tavoittelua, suvaitsemattomuuta ja väkivaltaa, jota tämän päivän populaarikultturi vain lisää videopelien, elokuvien ja uutisten maailmankuvan kautta.

* * * * * * 

Yllä oleva teksti on katkelma englannin kielisestä artikkelista, jonka löysin tässä jokin aika sitten. Artikkelissa korostetaan yhtä ainoaa asiaa, joka osoittaa ihmisen kykyä empaattisuuteen toisen ihmisen kanssa olevassa vuorovaikutussuhteessa: kuuntelemisen taitoa.

On tärkeää kuunnella ja kuulla oikeasti mitä toinen puhuu. Ja on tärkeää näyttää toiselle, että hänet on kuultu. Tämä tärkeä taito osoittaa yhden muodon empaattisuudesta.

Mutta yksin empaattisuus ei tuo maailmanrauhaa. Vaan teot, joita ihmiset tekevät kun he ovat empaattisia. Kuten nämä upeat ihmiset:

Kuuntelemisen taito ehkäisee riitoja

Olipa ihanan raikas vapaapäivä. Tosin ei se aamulla ihan Strömsön kautta mennyt =D

Lunastin aamulla autoni vihdoin ja viimein AvainVaunulta ja pääsimme kulkemaan pitkästä aikaa omia polkujamme. Kävimme lasten kanssa moikkaamassa tulevia entisiä työkavereitani ja sen jälkeen nautimmekin ihanan aurinkoisesta päivästä Kuopiossa.

Huomenna ajattelimme lähteä Savonlinnaan. Savonlinnan Oopperajuhlat ovat vielä meneillään, joten varmasti kaupungilla on muitakin kuin vain me =D

* * * * * * * 

Olen tässä lyhyen ajan sisällä törmännyt pariinkin otteeseen tilanteeseen, jossa kanssani keskustellut ihminen on suuttunut minulle. Varsinaista aihetta suuttumiselle ei ole ollut vaan molemmissa tilanteissa suuttumuksen aihe on ollut kuuntelemattomuus.

Oletko itse ollut samanlaisessa tilanteessa? Alat kertomaan asiaa A vieressäsi olevalle henkilölle. Pääset asiasi puoleen väliin, kun toinen kiihtyy kertomaan omaa näkökulmaansa asiasta B joka jollakin tasolle ehkä saattaisi linkittyä asiaan A.

Taito kuunnella on äärimmäisen tärkeä. Harmillisesti vain suurin osa ihmisistä kuuntelee reagoidakseen asioihin eikä niinkään ymmärtääkseen.

Olen sitä mieltä, että jos ihmiset keskittyisivät kuuntelemaan - olemaan läsnä - kuuntelisivat asiat alusta loppuun, miettisivät hetken mitä toinen sanoi ja vastaisivat vasta sitten, maailmassa olisi paljon vähemmän riitoja.

Miten sinä kuuntelet? Teetkö kahta tai kolmea asiaa samalla hetkellä kun joku puhuu sinulle? Kuunteletko mitä lapsesi sinulle kertovat päivästään kun laitat ruokaa? Milloin viimeksi olet kuullut puolisosi sanovan, että hän rakastaa sinua? Entäs jos hän on sanonut niin usein, mutta huomannut että sinä et kuuntele ja onkin päättänyt lopettaa?

Miten riitelet? Mistä riidat syntyvät? Annatko toisen puhua lauseensa loppuun vai keskeytätkö hänet ennen kuin kuulet hänen koko asiansa? Miten riidat jatkuvat? Noudattavatko ne aina samaa kaavaa?

Läsnäolemisen taito. Yksi tärkeimmistä taidoista, joka meillä jokaisella tulisi olla. Taito, joka loppujen lopuksi on erittäin helppo opetella. Kokeile vaikka ;)

Lomalle lompsis :)

Se olisi kaksi loma päivää edessä. Huomenna matka jatkuu Kuopioon auton hakuun ja torstaina ajattelimme lasten kanssa piipahtaa aurinkoisessa Savonlinnassa.

Töissä on ollut kaksi aika todella hektistä päivää ja yöunetkin ovat olleet pätkittäisiä lämpötilan vuoksi.

