Edellinen postaukseni herätti lukijoissani tunteita joten ajattelin härnätä muurahaispesää vielä hieman. Aivan aluksi haluan sanoa, että en ole täydellinen äiti, enkä pyrikään siihen, sillä täydellisyys on uuvuttavaa ja pidemmän päälle mautonta. Sen sijaan uskallan myöntää tehneeni virheen ja korjata sen.
Edellisen postauksen jälkeen sain muutamia palautteita, jossa minua syytettiin istuttaneeni poikaani väkivallan siemenen. "Kotoa opitaan taito koota ryhmä hakkaajia ja lähtemään viattoman uhrin kimppuun". Näinpä näin.
On äärettömän helppoa hyökätä tuntemattomien kimppuun - varsinkin nimettömästi.
Olen yrittänyt pitää tätä blogia positiivisuuden näkökulmasta käsin, sillä en halua omalta osaltani tuoda tähän maailmaan yhtään enempää negatiivisuutta. Mielestäni sitä on täällä jo ihan tarpeeksi. Sen sijaan haluan auttaa ihmisiä kohdentamaan ajatuksensa positiivisiin ja hyviin asioihin ja sitä kautta auttaa ihmisiä huomaamaan, mitä kaikkea hyvää heidän elämässään on.
Tämä saattaa aiheuttaa joissakin ihmisissä (harmillisesti) itsessään negatiivisuutta, sillä sen sijaan, että henkilö lähtisi miettimään miten voisi muuttaa elämänsä negatiivisuudesta positiivisuuteen, hän kuvittelee kirjoittajan olevan täydellinen ja sen vuoksi sopiva kohde nettivihalle.
En ole tässä blogissa kertonut tarkemmin perheestäni ja taustoistani koska olen sitä mieltä, että menneessä on turha enää elää. Alkutaipaleeni aikuisena ja äitinä ei ole lähtenyt käyntiin kovinkaan hyvin ja sen vuoksi olenkin jo useamman vuoden aikana korjannut haavoja ja rikkinäisiä osia.
Tuo työ, jota olen tehnyt kohta jo 11 vuotta on onnistunut upeiden, ammattitaitoisten ja kannustavien ihmisten avustuksella. Ne ihmiset, jotka ovat olleet vaikuttamassa huonoon alkutaipaleeseeni äitinä ja aikuisena, ovat saaneet minulta anteeksi. Vain anteeksi antamalla pääsen heidän otteestaan eroon eivätkä he enää sen jälkeen voi vaikuttaa minuun henkisellä, fyysisellä, psyykkisellä tai tunnetasolla.
Olen oppinut elämässäni sen, että henkinen pahaolo luo fyysistä pahaa oloa. Kiinnitäppä siihen joskus huomiota. Mitä enemmän ajatukset ovat negatiivisessa, sitä enemmän kehoa kolottaa. Mutta jos käännät ajatuksesi positiiviseen, myös nuo kolotukset vähenevät ja jonain päivänä kaikkoavat kokonaan.
Emme voita mitään sillä, että syyttelemme ja lynkkaamme toisiamme milloin milläkin verukkeella. Sen sijaan tekemällä vilpittömästi asioita toisten hyväksi, olemalla ystävällisiä, empaattisia, välittäviä ja rakastavia toisiamme kohtaan, voimme yhdessä muuttaa maailmaa.
Te, joilta sain negatiivista palautetta, kiitos siitä. Olette minulle muistutus siitä, että hyvän mielen sanomaa on tärkeä viedä eteenpäin.
Te, joilta olen saanut positiivista palautetta, kiitos siitä. Olette minulle muistutus siitä, että hyvä asia kantaa hedelmää ja antaa minulle voimia ja jaksamista eteenpäin.
p.s. Poikani oli sopinut luokkakaverinsa kanssa, että hän menee kaverin luo tänään leikkimään. Tätä luokkakaveria on kiusattu 5 vuotta. Kiusatun pojan isä on kotona "katsomassa poikien perään." Olen ylpeä pojastani, jolle sanomani on mennyt perille:
Ketään ei saa kiusata ja kiusattuja pitää puolustaa.
p.p.s Edelliseen postaukseen viitaten, ei, en voi pistää poikani suunnitelmaa adhd:n piikkiin mutta en myöskään usko, että aie oli todellinen. Olen viikonlopun aikana kuullut kolmea ihmistä jotka ovat olleet tapahtumapaikalla ja näistä minulle on muodostunut käsitys, että poikani heitti ilmoille lauseen, joka lähti paisumaan ja elämään. Adhd lapset eivät mahda impulsseille mitään, joten hetken mielijohteessa tulee välillä tehtyä huonojakin päätöksiä. Tämä on yksi niistä. Jos joku ei minua usko, olet enemmän kuin tervetullut tutustumaan meidän perheeseen ja katsomaan henkilökohtaisesti miten minä kasvatan lapsiani. Sen jälkeen otan sinulta vastaan kasvatusneuvoja. Vasta sitten.
p.p.p.s Jokainen ymmärtää asiat eri tavalla. Se on rikkaus. Olisi äärimmäisen tylsää, jos jokainen ajattelisia kaikki asiat samalla tavalla. Kun luet tekstiä, tulkitset sen oman ajatusmaailmasi, menneitten kokemusten ja sen hetkisen tunnetilasi mukaan. Sen vuoksi olisi joskus hyvä pysähtyä ja lukea tekstit vaikka toiseenkin kertaan, ennen kuin tulee päästäneeksi sammakoita suustaan. Oman mielipiteen ilmaisemisen ja kunnianloukkauksen raja on yllättävän ohut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!