30 asiaa jotka sinun tulee lopettaa löytääksesi onnellisuuden Osa 1.

#1. Lopeta väärien ihmisten kanssa hengailu
Elämä on yksinkertaisesti liian lyhyet vietettäväksi niiden ihmisten seurassa, jotka masentavat sinua kerta toisensa jälkeen. Jos joku haluaa sinut elämäänsä, hän tekee sinulle tilaa. Liian moni pitää sinua "varalla" - "Otan yhteyttä sitten kun tarvitsen jotain".

#2 Älä juokse ongelmiasi karkuun
Kyllä. Meillä kaikilla on ongelmia. Ja kyllä. Sinun pitää kohdata ne heti kun ne tulevat eteesi. Mitä useammin kartat ongelmiasi, sitä suuremmaksi ongelmavyyhti kasvaa. Ethän halua viettää vanhuuttasi katkerana?

#3 Lopeta itsellesi valehtelu
"Ostan kaupasta six packin olutta mutta juon vain yhden". Kuulostaako tutulta? Me kaikki kehittelemme hienoja valkoisia valheita kun haluamme jotain tai emme halua tehdä jotain. Jälleen kerran, mitä kauemmas tulevaisuuteen sysäät ongelmasi, sitä suurempina ne kohtaat. Lopeta valehtelu ja tartu härkää sarvista.

#4 Lopeta omien tarpeidesi vähätteleminen
Hyvään ihmisyyteen kuuluu muiden auttaminen mutta rajansa kaikella. Jos et hoida itseäsi, mistä löydät energiaa, aikaa ja voimia hoitaa muita. Sinä olet erityinen ihminen ja ansaitset kaikista parasta - kohtele itseäsi kuten kohtelisit kuningasta.

#5 Älä yritä olla joku muu kuin sinä
Haastavinta maailmassa on olla oma itsensä kun koko muu maailma yrittää lokeroida sinut tietynlaiseksi. Ole oma itsesi siitä huolimatta. Kiität itseäsi vanhana.

#6 Päästä irti menneestä
Et voi aloittaa uutta lukua elämässäsi jos luet uudelleen edellistä. Päästä irti - lopullisesti.

#7 Älä pelkää tehdä virheitä
On kymmenen kertaa tuotteliaampaa tehdä jotain virheellisesti kuin olla tekemättä yhtään mitään. Virheistä oppii joka ikinen kerta. Jos et opi, olet kuin hölmöläinen joka vie säkilla valoa pimeään taloon. Ihmiset kunnioittavat ja arvostavat sinua paljon enemmän, kun myönnät tehneesi virheen ja sen jälkeen korjaat sen.

#8 Älä murehdi menneisyyttä
Jokainen tekee virheitä mutta se ei tarkoita sitä että jokainen on virheidensä summa. Jos edellinen parisuhteesi tai työpaikkasi ei ottanut tuulta alleen, seuraavalla kerralla tiedät että haluat jotain muuta. Mottoni on: "Jos tämä ei natsaa, jotain vielä parempaa on tuloillaan!"

#9 Lopeta onnellisuuden ostaminen
Et löydä onnellisuutta lottovoitosta tai uudesta avoautosta. Etkä miljoonan euron asunnosta. Ostat itsellesi statusta, et onnellisuutta. Jokainen tietää, että ne asiat, jotka tekevät meistä onnellisia, ovat ilmaisia; rakkaus, nauru, halaus ja auringon paiste.

#10 Lopeta onnellisuuden etsiminen muista ihmisistä
Jos et pysty olemaan onnellinen läheistesi seurasta, miten kuvittelet olevasi onnellinen uuden puolison kanssa? Sovi riidat ex-puolisoiden kanssa, päästä irti ja anna anteeksi. Sinun pitää luoda elämääsi tasapaino ennen kuin olet valmis uuteen suhteeseen.

(Jatkuu seuraavassa postauksessa. Vapaasit suomennettu Life Buzz)

Viimeiset kilpailupäivät käsillä! Muista osallistua!

Toiseksi viimeinen kilpailu päivä on menossa, huominen on vielä aikaa kertoa omasta unelmastaan ja osallistua 150e arvoisen lahjakortin arvontaan.

Osallistuneita unelmia on tullut todella paljon ja on ihana lukea, miten ihanan upeita unelmia jokaisella on. Vaikka vain kolme palkitaan, toivon sydämeni pohjasta, että jokainen saa oman unelmansa toteutettua.

Kilpailuaika päättyy 31.5.2014 klo 24.00 ja 1.6.2014 julkaisen voittajat. Tämän jälkeen lahjakortit postitetaan kotiin, joten olen vielä voittajiin henkilökohtaisesti yhteydessä.

Minuakin ihan jännittää!

Onnea matkaan!

Toinen juhlinnan aihe on rakkaat lukijat, joita on jo 300 viikossa!
Lämmin kiitos jokaiselle lukijalleni =)

Miten unelmoida suuren menetyksen jälkeen?

Luemme surullisia uutisia lehdistä lähes päivittäin.
Jossain päin Suomea tai maailmaa, joku ihminen menettää tärkeän, läheisen ihmisen. Puolison, sisaren, veljen, vanhemman, lapsen.

Kun suru ja tuska ovat suurimmillaan, tällainen onnellisuuden tavoittelu voi kuulostaa lapselliselta, ärsyttävältä ja jopa loukkaavalta.

Miten kukaan voi miettiä onnellisuuttaan kun on menettänyt läheisen ihmisen?

Ei mitenkään. Koska surutyö on aina tehtävä. Ja se vie aikaa.

Mutta jonain päivänä surutyö on tehty, kyyneleitä ei enää tule ja silloin on aika katsoa maailmaa uusin silmin.