Tänä iltana aion mennä hyvissä ajoin nukkumaan ja nukkua huomenna pitkään (paitsi että junaan pitää ehtiä 9.19 =D )

Minun unelmani maksaa - mistä rahat?

Tilasin tässä jokin aika sitten Amazon.comista kirjan The Secrets Of The Millionaire Mind jonka hotkaisin yhdessä viikonlopussa lukea kannesta kanteen.

Kirjaa ei (tietääkseni) saa suomenkielisenä joten jos kielitaitoa riittää, suosittelen lämpimästi kirjan ostamista.

Kirjassa käytiin läpi sitä, miten "rikkaat" ja "köyhät" ihmiset ajattelevat. Olisiko yllätys, että ajattelutavalla on suuriakin eroja...?

Ja kyllä, täytyy myöntää, minunkin oli katsottava itseäni peiliin ja sanoa, että syyllistyin aika moneen kohtaan - väärällä ajattelutavalla.

Se, että pystyykö pelkkä ajatustavan muutos muuttamaan rahatilanteen on joidenkin mielestä ehkä kaukaa haettu mutta toisaalta äärimmäisen mielenkiintoinen.

Esimerkiksi minulla syttyi ajatuslamppu päässä kun luin kohtaa, jossa Harv kertoo, että "maailmankaikkeus antaa sinulle vain sen verran rahaa käyttöön, jonka se tietää sinun pystyvän käsittelemään."

Toisin sanoen, jos käytän rahani vaateostoksiin, kenkiin, sisustustavaroihin, höylään Visan, Mastercardin, Dinersin ja Amexin joka kuukausi tappiin asti ja sitten tuskailen miksi rahani eivät koskaan riitä yhtään mihinkään, onko mikään ihme, että en koskaan saa enempää rahaa käyttööni?

Harv kirjoittaa, että "köyhät" ihmiset kuluttavat rahat "hetkellisen hurmion ostoshimon" tyydyttämiseen vain sen vuoksi, että he kokevat tyhjyyttä sisällään - tyhjyyttä, jota yrittävät täyttää vaatteilla, kengillä ja tavaroilla, vain huomatakseen - kerta toisensa jälkeen - tuon tyhjiön kasvavan joka kerta suuremmaksi.

Mutta entäpäs jos ottaisinkin itseäni niskasta kiinni, jäädyttäisin "hetkellisen hurmion ostoshimoni" ja keskittyisin raha-asioihini "järkevästi", olisiko mahdollista, että pikkuhiljaa alkaisin saada maailmankaikkeudelta enemmän rahaa hallittavaksi?

Monille ihmisille Vetovoiman Laki on varmasti tuttu. Tämä laki  kertoo, että vedät puoleesi sitä mihin keskität ajatuksesi. Eli jos ajattelet joka päivä parin kuukauden ajan lottovoittoa, sinun tulisi saada se. Olenko lottomiljonääri? En. Ja olen monta kertaa pohtinut mielessäni miksi en. Kirjan luettuani, tiedän siihen syyn.

En ole saanut lottovoittoa vain toivomalla sitä, sillä hyvin todennäköisesti hupuloisin miljoonavoiton kerralla sen enempää miettimättä. Päätyen kahden vuoden kuluttua juuri samaan tilanteeseen kuin missä olen tällä hetkellä.

Mutta jotain rahankäytössäni on kuitenkin tapahtunut. Jos nyt oikein tarkasti katselen tilitietojani, huomaan, että hyvinkin lyhyessä ajassa, olen saanut tileilläni säilyvät varat kasvamaan 130% - ja pysymään kuukaudesta toiseen suht stabiilina yllättävistä menoista huolimatta.

"Jos elämässäsi on tyhjiö, maailmankaikkeus ryntää täyttämään sitä. Mitä pienempi rahasäiliö sinulla on, sitä vähemmän maailmankaikkeudella on mahdollisuutta täyttää sitä. Mutta suurentamalla tuota säiliötä, saat pikku hiljaa itsellesi entistä suuremman säiliön, jonka maailmankaikkeus täyttää - kerta toisensa jälkeen."

