Touhukas päivä takana...

Puuh,
onpahan ollut touhukas päivä tänään =D

Aamulla 6 pirahti kello soimaan ja sitten onkin säntäilty paikasta toiseen. Klo 8 oli kampaaja, 10.30 treffit äidin kanssa kahvilassa ja klo 13.45 tapaaminen Kuopiossa. Sieltä takaisin kotiin ja lapsille ruuan laittoon.

Nyt kun jokaisella on massut täynnä voi jo hyvillä mielin olla pienen hetken tietokoneella.

Tässä on uusi kampaus, joka mielestäni onnistui odotusten mukaisesti =)



Kampaajani on kyllä huippu, juuri sellainen kuin kampaajan tuleekin olla. Hän tuntee hiuslaatuni ja pyörteeni kuin omat taskunsa. Ja hän uskaltaa sanoa suoraan että ei onnistu, jos minulla on jokin hullu hiustyyli-idea =D

Lapsilla alkoi hiihtoloma mutta minä olen ensi viikolla 3 päivä töissä, osasairaspäivän mukaisesti. Mutta pari päivää ehditään kyllä Peurungassa viettää.

Tältä illalta kiitän ja kuittaan, kohta iltapalat mussukoilla ja sitten koko konkka ronkka höyhensaarille!

Mikä ADHD on?

Muutaman kerran minulta on kysytty, mikä ADHD on. Tässä postauksessa on pähkinänkuoressa oma ajatukseni mikä ADHD on.

ADHD on neuropsykiatrinen oireyhtymä, joka ilmenee lapsella keskittymishäiriönä, ylivilkkautena sekä yliaktiivisuutena. Suomeksi käännettynä lapsella on koko ajan muurahaisia housuissa ja hän yrittää tehdä viittä asiaa yhtä aikaa kunnes kuudes saa hänen huomionsa kiinnittymään seitsemänteen asiaan.

Toiset puhuvat ADHD:sta oireyhtymänä, toiset sairautena. Olipa kyseessä kumpi termi tahansa, ADHD on elinikäinen. Siihen ei kuole ja vuosien saatossa oireet todennäköisesti lieventyvät. On arvioitu että maailman väestöstä 5,3% on diagnosoitu ADHD. Ei siis mikään tuntematon tauti.

On olemassa monia tutkimuksia, mistä ADHD voi johtua tai mikä saa sen puhkeamaan. Pääsääntöisesti ajatellaan että ADHD on perinnöllinen. Olen kuullut että ADHD:lla voi olla kytköksiä vauvana sairastettuun kovaan tulehdukseen ja/tai sen hoitoon liittyviin voimakkaisiin lääkkeisiin. Tämä on kuitenkin vain yksi näkökulma.

Lapsen diagnosointi on vaikeaa sillä ADHD:n oireita voidaan joskus tulkita käytöshäiriöksi tai maanis-depressivisuudeksi. Itse pohdin poikani kohdalla voisiko hän olla narsisti mutta narsisti eroaa ADHD:sta siinä, että narsistilla on aina tavoite saada jotain ja narsisti tekee järjestelmällisesti töitä saadakseen tuon asian. ADHD oireinen lapsi ei pysty ajattelemaan yhtä järjestelmällisesti eikä pitkäjänteisesti.

Itse podin monta vuotta huonoa omaatuntoa siitä, että en osaa kasvattaa lapsiani. Kun saimme ADHD diagnoosin, iso kivi putosi sydämeltäni. ADHD ei puhkea huonosta kasvatuksesta. Kyseessä on syntymästä asti erityislapsi, joka tarvitsee paljon enemmän ohjausta ja kannustusta kuin "normi" lapsi.

Kun "normi" lapsi oppii ohjeen 5-7 toiston jälkeen, ADHD lapselta voi mennä 20-30 toistoa ennenkuin oppi menee perille.

ADHD lapsi on hyvin herkkä vaistoamaan mitä muut ajattelevat hänestä. Olen esimerkiksi törmännyt siihen, että jotkut ihmiset eivät tule poikani kanssa juttuun, sillä he eivät arvosta poikaani. Kuulen miten he vähättelevät poikaani ja yrittävät saada hänet samaan muottiin kuin muutkin. Tämä aiheuttaa päänvaivaa myös siitä näkökulmasta että lapsi vaistoaa mitä omat vanhemmat tuntevat häntä kohtaan. Jos vanhemmat haukkuvat, huutavat, toruvat ja kyseenalaistavat ADHD lapsen toimintaa, ei lopputulos ole kenenkään kannalta hyvä. Minultakin meni jokunen tovi ymmärtää, että minun oma käytös ja jopa puhetyyli vaikuttavat ADHD lapsen omaan olotilaan.

ADHD oireita voidaan lieventää monilla eri keinoilla. Meillä apua on ollut perheneuvolakäynneistä, lääkkeestä, vitamiineista ja ruokavaliosta. ADHD lapsi käy ylikierroksilla lähes koko ajan, siksi esimerkiksi uni oli pojallani hyvin kevyttä ja katkonaista. Kokeilin Melatoniinia ja sen avulla hän on oppinut nukahtamaan ja nyt hän nukkuu yöt melkein kokonaan heräilemättä.

ADHD lapsella tulisi olla tarkat ja tiukat rajat. Rajat ja säännöt sekä rutiinit tuovat ADHD lapselle kaivattua turvallisuutta pään sisällä olevaan kaaokseen. On myös hyvä tiedostaa, että ADHD oireinen lapsi ei pysty vastaanottamaan monia ohjeita kerrallaan. Itse olen tehnyt useasti sen virheen, että olen antanut kolme perättäistä hyvin yksinkertaista ohjetta pojalleni. Tulos? Tavaroita heittelevä, kiroileva, ovia paukutteleva raivokohtaus. Kun sitten myönnän tehneeni virheen ja antaneeni hänelle liian monta tehtävää kerralla (kerron tämän siis ääneen pojalleni), hän rauhoittuu ja kuuntelee uudelleen. Tällä kerralla kuitenkin annan yhden ohjeen kerrallaan ja valvon että hän tekee asian alusta loppuun ennen uuden tehtävän antamista.

On hyvä myös muistaa se, että ADHD oireisen lapsen elämää ei voi laittaa uusiksi nopealla temmolla. Lapsi tarvitsee aikaa sisäistäkeen uudet asiat ja prosessoidakseen ne jotta hän kokee että muutos on hänelle turvallinen. Minun poikani on luonteeltaan negatiivinen - hassulla tavalla. Kun ehdotan jotain, vaikka uimaan lähtöä, poikani ensimmäinen reaktio on (aina) ei. Kun sitten en kiinnitä siihen mitään huomiota ja odotan 5 minuuttia, poikani itse kysyy: "Niin milloin me lähdetään sinne uimaan?" =D

Meillä on tehty 2 vuotta töitä sen eteen että olemme saaneet elämän jollain tavalla tasapainoon. Olemme perheneuvolan kanssa selvittäneet milloin poikani tuntee itsensä ja olotilansa turvalliseksi tai turvattomaksi. Pystymme ennakoimaan tilanteisiin ja harjoittelemaan niitä tilanteita, jotka aikaisemmin ovat olleen hänelle turvattomia. Olemme aloittaneet lääkehoidon (joskin uneksin elämästä ilman lääkkeitä). Tähän akuuteimpaan hetkeen lääke on kuitenkin ollut meille hyvä asia, sillä poikaa on paljon helpompi käsitellä. Hän kuuntelee, keskittyy ja jaksaa tehdä yksitoikkoisiakin asioita pitkään lääkkeen avulla.

Olen aloittanut vitamiinikuurit,koko meidän perhe syö 30 mikrogrammaa D-vitamiiniapäivittäin, sen lisäksi lapset ottavat monivitamiinit joka aamu ja poikani saa tämän päälle 5ml kalanmaksaöljyä. Meillä syödään Apteekista saatavaa sitruunan makuista kalanmaksaöljyä.Olen jättänyt ruokavaloistamme einekset, keksit, limpparit, mehut, karkit ja pullat pois. Yritän tehdä ruokaa mahdollisimman puhtaista ruoka-aineista. On ihmeellistä millaisen muutoksen pelkkä sokerin ja einesten ruokavaliosta poisjättäminen ja D-vitamiini lisääminen on saanut aikaan.

Tässä on pähkinänkuoressa tietoa ADHD:sta. Lisätietoja saat muun muassa ADHD-tietoaADHD-liittoSuomen ADHD aikuiset ry ja Terveyskirjaston sivuilta. Ruokavaliosta luin itse Tohtori Tolosen sivuilta. Myös kirjastoista lainaksi saatava kirja Tulistuva Lapsi (Ross W. Greenen kirjoittama) auttoi ihan alkumetreillä ymmärtämään ADHD oireisen lapsen käytöstä. Monia muitakin hyviä kirjoja on olemassa.

ADHD lapsen perheellä on oikeus moniin tukiin. Kelalta voi hakea alle 16 vuotiaille tai sen ylittäville vammaistukea (hirveä sana mutta minkäs teet). Sen lisäksi voi hakea verottajalta veronmaksukyvyn alentumisvähennystä, sopeutumisvalmennusta (Kela järjestää mutta myös muita järjestäjiä löytyy googlettamalla), lääkärin C-todistuksella voi myös ADHD-oireisen lapsen huoltaja päästä ilmaiseksi (erityislapsen saattajana) esimerkiksi uimahalliin, kylpylään, huvipuistoon tai elokuviin. Etuja on siis saatavilla ja niitä kannattaa hakea. Onhan se aikamoinen rumba lähteä etsimään tietoa mutta sitä varten me vertaistukiryhmien ohjaajat olemme olemassa. Meiltä voi aina kysyä neuvoa!

Jos sinulle tulee mieleen kysymyksiä tähän liittyen, voit laittaa sähköpostia unelmaonnellisuudesta[at]gmail.com niin vastailen niihin mielelläni.

Kampaajalle!!

Oi miten ihanaa! Mä pääsen huomenna kampaajalle! Alkaa jo hiukset olemaan sen verran pitkät että eivät meinaa ohjautua oikeaan muotoon vaan itsepäisesti niinkuin itse haluavat =D

Hiusmalli on ollut minulla jo yli vuoden ja tykkään siitä kovasti. Helppo hoitaa, helppo muotoilla ja nopeasti valmis. Hiusten laitto kestää noin 10-15 minuuttia aamuisin mikä sopii kiireiselle sinkkuäidille :D

Toisinaan kampausta piristetään raidoilla, kuten huomenna. Pari kertaa olen ottanut vaaleita raitoja mutta huomenna laitetaan tummempaa ruskeaa (pähkinä tai suklaa). Koska hiukseni ovat luonnostaa punaiset (vaaleahkot), tummat raidat tuovat tyyliini kaivattua syvyyttä :)

Tulevien lomien suunnitelmat

Loma.
Mikä ihana tekosyy loikoilla =D

Ensi viikko on meillä hiihtolomaviikko ja silloin on odotettavissa pari päivää Peurungassa. Kesälomalla odottaa Kreetan matka ja mahdollisesti kaksi viikkoa ADHD sopeutumisvalmennusta Turun lähellä. Kerrankin on melkein kaikille lomille suunniteltu jotain muuta kuin kotona olemista

En pidä lomilla aikatauluista enkä liian tarkoista suunnitelmista mutta kahden lapsen kanssa ex tempore lähdöt ovat aika harvinaisia. Siksi on hyvä olla edes jonkinlaisia suunnitelmia.

En malta odottaa päästä lillumaan lämpöiseen veteen! Juhuu!

26 kuvaa kissoita, jotka ahtautuvat mitä erikoisimpiin paikkoihin

Minusta kissat ovat aivan ihania olentoja.
Kerran kissanomistaja aina kissanomistaja =D

Ajatuksissa on ollut oman kissan hankinta mutta kesää kohti mentäessä menoja on niin paljon, että ei ole järkevää ottaa kesäksi kissaa. Suunnitelmissa siis syksylle, syysloman aikana ottaa oma kissa.

Sitä ennen, fiilistelen näillä ihanilla kissakuvilla =D

26 kuvaa kissoista jotka ahtautuvat mitä erikoisimpiin paikkoihin

Voimalauseet osa 1.