Moni unohtaa, että unelmat voivat olla myös tunteita, hetkiä tai tilanteita. Niiden ei tarvitse aina olla rahaa, työpaikkoja, menestystä tai tavaroita.

Minun kaksoseni olivat vauvana todella huonoja nukkumaan. Tyttäreni heräili 6 kertaa yössä kiljuen kuin nähden pahaa unta ja hetken kuluttua vaipui jälleen uneen, heräten taas puolen tunnin tai parin tunnin päästä kiljuen.

Tuolloin unelmoin ensimmäisestä yöstä, jonka saisin nukkua ilman herätyksiä. Ja tulihan se sieltä. Kun lapset olivat 10kk ikäisiä.

Joku voi olla vakavasti sairas ja hänen unelmansa voisi olla, että saisi elää mahdollisimman pitkään läheistensä kanssa. Toinen taas unelmoi, että pystyisi päästämään surusta irti puolen vuoden kuluttua, kolmas unelmoi vielä yhdestä suudelmasta kesäiltana järven rannalla.

Kun suru kohtaa, kaikki tunteet ovat sallittuja. Suru tarkoittaa, että kaipaa ihmistä jota rakasti hyvin paljon. Mutta jonain päivänä tuosta ihmisestä tulee päästää irti. Irtipäästäminen ei tarkoita, että hänet täytyisi unohtaa kokonaan, ei missään nimessä. Tuo läheinen ihminen kulkee aina sydämessä, joka ikinen päivä.

Mutta suru ja kaipaus jäävät taakse.

1. unelma: saada nukutuksi yö ilman heräämistä itkien
2. unelma: pystyä hymyilemään 3 kertaa päivässä
3. unelma: pystyä nauramaan kerran viikossa
Ja niin edelleen...

Askeleet ovat pieniä mutta sitäkin arvokkaampia.

Kirje tuntemattomalle

Löysin Facebookin kautta sivuston Aika parantaa - kirje tuntemattomalle.
Tämän sivuston tarkoituksena on lähettää lempeitä kirjeitä yksinäisille ja tukea tarvitseville.

Miten ihanan hieno idea! Ja kannustava!

Minä ainakain aion kirjoittaa kirjeen/kirjeitä. Kirjoitathan sinäkin?

Lyhyt loma - loman aloitus - töiden päättyminen

On helpottavan huokauksen aika.
4 päivän lomaputki edessä, jonka jälkeen lapset aloittavat kesälomansa. Lapset viettävät arkipäivät mummolassa (n. 800m päässä kotoa) ja viikonlopuksi he tulevat kotiin.

Minä käyn töissä koko kesän, sillä erikoisjärjestelyni työpaikalla edellyttää sitä. Nimittäin:

Minulle on myönnetty tukipaketti ja lopetan työni 31.8.2014! =D

Suuri kivi putosi hartioiltani ja sydämeltäni kun lopullinen päätös tuli sähköpostiini. Yksi askel kohti omaa unelmaani on otettu.

On hauskaa nähdä miten asiat elämässä järjestyvät kun ei taistele niitä vastaan. Monta kertaa tuskastuin töissä tilanteeseeni vaikka olin itse toivonut että työt päättyisivät. Irti päästäminen menneestä oli vaikeaa.

Kun sitten lopullinen irtipäästö tuli tehtyä, olo on ollut erittäin kevyt.

Joku voisi tässä tilanteessa kauhistella ilmoitustani, miten tällaisena aikana joku oikeasti haluaa lopettaa vakituisen työn?!

Mutta asia on sama kuin vaikkapa parisuhteessa: mieluummin olen ilman kuin huonossa sellaisessa.

Työ on ollut iso stressitekijä elämässäni. Kun poistan stressin, voin hengittää vapaasti ja minulla on aikaa pohtia, mietiskellä, olla luova, keksiä, ideoida, tavat ystäviä ja tehdä kaikkea sitä, mistä jään paitsi kun olen töissä.

Kesän aikana pidän muutaman vapaapäivän ja sitten elokuussa on ainakin 1 viikon loma. Jos ylitöitä tulee, ne tasoitan sitten ennen työn loppumista.

Työn loppuminen ei ole katastrofi - se on aina mahdollisuus. Samoin kuin parisuhteen päättyminen ei ole menetys - se on upea tilaisuus. Meidät vain on ohjelmoitu tuntemaan surua ja epäonnistumista kun joku asia päättyy - vaikka se olisi ollut kuinka huono asia tahansa.

Tässä kohtaa tunnen että onnellisuuden tavoitteluni on tuottanut tulosta - otan elämäntilanteet vastaan mahdollisuuksina enkä epäonnistumisina.

Jokainen päivä on täynnä uusia mahdollisuuksia - uskallatko tarttua niihin?

Katkeruus pilaa onnellisuuden

Törmäsin tässä muutama päivä sitten ilmiöön nimeltä katkeruus.
On olemassa ihmisiä, jotka kokevat elämänsä aikana paljon huonoja asioita, pettyvät kerta toisensa jälkeen ja loppujen lopuksi päätyvät olemaan ilkeitä jokaiselle vastaantulevalle.

Aloin pohtimaan, miksi ihmiset kuvittelevat tällaisen elämänasenteen olevan hyväksyttävää? Ei pelkästään muita ihmisiä kohtaan vaan myös heitä itseään kohtaan.

Eikö se ole sama, jos löisi paistinpannulla joka kerta itseään otsaan ja nauraisi perään?

On oikeastaan hyvinkin surullista miten joku valitsee katkeruuden onnellisuuden sijaan. Yleensä tällaiset ihmiset kuvittelevat, että koko maailma on heitä vastaan eivätkä he pysty näkemään mitään hyvää yhtään missään.