Minun unelmani maksavat - mistä saan siihen rahat?
Jo pelkkä ajatustavan muutos on auttanut minua löytämään upeita erilaisia VAIHTOEHTOJA joista voin rahaa ansaita/saada. Asioita, joita en koskaan muulloin olisi edes ymmärtänyt olevan mahdollisia. Kun muutin omaa ajatteluani ja aloin tehdä pieniä muutoksia omaan rahankäyttööni, aloin "eksyä" uusille nettisivuille, lukea uusia artikkeleita ja saada sähköpostiini upeita tarjouksia.

Rahan kerääminen omiin unelmiin ei aina tarkoita sitä, että rahat vain putkahtavat äkkiä tilillesi. Se saattaa tarkoittaa myös sitä, että ostat kauan kaipaamasi laukun -70% alennuksella tai saat lapsillesi säkillisen lähes käyttämättömiä vaatteita. Runsautta ja vaurautta on kaikkialla. Pidäthän sylisi avoimena ja otat sen vastaan?

Elvis tulee - olenkohan valmis...?

Tässä on Elvis:

Tyttäreni kummitädin ja -sedän koira. Ja se tulee meille huomenna yökylään. Yhdeksi päiväksi. Ja yöksi. Ja olen täysin kauhuissani...

Ei sillä, en minä koiria pelkää mutta minun täytyy myöntää, että pidän himpun verran enemmän kissoista kuin koirista. Mutta tyttäreni rakastaa koiria. Niinpä pitkällisen (1,5 vuoden) inttämisen jälkeen lupasin ottaa koiran meille hoitoon. Ja voi sitä suunnittelun määrää jota minä olen kuunnellut viimeiset 3 viikkoa.

"Ensin minä vien Elviksen lenkille. Sitten me mennään uimaan. Tiesitkö, että Elviksellä on sellaiset ihanat pienet pelastusliivit?! Ja sitten minä annan Elvikselle välipalan. Ja sitten käytän uudelleen ulkona. Ja sitten me pötkötellään lattialla ja minä otan paljon kuvia..."

Toisaaltahan se on ihan hauskaa katsoa kun tytär on niin tohkeissaan. Hän on joka viikonloppu siivonnut omaa huonettaan ja tänään hän imuroi huoneensa täysin pyytämättä - vain koska Elvis tulee...

* * * * * 

Tänään sain myös uutisia Avain Vaunulta - autoni on huollettu ja haettavissa. Siispä matkaamme keskiviikkona Kuopioon hakemaan auton ja ehkäpä torstaina ajelemme Savonlinnaan päiväksi. Ihan vain fiilistelemään ja nauttimaan upeista maisemista.

Millaisia suunnitelmia teillä on viikonlopuksi?

Tänään pysähdytään ja katsellaan kukkia...

Nyt on aika rentoutua... 

Pysähtyä hetkeksi... 

Unohtaa kotityöt ja työasiat... 

Istahtaa ja katsella kaunista auringonlaskua ja kauniita kukkia...

Juuri sinulle - ole hyvä. 

Olet maailman tärkein ihminen ja olet ansainnut sylillisen kukkia...

Tänään on positiivisuus ollut kiven alla...

Tässä vaiheessa päivää jo naurattaa mutta päivän mittaan ei niinkään.

Tänä aamuna kun heräsin ja sohvalla nautin aamukahvia, hymyilin leveästi maailmalle ja sanoin itselleni: "Tästä tulee loistava päivä! Tänään olen iloinen ja positiivinen."

Kuinka sitten kävikään...

Jouduin eilen hinauttamaan autoni korjaamolle, kun kojelautaan alkoi syttyä yksi jos toinenkin valomerkki. Tänään sain sitten Avain Vaunulta soiton, jossa nuori mies mekaanikko kertoi, että 40.000km sitten on eräs suodatin jäänyt vaihtamatta ja eräs säiliö täyttämättä ja joku muukin oli siellä palanut loppuun (eikä se ollut minun pinnani). Kuuntelin siinä aikani ja lopultahan se oli kysyttävä, että mitäs tämä lysti sitten maksaa...

