Muiden vaatimukset vs. omat unelmat

Oletko koskaan ollut tilanteessa, jossa haluaisit lähteä vaikkapa yksin elokuviin tai konserttiin mutta joudutkin perumaan ystävän, puolison, lasten, vanhempien tai sisarusten soittaessa ja pyytäessä sinulta palvelusta?

Miltä sinusta silloin tuntuu?
Miten reagoit tilanteeseen?
Teetkö niin kuin muut haluavat vai menetkö oman menosi mukaan?

Laajennetaanpa hieman. Olet juuri valmistunut ammattiin. Suunnittelet uraasi, haluat lähteä tutkimaan maailmaa ja kartuttaa kokemusta eri kulttuureista mutta tyttö-/poikaystäväsi opiskelee vielä eikä pääse lähtemään mukaasi. Mitä teet?

Entä siinä tilanteessa kun lapset ovat jo muuttaneet pois kotoa ja sinun tekisi mieli pitää vuorotteluvapaata ja lähteä puolisosi kanssa maailmanympärimatkalle mutta hän kieltäytyy vedoten työkiireisiin tai siihen että taloutenne ei kestä vuoden reissaamista. Mitä teet?

Suurin osa ihmisistä sanoo: "Jään kotiin ja hautaan unelmani. Ehkä niiden aika on sitten joskus."

Ihmiset hautaavat liian paljon omia unelmiaan muiden vaatimusten tähden. Kun tätä joutuu tekemään vuosia ja jopa vuosikymmeniä, ei ole ihme, että unelmat jäävät unholaan. Ja kun riittävän pitkä aika kuluu, alkaa jo tuntua, ettei ehkä uskallakaan lähteä tai että ehkei pärjääkään unelmansa kanssa.

Jonain päivänä haikeus valtaa mielen. Sitä alkaa miettimään, "entäs jos olisin" tai "entäs jos sittenkin lähtisin" mutta ei. Lopullista askelta ei vain uskalla ottaa...

Onko oikein, että sinä luovut jostain mistä unelmoit muiden vaatimusten vuoksi? Onko se reilua sinua kohtaan? Ei tietenkään. Sinulla tulisi olla lähipiiri joka kannustaa sinua toteuttamaan unelmiasi. Heidän tulisi tukea, auttaa ja helpottaa niin lähtemistäsi kuin palaamistasi. Heidän tulisi huolehtia sinun postistasi ja kukistasi. Heidän tulisi antaa sinun levittää siipesi ja lentää.

Harvalla kuitenkaan on tällaista lähipiiriä. "Mitä ihmeen kotkotuksia sinulla nyt taas on?" "Ei minun iässäni haaveiltu mistään ulkomaanmatkoista." "Miten sinä kuvittelet että lapset pärjäävät jos sinä olet poissa noin pitkään?"

Kuulostaako tutulta?

Tämä vastakkainasettelu on aina ollut ja tulee aina olemaan. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sinun tulisi luopua omista unelmistasi ikuisiksi ajoiksi. Ole rohkea ja lähde toteuttamaan niitä. Ota pieniä askelia kerrallaan. Sillä et voi koskaan tietää miten muiden mieli muuttuu kun he näkevät miten onnelliseksi unelmiesi toteuttaminen sinut saakaan.

Innostus, positiivisuus ja jopa rakkaus tarttuvat. Pidä huoli, että tartutat ne mahdollisimman moneen lähipiirissäsi.