On olemassa ihmisiä, jotka kokevat elämänsä aikana paljon huonoja asioita, pettyvät kerta toisensa jälkeen ja loppujen lopuksi päätyvät olemaan ilkeitä jokaiselle vastaantulevalle.
Aloin pohtimaan, miksi ihmiset kuvittelevat tällaisen elämänasenteen olevan hyväksyttävää? Ei pelkästään muita ihmisiä kohtaan vaan myös heitä itseään kohtaan.
Eikö se ole sama, jos löisi paistinpannulla joka kerta itseään otsaan ja nauraisi perään?
On oikeastaan hyvinkin surullista miten joku valitsee katkeruuden onnellisuuden sijaan. Yleensä tällaiset ihmiset kuvittelevat, että koko maailma on heitä vastaan eivätkä he pysty näkemään mitään hyvää yhtään missään.
Mutta en vain ymmärrä miksi joku haluaisi elää näin synkästi monta vuotta tai jopa vuosikymmeniä?
Moni on kysynyt minulta useaankin kertaan, miksi olen yhä iloinen ja onnellinen vaikka elämässäni on tapahtunut kaikenlaista pahaa? Vastaan joka kerta samalla tavalla: Koska tiedän, että jokaisella vastoinkäymisellä ja ihmisellä on jokin tarkoitus elämässäni. Vaikka en tietäisi sitä sillä hetkellä, jonain päivänä ymmärrän, että näin sen asian pitikin mennä.
On upeaa ymmärtää miksi jotakin tapahtui ja oppia selviytymään niistä. Silloin tietää, että kukaan ei pysty satuttamaan koska itse on niin vahva ja rohkea.
Katkeruus voi olla myös pelkoa. Pelkoa kohdata itsensä maailmassa. Kovan kuoren alle kätkeytyy herkkä sielu, joka pelkää enemmän kuin mitään muuta, sitä että häntä satutetaan. Ymmärrettävää. Mutta siltikin haluaisin nähdä tuon herkän sielun, sillä sillä voisi olla vaikka kuinka paljon annettavaaa maailmalle.
Mutta pelko siitä, että satutetaan, käytetään hyväksi, on suuri. Se voi vuosien saatossa tulla niin suureksi, että on helpompaa olla kyyninen ja katkera kuin onnellinen ja rohkea.
"Jokainen epäonnistuu. Mutta ei epäonnistuminen satuta. Tuska tulee siitä, kun tietää, ettei anna parastaan."
"Kun seuraavan kerran joudut pois tolaltasi, muista, että sinua eivät suututa niinkään ihmiset kuin se mitä ajattelet heistä. Kaikki tuskaa tuottavat ajatukset ovat vain ajatuksia. Ajatuksen voi muuttaa."
"Jotta maailma kohtelisi sinua hyvin, sinun on itse kohdeltava itseäsi hyvin."
"Koska ihminen vetää aina puoleensa itselleen tarpeellisia oppimiskokemuksia, hän usein vetää puoleensa sellaista, mitä hän pelkää. Jos pelkäät yksinäisyyttä, vedät sitä puoleesi. Jos pelkäät noloja tilanteita, lennät naamallesi. Näin elämä kannustaa meitä kasvamaan. Pelon voi voittaa ainoastaan kohtaamalla sen."
"Onnellisimmat ihmiset eivät liikoja murehdi elämän oikeudenmukaisuutta tai epäoikeudenmukaisuutta. He vain elävät elämäänsä."
"Jos ajattelet, että maailma on sinua vastaan, se on sinua vastaan. Muitten syyttely on hyödytöntä. Kun taistelet elämää vastaan, elämä voittaa aina. Lopeta taisteleminen ja ala elää."
"Maailmankaikkeus tönäisee meitä aina ensin lempeillä signaaleilla. Kun emme piittaa signaaleista, se tarttuu moukariin. Kasvaminen on tuskallisinta silloin kun sitä vastustaa."
"Elämäsi sujuu hyvin vasta sitten, kun otat täyden vastuun valinnoistasi. Ammatinvalinta on niistä ykkössijalla."
"Elämä tapahtuu aallottain. Se merkitsee, että myös perhekriisit, hääkutsut ja autonkorjaukset tulevat usein rykelminä. Kun et jonakin kuukautena saa yhtään laskua, sanot itsellesi: 'Panen vähän sivuun seuraavan aallon varalta.' Kun seuraava aalto hyökyy ylitsesi, toteat: 'Tämä on vain tilapäistä.'"
"Emme ole täällä rangaistavina. Olemme täällä koulutettavina."
"Muuta elämääsi yksinkertaisemmaksi. Lakkaa tekemästä mitään tavan vuoksi. Karsi turha roina arkirutiineistasi, niin näet eteesi selkeämmin."
"Millaiset uskomukset, sellainen elämä. Kun muuttaa syvimpiä uskomuksiaan maailmasta, elämä muuttuu vastaavasti."
"Ihmisen elämäntehtävä ei ole muuttaa maailmaa. Ihmisen tehtävä on muuttaa itseään. Ratkaisut eivät tule koskaan ulkopuolelta, ne tulevat aina ihmisen sisältä."
"Ajattelen siten kuin ajattelen, koska elämäni on hunningolla! Ei pidä paikkaansa, elämäsi on hunningolla koska ajattelet siten kuin ajattelet!"
"Olemme täällä oppimassa ja maailma on opettajamme. Kun emme opi kunnolla jotakin asiaa, meillä on mahdollisuus tehdä se uudestaan... ja taas uudestaan! Kun olemme vihdoin oppineet läksymme, siirrymme seuraavalla oppitunnille."
"Jos et tiedä, mikä olisi mieluista tekemistä, olet ehkä jo vuosia sitten lakannut kuuntelemasta itseäsi. Moni muuttuu eri ihmiseksi miellyttääkseen muita."
"Näin elämä kulkee...
Meihin osuus pieniä kiviä - eräänlaisena varoituksena. Kun emme piittaa pikkukivistä, meihin osuus tiiliskivi. Jos emme välitä tiiliskivestä, siirtolohkare jyrää meidät maan tasalle. Jos olemme rehellisiä, pystymme näkemään, missä kohtaa olemme ohittaneet varoitusmerkit. Ja sitten meillä on otsaa sanoa: 'Miksi minä?'"
"Etsivä löytää. Jos elämän suunta on hukassa, sitä tuskin löytyy paukkujen välillä lähikapakasta. Pysähdy hetkeksi, suo itsellesi aikaa ja tilaa pohtia, mikä on sinulle merkityksellistä."
"Kun toimit ikään kuin jokaisella tapahtumalla olisi tarkoitus, elämääsi tulee tarkoitus. Kun selvität itsellesi, miksi tarvitsit sinulle annetun kokemuksen ja pääset siitä voitolle, et tarvitse sitä uudelleen. Ihminen voi viime kädessä turvata vain sisäiseen johdatukseensa - eli seurata sydämensä ääntä."
Kaikki nämä lausahdukset ovat lempparikirjailijani Matthew Andrews
Meidän tehtävämme täällä on oppia: kärsivällisyyttä, inhimillisyyttä, luottamusta, hyväksyntää, anteeksiantoa, menettämistä, rakkautta, onnellisuutta. Niin kauan kun emme halua tai pysty oppimaan näitä taitoja, elämäämme johdatetaan entistä isompia ja kovempia läksyjä. Kunnes luovutamme taistelun elämää vastaan ja alamme kuunnella sisäistä johdatusta, sydäntämme ja luotamme siihen, että elämä kantaa aina ja huolehtii meistä joka ikinen päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!