Mutta en vain ymmärrä miksi joku haluaisi elää näin synkästi monta vuotta tai jopa vuosikymmeniä?

Moni on kysynyt minulta useaankin kertaan, miksi olen yhä iloinen ja onnellinen vaikka elämässäni on tapahtunut kaikenlaista pahaa? Vastaan joka kerta samalla tavalla: Koska tiedän, että jokaisella vastoinkäymisellä ja ihmisellä on jokin tarkoitus elämässäni. Vaikka en tietäisi sitä sillä hetkellä, jonain päivänä ymmärrän, että näin sen asian pitikin mennä.

On upeaa ymmärtää miksi jotakin tapahtui ja oppia selviytymään niistä. Silloin tietää, että kukaan ei pysty satuttamaan koska itse on niin vahva ja rohkea.

Katkeruus voi olla myös pelkoa. Pelkoa kohdata itsensä maailmassa. Kovan kuoren alle kätkeytyy herkkä sielu, joka pelkää enemmän kuin mitään muuta, sitä että häntä satutetaan. Ymmärrettävää. Mutta siltikin haluaisin nähdä tuon herkän sielun, sillä sillä voisi olla vaikka kuinka paljon annettavaaa maailmalle.

Mutta pelko siitä, että satutetaan, käytetään hyväksi, on suuri. Se voi vuosien saatossa tulla niin suureksi, että on helpompaa olla kyyninen ja katkera kuin onnellinen ja rohkea.

"Jokainen epäonnistuu. Mutta ei epäonnistuminen satuta. Tuska tulee siitä, kun tietää, ettei anna parastaan."

"Kun seuraavan kerran joudut pois tolaltasi, muista, että sinua eivät suututa niinkään ihmiset kuin se mitä ajattelet heistä. Kaikki tuskaa tuottavat ajatukset ovat vain ajatuksia. Ajatuksen voi muuttaa."

"Jotta maailma kohtelisi sinua hyvin, sinun on itse kohdeltava itseäsi hyvin."

"Koska ihminen vetää aina puoleensa itselleen tarpeellisia oppimiskokemuksia, hän usein vetää puoleensa sellaista, mitä hän pelkää. Jos pelkäät yksinäisyyttä, vedät sitä puoleesi. Jos pelkäät noloja tilanteita, lennät naamallesi. Näin elämä kannustaa meitä kasvamaan. Pelon voi voittaa ainoastaan kohtaamalla sen."

"Onnellisimmat ihmiset eivät liikoja murehdi elämän oikeudenmukaisuutta tai epäoikeudenmukaisuutta. He vain elävät elämäänsä."

"Jos ajattelet, että maailma on sinua vastaan, se on sinua vastaan. Muitten syyttely on hyödytöntä. Kun taistelet elämää vastaan, elämä voittaa aina. Lopeta taisteleminen ja ala elää."

"Maailmankaikkeus tönäisee meitä aina ensin lempeillä signaaleilla. Kun emme piittaa signaaleista, se tarttuu moukariin. Kasvaminen on tuskallisinta silloin kun sitä vastustaa."

"Elämäsi sujuu hyvin vasta sitten, kun otat täyden vastuun valinnoistasi. Ammatinvalinta on niistä ykkössijalla."

"Elämä tapahtuu aallottain. Se merkitsee, että myös perhekriisit, hääkutsut ja autonkorjaukset tulevat usein rykelminä. Kun et jonakin kuukautena saa yhtään laskua, sanot itsellesi: 'Panen vähän sivuun seuraavan aallon varalta.' Kun seuraava aalto hyökyy ylitsesi, toteat: 'Tämä on vain tilapäistä.'"

"Emme ole täällä rangaistavina. Olemme täällä koulutettavina."

"Muuta elämääsi yksinkertaisemmaksi. Lakkaa tekemästä mitään tavan vuoksi. Karsi turha roina arkirutiineistasi, niin näet eteesi selkeämmin."

"Millaiset uskomukset, sellainen elämä. Kun muuttaa syvimpiä uskomuksiaan maailmasta, elämä muuttuu vastaavasti."

"Ihmisen elämäntehtävä ei ole muuttaa maailmaa. Ihmisen tehtävä on muuttaa itseään. Ratkaisut eivät tule koskaan ulkopuolelta, ne tulevat aina ihmisen sisältä."

"Ajattelen siten kuin ajattelen, koska elämäni on hunningolla! Ei pidä paikkaansa, elämäsi on hunningolla koska ajattelet siten kuin ajattelet!"

"Olemme täällä oppimassa ja maailma on opettajamme. Kun emme opi kunnolla jotakin asiaa, meillä on mahdollisuus tehdä se uudestaan... ja taas uudestaan! Kun olemme vihdoin oppineet läksymme, siirrymme seuraavalla oppitunnille."

"Jos et tiedä, mikä olisi mieluista tekemistä, olet ehkä jo vuosia sitten lakannut kuuntelemasta itseäsi. Moni muuttuu eri ihmiseksi miellyttääkseen muita."

"Näin elämä kulkee...
Meihin osuus pieniä kiviä - eräänlaisena varoituksena. Kun emme piittaa pikkukivistä, meihin osuus tiiliskivi. Jos emme välitä tiiliskivestä, siirtolohkare jyrää meidät maan tasalle. Jos olemme rehellisiä, pystymme näkemään, missä kohtaa olemme ohittaneet varoitusmerkit. Ja sitten meillä on otsaa sanoa: 'Miksi minä?'"