Jos lähdetään siitä, että olen toukokuussa huoltanut autoani jo 1200 euron edestä (vuosimallin 2008 auto = volvo) en ollut kovin iloinen uudesta 1000e hintalapusta. Kävi ilmi, että joko edellinen omistaja ei ole antanut lupaa tuon kuuluisan suodattimen vaihtoon 120.000 km huollon yhteydessä tai huoltamo ei ole ymmärtänyt vaihdattaa tuota suodatinta. Joten nyt se on sitten pakko vaihtaa.

Tai eihän se pakko ollut, olisin voinut jättää autoni hamaan tulevaisuuteen Avain Vaunun parkkipaikalle ilmaiseen säilytykseen siihen saakka kunnes päätän auton korjauttaa. Nimittäin ajokiellossa auto on ja pysyy - kunnes se korjataan.

Että tällainen päivä tällä kertaa =D

Mites teillä muilla menee? =D

Muiden vaatimukset vs. omat unelmat

Oletko koskaan ollut tilanteessa, jossa haluaisit lähteä vaikkapa yksin elokuviin tai konserttiin mutta joudutkin perumaan ystävän, puolison, lasten, vanhempien tai sisarusten soittaessa ja pyytäessä sinulta palvelusta?

Miltä sinusta silloin tuntuu?
Miten reagoit tilanteeseen?
Teetkö niin kuin muut haluavat vai menetkö oman menosi mukaan?

Laajennetaanpa hieman. Olet juuri valmistunut ammattiin. Suunnittelet uraasi, haluat lähteä tutkimaan maailmaa ja kartuttaa kokemusta eri kulttuureista mutta tyttö-/poikaystäväsi opiskelee vielä eikä pääse lähtemään mukaasi. Mitä teet?

Entä siinä tilanteessa kun lapset ovat jo muuttaneet pois kotoa ja sinun tekisi mieli pitää vuorotteluvapaata ja lähteä puolisosi kanssa maailmanympärimatkalle mutta hän kieltäytyy vedoten työkiireisiin tai siihen että taloutenne ei kestä vuoden reissaamista. Mitä teet?

Suurin osa ihmisistä sanoo: "Jään kotiin ja hautaan unelmani. Ehkä niiden aika on sitten joskus."

Ihmiset hautaavat liian paljon omia unelmiaan muiden vaatimusten tähden. Kun tätä joutuu tekemään vuosia ja jopa vuosikymmeniä, ei ole ihme, että unelmat jäävät unholaan. Ja kun riittävän pitkä aika kuluu, alkaa jo tuntua, ettei ehkä uskallakaan lähteä tai että ehkei pärjääkään unelmansa kanssa.

Jonain päivänä haikeus valtaa mielen. Sitä alkaa miettimään, "entäs jos olisin" tai "entäs jos sittenkin lähtisin" mutta ei. Lopullista askelta ei vain uskalla ottaa...

Onko oikein, että sinä luovut jostain mistä unelmoit muiden vaatimusten vuoksi? Onko se reilua sinua kohtaan? Ei tietenkään. Sinulla tulisi olla lähipiiri joka kannustaa sinua toteuttamaan unelmiasi. Heidän tulisi tukea, auttaa ja helpottaa niin lähtemistäsi kuin palaamistasi. Heidän tulisi huolehtia sinun postistasi ja kukistasi. Heidän tulisi antaa sinun levittää siipesi ja lentää.

Harvalla kuitenkaan on tällaista lähipiiriä. "Mitä ihmeen kotkotuksia sinulla nyt taas on?" "Ei minun iässäni haaveiltu mistään ulkomaanmatkoista." "Miten sinä kuvittelet että lapset pärjäävät jos sinä olet poissa noin pitkään?"

Kuulostaako tutulta?

Tämä vastakkainasettelu on aina ollut ja tulee aina olemaan. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sinun tulisi luopua omista unelmistasi ikuisiksi ajoiksi. Ole rohkea ja lähde toteuttamaan niitä. Ota pieniä askelia kerrallaan. Sillä et voi koskaan tietää miten muiden mieli muuttuu kun he näkevät miten onnelliseksi unelmiesi toteuttaminen sinut saakaan.