Olen kerännyt useita ns. voimalauseita joita lueskelen muutaman kerran viikossa, jotta oppisin muistamaan ne ulkoa. Voimalauseet auttavat minua menemään yli vaikeista hetkistä. Pahimmillaan vaikeat hetket saavat minut vaipumaan itsesääliin ja masennukseen.
Tässä muutamia lauseita:

  • Koti ei ole paikka. Se on tunne.
  • Ihmiset ajattelevat, että yksinolo tekee heidät yksinäisiksi. En usko sitä. Jos ympärilläsi on vääriä ihmisiä, se on maailman yksinäisin asia.
  • Onnellisuus elää silloin kun tiedät mikä saa sinut hymyilemään.
  • Rakkaus tulee niille, jotka edelleen toivovat vaikka ovat pettyneet, jotka silti uskovat vaikka heitä on petetty ja jotka edelleen rakastavat vaikka heitä on satutettu.
  • Äidit synnyttävät lapsia, paitsi minun äitini... Hän synnytti legendan! (tässä on itsetunto kohdillaan =D )
  • Sielu tietää aina miten parantaa itsensä. Haasteena on hiljentää ajatukset ja kuunnella.
  • Sinä hetkenä, kun sinun täytyy todistaa arvosi jollekin, on se hetki, jolloin on aika lähteä.
  • Elämä on täynnä valintoja: riisu kengät tai pese lattiat!
  • Jahtaa unelmiasi.
  • Tulevaisuus kuuluu niille, jotka uskovat unelmiensa kauneuteen.
  • Mitä ikinä päätäkin tehdä, pidä huoli että se tekee sinut onnelliseksi.

Kaunis kiitos lukijoilleni!

Kiitos ja kumarrus teille arvoisat lukijani. On hieno huomata että aktiivisia lukijoita on kertynyt jo lähes 150 viikkotasolla.

Kirjoitan oman elämäni näkökulmasta ja yritän pitää kirjoitukset mahdollisimman positiivisina. Blogiani saa suositella kavereillekin =)

Jos kaipaat aihetta, josta haluaisit minun kirjoittaa (liittyen elämään, elämiseen, elämästä oppimiseen, onnellisuuteen tai unelmien tavoitteluun), pistähän viestiä joko kommenttikenttään tai sähköpostilla unelmaonnellisuudesta [at] gmail.com. :)

Tästä on hyvä jatkaa!

Mainonta blogissa

Osa blogissani olevista linkeistä saattaa olla ns. affiliate-linkkejä, joita klikkaamalla tai jonka kautta ostamalla tuotteita, tililleni kilahtaa pieni palkkio. Suosittelen vain ja ainoastaan niitä tuotteita ja/tai palveluja, joihin itse henkilökohtaisesti olen tyytyväinen. Kirjoituksissani olen aina rehellinen ja avoin - niinkuin omassa elämässänikin.

Painonhallinta ála Cambridge osa 2.

Minä pelkäsin menneisyyden kohtaamista todella paljon. Pelkäsin että en jaksa käsitellä kaikkia niitä asioita, joita eteen tulee sillä tiesin niitä olevan paljon. Heli kannusti minua rohkeasti ja muistutti että kukaan ei kanna enempää "taakkaa" kuin mitä jaksaa kantaa. Ja pikkuhiljaa, yksi kerrallaan asiat nousivat pintaan. 
  • yksinäisyys
  • viha
  • suru
  • stressi
  • jännitys
  • jännityksen laukeaminen
  • pinttynyt tapa
Yksinäisyys
Olen ollut yksinhuoltaja 10 vuotta. Olen kasvattanut kaksosia koko tuon ajan, toisella on todettu ADHD ja olen yrittänyt luoda uraa siinä sivussa. Olen seurannut ystäviäni ja tuttaviani, jotka ovat löytäneet rinnalleen puolison ja kysynyt itseltäni miljoona kertaa: "Miksi minä en löydä ketään?!" Kunnes oivalsin, että en olisi pystynyt enkä jaksanut antaa itsestäni sitä mitä parisuhde vaatii. Olisin ollut väsynyt puoliso joka yrittää vain selviytyä päivästä toiseen. Todennäköisesti olisin nalkuttanut likaisista sukista lattialla joka ikinen päivä. Yksinäisyys tuntui pelottavalta ja ahdistavalta siihen saakka kunnes opin nauttimaan yksinolosta. 

Viha
Vihasin koko maailmaa. Olin sitä mieltä että maailma on minua vastaan. Kaikki ovat minua vastaan. En kelpaa kenellekään sellaisena kuin olen. Vihasin ihan kaikkea. Kunnes ymmärsin että on turha taistella vastaan niitä asioita, joita ei voi muuttaa. Ja kun oikein aloin miettimään, löysin todella monta asiaa, joita voisin oikeasti muuttaa. Kun ymmärsin ja opettelin hallitsemaan itse omaa elämääni, ottamaan vastuun omasta elämästäni ja omasta hyvinvoinnistani, huomasin, että ei se maailma ollutkaan minua vastaan. Ja päivä päivältä pieniä ilon asioita alkoi virrata elämääni.

Suru
Olen menettänyt muutamia hyviä miehiä elämässäni. Miehiä, joiden kanssa olisin halunnut seurustella ja ehkä jopa perustaa perheen. Tuo suru on jäänyt elämään sisääni sillä yhdessä tapauksessa en edes tiedä miksi kaikki päättyi. Sen sijaan, että olisin ahdistellut kyseistä henkilöä ja vaatinut häneltä vastauksia, päätin että ehkä hän ei itsekään osannut pukea tunteitaan sanoiksi. Ehkä hän teki virheen mutta ei osannut korjata sitä. Uskon että kaikella on tarkoituksensa. Uskon ja luotan siihen, että jotain vieläkin häntä parempaa on jonain päivänä tulossa elämääni.

Stressi
Tätä minun tuskin tarvitsee edes käsitellä. Stressi tappaa. Se väsyttää. Se saa ihmisen suuttumaan mitättömistä asioista. Se vie yöunet. Se vie ilon. Se vie kaiken vapaa-ajan. Se saa ihmiset syömään väärää ruokaa koska se saa ihmiset luulemaan että heillä ei ole aikaa laittaa kunnon ruokaa. 20% asioista aihettaa 80% kaikesta stressistä elämässäsi. Poista stressi ja elät pidempään. Minulle se tarkoittaa nykyistä työtäni ja olen päivä päivältä lähempänä irtisanoutumistani. Kun tein päätöksen lähteä työpaikasta, tuntui kuin tiiliseinä olisi nostettu harteiltani. Oloni on sen jälkeen ollut mitä mainioin.

Jännitys ja jännityksen laukeaminen
Minua jännitti mennä sairasloman jälkeen töihin. Ja kun ensimmäinen viikko oli onnellisesti takana, ostin karkkipussin. Ja söin sen. Ei mennyt ihan niin kuin strömsössä mutta jälleen kerran opin jotain tärkeää itsestäni. Jo pelkkä tiedostaminen on auttanut minua estämään itseäni ostamasta pullaa, karkkia tai keksejä jos jännitän jotain. Samoin kun tuo jännitys sitten jonain päivänä laukeaa. Olen kuitenkin onnistunut siirtämään jännityksen sormiini. Syön kynsinauhat ja sormeni ovat joka päivä laastareiden peitossa. Ei hyvä mutta sentään en syö kahta karkkipussia kuten ennen.

Pinttynyt tapa
Muistan lapsuudestani perjantai päivät. Perjantaina meillä aina siivottiin ja sitten syötiin sipsiä, karkkia ja pullaa. Ja juotiin limpparia. Kun itse sain lapsia toistin samaa kaavaa. Perjantaina kauppaan, kotiin siivoamaan ja sitten sohvalle sipsipussit kainaloon. Kesti pitkään ennenkuin ymmärsin että minun ei ole pakko siivota joka perjantai. Itse asiassa jos en halua, minun ei tarvitse siivota ikinä. Voin palkata siivoojaan ja vain nauttia puhtaasta kodista ilman stressiä ja karkkia. Kun poistin siivoamisen pinttyneen tavan, poistui myös karkin ostaminen perjantaisin.

Meillä jokaisella on erilainen menneisyys. Joku voisi ajatella että elämäni on ollut helppoa, joku taas että ei olisi selviytynyt kaikesta siitä mistä minä. Itselleni on ollut erittäin lohdullista (varsinkin silloin kun on ollut todella vaikeaa) ajatella, että maailmasta löytyy aina joku jolla on ollut raskaampia elämäntilanteita kuin minulla. Ajattelen monesti tapaninpäivää 2004. Itse en menettänyt tsunamissa ketään mutta tiedän muutamia, jotka menettivät. Heidän elämänsä on ollut moninverroin raskaampaa kuin minun. Tällä tavalla osaan suhteuttaa omat "ongelmani" oikeaan mittakokoon. 

(sydämelliset ja lämpöiset halaukset jokaiselle, joka on menettänyt lähimmäisen. Vaikka elämä näyttäytyy raskaalta ja synkältä, jonain päivänä aurinko jälleen paistaa. Surutyö vie aikaa.)

Painonhallinta ála Cambridge

Oli vuoden 2011 ensimmäinen päivä. Polviani kolotti kun yhtäkkiä sain idean mennä käymään vaa'alla.
"Vaaka on rikki. Vaihdan patterin ja kalibroin sen. Sitten kokeilen uudelleen."
"Pahus. Vaaka on edelleen epäkunnossa. Täytynee ostaa uusi vaaka."

Vaikka ostin uuden vaa'an, oli totuutta pakko katsoa silmiin. 120kg. Yökkö. Mutta enhän minä NÄYTÄ noin painavalta!! Seuraavalla viikolla menin vaatekauppaan - ja jouduin ostamaan itselleni uudet farkut. Ne olivat kokoa 52. Mutta edelleen olin sitä mieltä, että vika ei ollut minussa vaan vaatteen tekijässä.

Kun tuosta muutama viikko vierähti eteenpäin, eräs 5 vuotta minua nuorempi komea mies erehtyi luulemaan minua nelikymppiseksi (olin tuolloin nippa nappa 31 vuotias). Oli pakko tunnustaa tosiasiat. Olin toivottoman ylipainoinen. Ja loukkaantunut.

Oli pakko tehdä jotain. Aloin kävellä töihin. Kävelymatkaa kertyi tuolloin noin 5 km. Jätin karkit, pullat, limpparit ja rasvaisen ruuan pois ja söin broilerisalaattia, tonnikalasalaattia, marjoja ja keittoja. Vuoden loputtua olo oli 24 kiloa kevyempi.

Vuosi 2012 oli tasapainoilun vuosi, paino ei tippunut mutta ei noussutkaan. Vuonna 2013 tilanne kuitenkin kääntyi pahempaan suuntaan ja painoa kertyi 11 kiloa 7 kuukauden aikana.

Elokuussa 2013 päätin ottaa itseäni niskasta kiinni (jälleen kerran) ja aloitin painonpudotuksen Cambridgen avulla. 5 kk ohjelmalla ja painoa tippui yhteensä 12,5 kiloa.

Kunnes törmäsin (jälleen) seinään.

Tarkastellessani menneisyyttä olen huomannut että painonpudotus on minulle puhdasta psykologiaa. Tiedän ja pystyn pudottamaan painoani mutta alitajuisesti torpedoin omat yritykseni. Pelko, yksinäisyys, stressi, suru, viha, jännitys tai sen laukeaminen saavat minut syömään. Ja kun syön, sille ei meinaa tulla loppua.

Tämä kaikki on peräisin menneisyydestäni. Vaikka minusta tuntuu että olen käsitellyt menneisyyteni jo miljoona kertaa aikaisemminkin, on selvää että en ole käynyt niitä läpi kaikilla tarvittavilla keinoilla.

Ihminen on kokonaisuus, joka muodostuu niin fyysisestä kehosta kuin tunteista, henkisestä olemuksesta kuin ajatuksistakin. Olen käsitellyt menneisyyteni rationaalisesti mutta tunteet ja henkinen oppiminen ovat jääneet käsittelemättä. Tässä oivalluksessa on ollut suurena apuna Cambridge-valmentajani Heli, joka on osannut kysyä oikeat kysymykset oikeaan aikaan. Hän on saanut minut ajattelemaan itse. Saattaa kuulostaa todella tyhmältä mutta en oikeastaan ollut koskaan aikaisemmin ymmärtänyt mitä ajatteleminen tarkoittaa. Kunnes kohtasin Helin.

Tiedostamaton ajatteleminen johtaa tunteiden pintaan pulpahtamiseen joka puolestaan aiheuttaa fyysisen reaktion kehossa. Tämä prosessi on niin nopea, että sitä ei edes ymmärrä ennenkuin työntää suuhusa kolmatta suklaapatukkaa ja viidettä Dumle-donitsia.