"Etsivä löytää. Jos elämän suunta on hukassa, sitä tuskin löytyy paukkujen välillä lähikapakasta. Pysähdy hetkeksi, suo itsellesi aikaa ja tilaa pohtia, mikä on sinulle merkityksellistä."

"Kun toimit ikään kuin jokaisella tapahtumalla olisi tarkoitus, elämääsi tulee tarkoitus. Kun selvität itsellesi, miksi tarvitsit sinulle annetun kokemuksen ja pääset siitä voitolle, et tarvitse sitä uudelleen. Ihminen voi viime kädessä turvata vain sisäiseen johdatukseensa - eli seurata sydämensä ääntä."

Kaikki nämä lausahdukset ovat lempparikirjailijani Matthew Andrews'n kirjoittamia. Niistä löytyy Onni Pähkinänkuoresta. Ne kertovat juuri sen, mitä meidän jokaisen täytyy silloin tällöin kuulla.

Meidän tehtävämme täällä on oppia: kärsivällisyyttä, inhimillisyyttä, luottamusta, hyväksyntää, anteeksiantoa, menettämistä, rakkautta, onnellisuutta. Niin kauan kun emme halua tai pysty oppimaan näitä taitoja, elämäämme johdatetaan entistä isompia ja kovempia läksyjä. Kunnes luovutamme taistelun elämää vastaan ja alamme kuunnella sisäistä johdatusta, sydäntämme ja luotamme siihen, että elämä kantaa aina ja huolehtii meistä joka ikinen päivä.

Lähetä postikortti unelmastasi!

Löysin aivan ihanan sivuston, jonne jokainen voi lähettää postikortin omasta unelmastaan.
Postikortteja on tullut ympäri maailmaa.

Yhdessä voimme muuttaa maailmaa!

Minun postikorttini on pöydällä lähdössä, onhan sinunkin?

Post Our Dreams

Vielä muutama päivä kilpailuaikaa jäljellä!

Ihania unelmia on tullut jo kilpailuun, olethan sinäkin osallistunut?

Vielä muutama päivä jännitetään ja sitten on aika kertoa voittajat.

Kilpailuaikaa on 31.5.2014 asti, jonka jälkeen arvon voittajat.

Onnea matkaan !

"Päivä 168 - Ole rehellinen itsellesi"

"Ole oma itsesä työssä ja kodin ulkopuolella. Ole rehellinen itsellesi ja rakkaitasi kohtaan kotona ja ystävien seurassa. Valheellisten mielikuvien ylläpitäminen vaatii paljon työtä ja tuntuu itsestäkin väärältä.

On paljon parempi antaa kaikkien tuntea todellinen sinä ja tietää itse, että sinua rakastetaan omana itsenäsi. Se tuntuu hyvältä on huomattavasti helpompaa. Tunnet itsesi rennoksi ja onnelliseksi."

Jenny Hare Onnellinen Arki

Lazy Day

Tällä fiiliksellä menty tänäpäivänä =D


Mutta illalla kannustetaan Suomi voittoon eikö niin?!

Minulla piti olla iloisia uutisia...

...kerrottavana ja edelleen ne ovat tuloillaan mutta minusta riippumattomista syistä en voi niitä vielä kertoa... =( 

Mutta minäkin joudun olemaan hetken odottavalla kannalla, joten odotellaan yhdessä ;)

Meidän takapihalla on mahtava kielo meri. Pieni osa oli puhjennut jo kukkaan mutta suurin osa oli vielä nupuillaan...

Ihana pieni putiikki Pieksämäellä

Kun olimme lähdössä tänään Pieksämäen torilta, kävelimme ihanan pienen sisustusputiikin ohi. Ja pakkohan siellä oli käydä tutustumassa =)

Vanilla Sky Pieksämäen keskustassa. Käykää tutustumassa!

Tänään hemmoteltiin rennolla meiningillä

Aurinkoista lauantaita kaikille!
Onpa ollut ihanan aurinkoinen päivä! Ja onneksi se vielä jatkuu =)

Tänä aamuna lähdimme lasten kanssa käymään Pieksämäellä.
Pieksämäki on aivan ihana kaupunki, jos kaipaat elämääsi rentoa olemista, torielämää ja rantatietä. Tänään torilla oli palomiehiä esittelemässä taitojaan kolariauton kanssa, ambulanssi ja sairaanhoitajia, poliiseja sekä rauhanturvaajia. Näimme "pomminpurkajan" asun sekä pomminpurkukoneen.

Päivän kruunasi jäätelöt torin laidalla, aurinkoinen sää ja aikatauluttomuus.

Iltapäivällä kun kotiuduimme, keitin pari kuppia kahvia ja livahdin alarantaan lukemaan lehteä. Lapset halusivat lähteä käymään kavereillaan, joten pari tuntia sain omaa aikaa.

Millainen päivä teillä oli tänään?

Hyviä tekoja

Satuin bongaamaan tänään Hyviä Tekoja sivuston.
Sivustolla on menossa kilpailu, joka kestää vielä 2 päivää.

Kilpailun tavoitteena on rahoittaa yksityishenkilöiden tai ryhmien yksilöllistä tai ammatillista kasvua. Sivustolta näkee myös millaisia hakemuksia kilpailuun on aikaisemmin tullut ja millaiset hakemukset ovat rahoituksen saaneet.

Yhdessä saamme unelmat toteutumaan!

"Päivä 4 - Pidä miniloma"

"Jos mahdollista, pidä lyhyt lomaa; se on nautinnollista, rentouttavaa ja virkistää melkein kuin kunnon loma.