Innostus, positiivisuus ja jopa rakkaus tarttuvat. Pidä huoli, että tartutat ne mahdollisimman moneen lähipiirissäsi.

Oletko piilokilpailija?

Tekee mieli vielä jatkaa eilistä teemaa hieman toisesta näkökulmasta.

Eilen puhuin siitä, miten yhteiskunta lokeroi meidät ihmiset tietynlaisiksi. Kun olemme joskus saaneet tietyn leiman otsaamme, sitä on pirun hankala muuttaa. Ihmisten muodostama ensivaikutelma, ensireaktio ja/tai ensitieto määrittelee miten he kohtelevat meitä tulevaisuudessa.

Kun sitten yritämme pyristellä tästä leimasta pois, alamme kilpailla toisten kanssa. Kilpailemme saavutuksilla, palkalla, uralla, lomalla jne. Haluamme epätoivoisesti olla jotain muuta kuin leimalle.

Mitä tämä kilpailu meissä aiheuttaa? Ahdistusta, masennusta, stressiä ja tietysti riittämättömyyttä.
Vaikka perustelemme itsellemme, että tällainen kilpailu on hyväksi, että se motivoi ja kannustaa, todellisuudessa se saa aikaan juuri päinvastaista.

Yritämme olla parempia kuin muut. Yritämme olla joku muu kuin todellisuudessa olemme. Yritämme näytää niille, jotka ovat meitä joskus satuttaneet, haukkuneet, syyttäneet, laiminlyöneet tai käyttäneet hyväksi. Ja niin kauan, kun yritämme näyttää muille, että olemme parempia kuin he, kilpailemme, ahdistumme, stressaamme, masennumme ja tunnemme riittämättömyyttä.

Niin kauan, kun meillä on tarve näyttää maailmalle mihin me pystymme, niin kauan emme pääse elämässä eteenpäin. Sillä noilla ihmisillä on meihin suunnaton yliote. He hallitsevat meitä ja meidän käytöstämme, he tietävät mistä napista painaa, jotta suutumme, he tietävät mitä sanoa, jotta masennumme. He vetävät meidät aina negatiivisuuteen onnellisuudestamme.

Aina on joku joka on kauniimpi/komeampi kuin sinä.
Aina on joku joka on älykkäämpi kuin sinä.
Aina on joku joka on nuorempi kuin sinä.
Aina on joku joka on hoikempi kuin sinä.
Aina on joku joka on rikkaampi kuin sinä.

Mutta he eivät koskaan ole juuri sinä.

En väitä, että leima olisi hyväksyttävä tai että tuon leiman mukaan sinun tulisi elää elämääsi. Haluan sinun hyväksyvän sen, että ihmiset ajattelevat sinusta mitä haluavat vaikka yrittäisit todistaa heille olevasi aivan jotain muuta. Sinun tehtäväsi on olla reagoimatta heidän ajatuksiinsa.

Lopeta kilpaileminen muiden kanssa. Anna heidän elää omaa elämäänsä siten kuin he haluavat. Sinun tehtäväsi on olla onnellinen. Niin kauan kun annat jonkun muun määrätä tunteistasi, omaisuudestasi, harrastuksistasi, ajankäytöstäsi tai omasta itsestäsi, et tule olemaan onnellinen.

Onnellisuus on valinta. Se on elämäntapa. Se ei ole jotain mitä odotetaan tai saavutetaan sitten joskus. Se on läsnä jokaisessa päivässä, jokaisessa hetkessä jos vain haluat sen olevan.

Jotta voisit olla onnellinen, sinun tulee olla onnellinen juuri sellaisena kuin olet.

Olet upea ihminen, mahtava, taitava, iloinen ja onnellinen.

Sinä olet sinä.

Riitänkö maailmalle - riitänkö itselleni?

Tällä viikolla olen pohtinut pitkään tätä kysymystä.
Nykypäivä ja nyky-yhteiskunta luokittelee meidät ihmiset tietynlaisiksi. Jos emme täytä yhteiskunnan asettamia normeja, olemme poikkeavia yksilöitä.