Painonpudottaminen ei ole vaikeaa. Mutta se on hitoksen pelottavaa. Kun pudotat painoa, ne syyt, jotka ovat aiheuttaneet painonnousun, nousevat pintaan. Tällöin sinulla on kaksi vaihtoehtoa:

  1. voit käsitellä ne, jolloin eheytät itsesi niin henkisesti kuin fyysisestikin, jolloin painonpudotuksesi on pysyvää TAI
  2. voit jättää ne huomiotta, jolloin kovalla työllä saatu painonpudotus tulee takaisin kaksinkertaisena.
Jos olet ylipainoinen ja haluat pudottaa painoa, ole valmis kohtaamaan menneisyytesi. Syyt ylipainoon löytyvät sieltä muodossa tai toisessa.

Lenkkiaamu

Olipa ihana käydä lenkkeilemässä raikkaassa kevät säässä (mitä nyt pientä vesisadetta).
Ilman Ice Bugeja ei lenkkeilystä tulisi tällä säällä mitään. Lenkkillä kävelen suurimmaksi osaksi metsän keskellä pieniä mutkaisia teitä pitkin, jotka ovat umpijäässä. Välillä on vaikeuksia pysyä pystyssä jopa nastoilla, joten ilman nastoja ei lenkille olisi asiaa.

Kaiken kaikkiaan 50 harjoituskertaa (kävely), lähes 47 tuntia, 277 kilometriä ja 19000kcal. Siinä on sulateltu suklaapatukka jos toinenkin. =) Cambridge valmentaja Heli on varmasti tyytyväinen suoritukseen!




Weekend Escape

Sain pitkästä aikaa viettää omaa Weekend Escape-matkaani. Ajatuksena on, että 3-5 viikon välein vietän omaa viikonloppua ilman lapsia. Sinkkuäitinä, kaksosten äitinä, adhd-lapsen äitinä ja työssäkäyvänä äitinä vapaa-aikaa ei paljon ole ja jaksaminen on välillä tiukilla. Tällä tavalla saan kerättyä voimaa ja jaksamista elämän pyörittämiseen ja rentoutua tasaisin väliajoin.

Tämän viikonlopun vietin suht lähellä kotia. Sekä perjantaina että lauantaina vietin aikaa Kuopiossa hyvässä seurassa. Perjantaina kävin ystäväni kanssa syömässä Amarillossa jossa söin suussasulavan Black and White Chicken annoksen (ne bataattilohkot...). Nälän ollessa suurimmillaan, nautin ruuan hyvällä omallatunnolla - ja nopeudella. Annoksen kruunasi Brownie vaniljajäätelöpallolla. Nam Nam!

Ilta jatkui toisen hyvän ystäväni luona rupatellen ja maailmaa parantaen.

Lauantaina soitin tädilleni. Hän houkutteli minut VB valokuvakeskukselle, jossa näyttely Voimaannuttava valokuva lumosi ihanuudellaan. Suosittelen lämpimästi!

Valokuvanäyttelyn jälkeen tätini kokeili avokado-ohrakasta, joka oli yllättävän maukasta. Täytyykin muistaa pyytää tädiltä ruokaohje. Sitä voisi tehdä joskus kotonakin. Ruoka soveltuu hyvin esimerkiksi vegaaneille. Samalla kun tätini laittoi ruokaa minä bongailin leivontalehdistä ihania ohjeita ihanista leivonnaisista. Saattaapi olla että joku päivä tulee leivottua, niin maukkaita ohjeita lehdistä löysin =)

Eikä voi olla mainitsematta hedelmäistä raejuustosiemenlimppua! Siinä vasta maukas leipä! Ohjeet löytyvät kuvan muodossa puhelimestani mutta kunhan teen sitä itse, kirjoitan ohjeen myös tänne.

Yöllä sitten ajelin kotiin ystävän kautta, jossa aika tuntui lentävän siivillä niin hauskaa seuraa siellä oli! =D

Seuraava Weekend Escape jo häämöttää horisontissa, joten kohta pika pikaa uudet suunnitelmat täytynee laittaa käyntiin.

Happy by Pharrell Williams

=)


"Taitava donwshiftaaja menestyy työssään"

Törmäsin sairaslomallani tällaiseen artikkeliin: "Taitava donwshiftaaja menestyy työssään."
Itsessään jo artikkeli antoi aihetta ajatteluun mutta sitäkin mielenkiintoisempana pidin artikkelin lopussa olevia kommentteja.

Olen miettinyt paljon liike-elämää. Ensinnäkin meidät ihmiset opetetaan tekemään ahkerasti töitä. Sen jälkeen yritysjohtajat opetetaan pienentämään kuluja, joka tarkoittaa ihmisten laittamista pihalle. Ammattitaitoiset, ahkerat työntekijät laitetaan kilometritehtaalle.

Yritykseen jäävät työntekijät vedetään entistä tiukemmille, määräaikoja lyhennetään, asiakastapaamisia lisätään, tavoitteita kasvatetaan. Työntekijöiden palkkoja nostetaan 20e mutta johtajat saavat jo ylisuurten palkkioiden lisäksi 7% korotuksen. Perusteena, että hallitusten jäsenet vähentäisivät muita töitä ja keskittyisivät vain yhteen yritykseen ja sen tuloksen kasvattamiseen.

Entäs sitten yritykseen jäävät työntekijät?
Heitä haukutaan, heidän toimintaansa kyseenalaistetaan ja heidät ajetaan entistä ahtaammalle kun työnjohtajien huonojen päätösten syyt pistetään työntekijöiden niskoille.

Media ruokkii työntekijöiden tuskaa lähettämällä mainoksia, jotka saavat ihmiset shoppailemaan, ostamaan tavaroita joita he eivät halua saatikka tarvitse. Tämän johdosta kulutusluotot ja luottokorttivelat kasvavat, ajaen ihmiset vieläkin ahtaammalle. "Täytyy tehdä vielä vähän enemmän ylitöitä, jotta saadaan isompi palkka, jolla maksetaan lainat pois."

Tulevaisuus?
Lapset vieraantuvat vanhemmistaan koska vanhemmat eivät ole koskaan kotona. Lapsilla ei ole kuria eikä rajoja, he pyörivät kaupungilla kaljakassiensa kanssa. Vanhemmat väsähtävät ja uupuvat ja saavat potkut. Talo, auto, vene, kesämökki ja kaikki muu "tärkeä" lähtee alta kun enää ei ole rahaa maksaa lainoja. Paljon särkyneitä suhteita ja perheitä.

Onneksi sen ei tarvitse olla näin. Ongelma on vain siinä, että kun olet syvällä oravanpyörässä, et osaa/huomaa/ymmärrä pysähtyä ja miettiä asiaa objektiivisesti.

Downshiftaus on mielestäni loistava juttu. Jokaisen tulisi tehdä se. Se pakottaa ihmiset miettimään mikä oikeasti on tärkeää ja mitä oikeasti haluaa elämältään. Pahin virhe jonka ihminen voi elämässään tehdä on, että katuu niitä valintoja joita on menneisyydessään tehnyt. Liiallinen työnteko, liiallinen materian kerääminen, täydellisyyden tavoitteleminen ja läheisistä vieraantuminen olisivat ainakin minulle katastrofaalisia.

5 askelta Downshiftaukseen:

  1. tee itsestäsi ja elämästäsi kiireetön - aloita pienistä asioista ja etene pikkuhiljaa suurempiin kokonaisuuksiin
  2. mieti, mikä on työssäsi ja yksityiselämässäsi oikeasti tärkeää
  3. laita nuo asiat tärkeysjärjestykseen
  4. määrittele mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi niin töissä kuin yksityiselämässä
  5. tee noista asioista mahdollisimman monta
Iltalehdessä oli mainio artikkeli 
7 merkkiä: Näistä tiedät että on aika ottaa loparit
Itselläni täyttyi 5 kohtaa joten tiedän että on aika vaihtaa maisemaa.

Mikael Mikkosen artikkelissa "Taitava donwshiftaaja menestyy työssään"  on käsitelty asiaa töissä höllentämiseen. Vaikka artikkelin jälkeen olevat kommentit ovat tavallaan oikeassa, olen kuitenkin sitä mieltä, että oikealla keskustelulla (ja sillä että työpaikalla halutaan asiasta keskustella), höllentäminen on mahdollista. Työntekijät ovat useasti parhaita asiantuntijoita. Kun heille annetaan aikaa ja mahdollisuutta miettiä, miten työtä voisi tehdä uudella tavalla, luovuus pääsee valloilleen. Silloin työntekijät kokevat että heitä arvostetaan, heitä kuunnellaan ja heidän mielipiteellään on merkitystä. Se taas sitouttaa henkilöstön työhönsä. Ja silloin höllentäminen on mahdollista.

Unelman eteneminen osa 1.

Tänään on ollut erinomainen päivä.
Päivällä istuin kaksi tuntia business-tapaamisessa, joka myöhemmin poiki hedelmällisen yhteistyön. Tästä on hyvä lähteä jatkamaan.

Mutta sitten, huomasin eilen illalla R-kioskin mainoksen. Ja pakkohan minun oli tänään käydä R-kioskilla (mainoksen uhri, en voi mitään)


Ja kävelinpä autolleni vihreä muki kädessäni. =)
Minusta aivan loistava idea R-kioskilta. Itse olen varsinainen kahvikissa, voisin varmaan elää pelkällä kahvilla (jos en välittäisi nukkua öisin). Tästä lähtien minä haen kahvini Ärrältä!

Samaan kategoriaan kuuluu 5+1 eli osta 5 kuppia kahvia, Ärrä tarjoaa kuudennen.

Yritinpä ottaa hienoa (mahtavaa, upeaa, tyylikästä) kuvaa itsestäni vihreä mukin kanssa mutta eihän siitä kahden kikattava kaunottaren kanssa "vakavasti" otettavaa kuvaa syntynyt.

Kiitos Sonjalle kuitenkin kuvan nappaamisesta! =)



KILPAILU - Teoriasta käytäntöön, nyt on aika laittaa unelmat toteutumaan!

Jotta jokaisen unelmat saisivat mahdollisuuden toteutua, 
haastan sinut ensimmäiseen kilpailuun.

Ota siis valokuva unelmastasi, lähetä se ja 
pieni tarina itsestäsi ja unelmastasi sähköpostitse osoitteeseen 
unelmaonnellisuudesta [at] gmail.com. 
Kilpailuaika päättyy 31.5.2014.

Kuvan laadulla ei ole suurta merkitystä, nyt katsotaan oivallusta, huumoria, luovuutta 
ja ennen kaikkea niitä unelmia. 

Kilpailuun voi osallistua kuka tahansa Suomessa 
asuva 18-99-vuotias. 

1. Palkinto on 150e lahjakortti unelmasi toteuttamiseen.
2. Palkinto on 100e lahjakortti unelmasi toteuttamiseen.
3. Palkinto on 50e lahjakortti unelmasi toteuttamiseen. 

Jos siis unelmoit matkasta Mauritiukselle ja voitat kilpailun, 
saat minulta palkinnoksi 150e matkalahjakortin valitsemallesi matkanjärjeställe.

HUOM! Palkinto annetaan lahjakorttina, ei rahana.

Luovimmat valokuvat omasta unelmasta julkaistaan täällä blogissa kesäkuun aikana. 
Voittajille ilmoitetaan sähköpostitse jonka jälkeen palkinnot postitetaan kotiin.

Kuvia tai sähköpostiosoitteita ei käytetä, luovuteta tai myydä eteenpäin.
Kuvan ottajalla on oikeudet omiin kuviinsa.
Mutta pidäthän huolen, että kuva on sinun oma ottamasi, etkä lainaa, osta tai
kopioi luvatta unelmasi kuvaa, kiitos.

Miten saan unelman onnistumaan?

Edellisessä postauksessani kerroin omia kokemuksiani unelmien epäonnistumiseen. Tällä kertaa käännän nuo asiat positiivisiksi ja autan sitä kautta unelmia toteutumaan:

"Kiireettömyys"
Olen sitä mieltä, että ihmiset täyttävät kalenterinsa turhilla ja aikaavievillä askareilla paetakseen jotain. Se, mitä kukin sitten pakoilee, on jokaisen löydettävä itse. Vaikka rakastankin lapsiani yli kaiken, joskus minulla oli tunne, että en halunnut minkäänlaista yhteyttä lapsiini. Olisin vain halunnut että he ovat kiltisti ja hiljaa ja pysyvät omissa huoneissaan. Mutta eihän se lasten kanssa mene niin.

Vasta kun tyhjensin kalenterini turhista menoista, jätin silloin tällöin kotityöt tekemättä viikoksi ja istuin sohvalla kuunnellen lasten ihanan raivostuttavia jaarituksia, huomasin, että lapset rauhoittuivat. He olivat tyytyväisiä että annoin heille huomiota ja olin läsnä heidän lähellään. Jos sitten erehdyin menemään tietokoneelle tai puhelimellani lukemaan lehtiä (facebookissahan en ikinä käy...), kiukkuaminen, huutaminen ja toisten härkkiminen alkoi uudelleen.