Valmistautuminen ja pakkaaminen, vaikka vain päivän tai yhden yön matkalle, tuo lähes yhtä paljon iloa kuin pidemmän loman odotus. Lyhytkin loma piristää, ja jos olet kumppanisi kanssa, matka voi olla romanttinen. Ja kotiinhan on aina mukava palata!"

Jenny Hare Onnellinen Arki

Ammattiunelmoijan mukaan jokaisella tulisi olla 1-2 unelmaa

Daniela Sá Nogueiralla on unelma-ammaati - hän on ammattiunelmoija!

Etelä-Afrikasta kotoisin ja nykyään Portugalissa asuva Daniela opastaa ihmisiä löytämään ja toteuttamaan unelmiaan. Miten ihana ammatti!

Lue artikkeli mtv.fi sivulta.

"Päivä 222 - Ole kiltti ihmisille"

"Jos elät muiden kanssa, näe vaivaa ollaksesi heitä kohtaan mukava. Kehitä miellyttävää, hyvältä tuntuvaa läheisyyttä. Yhdessä eläminen molemminpuolisen kunnioituksen, kehun, rohkaisun, tuen ja rakkauden ilmapiirissä on taivaallinen asia maan päällä."

Jenny Hare Onnellinen Arki

Ruokkiiko keho mieltä vai mieli kehoa?

Keskustelin tänään ystäväni kanssa eilisistä pohdinnoistani. Olen jo muutaman viikon aikana kamppaillut syömiseni kanssa vaikka olen olettanut, että kaikki siihen liittyvät asiat olen jo käsitellyt.

Kerroin ystävälleni, että minua ärsyttää kun en tiedä, mistä syömiseni johtuu. En tiedä, kumpiko on ongelmani taustalla, keho vai mieli. Tiedän sen, että jos syön huonolaatuista ruokaa, mielialani laskee ja ajatukset alkavat kiertää kehää. Mutta taas toisaalta, jos alitajunnassani on vielä jotain käsiteltävää, joka pitää oivaltaa, mielini saa minut syömään juuri tuota huonolaatuista ruokaa.

Ärsyttävä dilemma.

Puolen tunnin pohdinnan jälkeen päädyimme siihen ratkaisuun, että ajatuksia on jälleen liikaa liikkeellä ja se sekoittaa minua entisestään. On siis hyvä aika aloittaa rentoutusharjoitukset uudelleen ja lähteä siitä pikkuhiljaa, yksi asia kerrallaan eteenpäin.

Illalla kun menen sänkyyn, kuuntelen rauhallista musiikkia noin vartin verran ja hiljennän mieleni. Kun mieli rauhoittuu illalla, unen laatu paranee ja ajatukset kirkastuvat.




Eiköhän se taas tästä lähde =)

Miten tunnistaa omat "huonot" käyttäytymismallit osa 2.

Sen verran ajatus näytti eilen harhailevan, että en edes itse vastannut omaan kysymykseeni! =D

Jatketaanpa siis tänään tästä aiheesta lisää.

Ehkäpä helpoin tapa tunnistaa huonot käyttäytysmallit, on se, että fiilis ei ole hyvä. Kun teet jotain etkä saa siitä "kiksejä", silloin on hyvä hetki miettiä, mitä oikeastaan tekee.

Tässä yksi konkreettinen esimerkki:
Söin eilen ruokaa.
Olo oli tukala, maha oli pullollaan ja täynnä mutta olo ei ollut kylläinen.
Mieli oli maassa kun tajusin, että oli tullut syötyä vääränlaista ruokaa.
Siis ruuan laatu ei ollut parasta mahdollista vaan vaaleaa leipää, spagettia jne.

Huono käyttäytymismalli? Ehdottomasti.

Tietoinen läsnäolo. Olla itselle läsnä joka hetki ja huomata mitä tekee. Ja tässä kohtaa se haaste sitten alkaakin. Kun ne tekemiset ovat niin rutinoituneet.

Tässä auttaa se, että pilkot päiväsi osiin ja huomioit yhden viikon ajan vain yhtä päivän osa-aluetta. Kiinnitä ensin huomiota aamuihisi. Millaisia ne ovat? Kiireisiä, väsyttäviä, kaoottisia vai sujavasti meneviä? Jos esimerkiksi sinulle tulee joka aamu kiire, kiinnitä huomiota niihin asioihin, joita teet aamuisin. Voisitko tehdä osan asioista jo edellisenä iltana valmiiksi? Tai voisitko herätä 10 minuuttia aikaisemmin? Tässä kohtaa moni sanoo, että hyvä jos ehdin nukkua riittävästi, miten ihmeessä minä voisin herätä 10 minuuttia aikaisemmin?!

Sillä että menet nukkumaan 10 minuuttia myöhemmin. Tuntuuko, että et saa iltaisin unta? Kokeile kuukauden ajan sitä, että laitat television kiinni klo 21. Myös tietokone ja puhelin ovat siitä lähtien kiinni. Lue kirjaa tai kuuntele rauhoittavaa musiikkia. Lue lehtiä. Mene pihalle nauttimaan kupillinen teetä. Uskon, että kuukauden päästä saat paljon paremmin unen päästä kiinni.

Meillä kaikilla on huonoja käyttäytymismalleja. Elämme rutinoituneessa maailmassa. Kaikki yritettään tehdä meille mahdollisimman helpoksi, jotta saisimme enemmän aikaan. Mutta miksi? Miksi meidän pitää saada koko ajan enemmän aikaan vähemmässä ajassa? Eihän siinä ole mitään järkeä! Mitä enemmän teemme lyhyemmässä ajassa, sitä stressaantuneempia me olemme. Sitä enemmän kärsimme unettomuudesta ja yhteisen ajan puutteesta.