Tällainen luokittelu kasvattaa myös suvaitsemattomuutta. Koska meidän on täytettävä tietyt normit, kaikki normien ulkopuolinen on paheksuttavaa ja siten niitä voi hyväksyttävästi haukkua.

Kesäkuun puolessa välissä Iltasanomissa oli juttu, jossa 5-vuotias lapsi sai potkut päiväkodista. Luin artikkelin jälkeistä keskustelua toiselle sivulle asti mutta sen jälkeen oli pakko lopettaa.

Tässä on loistava esimerkki yhteiskunnan asettamista ihmislokeroista. Jos et sopeudu yhteiskuntaan, sinut potkitaan pois, hylätään, jätetään yksin selviytymään. En ota kantaa kumpi tässä yksittäisessä tapauksessa on oikeassa ja kumpi väärässä vaan haluan ainoastaan tuoda esille sen näkökulman, että jos et asetu "normi" luokkaan, sinua voi hyvällä omallatunnolla haukkua.

Miten tällaisen tapauksen ihmislapsi kasvaa riittäväksi aikuiseksi tälle yhteiskunnalle, maailmalle ja itselleen? Jos pienestä pitäen näytetään, että et ole riittävän hyvä päiväkotiin, kouluun, ohjaajille, hoitajille, opettajille ja pahimmassa tapauksessa vanhemmillesi, millainen ihminen hänestä kasvaa?

Meillä jokaisella on menneisyytemme jota kannamme mukanamme joka ikinen päivä. Aikuinen ihminen pystyy (niin halutessaan) jättämään menneisyytensä taakseen ja elämään "terveenä" ihmisenä elämänsä loppuun asti. Tämä prosessi vaatii aikaa ja apua mutta se on täysin mahdollista saavuttaa. Mutta jos tällainen pieni lapsi saa 5-vuotiaana tällaiset kortit elettäväkseen, on prosessi huomattavasti pidempi ja raskaampi. Hän ei pysty luottamaan kehenkään eikä sen vuoksi uskalla hakea apuakaan. Hän jää totaalisesti yksin.

Kysymys kuuluukin:
Kasvatammeko lapsistamme yhteiskunnan normin mukaisia, huonosti lokeroituvia, synkkiä, suvaitsemattomia aikuisia vai alammeko rikkoa yhteiskunnan luokittelua, autamme lapsia heidän ongelmissaan ja tuemme heitä heidän kehityksessään?

On osattava valita taistelunsa. Vanhempana taistelen lasteni hyvinvoinnin puolesta enkä oman egoni kyseenalaistamisesta.

Minä riitän itselleni sellaisena kuin olen.
Minä riitän maailmalle sellaisena jollaiseksi olen kasvanut.

Jos joku ei hyväksy minua sellaisena kuin olen, se on hänen ongelmansa. Ei minun.

Oma maa mansikka...

Tyttären ADD-tutkimukset

Tällä viikolla pääsimme aloittamaan tyttäreni ADD tutkimukset. Tiedä häntä onko odotettavissa jotain muutakin, kun psykologi järjesti meille vielä neljännen käynnin...

Ensi viikolla meillä on kaksi aikaa ja elokuussa viimeinen, jonka jälkeen on yhteenveto palaveri. Pienellä jännityksellä tutkimustuloksia odottelen mutta olipa tulos mikä tahansa, tyttäreni parhaaksihan ne ovat. Tulosten jälkeen pääsemme juttelemaan koulun kanssa tarvittavista tukitoimista.

Huolissani en ole, ainoastaan odotuskannalla =)

Kaunis tyttären Sara <3

Viikonloppu ja tietokone toiminassa

Puuh, onpahan ollut viikko kun ei ole tietokoneelle päässyt mutta toisaalta se on ollut myös vapauttavaa.

Paljon on kerrottavaa ja tänä iltana jäsentelenkin ajatuksia enemmän kunhan ipanaiset lähtevät nukkumaan. Täytynee myös keksiä joku systeemi vielä ensi viikolle, ennen kuin puhelin on toiminnassa. Hirmu pitkältä tuntuu aika kun ei voi viikkoon kirjoitella...