Kiireettömyyttä voi harjoittaa monella eri tapaa. Suositeltavin on kuitenkin se, että kun tulet kotiin, pistät puhelimen äänettömälle, suljet television ja vietät aikaa perheesi kanssa. Televisiosta tulee muutenkin niin paljon lapsille sopimatonta ohjelmaa että pääset paljon helpommalla kun sinun ei tarvitse joka käänteessä selittää erilaisia asioita. Lapset kyllä oppivat kaiken tarvittavan vaikka televisio ei olisikaan koko ajan päällä.

"Rohkeus siirtyä omalta mukavuusalueelta pois"
Kaikki tuttu ja turvallinen on mukanaa. Et raaski heittää vanhoja vaatteita pois koska ne tuntuvat niin hyviltä päällä - olethan tottunut niihin. Sama pätee mihin tahansa elämän osa-alueeseen. Kun totut vanhaan tuttuun, et millään malttaisi lähteä sieltä pois. Et edes unelmiesi tähden.

Mutta jos teet pari kertaa viikossa pieniä asioita, jotka eivät ole mukavuusalueellasi, kasvatat itsellesi rohkeutta hypätä unelmiesi matkaan.

Kokeile vaikka katsominen suoraan silmiin 5 sekunnin ajan. Tai tuntemattoman ihmisen tervehtiminen. Tai miltä kuulostaisi jos sanoisit "Ei" sen sijaan että sanoisit "Kyllä"? Omalta mukavuusalueelta pois lähteminen on sama kuin onnellisuuden kasvattaminen: sinun täytyy tehdä kerta toisensa jälkeen isompia asioita, jotta ne säväyttävät.

"Rahatilanteen parantaminen on vain järjestelykysymys"
Voisin kirjoittaa tästä aiheesta vaikka kirjan. Asia on toisaalta hyvin laaja mutta toisaalta hyvin yksinkertainen. Jokainen voi kääntää oman rahatilanteensa ympäri hetkessä, jos on valmis panostamaan ja sitoutumaan. Haluttomuus muuttaa jotain voi myös olla laiskuutta. Pahimmillaan se johtaa itsensä kadottamiseen ja elämän kaoottisuuteen joka johtaa puolestaan siihen, että heräät eräänä aamuna jäädessäsi eläkkeelle ja ymmärrät, että olet haaskannut päiväsi täysin tarpeettomiin asioihin.

Otan esimerkiksi itseni. Muutama vuosi sitten ihmettelin, kun rahaa tuli ja rahaa meni ja yleensä luottokorttilaskut vain kasvoivat kasvamistaan. Raha ei riittänyt menoihin ja siksi käytin luottokorttia päivittäisten ostosten tekemiseen.

Kunnes sitten eräänä päivänä otin itseäni niskasta kiinni ja aloin seuraamaan mihin rahaani kulutin. Ensin tulostin itselleni 3 mennen kuukauden tiliotteet ja jaottelin ostokset ja hankinnat seuraaviin kategorioihin:

  • ruoka ja juoma
  • koti
  • auto
  • vakuutukset
  • lehdet ja kirjat
  • puhelin, netti, tv (tuolloin vielä maksettiin televisiolupa, nykyäänhän se peritään suoraan verona palkasta)
  • harrastukset (sis. leffat ja musiikki)
  • matkustaminen
  • lainat (eriteltyinä asunto, auto, luottokortit 3 kpl, muut kulutusluotot)
  • veikkaus
  • lahjat
  • kauneudenhoito, kampaaja
  • sekalainen 
Tämän jälkeen listasin kaikki näihin kategorioihin kuuluvat menot euroina kolmen kuukauden ajalta ja jaoin tuloksen 3 (jotta sain keskiarvon kullekin kululle). Sitten olikin katsottava miten paljon rahaa tuli kuukaudessa tilille. Olihan se aika karua kun tuloja oli melkein 3000e mutta menoja 3800e. Ei kai se ollut mikään ihme, jos rahatilanne oli menossa kovaa vauhtia huonoon suuntaan.

Tämän jälkeen alkoikin se vaikein osuus. Oli päätettävä, mistä asioista luovun. Joten lopetin lehti- ja kirjatilaukset, tarkistin vakuutukset, kilpailutin netti- ja puhelinliittymät ja niin edelleen. Venytin kampaamoon menoa yhdellä viikolla eteenpäin, ostin edullisempia ihonhoitotuotteita, tein lahjoja itse ja aloimme lasten kanssa viettämään leffailtaa kerran kuussa. Kauppaan mennessäni lompakossa oli aina tietty rahamäärä varattuna käteisenä, jolloin turhia ostoksia ei tullut.

Ja pikkuhiljaa aloin saamaan talouttani tasapainoon. Osa lainoista on edelleen maksettavana mutta 3,5 vuoden kuluttua olen täysin velaton. Kun saavutan tuon unelman, keitän kahvit ja leivon muffinit, heitän pari volttia ja kuperkeikkaa vaikka vesisateessa.

Lainojen kohdalla tein niin, että listasin lainojen summat ja kuukausierät paperille. Tästä seuraavasta voidaan olla montaakin mieltä mutta itse lähdin maksamaan ylimääräisiä lyhennyksiä siihen lainaan, jota oli kaikista vähiten jäljellä. Toiset suosivat sitä lainaa, jossa on suurin korko ja toiset taas sitä missä on pienin lyhennys. Mutta tuossa tilanteessa kun tavoitteena on maksaa lainat mahdollisimman nopeasti pois rahatilanteen parantamiseksi, minulle ei ollut väliä maksanko 100e ylimääräistä korkoa vuodessa vai en.

Kun olin tällä tavalla maksanut luottokortit nollille, siirsin näistä jääneet lyhennykset osittain seuraavan lainan lyhennykseen. Sitten keksin uuden idean: joka kerta kun saan ylimääräistä rahaa, jaan summan 4 yhtäsuureen osaan. Yksi osa menee säästöön, yksi osa lainojen ylimääräiseen lyhennykseen, yksi osa kulutukseen ja yksi osa hyväntekeväisyyteen. Tällä tavalla sain kerrytettyä puskurirahastoa, jos elämäntilanteeni menisi ylösalaisin.

Vielä yksi vinkki. Kun katsot omaa kotiasi, selaat kaappeja ja varastoa, oletko varmasti sitä mieltä, että sieltä ei löydy mitään myytävää? Sitähän minäkin. Kun myyt pikkuhiljaa tavaroita kirpputorilla tai vaikka tori.fi:ssä, saat ylimääräistä rahaa jonka suosittelen jakamaan 4 osaan ja tekemään kuten yllä kerroin. Tällä tavalla voit hyvällä omalla tunnolla kuluttaa osan rahoista kun tiedät että olet säästänyt ja maksanut ylimääräistä lainoihisi.

Tämä muutos vaatii päättäväisyyttä ja sitoutumista. Sinun ei tarvitse luopua kaikista lehdistä ja telkkarikanavista tai kynsihoidoista loppuelämäksesi. Vain siihen saakka että saat taloutesi tasapainoon. Mieti sen jälkeen ovatko ne oikeasti tarpeellisia elämäsi kannalta.

"Jos ihmiset eivät naura unelmillesi, ne eivät ole riittävän suuria"
Haasta itsesi. Jos sinun ei tarvitsisi huolehtia rahasta tai lapsista, jos saisit toteuttaa suurimman unelmasi, mikä se olisi? Sitten kysy itseltäsi, mikä oikeasti estää sinua toteuttamasta sitä? On kyse sinun omasta elämästäsi, ei kenenkään muun. Haaveile, suunnittele ja toteuta vaikka se tapahtuisikin vasta sitten kun lapset ovat muuttaneet kotoa. Olet ansainnut elää onnellisena ja unelmien toteuttaminen tekee sinut onnelliseksi.

"Kärsivällisyys"
Roomaa ei rakennettu yhdessä yössä. Miksi me emme sitten jaksa odottaa että asiat tapahtuvat oikeaan aikaan? Miksi meidän täytyy saada kaikki tässä nyt ja heti? 

Kun ensimmäisen kerran aloin toteuttaa omia unelmiani, ne toteutuivat kolmen kuukauden kuluttua. Nyt unelmani saattavat toteutua parissa päivässä. Mitä enemmän toivot ja toteutat unelmiasi, sitä nopeammin ne toteutuvat. 

Kärsivällisyyttä voi opetella - tietoisesti. Jälleen kerran, harjoitus tekee mestarin ja mitä useammin harjoitat kärsivällisyyttäsi, sitä paremmaksi tulet siinä. 

"Älä odota pelkkää lopputulosta vaan nauti myös matkasta."

"Johdonmukaisuus"
On normaalia että ihmiset muuttavat mieltään. Siinä ei ole mitään vikaa. Mutta jos muutat mielesi unelmasi suhteen joka päivä, miten ajattelit saavuttaa sen? Jos et tiedä tai et osaa valita unelmien välillä, kirjoita unelmasi paperille. Sen jälkeen sulje silmäsi ja fiilistele. Mikä unelmista saa sinut hymyilemään? Saako joku unelmasi sinut nauramaan? Se unelma, joka aiheuttaa sinussa parhaimman fiiliksen, kannattaa ensin toteuttaa.

"Usko ja luottamus itseen ja omiin unelmiin"
En voi korostaa tätä liikaa. Sinä olet unelmiesi arvoinen ihminen. Toteuta ne. Haaveile niistä. Suunnittele ne valmiiksi jotta sitten kun tilanne on otollinen, pystyt tarttumaan tilaisuuksiin ja saavuttamaan unelmasi. Sinä pystyt ihan mihin vain. Sinä osaat ihan mitä vain. Sinun tarvitsee vain ottaa se ensimmäinen askel.

Voit ajaa Helsingistä Ouluun näkemättä koko tietä. Ajovalot valaiset vain perikymmentä metriä eteenpäin mutta voit silti ajaa tuon matkan. Sinun ei tarvitse nähdä koko matkaa, riittää että luotat siihen, että tie vie sinua eteenpäin.

Sama on omien unelmien toteuttamisessa. Kun otat ensimmäisen askeleen, loput aukenevat eteesi yksitellen.

Leffaa pukkaa...

Ajattelin huomenna palkita itseni leffaillalla joten nyt kysynkin teiltä rakkaat lukijani, mitä leffaa suosittelette?

Ilmaislippu Finnkinoon odottaa keittiön pöydällä ja huomenna olisi oivallinen ilta käyttää se.

Arvostan kommenttejanne todella paljon, tunnustanhan olevani jonkinasteinen leffafriikki =)

Kirjoittaja kiittää ja kumartaa

Tikku, takku, takkuaa...

Ensimmäinen aamu sairasloman jälkeen kun töihin lähtö oikeasti tökkii.

Huomaan, että kärsimättömyys nostaa päätään kun itse tiedän miten asiat tulevaisuudessa menevät mutta kun joutuu odottamaan, että päivät menisivät eteenpäin.

Olen sopinut perjantaille business-lounaan ja odotan sitä innolla. Tiedän että asiat lähtevät rullaamaan sen jälkeen suuntaan tai toiseen.

Mutta ennen sitä on tehtävä 5,5 tuntia töitä. Jaksaa, jaksaa =)


Unelman epäonnistuminen

On aivan normaalia että ihmiset tekevät virheitä. Olen pienestä pitäen yrittänyt kaivella jokaisesti virheestäni jotain opittavaa. Tästä on ollut minulle hurjasti hyötyä. Tosin, jääräpäisenä osaan myös takoa päätäni tiiliseinään monta kertaa ennenkuin opetus vihdoin menee päähän.

"Hulluutta ei ole toistaa samaa asiaa monta kertaa mutta hulluutta on toistaa samaa asiaa monta kertaa ja toivoa eri lopputulosta."

Kun mietin menneisyyttäni ja sitä, miksi en elä unelma elämääni, näen selvästi että olen joka kerta tehnyt samat virheet:

  • minulla on ollut kiire (kaikki minulle nyt heti tässä piti olla jo 10 minuuttia sitten kaikki)
  • minä olen pelännyt (entäs jos saankin sen mistä unelmoin, olenko enää sama ihminen, muutunko liikaa)
  • minulla on liian vähän rahaa (järjestelykysymys, raha ei tee onnelliseksi mutta se tekee elämästä helpompaa)
  • epärealistiset unelmat (voitan Oscarin vuoden kuluttua vaikka en ole näytellyt kertaakaan, olen silti paras naisnäyttelijä maailmassa)
  • kärsimättömyys (miksi asiat eivät mene niinkuin minä sanon??)
  • johdonmukaisuuden puute (haluan yrittäjäksi, eikun haluan sittenkin pankkiiriksi, eikun haluan työskennellä palmun alla, enpäs kun kotona)
  • uskon puute itseen ja omiin kykyihin (en minä kuitenkaan pärjää, minua parempia tekijöitä on Suomi pullollaan)
Pureudutaanpa näihin asioihin hieman syvällisemmin.

