Unelma Onnellisuudesta Blogi Muuttaa!

Unelma Onnellisuudesta blogi on saanut uuden upean omistajan.
Valmentaja Lauri Mäkinen auttaa sinua saavuttamaan unelmat, joista olet jo pitkään haaveillut.

Alkuperäinen blogin perustaja Tiia Konttinen, siirtyi 1.12.2016 auttamaan bloggaajia. Jos olet joskus haaveillut omasta blogista mutta et tiedä, mistä lähtisit liikkeelle, vieraile täällä.

Unelma Onnellisuudesta blogi jatkaa uudessa osoitteessa täällä.

Lämpimästi tervetuloa mukaan Unelmien toteuttamiseen!






Muutosvastarinta on jokaisen riesana - katso miten pääset siitä helposti eroon!

Alla olevassa videossa käsittelen muutosvastarintaa ja miten siitä pääsee hyvin eroon. Muutamia tarkennuksia kuitenkin teen (näin jälkikäteen ajatus kun juoksee eri tavalla kuin videon tekohetkellä) =D


  1. työesimerkissä kun puhun myyntineuvottelijan unelmasta tulla myyntijohtajaksi, vaikka puhun piirteistä, tarkoitan lähinnä taitoja. Eli millaisia taitoja myyntijohtajalla tulee olla. Luonteenpiirteitä ei välttämättä kannata lähteä muuttamaan, ellei sitten muututa negatiivisesta positiivisempaan suuntaan.
  2. omien negatiivisten ajatusten kyseenalaistamisessa olen tosiaan saanut Samulta (Elämäntaidon valmennus) erinomaisia ohjeita. Sen lisäksi olemme puhuneet negatiivisten ajatusmallien muuttamisesta positiiviseksi, joten tässä ideasta kunnia kuuluu ehdottomasti Samulle, kun minusta tuossa videossa (näin jälkikäteen katsottuna) tuntui, että ajatus olisi lähtenyt alunpesin minulta. Näin ei ole =)
Näillä tarkennuksilla, ei muuta kuin muutosvastarinnan kimppuun!

Menneisyytesi ei ole nykyisyytesi

Ei ole merkitystä kuka olet ja mistä tulet, ongelmia ilmaantuu elämääsi joka tapauksessa. Takaiskuja, pettymyksiä. Elämässä olet joko menossa kohti myrskyä, myrskyn silmässä tai olet tulossa myrskystä pois. Se vain kuuluu elämään. 


Hyväksy se.


Ongelmat eivät ole elämä mutta ne kuuluvat elämään, joten keskity unelmiisi, älä ongelmiisi. Keskity unelmiin, keskity ratkaisuihin, äläkä anna ongelmien kuluttaa sinua. Se on muutoksen perusta. 

Kohtaa pelkosi, hoida se ja jatka matkaa eteenpäin. Et ole menneisyytesi vaikka siellä olisi tapahtunut mitä tahansa. 


Kun muutat miten näet asioita, näkemäsi asiat muuttuvat.



Katso ylös, nouse ylös, äläkä koskaan luovuta.



Rajoitteet, kuten pelot ovat usein illuusiota.



Miltä Kiitollisuus tuntuu?

Meistä jokainen tietää, mitä kiitollisuus on. Ja varmasti suurin osa meistä tietää, miksi kiitollisuus on tärkeää.

Mutta miltä aito kiitollisuus tuntuu?

Minä pääsin kokemaan puhdasta aitoa kiitollisuutta muutama viikko sitten. Sain olla kiitollinen ihmiselle, jonka koin loukanneen minua syvästi silloin kun olin lapsi. 

Tuo loukkaus johti syviin arpiin ja syviin negatiivisiin tunteisiin. Koin, etten ole riittävä, en ole minkään arvoinen ja että minua ei voi rakastaa, koska minut on niin helppo hylätä.

Kun sitten pääsin käsittelemään tätä suurta pelon (tuntemattoman pelon) tunnetta, ja kun pääsin vapautumaan tuosta pelon tunteesa, pääsin käsiksi syvimpään sisimpääni. 

Se tunne oli niin konkreettinen, minä, minuus, korkeampi minä, millä nimellä sitä haluaakaan kutsua. Olisin voinut käsin kosketella sitä rakkautta, joka kumpusi ja lämmitti koko kehoani. 

Illalla mietin ja pohdin tuota hetkeä hieman lisää. Yhtäkkiä ajattelin: "Minä ole aivan mahtava tyyppi, minä voisin halata itseäni! No, mikset sitten halaa? No halataan!" =D

Tuon halauksen yhteydessä saapui oivallus, jolloin ymmärsin, että ilman lapsuudessani koettua suurta pelkoa, en varmaan koskaan olisi päässyt tutustumaan itseeni näin syvästi. Ja juuri sillä hetkellä se vilpitön, aito, suoraan sydämestä tullut kiitollisuuden tunne levisi kehooni.

Purskahdin itkuun, sillä se tunne oli niin hieno. Ja se, että voi olla kiitollinen ihmiselle, joka tavallaan on aiheuttanut paljon murhetta elämäni aikana. Se tunne oli niin upea!

On helppo sanoa, että olen kiitollinen jostain mutta useasti siihen ei liity syvää kiitollisuuden tunnetta. Ne ihmiset, jotka menettävät jotain, osaavat tuntea syvää kiitollisuutta siitä, mitä on vielä jäljellä. 

Tuo tunne on se, mihin meidän jokaisen tulisi pyrkiä. Aito, vilpitön, rakkauden täyteinen kiitollisuus ilman vaatimuksia tai odotuksia. Vain puhdasta kiitollisuutta.

Oletko sinä kokenut tai koetko parhaillaan tällaista kiitollisuutta?



Elämänmuutosprojektissa tapahtui läpimurto!