Eilen illalla täällä Suonenjoella oli (ja on edelleen) Mansikkakarnevaalit. Kameran kanssa tuli kulkuetta katsottua ja laittelenkin siitä kuvia pikkuhiljaa tänne blogiin.

Tänään ohjelmassa veljeni vaimon 50-vuotis synttärit, joita lähdemme kohta viettelemään.

Aurinkoista lauantaita!

Mansikkakarnevaalikulkueen ensimmäinen...

(Pakollinen) luova tauko kirjoittamisessa....

Heippa rakkaat lukijat.

Joudun harmikseni ilmoittamaan, että joudun pitämään noin 3 viikon "luovan" tauon kirjoittamisesta. Puhelimeni teki tänä aamuna tenän kun olin sitä päivittämässä enkä todennäköisesti saa vietyä sitä huoltoon seuraavaan 3 viikkoon.

Olen aikasemmin käyttänyt puhelintani apuna kun olen läppärin kautta kirjoitellut arki-iltaisin, kun lapset vievät wi-fin mummolaan.

Tämä tarkoittaa siten sitä, että kirjoitan vain viikonloppuisin siihen saakka kunnes saan puhelimeni huollosta.

- Tiia

Aurinkoista viikonloppua!

Näin se on jälleen yksi viikko takana ja on rentouttavan viikonlopun aika. Lapset ovat tulleet mummolasta viikonlopuksi kotiin ja ilta on nautittu yhdessä hurpatellen, naureskellen ja televisiota katsellen.

Viikonloppuna nautitaan (vihdoinkin!) lämpöisestä ja aurinkoisesta säästä.

Iloista viikonloppua kaikille!

Facebook manipuloi käyttäjiensä tunnetiloja

Olet varmasti törmännyt uutiseen, jossa kerrotaan Facebookin tehneen laajamittaisen tunnetutkimuksen nähdäkseen, miten uutiset vaikuttavat käyttäjien tunnetiloihin.

Tutkimus on saanut aikaa rajun vastaanoton. Ihmettelen suuresti miksi?

Facebook on tehnyt meille ihmisille suuren palveluksen. Tutkimuksessa kerrotaan, miten negatiivinen uutisvirta sai aikaan negatiivisia päivityksiä ihmisten seinillä kun taas positiivinen uutisvirta sai positiiviset päivitykset liikkeelle. Eikö ole mahtavaa, että vihdoin joku uskaltaa sanoa ääneen:

"Negatiiviset uutiset mediassa vaikuttavat meihin negatiivisesti. 

Lopettakaa siis negatiivisten uutisten katsominen!"

Olen itse kiinnittänyt tähän median tapaan myydä uutisia jo pitkän aikaa sitten huomiota. Sillä seurauksella, että itse en katso uutisia ollenkaan. Luen päivän lehdet pikaisesti otsikkotasolla päivän mittaan töissä ja siinä se. Tiedän suurin piirtein mitä maailmalla tapahtuu mutta en kyllästä itseäni negatiivisilla uutisilla yltäkylläiseksi asti.

Ymmärrän, että maailma on täynnä pahoja asioita ja tunnen suurta sympatiaa ja empatiaa niitä ihmisiä kohtaan, jotka joutuvat kokemaan huonoja asioita. Mutta toisaalta, en pysty vaikuttamaan muiden ihmisten elämäntilanteisiin sillä, että luen heidän kokemuksistaan ja kauhistelen heidän kohtaloitaan.

Tavallaan se, että päivittelemme ja kauhistelemme ihmisten kohtaloita saattaa heidät vielä huonompaan asemaan. "Kaikki on energiaa. Negatiivinen energia synnyttää negatiivista energiaa, positiivinen positiivista. Miksi siis haluaisin tuottaa muille ihmisille enemmän negatiivisia kokemuksia keskittymällä negatiivisiin asioihin?"

Olen itse kiinnittänyt omassa elämässäni huomiota siihen, miten joskus ammoisina aikoina saatoin puhua huonosta kokemuksesta monille ihmisille. Työkavereille, sukulaisilla ja ystäville. Velloin tuossa huonossa kokemuksessa päivästä ja viikosta toiseen. Mitä se minulle antoi? Masennusta, ahdistusta ja paniikkia. En päässyt siitä mitenkään eroon.