"Minulla on kiire"
Kun täytin 30 vuotta, pohdin pitkään mitä olen saanut aikaan elämässäni. Minulla oli oma koti, kaksi lasta ja vakituinen työ. Silti koin että elämäni on jo loppumetreillä, mitään kivaa ei ole enää odotettavissa. Sitten käänsin asian ylösalaisin: Jos elän 100-vuotiaaksi, minulle on 70 vuotta aikaa tehdä mitä ikinä haluan. Kiire on illuusiota, ei muuta. Aina (lue: AINA) on aikaa pysähtyä ja miettiä ja muuttaa suuntaa. Vaikka olisit 70-vuotias mutta elät 100-vuotiaaksi, sinulla on vielä 30-vuotta aikaa tehdä mitä haluat. Eikä ikä ole rasite vaan kokemusten summa. Siinä vaiheessa ainakin tiedät, mitä et halua tehdä!

"Minä pelkään"
Pelko on hyväksi. Se pysäyttää sinut miettimään, oletko menossa oikeaan suuntaan. On kuitenkin hyvä miettiä mitä muuta pelko kertoo. Itse tein yksinkertaisen tehtävän: kirjoitin vihkooni kysymyksen "Mitä minä pelkään" ja sitten vain odotin. Kun pyörittelin tuota ajatusta mielessäni, pikkuhiljaa aloin löytämään asioita mitkä aiheuttavat minulle pelkoa. Tuon jälkeen niitä oli helppo tarkatella ja jopa nauraa, että "tuohoan nyt on ihan tyhmää." Sen jälkeen en enää ole pelännyt.

"Minulla on liian vähän rahaa"
Järjestelykysymys. Ei muuta. Tim Ferris kirjoitti kirjassaan Neljän tunnin työviikko -hyvin: "Ihmiset eivät halua miljoonaa dollaria pankkitililleen. He haluavat elää kuin heillä olisi miljoona dollaria tilillään." Olen huomannut, että mitä enemmän ihmisillä on rahaa, sitä enemmän heillä on huolia. He huolehtivat edelleen rahan riittävyydestä, saavatko he rahalleen tuottoa, uskaltavatko he ottaa riskiä vai "pitäisikö kaikki rahat laittaa patjan väliin jos pankki menee konkurssiin ja minä olen niin varovainen että koskaan ei syty tulipalo..."

Usko pois, jos sinulla on miljoona tilillä, huolehdit ihan yhtä paljon kuin nytkin. Sen sijaan unelmia voi toteuttaa vaikka rahaa ei olisikaan. Kun istuin kerran vihkoni kanssa sohvalla ja mietin mitä asioita haluaisin tehdä JOS minulla olisi tililläni tuo miljoona, huomasin että eivät unelmani vieneet minulta yhtään enempää rahaa. Itse asiassa aika monen asian pystyin toteuttamaan ilman euroakaan. Toki voisin ostaa vuoden 2014 vuosimallin Audin tai BMW:n mutta entäs sitten. Joutuisin pelkäämään koko ajan, milloin joku tekee autolleni ilkeivaltaa (kateus saa ihmiset tekemään yllättäviä asioita).

Jos sinulla on tällä hetkellä sellainen tilanne, että raha nipin napin riittää elämiseen, älä huolestu. Pysähdy hetkeksi ja hengitä syvään. Minulla on tähänkin muutama neuvo, jotka kerron viimeistään ensi viikolla.

"Epärealistiset unelmat"
Okei, halusin muutama vuosi sitten näyttelijäksi (yllätys yllätys että kipinä iski juuri Oscareiden aikaan). Oscar gaala, kauniit asut, punainen matto ja valokeila. Kyllähän se imartelisi. Mutta olinko valmis tekemään kaikkeni, että saavuttaisin tuon unelman? En. En halunnut opiskella näyttelemistä, sillä jo roolileikkien leikkiminen lasten kanssa oli tuskastuttavaa. Saati sitten elokuvissa näytteleminen.

"Jos ihmiset eivät naura unelmillesi, ne eivät ole tarpeeksi suuria."

Jokainen voi olla näyttelijä. Mutta toisilta se vaatii paljon enemmän opettelua kuin toisilta. Suosittelenkin, että lähdet tavoittelemana unelmaasi omien vahvuuksien kautta. "On helpompi vahvistaa omia vahvuuksia ja tulla niissä mestariksi kuin yrittää kehittää heikkouksia ja jäädä keskinkertaiseksi."

"Kärsimättömyys"
Asioilla on taipumusta ottaa aikaa. Tämän olen saanut huomata kun olen hoitanut poikani asioita. Hakemusten käsittely Kelalla vie pahimmillaan 8 viikkoa. En voi sille mitään, eikä sen takia kannata vihoitella Kelalle. Niin se vain on. Keskustelut perheneuvolassa on ajoitettu kerran viikkoon mutta ennenkuin todellista kehitystä nähdään, mennään monta kuukautta eteenpäin. 

Asiat menevät eteenpäin omalla painollaan. Toki on hyvä olla ajan hermolla ja pitää huoli että asioita ei ole unohdettu mutta muuten niiden murehtiminen on aivan turhaa. Kärsimättömyys ja asioista murehtiminen vievät sinun energiaasi ja tällä hetkellä toivon sinun käyttävän energiaasi oman unelmasi toteuttamiseen etkä asioista murehtimiseen.

Meillä kaikilla on vapaa tahto ja me voimme aina valita. Ei ole koskaan sellaista tilannetta että vaihtoehtoja ei olisi annettu. Joskus tilanne on vain se, että emme näe niitä muita vaihtoehtoja.

"Johdonmukaisuuden puute"
Jos viikon välein haluan jotain muuta, saanko ikinä mitään valmiiksi? En. Valinnanvapaus on hyvä mutta pahimmillaan se johtaa häsläämiseen. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää miettiä kunnolla ja löytää se syvällä sisällä oleva unelma jonka aidosti ja vilpittömästi haluaa toteuttaa. Sen jälkeen on tehtävä suunnitelma miten tuon unelman aikoo toteuttaa, sillä jos vain istut ja odotat, ei unelma toteudu ilman sinun omaa panostustasi.

Tilanne on vähän sama kuin istuttaisit pensaan kotipihallesi mutta kerran viikossa muuttaisit sen paikkaa. Pensas tuskin siitä pitkällä tähtäimellä tykkää ja lakastuu. Ole siis johdonmukainen unelmasi tavoittelussa.

"Uskon puute itseen ja omiin kykyihin"
Huonessa on kymmenen ihmistä, joille kaikille on annettu sama tehtävä: etsi edullisin vaihtoehto matkustaa Suomesta Singaporeen ja sieltä Australian kautta Sveitsiin ja takaisin Suomeen. 

Kuinka moni saa tehtävän tehtyä? Ei kukaan. Miksi? Koska jokainen kuvittelee, että vieruskaveri löytää kuitenkin edullisimmat reitit ja lennot ja luovuttaa. 

Sanotaan, että jos rakas ihminen on jäänyt auton alle, ihmisellä on niin paljon voimaa että hän pystyy nostamaan auton tuon rakkaan ihmisen päältä. Meillä jokaisella on piileviä kykyjä saavuttaa ihan mitä tahansa mikä on meille tärkeää.

Jos uskot itseesi ja unelmaasi, jos todella ajattelet että sinulla on oikeus saavuttaa unelmasi, otat vastuun omasta elämästäsi, osoitat itsellesi että kunnioitat ja arvostat itseäsi, olet johdonmukainen ja jaksat odottaa asioiden asettumista oikeille paikoilleen, voit saavuttaa ihan mitä tahansa. Ihan. Mitä. Tahansa. Vain sinä itse voit olla oman unelmasi esteenä. Usko siis itseesi ja luota omiin kykyihisi. Tee 12 kk suunnitelma, mieti mitä unelmasi toteuttaminen vaatii ja tee tarvittavat tehtävät. Ei ole mitään ulkopuolista estettä, joka estäisi sinua saavuttamasta unelmiasi.

Yksinkertaisuus on kaunista

On turhaa tehdä asioista liian monimutkaisia.
Kun luet kirjoituksiani ja olet sitä mieltä, että jonkin asian voi tehdä yksinkertaisemmin, olethan ystävällinen ja kerrot sen minulle.

Tekstejäni saa kommentoida ja kyseenalaistaa. Kyseenalaistaminen auttaa kasvamaan ja näkemään asiat eri tavalla.

Blogiani saa myös suositella ystäville, sukulaisille ja kavereille.


Unelman/Tavoitteen määrittely

Olen huomannut, että jotkut ihmiset karttavat sanaa unelma ja käyttävät mieluummin sanaa tavoite kun miettivät omaa elämäänsä. Tuntuipa kumman sanan käyttö sinusta luontevimmalta, voit vapaasti käyttää jompaa kumpaa.

Itse olen hyvin kilpailuhenkinen ja sen vuoksi "tavoite" saa minussa esiin puolia, jotka lopulta romuttavat koko suunnitelman. Siksi käytän henkilökohtaisesti sanaa "unelma".

Tässä siis unelmani:
12 kk kuluttua minulla on uusi työ ja uusi ura.

Pilkon unelmani pienempiin osiin, joita on helppo seurata ja muistaa.
Teen siis itselleni listan 12 väliunelmista.

  • 1 kk tavoite: miettiä millaisen uran haluan itselleni, millainen olisi unelmatyöni
  • 2 kk tavoite: tarvitseeko minun oppia jotain uutta työtäni varten
  • 3 kk tavoite: miettiä eri vaihtoehtoja miten oppiminen toteutetaan
  • 4 kk tavoite: mikäli mahdollista, opiskelen (huomaathan että uuden tutkinnon suorittaminen ei tarkoita opiskelua. Opiskella voi myös itsenäisesti, se riittääkö se uuden työpaikan saamiseen riippuu puhtaasti minun kyvystäni perustella omaa ammattitaitoani)
  • 5 kk tavoite: päivitä CV ja etsi työpaikkoja tai jos sopivaa työnkuvaa oman unelman kannalta ei ole löytynyt, mieti voisitko toimia yrittäjänä
  • 6 kk tavoite: opiskele ja/tai etsi aktiivisesti työpaikkoja ja/tai mieti mitä millaista palvelua voisit yrittäjänä tarjota tuleville asiakkaille
  • 7 kk tavoite: opiskele ja/tai etsi aktiivisesti työpaikkoja ja/tai testaa yritystoiminnan kysyntää
  • 8 kk tavoite: opiskele ja/tai etsi aktiivisesti työpaikkaa ja/tai laadi liiketoimintasuunnitelma
  • 9 kk tavoite: opiskele ja/tai etsi aktiivisesti työpaikkaa ja/tai laadi tarvittavat laskelmat yritystoimintaa varten
  • 10 kk tavoite: opiskele ja/tai etsi aktiivisesti työpaikkaa ja/tai tee kilpailija-analyysi
  • 11 kk tavoite: opiskele ja/tai etsi aktiivisesti työpaikkaa ja/tai tee markkinointisuunnitelma
  • 12 kk tavoite: opiskele ja/tai etsi aktiivisesti työpaikkaa ja/tai perusta yritys
Tämän jälkeen on aika pilkkoa kuukausitavoite vielä pienempiin osiin siten, että joka päivä voin tehdä 1-2 teemaan liittyvää tehtävää. Laadin siis tehtävälistan ensimmäisen kuukauden tavoitteen pohjalta:
  • mitkä ovat vahvuuten
  • millaista hyötyä vahvuuksistani olisi työssäni
  • missä haluaisin työskennellä (toimisto, konttori, koti, oma yritys)
  • millaisen tulotason haluan työstäni
  • haluanko työskennellä osa-aikaisena vai kokoaikaisena
  • haluanko työskennellä samassa yrityksessä eläkkeeseen asti
  • olenko valmis muuttamaan toiselle paikkakunnalle tulevaisuudessa
  • ja niin edelleen...
Kun lista on valmis, jaan tehtävät siten, että joka päivä teen 1-2 tehtävää. Otan siis vihkoni ja kynäni ja kirjoitan niitä asioita jotka päähäni pulpahtavat kun mietin yhtä kysymystä kerrallaan. Jokaisena päivänä käytän korkeintaan tunnin näiden kahden tehtävän tekemiseen.

