Työt loppuivat kaksi viikkoa sitten, mutta paljon on ollut tohinaa menneiden viikkojen osalta. Ensimmäinen viikko meni kunnialla siivouksen parissa (joskin jälleen koti näyttää siltä, että siivousta ei ole tehty viikkokausiin - kummallista) ja viime viikko meni Paimiossa ADHD sopeutumisvalmennuksen kakkosjaksolla.
Viikko oli jälleen antoisa ja ihania perheitä tulee ikävä. Toivottavasti saisimme jossain vaiheessa aikaiseksi yhteisen viikonlopun, jolloin voisimme mennä vaikka kylpylään ja vaihtaa kuulumisia.
Alkavalla viikolla onkin paljon käytännön asioita tehtävänä - siis juuri niitä asioita, joita ei koskaan töissä ollessa ehtinyt tehdä. Hammaslääkärit, lääkärit, kampaajat, hierojat, Kela, Verotoimisto, työkkäri (tosin se on jo mallikkaasti hoidettu verkon kautta) ja niin edelleen.
* * * * * * * *
Heräsin tänä aamuna klo 5.41 ja arvatkaas mitä tein? Keitin kaksi mukillista kahvia, toisen join, toinen meni termariin odottamaan, laitoin lenkkarit jalkaan ja lähdin lenkille. Ja nautin aamulenkista suunnattomasti.
Huomisaamuna (kuten jokaisena aamuna tästä lähtien) kello on soimassa 5.45 ja toistan saman rutiinin kuin tänäkin aamuna.
Olen miettinyt paljon (ja sopeutumisvalmennuksessakin oli tästä puhetta) sitä, että mistä me äidit (ja isät) löydämme aikaa hoitaa itseämme ja pitää huolta hyvinvoinnistamme.
Itse tulin ainakin siihen tulokseen, että ihan alussa, odotukset ja vaatimukset olivat itselläni liian korkealla. Se oli kaksi tuntia omaa aikaa tai ei sitten yhtään. Muistan, kuinka hakkasin päätäni monta kertaa seinään ja ihmettelin, miksi minulle ei järjesty kahta tuntia päivässä omaa aikaa.
Kunnes ymmärsin, että vaatimukseni on liian kova sen hetkiseen perhetilanteeseemme nähden. Lapset tarvitsivat minua hyvin paljon iltaisin kun olin ollut töissä koko pitkän päivän. Kun tulin kotiin, ensimmäisenä kuuntelin lasten kinastelua siitä, kumpi saa olla ensimmäisenä minua halaamassa. Ja kun toinen halasi, toinen puhui, enkä pystynyt keskittymään kumpaankaan. Ja siitäkös lapset sitten suuttuivat ja niin oli ensimmäinen tappelu valmis.
 |
| Löydettiin Nemo Caribiasta... |
Kun sitten pähkäilin tätä tilannetta jonkin aikaa, ymmärsin, että ehkä minun tulisi aloittaa pienemmistä askeleista eikä heti hypätä täydellisyyteen. Niinpä aloin laittamaan television kiinni iltaisin sen jälkeen kun lapset lähtivät nukkumaan ja lepäilin sohvalla joskus ihan hiljaa, joskus musiikkia kuulokkeilla kuunnellen ja rentouduin.
Siitä se ajatus sitten lähti =D Pikkuhiljaa aloin soveltamaan tuota pientä hetkeä päiviin, menin sängynpäälle pitkälleni, tai lähdin pienelle kävelylenkille. Jopa 25 minuutin kauppareissu alkoi tuntua luksukselta kun lapset eivät olleen kinuamassa ja mankumassa karkkia ja limpparia.
Ja nyt, aamulenkki - yksin, päivällä 3,5 - 6 tuntia - yksin, iltalenkki - silloin tällöin yksin ja iltaisin minulla on vielä (jaksamisestani riippuen) 1-2 tuntiaa omaa aikaa. Eli siitä pienestä 15 minuutista josta lähdin puoli vuotta sitten liikkeelle, olen saavuttanut 5 h 45 minuutin ja 9 tunnin 15 minuutin oman ajan raamit. Eli keskimäärin olen saanut 40 tuntia viikossa omaa aikaa! Täysi työviikko! Huikeaa!
Mitä kaikkea tuolla ajalla saakaan tehdyksi!
Tästä on hyvä aloittaa uusi viikko!
 |
| Hyvää yötä! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!