Työnantajat jättävät verot maksamatta, jotka sitten peritään työntekijältä.
Pyydetään pääomaa sijoittajilta ja kadotaan sen jälkeen kuin tuhka tuuleen.
Kerätään sympatiaa kertomalla tarinoita elämäntilanteesta joka ei oikeasti ole edes todellinen.
Peitellään virheitä ja vieritetään syyt muiden niskoille.
Otetaan kunnia ja palkkio muiden tekemistä töistä.
Maailma on pullollaan samankaltaisia tarinoita. On mahdotonta tietää mikä ajaa ihmiset tällaisiin tekoihin. Mutta toivon että edes jossain vaiheessa elämää katumus nostaa päätään. Voiko ihminen oikeasti olla niin häikäilemätön, että pienintäkään katumusta ei tällaisen teon jälkeen pysty tuntemaan?
Voisin kuvitella että narsistinen luonne ei pysty. Mutta olisiko maailma niin täynnä narsismia?
Kenellä riittää rohkeus toimia oikein? Onko oikeudenmukaisuus ja rehellisyy jo katoava luonnonvara? Pitäisikö meidän oikeasti alkaa olla huolissaan ihmisten egoista enemmän kuin taloudesta?
Sillä mihin tämä kaikki johtaa jos yksi toisensa perään alkavat toimia oman edun tavoittelu mielessään? Mitä se saa aikaan työpaikoilla? Työntekijät varastavat työnantajilta ja asiakkailta. Laskutetaan ylimääräisistä töistä ja tarvikkeista. Työntekijät antavat valheellisia ilmoituksia väärinkäytöksistä työnantajilleen, jolloin viattomia rangaistaan kun oikeat tekijät naureskelevat vierestä. Kiusaajat kiusaavat entistä enemmän ja ajavat ihmisiä pois työelämästä sairaslomille ja sairaseläkkeelle.
Millainen olisi työpaikka jossa olisi vain narsisteja työntekijöinä?
Jos kukaan ei tavoittelisi omaa etuaan vaan jokainen huolehtisi siitä, että kaikilla on hyvä olla, maailma olisi ihana paikka elää. Toiveajattelua?
"Ole se muutos, jonka haluat nähdä maailmassa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!