Tämä tekniikka on erinomainen, sillä pääsen aktiivisesti itse miettimään mitä haluan ja tekemään asioita sen eteen. Jos vain mietin että haluan uuden uran mutta en tee asian eteen mitään, miten uusi ura voisi löytää minut? Kun sitten jonain päivänä olen työhaastattelussa (tai hakemassa mahdollista rahoitusta yritystoimintaani) pystyn perustelemaan kaiken, sillä olen miettinyt kaiken perinpohjaisesti.  

Muita hyötyjä tämän tekniikan käyttämisestä:
  • osoitan itselleni että otan vastuun elämästäni; se tuo mukanaan itsensä arvostamista ja kunnioittamista, enkä anna kenenkään pitää minua tulevaisuudessa ovimattona
  • olen aktiivinen ja oma-aloitteinen
  • pystyn tekemään päätöksiä ja valintoja
  • pidän unelmani joka päivä mielessä enkä päästä sitä unohtumaan
  • opin tärkeitä asioita elämästä; kärsivällisyyttä, kiireettömyyttä ja pitkäjänteisyyttä
  • opin tekemään yhden asian alusta loppuun enkä jätä asioita puolitiehen
  • opin tekemään asiat tehokkaasti lyhyessä ajassa enkä "haaskaa" päivääni nyhväämiseen
  • opin priorisoimaan tehtävät
Huomenna kerron, missä olen aikaisemmin tehnyt virheitä ja mitä olen noista virheistä oppinut.

(p.s. olen aikoinani toiminyt yrittäjänä, joten se on minulle tuttua. Jos et ole koskaan ollut yrittäjä, suosittelen ensisijaisesti yrittäjäkurssille menoa. Minunkin kohdalla asioiden päivitys on takuuvarmasti tervetullut asia)

Minun unelmani

Olen sitä mieltä että ilman unelmia ihminen kuihtuu pois. Unelmat pitävät meidät hereillä, ne tuovat elämäämme luksusta ja joitain tavoittelemisen arvoista.

Jos elämässä ei ole mitään mitä tavoitella, onko elämä turhaa? Ei, elämä ei ole koskaan turhaa mutta elämä on raskasta jos sinulla ei ole mitään minkä vuoksi haaveilla, unelmoida ja mitä tavoitella.

Yksinkertaisuudessaan unelma voi olla loma, omaa aikaa kerran viikossa, hyvin käyttäytyvät lapset, uusi työpaikka, ihan mitä vain. Jotain, mikä saa sinut ponnistelemaan paremman huomisen toivossa.

Olen muutaman kerran ollut tilanteessa, jossa kyyneleet silmissä kysyn itseltäni, onko minun tyydyttävä tähän? Tätäkö minun elämäni on? Miksi minun elämäni on näin raskasta? Miksi joku muu elää onnellisena ja minä en?

Ja joka kerta olen päättänyt, että minulla on vapaus valita jotain muuta. Vapaus tehdä omasta elämästäni sellainen kuin itse haluan. Olen monesti myös miettinyt, miksi en elä jo sitä elämää, jollaista haluan? Missä mättää?

Tuohon kysymykseen vastaan tulevan viikon aikana.

Nyt olen kuitenkin päättänyt että haluan muutosta. Haluan totaalisen muutoksen elämääni. Olen kyllästynyt siihen, että ihmiset käyttävät minua hyväksi erilaisilla tavoilla ja on aika ottaa vastuu itsestä ja omasta elämästä ja tehdä tästä tavoittelemisen arvoinen elämä.

Tästä hyvä esimerkki on nykyinen työni. Pidin työstäni todella paljon kun 6 vuotta sitten aloitin. Se oli intohimoni ja halusin tulla siinä parhaaksi mahdolliseksi. Kuitenkin vuosien saatossa olen huomannut, että minun sanallani ei ole merkitystä, minun toiveitani ja halujani ei kuunnella. Minua liikutellaan paikasta toiseen kuin pelinappulaa. Ja olen todella kyllästynyt siihen.

Joten, tästä päivästä 12 kk eteenpäin, minulla on uusi ura ja uusi työ. Se on tavoitteeni ja unelmani. Tulevina viikkoina aion kertoa millainen suunnitelma minulla on tämän unelman toteuttamiseksi ja mikä parasta: ohjeet on helppo kopioida kenen tahansa mille elämänalueelle tahansa. Kerron myös missä aikaisemmin olen mennyt vikaan ja miten korjaan nuo virheet.

Tämä on uuden elämäni ensimmäinen päivä.

"Jos ihmiset eivät naura unelmillesi, 
ne eivät ole tarpeeksi isoja." 

Leivontapäivä!

Tyttäreni pyysi minua leipomaan, joten eihän siinä auttanut muuta kuin alkaa etsimään muffinien ohjeita. En ollut aikaisemmin leiponut mustikkamuffineja, joten tällä kertaa ajattelin kokeilla niitä.

Tässä ohje:
Aineet:
125g voita
2,5 dl maitoa
2 kananmunaa
5,5 dl vehnäjauhoja
1 rkl leivinjauhetta
2 dl sokeria
2,5 dl tuoreita mustikoita (minä sulattelin pakastimesta viime syksynä kerättyjä mustikoita)

Pinnalle fariinisokeria

Tee näin:
Sulata voi ja lisää maito. Vatkaa kananmunat maito-voiseoksen joukkoon kerrevatkaimella. Sekoita mustikoihin muutama ruokalusikallinen jauhoja, niin että mustikat peittyvät. Sekoita loput vehnäjauhot, leivinjauhe ja sokeri keskenään. Lisää neste jauhoseokseen ja sekoita taikinaksi. Lisää lopuksi jauhotetut mustikat.

Asettele muffinivuoat pellille. Täytä vuoat taikinalla hieman yli puoliväliin saakka. Ripottele pinnalle fariinisokeria. Paista 200 asteessa uunin keskitasolla 15-20 minuuttia, kunnes muffinit ovat kullanruskeita. Anna jäähtyä hetken ajan.

Tässä meidän lopputulos:


Herkutteluhetkiä!

Onnellisuus = uusi tietokone

Tänään oli shoppailupäivä.
Olen jo jonkin aikaa etsinyt itselleni uutta läppäriä ja toissailtana surffailin netissä. Löysin Gigantista edullisen HP:n läppärin ja varasin sen.

Tänään ajelin Kuopioon (joka on siis meitä lähinnä oleva iso kaupunki) ja suuntasin heti kymmeneltä Giganttiin. Hieman jännitti, koska vaikka olenkin ollut tietokoneiden kanssa tekemisissä, joskus tunnen oloni orvoksi kun yritän olla fiksu, jottei isot kaupat viilaa linssiin.

Noh, eteeni sattui nuori mies, joka hyvin ystävällisesti alkoi kuuntelemään selvitystäni, millaisen liikkuvan laajakaistan tarvitsen. Vaatimuslista oli pitkähkö ja hieman alkoi jo hirvittää, saako myyjä selostuksestani mitään selvää.

Hän poistui hetkeksi ja takaisin tultuaan, kertoi hyvin yksityiskohtaisesti millaisia toimintoja laajakaistassa on. Täytyy myöntää, että enpä muista milloin olisin saanut yhtä asiantuntevaa ja ystävällistä asiakaspalvelua Gigantista. Kiitos vielä Tuomas-myyjälle hyvästä palvelusta!

Nyt on siis minulla uusi läppäri ja kun seuraavan kerran lähden yksin reissuun, voin olla joka päivä lasten kanssa Skypen kautta yhteydessä. Lapsilla kun tuntuu aina olevan hirmuinen ikävä jos minä lähdin vaikka Jyväskylään viikonlopuksi. Onneksi nyt on keino lievittää tuota "tuskaa" ja sekä minulla että lapsilla on hyvä mieli. =)




Onnellisuus = Unelmien toteutuminen

Tiesitkö, että unelmat toteutuvat?
Minä ainakin olen huomannut sen.
Tähän mennessä unelmani ja toiveeni ovat olleet "suht pieniä" mutta siltikin toteutumisen arvoisia.

Esimerkiksi sairaslomani alkuvaiheessa toivoin omaa aikaa. Aikaa lepoon, hiljaisuuteen ja vain olemiseen. Tuohon aikaan tyttäreni oli koulussa 24h/viikossa niinkuin nelosluokkalaisen kuuluukin. Mutta koska poikani oli (ja on edelleen) osittaisessa kotiopetuksessa, hän oli koulussa vain 16h/viikossa.

Tarvitsin siis lisää aikaa ja kirjoitin vihkooni yksinkertaisesti: "Toivon saavani lisää omaa aikaa lepäämiseen, yksinoloon ja vain olemiseen. Toivon tämän toiveen toteutuvan mahdollisimman nopeasti. Kiitos."

Kolme päivää myöhemmin poikani opettaja soitti ja kertoi, että tunnit ovat menneet niin mallikkaasti ja hän on ajatellut lisäävänsä 4 tuntia poikani lukujärjestykseen! Tadaa, lisää omaa aikaa saatu.

Uskotko, että unelmat toteutuvat?
Minä uskon.
Milloin viimeksi sinun unelmasi on toteutunut?
Haluatko kertoa sen minulle?
Jos haluat jakaa toteutuneet unelmasi, luen niitä mielelläni. =)

Onnellisuus = Uudet tuulet

Torstai.
Ensimmäinen työviikko takana. Neljä vapaapäivää edessä.
Paljonpa on tähänkin viikkoon mahtunut. Töihin paluu oli... lempeä... mutta innoton...

Kyllä.
On aika alkaa miettiä uutta suuntaa tulevaisuuteen.

Siispä vihkot esiin ja kynä käteen!
*Nauraa makeasti* Kirjoitan (melkein) aina kaiken ensin vihkoon. Luovuuteni pääsee puhkeamaan todelliseen kukkaan kun saan kynän ja tyhjää paperia eteeni.


Uudet unelmat saavat innostukseni heräämään ja motivaation jälleen siiville. Tavoitteeksi otan, että vuoden kuluttua on uusi ura alla.

Tästä on hyvä ponnistaa!


Onnellisuus = Aikaa lukea

Lukuilta!

Tänä iltana ajattelin kaivautua lempikirjani pariin. Timothy Ferrisin kirjoittaman 4-tunnin työviikko on yksi lempikirjoistani, joka jaksaa inspiroida.

Suosittelen!

Sairaus nimeltä kiireismi

Tiesitkö, että yksi pieni pala Tobleronea sulaa suussa 2,7 minuuttia? Ja kun pienessä Tobleronessa on 12 palaa, voit käyttää sen syömiseen 32,4 minuuttia. Käyttäisitkö päivästäsi 32,4 minuuttia suklaapatukan syömiseen?

Suomesta tuskin montaa ihmista löytyy, jotka käyttävät. Minä käytin kerran =)

Miten tutulta tämä kuulostaa:
"En jouda, minulla on kiire!"
"Palataan asiaan myöhemmin, minulla on nyt kiire."
"En ehdi tehdä sitä nyt."
"Jätän ruoka-/kahvitunnin väliin tänään."
"Ostan kotimatkalla pizzaa koska en ehdi kauppaan."
"Hei lapset, mennäänkö Heselle tai Mäkkäriin syömään?"

Pysähdy ja hengitä syvään.
Oletko huomannut, että mitä enemmän hoet olevasi kiireinen, sitä enemmän sinulla on tekemistä ja liian vähän aikaa tehdä nuo kaikki tehtävät?

Jos hoet itsellesi joka päivä että olet todella kiireinen, arvaa mitä? Sinusta tuntuu juuri siltä. Työtehtäviä tulvii käsiisi joka hetki, et ehdi keskittyä mihinkään pitkää aikaa ja joka päivä työpinkat vain kasaantuvat ja kasaantuvat koska et ehdi tehdä töitä työpäivän aikana.

Mutta jos hoet itsellesi joka päivä: "Minulla on riittävästi aikaa tehdä kaikki työtehtävät ennen kuin lähden kotiin", viikon kuluttua huomaatkin, että sinulle ei jää tekemättömiä töitä enää ja ehdit pitää sekä lounas- että kahvitauot paikallaan.

Heitän sinulle pienen haasteen:
Kirjoita paperille kaikki ne tekemättömät työt ja asiat, joita et koskaan ehdi tehdä tai jotka pyörivät tällä hetkellä mielessäsi. Kun olet kirjoittanut nuo asiat paperille, kirjoita loppuun lause: "Minulla on runsaasti aikaa tehdä kaikki nämä tehtävät viikon kuluessa." Käy läpi tuo lista joka aamu ja illalla rustaa siitä yli ne tehtävät jotka olet päivän aikana tehnyt. Viikon kuluttua katso, montako tekemätöntä tehtävää sinulla on jäljellä.

