...Ja sitten tänään nähtiinkin omien sanojen voima....

Eilen kerroin tarinaa äidistä ja siitä, miten hänen poikaansa syrjittiin leikkikentällä. Mainitsin kirjoituksessani, miten itse olisin tilanteessa käyttäytynyt - alkujärkytyksen jälkeen.

Noh, tänään sanani sitten laitettiin tulikokeeseen - osaisinko hoitaa vastoinkäymisen mallikkaasti, suuttumatta ja ärsyyntymättä?

Minulle soitettiin tänään lasten koulusta klo 13.15. Poikani opettaja kertoi, että edellisellä välitunnilla oli ollut muutaman pojan välillä selkkaus, jossa ilmeni, että 5 poikaa oli suunnitellut menevänsä kahden viikon päästä pidettävään konvaan (discoon) ja hakkaavansa yhden muun pojan.

Ja kuinkas muuten, kuin minun oma kullannuppuni oli tässä kaikessa aloitteen tekijänä.

Hohhoijaa, yli puoli vuotta saimme olla rauhassa puheluilta koulusta ja nyt kertaheitolla sitten tällainen tilanne tulee päin näköä.

Opettaja kertoi, että poikani oli myöntänyt "suunnittelun" ja kertoi, että kaikki pojat joutuvat ensi tiistaina puhutteluun. Samalla opettaja pyysi, että poikani ei osallistuisi konvaan ollenkaan.

Tässä tilanne:

Miten keskustelen tapahtuneesta räjähdysherkän adhd lapsen kanssa, joka on juuri uhannut neljän muun pojan kanssa hakata erään koulun oppilaan, ilman että minä hermostun, suutun, huudan, valitan tai langetan hänelle liian suuria rangaistuksia?

Onneksi (luojan kiitos) minulla oli aikaa sulatella tätä 45 minuuttia ennen kuin poikani tuli koulusta kotiin. Näin poikani ilmeestä, että hän tiesi, että minä tiedän. Ensin hän yritti olla "kova jätkä" joka ei murene äidin edessä.

Aloimme keskustella asiasta. Poikani kertoi, että hän oli heittänyt asian "huulena" muille pojille, johin muut olivat sitten yhtyneet. Poikani kertoi, että oli välittömästi ymmärtänyt, että oli päästänyt aivopierun, kun muut pojat olivat yhtyneet hänen sanomiseensa. "Silloin minä tiesin, että tämä levisi käsiin" olivat hänen sanansa minulle.

Kerroin hänelle, että pelkään, miten hän tulevaisuudessa käyttäytyy ihmisiä kohtaa, jotka hän kokee ärsyttävinä (olen kuullut että kyseinen poika olisi kiusannut ja huudellut muille oppilaille, minunkin pojalleni mutta tästä minulle ei ole sen enempää tietoa). Kerroin, että kun ikää tulee lisää, sanat saavat entistä enemmän painoarvoa ja ihmiset saattavat lähteä paljon herkemmin toteuttamaan ilmaan heitettyjä ehdotuksia.

Sanoin myös hänelle, että minun pelkoni on se, että jatkossa hän ei enää osaa selvittää tilanteita muulla tavoin kuin väkivallalla. Ja sanoin vielä ääneen, että suuttumus lisää suuttumusta ja väkivalta väkivaltaa.

Keskutelu meni hyvässä hengessä. Poika oli aidosti pahoillaan ja kertoi, että oli pyytänyt "kohteelta" anteeksi, kun asiaa oli jo selvitelty päivän aikana koulussa. Koulun puolelta rangaistuksena tuli tunnin mittainen puhuttelu ensi tiistaina ja kielto osallistua kahden viikon päästä järjestettävään konvaan.

Näiden lisäksi kotoa tuli rangaistuksena iPadin, puhelimen, tietokoneen ja pleikkarin käyttökielto 4 päiväksi sekä yhden K12 pelin poistaminen iPadiltä (harkitsin pitkään pelin hankkimista mutta ajattelin, että kun puolen vuoden päästä hän täyttää 12 vuotta niin kokeillaan).

Tässä on oivallinen esimerkki omien sanojen voimasta. Jos jotain sanoo ääneen, maailma varmasti tarkistaa seisotko sanojesi takana.

Erinomainen oppitunti minulle ja pojalleni - tosin eri näkökulmista.