Unelmoijat ovat haihattelijoita, jotka elävät pumpulissa ja ojentavat päivänkakkaroita vastaantulijoille. Jos taas unelmoit ja elät onnellista elämää, suljet silmäsi maailman kauheudelta, sodalta, kärsimykseltä, hyväksikäytöltä, köyhyydeltä ja kidutukselta.
Näinkö ihmiset todella ajattelevat?!
Entäs jos unelmoin työttömyyden ja nälänhädän poistamisesta? Entäs jos toivon lottovoittoa, jolloin voin lahjoittaa 1/5 hyväntekeväisyyteen, 1/5 oman kunnan vanhustenhuoltoon, 1/5 työpaikkojen luomiseen ja 1/5 homekoulujen uudelleen rakentamiseen, olenko edelleen haihattelija ja pilvilinnoissa eläjä?
Kuka määrittelee, mitkä unelmat ovat haihattelua ja mitkä realistisia? Kuka sanelee säännöt siihen, miten tästä maailmasta pitäisi rakentaa hieman siedettävämpi paikka elää? Ja ennen kaikkea miksi noita sääntöjä pitäisi noudattaa?
Jos yksi ihminen maailmassa toteuttaa oman unelmansa, itselle tärkeän asian ja hän tulee siitä onnelliseksi, eikö se tarkoita, että maailmassa on yksi onneton ihminen vähemmän? Yksi ihminen vähemmän, joka kärsii köyhyydestä, nälänhädästä tai väkivallasta. Miksi meidän kaikkien tulisi kärsiä sen sijaan että voisimme olla onnellisia? Ketä se hyödyttää jos olemme onnettomia?
Jos me autamme yhtä perhettä tulemaan onnelliseksi, miten paljon rahaa säästämme kun lapsia ei tarvitse ottaa huostaan ja sijoittaa toisaalle?
Sen sijaan, että käännämme selkämme hädälle, meidän tulisi ottaa toista kädestä kiinni, halata, lohduttaa, kannustaa ja auttaa. Huonontaako se oikeasti meidän elämänlaatuamme?
Olisiko aika katsoa peiliin?
Olisiko aika jättää oma ego, itsepäisyys, oman edun tavoittelu, toisten haukkuminen ja hyväksikäyttö yhtälöstä pois ja katsoa millaiseksi oma ja ympärillä oleva maailma muuttuu. Saattaisi jopa käydä niin, että sinusta tulisi onnellinen. Olisiko se niin kauheaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!