Onko huonot käyttäytymismallit mahdollista havaita? Tottakai! Aloita yhdestä asiasta, joka stressaa sinua ja löydä sen ydin. Et voi poistaa ongelmaa, jota et tunnusta etkä ikinä löydä ratkaisua ongelmaan jonka keksit hetken mielijohteessa.

Kärsin kerran puoli vuotta olkapääkivusta. Kävin 6 eri lääkärillä ja söin 7 erilaista tulehduskipulääkekuuria. Yritin selittää lääkäreille, että lääkkeet eivät auta mutta sain vain vastaukseksi: mistäs sinä sen tiedät?

Kun kahdeksannen kerran minulle tarjottiin tulehduskipulääkekuuria, korotin ääneni lääkärille: "Onko tämä nyt oikeasti normaalia, että minä syön lääkkeitä mutta olkapää ei parane?! Laita minulle lähete ultraan tai röntgeniin mutta yhtään uutta lääkekuuria en syö ennenkuin todellinen syy kivulle on löydetty!"

Sain lähetteen ultralääkärille, joka tutki olkapääni. Ja sain diagnoosin. Ja yhden kortisonipiikin. Ja kipu oli poissa. Lopputulos? Onnellinen kivuton olkapää, 8 viikon pääkipuhelvetti kun sain särkylääkkeistä vieroitusoireita.

Tämä pieni tarina opettakoon sen, että jokainen ongelma on tunnistettava ja ymmärrettävä ennenkuin sen voi ratkaista. Jos vain arvailet vastauksia, et koskaan pääse ongelmistasi eroon.

Miten tunnistaa omat "huonot" käyttäytymismallit?

Pää tuntuu edelleen olevan kuin Haminan kaupunki mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa ala selkiytymään. Viime viikon aikana meillä oli mahdollisuus keskustella lastenpsykiatrin kanssa ADHD:sta. Hän kertoi, että ADHD altistavia tekijöitä ovat 80% perinnöllisyys ja 20% varhainen vuorovaikutus aikuisten sekä ympäristön kanssa.

Yksi osa-alue tässä oireyhtymässä on impulsiivisuus. Toisin sanoen ihminen/lapsi tekee jotain ilman että hän miettii asiaa alusta loppuun asti. Aloin miettimään omaa lapsuuttani ja aikuisuuttani. Yritin löytää jotain yhtäläisyyksiä näiden kahden välillä. Ja löysinkin.

Lapsena tällaiset impulsiiviset hetket kohdistuivat enemmän kavereihin (saatoin ottaa toisen pipon ja heittää sen puuhun, tai kerran laivalla koppasin kaverin lompakon ja melkein heitin sen mereen, tai vetäisin tuolin kaverin alta kun hän oli istumassa siihen).

Aikuisena nämä impulssit ovat siirtyneet ruokaan. Samalla kiinnitin huomiota siihen, että ADHD oireisilla nimenomaan impulsiivisuus aiheuttaa addiktioita. Riippuvuus voi olla melkein mitä tahansa, rahankäyttö, parisuhde, ruoka, kahvi, tupakka, seksi...

Tässä kohtaa lamppu syttyi ensimmäisen kerran. Impulsiivisuus = riippuvuus = ruoka/karkit = ylensyöminen = painonnousu.

Voisiko tässä olla oikeasti jotain perää??

Asiaa täytyy tutkia enemmän. Aiheeseen liittyen, löysin Suomalaisesta Kirjakaupasta Lee Jampolskyn kirjan "Vapaudu riippuvuudesta", joka käsittelee aihetta mutta toisesta näkökulmasta. Olen lukenut kirjaa jo muutamia kymmeniä sivuja, mutta täytyy myöntää että hänenkin ajatukset ovat kyllä lukemisen arvoisia.

Lee Jampolsky "Vapaudu riippuvuudesta"

Tässä matkan varrella olen huomannut, että omien "huonojen" käyttäytymismallien bongaaminen on työlästä. Ihmisen on pakko luoda rutiineja, jotta elämä olisi edes jonkin verran helppoa. Nuo rutiinit syntyvät lapsuudesta ja mikäli niitä ei matkan varrella oikaista, ne syvenevät aikuisuuteen mennessä jo niin syviksi, että luulet niitä ainoaksi oikeaksi totuudeksi.

Kuitenkin nuo rutiinit saavat sinut tuntemaan olosi tyhjäksi, yksinäiseksi ja ontoksi. Ne kalvavat mieltäsi, tiedät että jotain pitäisi tehdä ja muuttaa mutta et oikein tiedä mitä.

Been there, done that.

Kaikista haasteellisinta itselläni on, että en tiedä mistä lähtisin liikkeelle. Ajatuksia ja ideoita on paljon mutta en oikeasti tiedä, mistä lähden purkamaan sitä kaikkea.

Ja sitten on se toinen kysymys: mistä löydän siihen tarvittavan ajan? Kun on paljon muutakin mitä pitäisi tehdä...

Taitaa olla jälleen hyvä aika ottaa kynä ja paperia esille ja kirjoittaa ylös kaikki ne päässä pyörivät ajatukset ja lähteä sitten työstämään niitä yksi kerrallaan. Kaikkia kun ei voi yhtäaikaa työstää...

Ehkäpä tämäkin postaus kuvastaa omalla tavallaan sitä kaikkea ajatusvirtaa joka päässäni tällä hetkellä on. Toisaalta ajatus on kirkas mutta yritäppäs jäsennellä se paperille =D

Polku johtaa uuteen päivään ja uuteen viikkoon!

Aurinkoista ja lämmintä alkavaa viikkoa kaikille!

