Kun äiti oli saanut selville, mitä nainen oli lapsille sanonut, hän meni naisen luo ja kysyi, miksi hän oli sanonut ääneen "omille lapsilleen", että hänen lapsensa kanssa ei voi leikkiä, koska hän on "vammainen"?
Nainen oli töksäyttänyt omat mielipiteensä pienestä pojasta, tämän kömpelyydestä ja "erilaisuudesta" jonka jälkeen oli kerännyt lapsensa ja lähtenyt pois.
Tässä tarinassa on kaksi puolta.
En todellakaan voi hyväksyä naisen käytöstä mutta samalla ihmettelen jutun saaman kommenttivyöryn sävyä.
Äiti ystävineen olivat sitä mieltä, että jos tämä samainen nainen kävelee samalle leikkipuistolle, hän saa kuulla kunniansa.
Kysymys kuuluukin: Miksi nainen ei saa haukkua toista mutta aikuiset saavat haukkua kommentoinutta naista?
En tiedä, miten itse olisin tämän asian hoitanut (todennäköisesti olisin ollut äimistyksestä hiljaa enkä olisi saanut sanaa suutani) mutta alkujärkytyksen jälkeen, olisin mennyt lasten luo ja kertonut, että ketään ei saa haukkua, kiusata tai syrjiä iän, sukupuolen tai erilaisuuden vuoksi, vaan että kaikki ovat samanarvoisia ihmisiä.
Ekäpä seuraavalla kerralla lapset olisivat ojentaneet "äitiään" kun hän seuraavan kerran puhuu jostakusta pahaa.
Emme voi muuttaa toisia ihmisiä. Meillä jokaisella on vapaa tahto jonka puitteissa voimme tehdä päätöksiä - toiset ovat hyviä ja toiset huonoja. Voimme huutaa leikkikentällä naama punaisena meitä loukanneelle ihmiselle, joka kuitenkin katsoo meitä takaisin tyytyväinen ilme naamalla "sainpahan tuonkin suuttumaan".
Ainoa asia mitä me voimme tehdä, on muuttaa oma suhtautuminen tällaisiin tilanteisiin. Jos näytämme ihmisille, että emme välitä heidän ilkeydestään, heidän on pakko muuttaa toimintaansa koska eivät saa haluttua lopputulosta.
Viha synnyttää vihaa, sota synnyttää sotaa, väkivalta synnyttää väkivaltaa.
Miten sinä haluat kasvattaa lapsesi?
 |
| Tällä kissalla on sydän paikallaan... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!