HUOM! Jos olet järjestämässä häitäsi ja kirjoitat tuohon listaan kaikki asiat, jotka pitää hoitaa ennen häitä, tämä tehtävä ei ole sinua varten. En voi pistää sinua tekemään vuoden töitä yhdessä viikossa :D

Tunnetko herra Parkinsonin?  C. Northcote Parkinsonin kehitti vuonna 1955 lain, jonka mukaan "työ täyttää sille varatun ajan." Toisin sanoen, jos sinun pitää kirjoittaa 5 sivun mittainen teksti kahdessa viikossa, saat sen tehtyä viimeisenä iltana. Mutta jos annat itsellesi aikaa tehdä se 3 tunnissa, teet sen varmasti. Parkinsonin mukaan "20% tehdystä työstä saa aikaan 80% saaduista tuloksista". Eikö kuulostakin hullulta? Mutta totta se on. 

Jos sinua siis vaivaa ainainen kiire, mieti mitkä asiat ovat välttämättömän pakon sanelemia ja pakko tehdä. Kun kirjoitat nuo tehtävät paperille, määrittele niille aikaraja kuten: "laadin sen raportin 5 minuutissa" ja tee se sitten - alusta loppuun. Tämä ei tarkoita sitä, että sinusta tulisi kone, tällä vain raivataan tällä hetkellä sinua kuormittavat asiat nopeasti alta pois. Kun kuormittavia asioita ei enää ole, huomaat, miten helppo sinun on jälleen olla. Pääset viettämään ansaitut lounas- ja kahvitauot, pääset kotiin oikeana aikana ja voit huoletta jättää työasiasi työpaikallesi.

Kokeile. Jos sinusta tuntuu, että tämä ei ole sinun juttusi, voit aina palata takaisin kiireeseen. Aivot tarvitsevat välillä tuulettumista. Anna niille ajateltavaa, kehittele uusia ideoita ja taltuta kiireismi. Sinulla on oikeus nauttia jokaisesta hetkessä päiväsi aikana.

Onnellisuus = Kiireettömyys

Tiedätkö ne kiireettömät aamut, jolloin saat rauhassa herätä, keittää kahvit, lapset ovat kiltisti ja lehtikin on ajallaan postilaatikossa? Kun saat kölliä sängyssä niin pitkään kuin huvittaa, eikä kukaan tai mikään ärsytä?

Vielä kaksi vuotta sitten, minäkään en tiennyt. Mutta nyt tiedän.

Lauantai aamuna heräsi kahdeksan aikaan (meillä kello pirahtaa soimaan yleensä 6 arkiaamuisin ja lauantaisin poika herättää viimeistään 7 ja pyytää päästä pelaamaan pleikkarilla*). Ihmetys oli suuri kun tajusin, että lapset nukkuvat vielä. (ADHD lapsilla uni on yleensä erittäin kevyttä ja siksi he eivät välttämättä nuku aamulla pitkään).

Niinpä kömmin sängystä ylös ja laitoin kahvin tippumaan. Etsin olohuoneen kaapeista kaikki mahdolliset naisten-hömppä-lehdet jotka käsiini sain ja kokosin ne sohvan viereen. Kun lapset heräsivät, huikkasin heille, että "laittakaa itse omat aamupalat, kaikki on valmiina pöydällä!" ja istuin sohvalle ison kahvikuppini ja lehtipinoni kanssa. Ja nautin. Nautin kokonaisen tunnin. Kukaan ei häirinnyt, kukaan ei kitissyt eikä kukaan kiusannut ketään. Kaikki olivat rauhallisia.



Näitä lisää!!

Muistan sellaisiakin viikonloppuaamuja että puoli seitsemän aikaan alkaa kinastelu, kuka saa "parhaan paikan" sohvalla...

Vaikka vietimmekin aamua yhdessä lasten kanssa, siltikin koin saavani omaa aikaa. Jälleen pieni pala onnellisuutta löydetty =)


*Kuten aikaisemmin mainitsin, ADHD lapsilla tulee olla tiukat rajat ja säännöt. Sen vuoksi meillä pelataan pleikkarilla vain pe-su välisenä aikana 2 tuntia max. Tytär ei halua pleikkarilla pelata joten hän on valinnut tietokoneella olon. Sekä läppäri että pleikkari ovat olohuoneessa eli minun valvovan silmän alla. Ai niin. Meillä ei edes katsota televisiota ma-to välisenä aikana. Huomasin jo lasten ollessa 6-vuotiaita, että televisio aktivoi heitä niin paljon, että riidat ja kiukkukohtaukset olivat jokapäiväistä elämää. Kun televisio on illat kiinni, illat ovat meillä tooooodeeeellla rauhallisia. Suosittelen!

Kuka minä olen?

Tässä vaiheessa voisin kertoa muutamalla sanalla kuka minä olen.

Olen kohta 35-vuotias nuori *nauraa makeasti* nainen Itä-Suomesta. Asun pienellä paikkakunnalla, joka tällä hetkellä jääköön nimeämättä. Työskentelen suuressa kansainvälisessä yrityksessä päätoimisesti, työurani täyttää 31.3. 6 vuotta. Minulla on kohta 11-vuotiaat kaksoset (tytär ja poika) joita rakastan yli kaiken. Pojallani on todettu ADHD kesällä 2012, jolloin suureksi onneksi sain synninpäästön siitä, että olen huono äiti ja kasvattanut lapsistani pelkkiä huligaaneja.

Olen hyvin diplomaattinen ihminen, jonka johdosta en halua mollata koulua jossa lapseni tällä hetkellä koulua käyvät, mutta mielestäni liian jyrkkiä mielipiteitä lasten kasvattamisesta olen sieltä kuullut. Minun, lasteni äidin, mielipiteet on jätetty huomiotta ja keskitytty vain koulun näkökulmaan. Sillä seurauksella, että molempia lapsiani kiusattiin koko kolmas luokka.

Neljännen luokan alkaessa viime syksynä, kiusaaminen jatkui. Tytärtäni kohdeltiin "hellemmin" vaikka hänenkin kohdallaan kiusaaminen jatkui. Poikaani kohdistui yhä enemmän ja yhä rajumpaa kiusaamista. Sillä seurauksella, että hän "räjähti" eräänä päivänä koulussa ennen syyslomaa. Tuon päivän jälkeen päätimme koulun kanssa yhteistyössä, että poikani käy koulussa vain 14 tuntia viikossa (jotka koulu pystyy järjestämään pienluokassa) ja loput 10 tuntia hän opiskelee kotona. Kotiopetuksessa opetusvastuu jäi siten minulle.

Voitko kuvitella miltä tuntuu, kun tiedät, että töiden jälkeen 17.30 et voi enää opettaa pojallesi mitään koska hänen vireystilansa ei sitä mahdollista ja tiedät että viikonloput, jotka tulisi siis käyttää lepäämiseen ja yhdessä oloon, joudut käyttämään pojan kanssa opiskeluun. Opiskelimme liikuntaa 2 tuntia, kuvaamataitoa 2 tuntia, musiikkia 2 tuntia, käsitöitä 2 tuntia ja englantia 2 tuntia joka viikonloppu.

Tästä seurasi sitten, että kotityöt jäivät tekemättä, en päässyt viettämään yhtään vapaata aikaa yksin tai tyttäreni kanssa. Tyttäreni reagoi tähän tilanteeseen voimakkaasti ja aloitti esipuberteetin, kiukkua, huutamista, tavaroiden heittelyä, haukkumista ja itkeskelyä. Yritä siinä sitten työpäivän jälkeen ensin selvitellä pojan kiusaamisasiat ja sen päälle vielä tyttären rauhoitteleminen.

Jäin joululomalle 20.12. Sitä ennen en ollut nukkunut kunnolla 2,5 kuukauteen. Eikä uni tullut lomallakaan. Astelin siis vuoden viimeisenä päivänä työterveyteen ja pyysin sairaslomaa. Tuo sairasloma vetelee nyt viimeisiään ja alan valmistautua palaamaan töihin. Olemme kuitenkin sopineet, että olen osasairaspäivärahalla maaliskuun loppuun saakka.

Niille, jotka eivät tiedä, ADHD on kehityksellinen neuropsykiatrinen häiriö. Puhutaan aktiivisuuden ja ylivilkkauden häiriöstä kansanomaisemmin. ADHD:n kolme tunnusomaista oiretta ovat tarkkaavuuden puute, yliaktiivisuus ja impulsivisuus. ADHD kirjo on moninainen, eikä kaikilla lapsille välttämättä ole kaikkia näistä oireista. ADHD on elinikäinen sairaus (jotkut haluavat puhua oireyhtymästä), joka ei kuitenkaan johda kuolemaan kuten esimerkiksi syöpä. Maailmassa on arvioitu, että noin 5,29% maailman väestöstä sairastaa ADHD:ta.

Meillä kyseinen sairaus aiheutti aikanaan massiivisia raivokohtauksia, jossa tavarat lentivät ja särkyivät, ovet paukkuivat ja suusta pääsi milloin mitäkin sammakoita ja aivopieruja. Pahimmillaan lapsi huusi itsetuhoisia lauseita ja vaati päästä mielisairaalaan. Näin jälkeenpäin tarkasteltuna ymmärrän hyvin lapsen epätoivon kun tuntuu, että kukaan ei ymmärrä. Ja ymmärrystähän tällainen lapsi tarvitsee yli kaiken. ADHD ei johdu käytösongelmasta, huonosta kasvatuksesta tai rajojen puutteesta, joskin pienestä lapsesta lähtien tiukat rajat voivat estää oireiden rajun puhkeamisen myöhemmällä iällä. ADHD lapsi ei ole vajaaälyinen vaan poikkeuksetta muita älykkäämpi. Tunnettuja ADHD-oireisia ovat muun muassa laulaja Adam Levine, taikuri Jarmo Luttinen, mäkihyppääjä Matti Nykänen, televisiojuontaja Ty Pennington, olympiauimari Michael Phelps, rap-artisti will. i. am, tiedemies Albert Einstein (joskin hänellä on arveltu olleen ADD), kirjailijat Emily Dickensen ja Edgar Allan Poe, säveltäjä W. A. Mozart, yrittäjä ja liikemies Bill Gates ja monia monia muita.

Kesällä 2012 saimme virallisen ADHD diagnoosin, jonka jälkeen alkoikin opettelu, miten poikaa tulisi käsitellä raivokohtauksen sattuessa. Ensin opettelin minä, sitten opetin lasten isovanhemmat jonka jälkeen kirjoitin pitkät kirjelmät neuvoja ja ohjeita joululle. Koulu ei kuitenkaan halunnut näitä neuvoja ja ohjeita ottaa vastaan vaan oli järjestelmällisesti sitä mieltä, että lapsella on käytöshäiriö ja hän joutaa joko lastenkotiin tai lastenpsykiatriselle osastolle.

Taistelu pojan hyvinvoinnin puolesta koulussa alkoi. Olin sitä mieltä, että poikani kokee olonsa turvattomaksi koulussa, jonka johdosta hän käyttäytyi siellä niin rajusti. Kun kotipetus alkoi ja kiusaajat saatiin kuriin, kas kummaa, poika rauhoittui. Jopa rehtorin täytyi myöntää (rivien välistä vain) että kun kiusaaminen saatiin kuriin ja poika turvallisesti pienluokkaan, hän rauhoittui.

Tuon 10 vuoden aikana olen rakentanut itselleni uraa, selvinnyt ajoittaisista sydänsuruista, muuttanut paikkakuntaa pariinkin kertaan ja aloittanut aina alusta. Olen taistellut lapsilleni hyvät oltavat koulussa ja myöntänyt itselleni että aina ei tarvitse olla se täydellinen äiti. Toimin myös paikkakunnallani ADHD-vertaistukiryhmän vetäjänä.

Miksi kirjoitan tätä blogia?
Koska kaiken tämän jälkeen haluan löytää rauhan ja tasapainon elämäni, työni, hyvinvointini, harrastusteni ja perheeni välillä. Ja olen sitä mieltä, että siihen tarvitaan paljon rakkautta, onnellisuutta, tyytyväisyytta ja hetkessä elämistä. Jokaisella on oikeus olla onnellinen ja jokaisella on oikeus löytää ne asiat, jotka tekevät hänestä onnellisen. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että vain itse voi tehdä itsestään onnellisen tekemällä niitä asioita joista pitää ja nauttii. Tämä blogi on omistettu hetkessä elämiselle ja onnellisuuden etsinnälle.

Tässä pähkinänkuoressa *nauraa ääneen ja kovaa* ote elämästäni. Loppuun vielä muutama ihana kuva, jotka olen joskus jostain bongannut.