Viikon yhteenveto

Lähdimme äitienpäivänä ajelemaan puoli kymmenen aikaan kohti Turkua. Pysähdyimme matkan aikana neljä kertaa. Matka sujui hyvin, lapsilla oli kännykät ja tabletit mukana joten tekemistä riitti. Halusin yöpyä su-ma välisen yön Turussa Radisson Blu hotellissa, sillä olin ollut siellä yötä kuusi vuotta aiemmin. Hinta-laatusuhteeltaan hotelli on hyvä, sijainti keskeinen ja maisemat hienot. Ainoa harmitus sattui siihen, että emme päässeet hotellin ravintolaan illalliselle, sillä äitienpäivän vuoksi ravintola sulkeutui jo klo 18. Tosin ymmärrettävä syy, joten se ei mieltämme sen enempää pahoittanut.

Turku on mielestäni kaunis kaupunki ja kiertelimme lasten kanssa rantaa pitkin. Kameralla oli paljon töitä. Lapsetkin viihtyivät, vaikka kävelymatkaa kertyi peräti 6km. Loppumatkasta ADHD poikani alkoi jo hermostumaan, jolloin olikin oiva hetki nauttia hieman iltapalaa ja laskeutua höyhensaarille.

Hyvin suurella todennäköisyydellä yövymme syyskuussa samaisessa hotellissa uudemman kerran, kun toinen kuntoutusjakso alkaa.

Maanantai aamuna ajelimme Turusta Paimioon. Pientä ennakkoluuloa oli, millaista siellä olisi majoittua mutta loppujen lopuksi yövyimme sairaalan henkilökunnan entisissä asuntoloissa. Pienehkö soluasuntola, jossa kolme huoneistoa ja yksi yhteinen keittiö.

Paimion Parantolana tunnettu rakennus oli vaikuttava - ja toi mieleen ihastuttavan kauhistuttavat kauhuelokuvat =D

Huomasin ensimmäisinä päivinä, että 7 kerrokseen oli rakennetty kattoterassi. Halusin ehdottomasti päästä katsotaan sitä ja pääsinkin sillä harmituksella, että kumpikaan kameroistani ei tarttunut mukaani. Mutta tiedän, että kattoterassille pääsee ja syyskuussa lähtee kamerakin mukaan.

Sairaala on mäntymetsien ympäröimä (samoin kuin kattoterassille oli istutettu pieniä mäntyjä) ja kerrotaan, että männyt auttavat parantamaan keuhkosairauksia. Täytyy kyllä myöntää, että olo oli hyvinkin virkeä ja pirteä kun metsän keskelle pääsi kävelemään.

Itse viikon Ahaa-elämykset, ideat ja vinkit tulevat myöhemmin.

Viikon aikana saimme kahtena iltana viettää perheen kesken omaa aikaa. Molempina päivinä kävimme Skanssissa, kauppakeskusksessa, joka sijaitsee noin 10km ennen Turkua.

Heti ensimmäisenä sisään mentäessä bongasimme lasten kanssa Leonidas -suklaapuodin. Belgialaista suussa sulavaa suklaata. Tarvitseeko enempää edes sanoa? =D

Perjantaina kuntoutus päättyi ja kukin perhe lähti kohti uusia seikkailuja. Onneksi syyskuussa näemme uudelleen sillä minusta (ja monesta muustakin) meille muotoutui kyllä erinomainen ryhmähenki.

Meidän perhe jatkoi matkaa Naantaliin. Toki olisimme voineet ajaa perjantaina suoraan kotiinkin mutta halusin vielä pitkittää meidän lomaa ja koska siellä seudulla olimme, halusin ehdottomasti yöpyä Naantalissa.

Naantalin kylpylän kokemus jätti jälkensä. En vain vielä tiedä oliko se hyvä vai huono. Sillä ajattelenpa asiaa kuin asiaa, löydän siitä niin hyviä kuin huonojakin puolia.

Ainoan 100% positiivisen palautteen saa TK's ravintola ja sen nimikkohampurilainen. Purilainen oli maittava ja mehevä ja juuri sopivan makuinen. Toinen hyvä puoli oli se, että ateriasta lahjoitetaan 2e Pelastakaa Lapset Ry:lle (ja toivon oikeasti että se sinne myös menee).

Ehkäpä olin itse ladannut kylpylään ennakko-odotuksia, jotka eivät sitten vastanneetkaan mielikuvaa itse kylpylästä. Jos käy katsomassa kylpylän nettisivuja, tunnelma vie mennessään. On luksusta, on kauniita kuvia ja maisemia, hemmotteluhoitoja ja niin edelleen. Ja täytyy myöntää, että kylpylä ja ulkoaltaasta nähty maisema olivat kyllä kauniit mutta hintaansa nähden ne eivät olleet riittävät. Vaikka huoneen hintaan kuuluikin rajaton kylpylän käyttö, neljä allasta, joista yksi on pois käytöstä, eivät vie hurmioon.

En tiedä muistatteko 80-luvun elitistien kylpylämatkat, Marbellat ja Caprit? Naantalissa pystyi aistimaan juuri tuon, menneen nostalgisen tunnelman. Ja tavallaan se oli hienoa tunnelmaa, matka menneisyyteen. Mutta elämme kuitenkin vuotta 2014. Maailma on mennyt hurjaa vauhtia eteenpäin ja minusta tuntuu, että Naantalin kylpylä on jäänyt muutoksesta jälkeen.

Toisaalta ymmärrän sen, että jos 80% asiakkaista edustavat juuri tuota mennyttä nostalgiaa, miksi sitä pitäisi muuttaa. Mutta täytyy muistaa, että nuori sukupolvi tulee kovaa vauhtia ja kun vanhoista aika jättää, mitä jää jälkeen?