Kunnes eräänä päivänä päätin, että en kerrokaan huonoista kokemuksistani enää muille. Synkkä pilvi harteiltani katosi, asiat saivat oikeat mittasuhteet eivätkä ne oikeastaan enää tuntuneetkaan niin suurilta kuin mitä olin ajatellut.

On noidankehä kertoa huonoista kokemuksista monille ihmisille. Jokainen (kuuntelija) antaa sinulle (kertojalle) oman reaktionsa ja tunteensa tapahtuneesta. Kasvatat harteillesi moninkertaisen pakokauhun kun jokainen sysää päällesi omat negatiiviset tunteensa tapahtuneesta.

Tämäkin on yksi osa-alue irti päästämisestä. Uskallusta kohdata asiat ja tapahtumat yksin. Nähdä, että on riittävän vahva kohtaamaan elämän eri tapahtumat yksin ja ottamaan niistä vastuu. Elämä on sarja tapahtumia ja niistä johtuvia seurauksia. Omillä päätöksillään voi vaikuttaa siihen, onko seuraus positiivinen vai negatiivinen.

Itse olen valinnut positiivisuuden. Kun olen riittävän vahva, voin kertoa ihmisille tarkemmin asioista, joita elämässäni on tapahtunut ja silloin heidän reagtionsa ja tunteensa eivät enää vaikuta minuun. Ne kimpoavat minusta kuin suojakilvestä pois. Silloin tiedän, että olen vahva. Silloin tiedän, että tulipa eteeni mitä tahansa, selviydyn niistä joka kerta.

Oikotietä onneen ei ole - Onni on tässä ja nyt

"Tuhannen kilometrin matka alkaa ensimmäisestä askeleesta."

Olipa unelmasi millainen tahansa, tie on kuljettava alusta loppuun joka askeleen verran. Muistathan matkan varrella tuoksutella kukkasia, ihastella perhosia ja silitellä koiranpentuja. Mikään tässä maailmassa ei ole tärkeämpää kuin halata lähimmäisiä, nauraa typerille vitseille ja nauttia illan viimeisistä hitaista.

Elämä on tässä ja nyt. Ei eilisessä, ei huomisessa, ei pankkitilissä eikä uudessa autossa. Talo ei tee kotia vaan ihmiset sen sisällä.

Takana on kylmä kesäkuu mutta nauttikaamme silti niistä keleistä joita päivät mukanaan tuovat. Vain sillä opimme arvostamaan helteitä kun ne jonain päivänä saapuvat. Älkäämme odottako muutosta tapahtuvaksi yhtäkkiä sillä muutos on jatkuva prosessi joka menee eteenpäin huomaamatta. Vasta ajan päästä näemme, miten pitkälle olemme jo tulleet.

Taivas on tumma - jälleen kerran. Mutta saunan jälkeen on ihana käpertyä sohvan nurkkaan, sytyttää kynttilä ja nauttia hiljaisuudesta ja kynttilän lempeästä valosta.

Onnellisuus on asenne - oma päätös olla onnellinen. Tuo päätös asettaa sinut tilanteeseen, jossa arvostat sitä mitä sinulla nyt on. Sinun ei tarvitse kahdehtia sitä, mitä muilla on, sillä et voi tietää, tekeekö tavarat ja matkat heidät onnellisiksi vai yrittävätkö he vain täyttää sillä tyhjyyttä.

Ole kiitollinen siitä, mitä elämässäsi on tällä hetkellä. Sillä tästä maailmasta löytyy miljoonia ihmisiä, joille ei ole sitäkään mitä sinulla juuri nyt on.

Tämä päivä on täynnä upeita mahdollisuuksia. Avaa silmäsi maailman kauneudelle. Halaa itseäsi ja sano:

"Minä riitän tälle maailmalle. 

Minä riitän itselleni. 

Olen hyvä ja rakas juuri sellaisena kuin olen."

Upeaa loppuviikkoa jokaiselle lukijalleni. Teitä on jo triplasti 500. =)