(kuvat on bongattu lehdista ja facebookista. ADHD tiedot on kerätty ADHD-tietoa.fi sivustolta, kirjasta "ADHD diagnosointi, hoito ja hyvä arki, ja kuuluisat ADHD-oireiset on kerätty wikipediasta sekä http://www.add-adhd-treatments.com/Famous-People.html)

Onko menestys merkki onnellisuudesta?

Menestys.
Jokainen sitä haluaa ja janoaa.
Menestys tuo palkankorotuksen, lisää valtaa, uusimmat puhelimet, upeimmat autot, mahtavia matkoja maailman äääriin...

Minäkin halusin olla menestynyt. Kuvittelin, mitä kaikkea menestys tuo tullessaan ja halusin sitä. Olin töissäni kunnianhimoinen, päämääränä tehdä loistavaa tulosta ja päästä uralla eteenpäin. Vuoden 2013 aikana istuin monet aamut sohvalla kahvikuppi kädessäni ja toistelin itselleni: "Tästä tulee hyvä päivä. Tänään on hyvä päivä menestyä. Tunnen oloni menestyneeksi ja vedän puoleeni lisää menestystä."

Ja minä menestyin. Sain ylistystä esimiehiltäni, työkavereiltani ja odottelin ensimmäistä mahdollisuutta päästä uralla eteenpäin. Mutta joku päätti toisin. Menestys toi mukanaan lisää työtä, lisää paineita, lisää stressiä, lisää velvollisuuksia, lisää vaatimuksia. Ei ylennystä eikä palkankorotusta. Vain tyhjyyttä.

Ihmiselle, joka on oppinut pienestä pitäen olemaan paras, todistamaan kaikille muille miten hyvä on, jolla on halu näyttää kaikille niille jotka ovat olleet ilkeitä, joutuikin pettymään. Se oli musertavaa. Ja on edelleen. Tuntuu kuin koko maailmankatsomukseni on kääntynyt täysin päälaelleen.

Jos kova ja ahkera työnteko ei päästä minua eteenpäin urallani, mikä sitten päästää? Onko työlläni enää mitään tarkoitusta? Onko se vain pelkkää työtä? Olenko elänyt "mielikuvitusmaailmassa" koko työelämäni ajan? Voinko luottaa siihen, että tulevaisuudessa minua siltikin kannustetaan eteenpäin, vai onko kaikki pelkkää puhetta ja korulauseita?

Tuoko menestys mukanaan onnellisuuden? Minulle ei. Mutta sen jälkiseuraus toi. Ja tuo edelleen.

Olen monet illat istunut sohvallani kynä ja vihko edessäni ja kysynyt itseltäni nämä kysymykset: "Mikä on minun unelmani? Mitä minä haluan elämältä? Mikä minun unelmatyöni on? Miten löydän onnellisuuden?" 

Väsyttyäni tavoittelemaan menestystä olen myöntänyt itselleni, että ehkä en olekaan kaikkein paras. Ja se on ok. Voi ihan hyvin olla kolmanneksi paras tai toiseksi huonoin tai vaikka huonoin ja siltikin olla hyvä ihminen. Työni ei enää määrittele minua tai elämääni. Jos joku arvioi minut puhtaasti urani (tai uran puutteen takia), hän voi minusta suksia suoraan kuuseen. Minulla on oikeus olla onnellinen ilman uraa, jos niin päätän.

5 viikon sairasloma on lopuillaan mutta paraneminen jatkuu edelleen. Ja se jatkuu vielä pitkään. Mutta tiedän, että minun tarvitsee vain ottaa yksi päivä kerrallaan. On erittäin vapauttavaa ajatella elävänsä tätä päivää eikä murehtia sitä, pääsenkö tavoitteeseeni tai saanko palkankorotuksen tai etenenkö uralla eteenpäin. Nyt, töihin palaamisen kynnyksellä, edessäni on yksi ainoa haaste:
Pystyä elämään tässä hetkessä, niin töissä kuin kotonakin.
Sen olen velkaa itselleni ja lapsilleni.

Yllä olevat kysymykset ovat vielä avoimeni mutta tiedän että jonain päivänä osaan vastata niihin. Sitä ennen saan kiivetä monta portaikkoa ja pudotakin välillä. Mutta se ei haittaa. Sillä vain minä voin tietää miten pitkälle minä voin mennä. Vain minä voin oppia elämään oman elämäni onnellisesti loppuun saakka.

"Näin opit onnelliseksi"

Huomasin tänään kaupassa Kauneus ja Terveys lehden kannessa tekstin: "Näin opit onnelliseksi" ja hetihän lehti tarttui käteeni. Poimin lehdestä muutamia ideoita, joita ajattelin esitellä myös tässä blogissa:

Anna, 32 v, kirjoittaa: "Onnellisena voi tavallaan unohtaa itsensä ja kaiken ympärillään. Monilla on vaatimuksia onnellisuudesta mutta ei se vaatimalla tule."
Olen tässä mielessä Annan kanssa samaa mieltä. Kun ihminen on tyytyväinen elämäänsä, tuo tyytyväisyys tuo kuin huomaamattaan onnellisuutta. Ei sitä tarvitse mistään etsimään lähteä. Tähän liittyen ehkä suurin oivallus, jonka olen tässä menneinä kuukausina oppinut, on se, että kukaan muu ei voi tehdä sinua onnelliseksi, kuin sinä itse.

Jokaisen onnellisuus lähtee sisältä. Jos olet tällä hetkellä sinkku ja etsit parisuhdetta, saatat kuvitella että kun löydät puolison, sitten sinusta tulee onnellinen. Mutta asia on juuri toisinpäin. Sinun tulee ensin löytää onnellisuus sisältäsi ja vasta sitten pystyt vastaanottamaan uuden puolison elämääsi.

"Ennen kuin olet sopeutunut olemaan yksin, et voi koskaan tietää, valitsetko toisen ihmisen siksi, että olet yksinäinen vai siksi että olet rakastunut." -Mandy Hale

Sirkka Santapukki: "On tärkeää valita seuransa oikein, sillä onnellisuuden kannalta juuri seuralla on suuri merkitys. Tunteet ja oireet tarttuvat. Peilaamme itseämme koko ajan toisiin."

Tämänkin allekirjoitan. Jokunen vuosi sitten kaveripiirissäni oli minun ikäinen nuori yksinhuoltaja äiti, joka käytti vapaa-aikansa mollaamalla ystäviään. Jos joku ystävistä loukkasi kaveriani, hän saattoi pitää mykkäkoulua monta viikkoa ja "opettaa ystävilleen, että häntä ei luokata." Ensin en kiinnittänyt tähän ilmiöön huomiota mutta mitä enemmän olin hänen kanssaan tekemisissä, sitä enemmän aloin huomaamaan hänen todellista käytöstään. Sillä lopputulemalla, että kun hän kolmanne kerran loukkasi minua, minä pistin kaverisuhteen poikki. En tiedä ymmärsikö tai ymmärtääkö vieläkään mitä hän itse teki mutta toivon että hänkin olisi jo aikuistunut ja ottanut vastuun omasta käytöksestään.

Tämä onnellisuus ja sen etsintä näyttääkin aina löytävän uusia ulottuvuuksia =)

Kerro omat kokemuksesi onnellisista hetkistä ja mitä teet kun haluat olla onnellinen!

Onnellisuus = Valokuvaus

Viime syksynä vietin omaa viikonloppuani Kuopiossa. Koska olen yksinhuoltaja ja työn ja kodin yhteensovittaminen on silloin tällöin haastavaa (*nauraa makeasti*), vietän omia viikonloppujani kerran kuussa. Tässä muutamia kuvia Kuopiosta marraskuulta.





Onnellisuus = Vahvuutta

Juttelin tänään erään ihmisen kanssa ja keskustelimme ihmisen henkisestä hyvinvoinnista. Keskustelu kääntyi jaksamiseen, itkuun ja siihen kuinka allekirjoittaneelle itku ja kyyneleet ovat aina olleet merkki heikkoudusta.

Tänään sain kuitenkin vastaukseksi, että itku on enemmänkin merkki vahvuudesta, uskallusta näyttää tunteet siinä hetkessä kun ne tulevat. Loogisesti ajateltuna asia menee näin mutta kommentoin kuitenkin lopuksi, että: "Se huono puoli vahvana olemisessa on, että kukaan ei koskaan kysy miten jaksat."

"Mutta eihän kenenkään tarvitse kysyä sitä. Riittää että kysyt sen itseltäsi miten sinä jaksat." hän vastasi takaisin.

Hämmennyin.
Eikö se ole toisista välittämistä, että kysytään miten toinen jaksaa? Jos kukaan ei kysy, tarkoittaako se silloin että kukaan ei välitä? Vai tarkoittaako se, että jokaisen tulisikin selviytyä vastoinkäymisistä yksin?

Hetken asiaa pohdittuani oivalsin, että ehkä meillä jokaisella onkin vastuu selvittää jaksammeko itse eikä odottaa, että joku toinen ottaa vastuun meidän jaksamisestamme. Meillä jokaisella on vastuu omasta hyvinvoinnista, niin onnellisuudesta kuin jaksamisestakin.

Mitä mieltä sinä olet?

Happiness = Attitude

Sinulla on kaksi vaihtoehtoa:
voit nauttia siitä tai voit valittaa siitä. Kumman valitset?

Näin esiteltynä valinta on helppo mutta todellisuudessa teet kuitenkin päinvastoin. Jokainen meistä haluaa nauttia elämästä. Luemme lehtiä, kirjoja ja blogeja ja uppoudumme valtavaan mielikuvitusmaailmaan. Kadehdimme niitä, jotka näyttävät elävän sitä elämää, jota me haluaisimme elää.

Sitten menemme töihin ja valitamme. Tapaamme ystäviämme ja valitamme. Tapaamme perheenjäseniä ja valitamme. Menemme someen ja valitamme.

Oletko koskaan miettinyt mitä tapahtuisi, jos lopettaisit valittamisen? Jos valittamisen sijaan kehuisitkin. Olisit kiitollinen niistä asioista, joita sinulla on elämässäsi. Asioista, ihmisistä, omaisuudesta, harrastuksista, työstä.

Entä oletko miettinyt miltä tuntuisi, jos jokainen valittamasi asia häiviäisi elämästäsi? Mitä sinulle jäisi vai olisiko elämäsi lopullisesti tyhjää ja merkityksetöntä?

Valittaminen on asenne. Niin on onnellisuuskin.
Minä valitsen onnellisuuden.
Mitä sinä valitset?

Simon's Cat

Jos et ole vielä tutustunut, haluaisin esitellä sinulle Simonin ja hänen kissansa. He saavat minut nauramaan joka ikinen kerta :D

My Happiness = My Twins

Tänään on kansallinen kaksosten päivä ja sen kunniaksi leivoin ihania kaksoskeksejä. Ohjeen sain Suomen Monikkoperheiltä mutta ohje löytyy myös Kinuskikissan blogista. Minun piparit ei näytä yhtä ihanan litteiltä mutta ensimmäiseksi kerraksi keksit olivat kuitenkin ihanan makoisia :)

Vaikka perheessä ei olisikaan monikkolapsia, voi tänäpäivänä juhlistaa vaikka nimpparisankareita, etkolaskiaista tai ihan muuten vain omaksi iloksi =)


Nam Nam!

Happiness = Relaxing

"Etsi joku rauhallinen kappale ja kuuntele sitä kun menet nukkumaan, joka ilta. Musiikkikappale voisi kestää 10-15 minuuttia. Jos et löydä niin pitkää, kuuntele kappale pari kertaa peräkkäin. Kun kuuntelet sitä sängyssä ennen nukkumaanmenoa, sydämesi syke rauhoittuu ja pikkuhiljaa kehosi alkaa rentoutua. Kun ehdollistat itsesi tälle musiikille joka ilta, se auttaa sinua myös nukahtamaan ja nukkumaan hyvin."

Menin kotiin ja otin puhelimen käteeni. Menin iTuneisiin ja kirjoitin hakukenttään yksinkertaisesti "klassinen musiikki". Melkein välittömästi sain eteeni tämän kappaleen. Olen kuunnellut sen 2-3 kertaa joka ilta ja kun lopetan kuuntelun, nukahdan melkein heti.


Huomaan, että nykyään kappale saa minut rauhoittumaan missä ja milloin vain. Suljen silmäni, kuuntelen kappaleen ja olen vain.

Jotta voisit nauttia elämästäsi ja olla onnellinen, sinun tulee osata rentoutua. Et voi olla onnellinen jos käyt ylikierroksilla koko ajan. Millä tavoin sinä rentoudut? Kerro omat vinkkisi ja kommentoi kappaletta jos haluat =)

Follow @ Instagram

Back to Top