Puitteet Naantalin kylpylässä ovat erinomaiset, ulkoapäin katsottuna rakennus on mahtava, samoin kylpyläosasta ja Le Soleil ravintola. Mutta aula ja huoneistot ovat jo nähneet parhaat päivänsä.

Menisinkö uudelleen Naantalin kylpylään? Todennäköisesti kyllä mutta ilman lapsia. Ehkäpä yksi yö ja yksi päivä olivat vain liian lyhyt aika nähdä kokonaisuus.

Voisin suositella Naantalin kylpylää perheellisille siten, että vanhemmat tutustuvat kylpylään ensin itse ja päättävät vasta sitten, ottavatko lapset mukaan seuraavalla kerralla. Meidän perhe menee syyskuussa Naantalin kylpylän sijaan tutustumaan Turun Caribiaan.

Tunnelma Naantalin kaupungissa on hurmaavan ihana. Joka puolella kauniita taloja, uudet ja vanhat rakennukset sopuisasti rinta rinnan. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja linnut lauloivat. Olisin voinut jäädä sinne koko päiväksi...

Kaiken kaikkiaan aivan ihanan upean mahtavan onnistunut reissu!

Onnellisesti kotona!

Hei vaan kaikille ja terveisiä Turusta, Paimiosta ja Naantalista!
Upea viikko takana ja paljon on kerrottavaa, kunhan ensin saan jäsenneltyä asiat omassa päässäni.
Meidän ryhmä oli mainio ja monta hyvää vinkkiä tuli kerättyä takataskuun. Hauskaa oli eikä hiljaisia hetkiä päässyt syntymään =D

Viimeiset kuvat ovat vielä kamerassa ja kunhan saan ne ladattua koneelle, käyn niitä pikkuhiljaa läpi ja julkaisen täällä blogissa.

Voisi kuvitella, että 410km ja 5 tuntia autossa olisi ollut tuskaa ADHD lapselle ja hänen sisarelleen mutta lapsilla tuntui olevan hauskaa. Viimeiset kilometrit tekivät tiukkaa, kotiin ajaessa viimeisen 80 km aikana lapset kilpailivat siitä kummalla on pahemman hajuinen pieru!

Oli siinä kaasua kerrakseen kun kotipihaan päästiin =D

Mutta pääasia että lapsilla oli hauskaa!

Kuntoutuksen jälkeen rentoudutaan...

Kuntoutus on tältä kertaa ohi ja nyt on aika rentoutua. Tulimme lasten kanssa Aurinkoiseen Naantaliin, jossa yövymme. Huomenna alkaa kotimatka!

Viikon lopulliset tunnelmat, ajatukset, ideat, ruusut ja risut kirjoitan kunhan pääsen kunnolla kotiin tietokoneen ääreen.

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Vanhempien vapaailta

ADHD sopeutusmisvalmennus alkaa olla loppusuoralla ja sen kunniaksi meille vanhemmille järjestettiin hieman omaa aikaa. Ohjaajat pitävät huolen ipanoistamme 2,5 tuntia, jonka aikana me vanhemmat voimme tehdä ihan mitä vain.

Siis ihan mitä vain.

Ja mitäs minä sitten teen?

Alkuun ideoita oli miljoona mutta sitten jostain kumman syystä päädyin nauttimaan ihanan aurinkoisesta säästä sairaalan perimmäisessä kulmassa olevassa rauhallisessa paikassa.

Ah, mikä hiljaisuus. Ympärillä vihreää nurmikkoa ja toisaalta silmänkantamattomiin mäntymetsää. Linnut lauloivat, aurinko lämmitti ja tuuli huhuili puiden latvoissa.

Ja kyllä. Nautin joka hetkestä =)

Kamerakin tarttui mukaani. Tässä muutamia otoksia matkan varrelta...

Lisää kuvia lisäilen tänne kunhan pääsen kunnolla ja ajankanssa katsomaan ne läpi.

Karattiin kampukselta...

...shoppailemaan...

Joko sinä olet liittynyt Pinsiin?

Kaunis kolikkopussi...

Mahtavan maistuvia suklaita Leonidakselta...

Syyskuussa on pakko käydä uudelleen. Aitoja käsintehtyjä belgialaisia suklaakonvehteja. Sori vaan Fazer ja Marabou, jaatte kirkkaasti kakkoseksi! =D

Tämän päivän askarteluhetki...

Tänään vietimme aikaa omissa ryhmissämme. Illalla kokoonnuimme vielä askartelemaan, tässä meidän perheen lopputulos :)

Ylpeä olen molemmista lapsista, hienosti jaksoivat pitkän ja jännittävän päivän!

Onnellisesti perillä Turussa

Aurinkoiset terveiset täältä Turusta!
Ajomatka meni hyvin, matkan aikana pysähdyimme neljä kertaa jaloittelemaan ja noin puoli neljän aikaan olimme Radisson Blu Marina hotellissa.

Olen yöpynyt täällä viimeksi kuusi vuotta sitten. Silloin nukuin parhaimmat unet mitä olen koskaan hotellissa nukkunut. Nyt on hauska nähdä, onko yönuet edelleen yhtä hyvät kuin kuusi vuotta sitten.

Hotelliin kirjautumisen jälkeen lähdimme käymään pienellä kävelyllä. Kävimme satamaan ja näimme Turun linnan. Paluumatkalla napsin muutamia kuvia, joista tässä postauksessa osa.

Kevät on pidemmällä kuin kotona...

Stefan Richeterin ravintolan yläpuolella oli ihanat parvekkeet...

Luja kiinnitys, jotta laiva ei karkaa...

Kivet rauhoittavat mielen - joka kerta....