Vaikka "hiljaiseloa" on tovin verran vierähtänyt, ei se tarkoita, ettei mitään olisi tapahtunut!
Mahtavia viikkoja takana, käy katsomassa uusimmat kuulumiset!

Miltä Kiitollisuus tuntuu -postaus

Kiitos Toukokuu - Tervetuloa Kesäkuu!

Hei kaikki ihanaiset!

Toukokuu alkaa lähentyä loppuaan ja sehän tarkoittaa uuttaa Kiitollisuuspäiväkirjaa!

Kaiken tämän puurtamisen ja lepäämisen keskellä olen alkanut suunnittelemaan blogille muutamia muutoksia. Jatkossa se tarkoittaa, että nettivisut ja blogi yhdistyvät. Tällä hetkellä nettisivut ovat täysin työn alla, joten toistaiseksi toivottelen siellä vielä "Hello World" jokaiselle joka siellä vierailee Hymiö grin

Suosittelen lämpimästi, että tilaat uutiskirjeeni, sillä jatkossa tieto postauksista sekä kiitollisuuspäiväkirjat tulevat suoraan sähköpostiisi.

Kesäkuun Kiitollisuuspäiväkirja saapuu uutiskirjeen mukana 1.6.2015.

On tunnettava omat rajansa - ettei kuormitu liikaa

Hei kaikki ihanaiset!

Haluan kertoa teille, että blogi ei ole loppumassa mutta joudun pitämään pientä taukoa kirjoittamisesta. Tunnen, että tällä hetkellä elämässäni on menossa niin monta erilaista asiaa, että en pysty kunnolla keskittymään oikeastaan mihinkään.


Lähipiirissäni on tulossa iso muutto tässä kesän aikana ja omakotitalon tyhjennys vaatii aikaa. Olen myös aloittanut Digivallankumouksen E-kirja Mastermind III sekä erään toisen web-kurssin, jossa keskityn nimenomaan blogin kehittämiseen ja siihen, että pystyisin auttamaan teitä, rakkaat lukijat, entistä enemmän.


Yksi tärkeimmistä asioista on oma elämänmuutosprojektini joka vaatii yllättävän paljon voimia ja energiavaroja. Olin viikonloppuna poikani kanssa Helsingissä viettämässä hänen syntymäpäiviään ja ilmeisesti matka jo itsessään väsytti, sillä sunnuntaina - äitienpäivänä - olin kuin talviunilta kesken herätetty karhu.


Oikeastaan tunne sunnuntaina oli enemmänkin ärtymystä ja tuskastumista, turhautumistakin ehkä. Tiedän, että menen koko ajan eteenpäin mutta kuten Samullekin sanoin, todennäköisesti alamme olla aika lähellä "ydintä", sitä, jossa joudun kasvotusten menneisyyden "haamujen" kanssa.

En pelkää käydä niitä silmiin mutta toisaalta toivon, että työ olisi jo takanapäin.

Pidän teitä ajantasalla, mitä täällä päässä tapahtuu mutta joudun jättämään blogin postaukset nyt hieman vähemmälle.

Voisinko jopa sanoa, että olen valmis koteloitumaan ja heräämään perhosena, kunhan sisäinen työ on tehty =)

Inspiroivat lauseet ja kuvat Facebookissa jatkuvat normaalisti.

Lämmin kiitos Sinulle, ja toivottavasti näemme vielä!

Rakkaudella,

Tiia





Elämänmuutosprojektin ensimmäinen etappi

Ensimmäiset kolme viikkoa elämänmuutosprojektia on takana ja on aika kertoa mitä kaikkea on tapahtunut. Konkreettisia asioita ja isoja oivalluksia. Olen tehnyt ahkerasti annettuja tehtäviä ja ne ovat tuottaneet mielettömiä tuloksia.

I'm a tough cat...


Kun haluat aloittaa elämänmuutoksen, lähde liikkeelle tästä

Ihanan aurinkoista maanantaita kaikille!

Tänään kerron teille, mistä lähteä liikkeelle kun haluaa lähteä toteuttamaan elämänmuutostaan. Tähän videon alle liitän kuvan, jonka käyn läpi videossa. Printtaa kuva itsellesi tai kopioi omaan vihkoon.


Minä unelmoin hiirestä...







Lataa kiitollisuuspäiväkirja täältä.
Tulen myös käymään jokaisen prosessin osa-alueen vielä tarkemmin läpi, pysyhän kuulolla! Liity lukijaksi ja Youtube kanavan tilaajaksi niin kuulet ensimmäisten joukossa uusimmat postaukset.

Lisäkysymykset:

Mitä olen oppinut tästä elämän osa-alueesta?
Mitä olen saanut tästä elämän osa-aluesta?

Suvi Tirkkosen kirjassa "Himoitse, leiki ja rakasta" on erittäin hyviä esimerkkejä "Mitkä asiat muuttuvat ja tulee muuttua" kohtaan.

Elämäntaidon valmennus

Korjaus videoon:
Joulukuussa 2013 ei 2014


Tämä on se merkki!

Riittääkö energiasi ja voimavarasi elämänmuutokseen?




Tänään puhun teille siitä, millä tavalla varmistat, että oma jaksaminen ja omat voimavarat riittävät elämänmuutoksen aloittamiseen ja loppuun viemiseen.

On mahtavaa, kun pääsee suunnittelemaan omaa elämäänsä ja toteuttamaan unelmiaan. Mutta joskus meidän voimavaramme ja jaksamisemme ei riitä viemään muutosta loppuun. Tässä videossa kerron vinkkejä, joiden avulla tunnistat, miten paljon sinulla on voimavaroja ja miten saat niitä lisää.




P.S. VJälkikäteen huomaan, että ajatus kulki jälleen liian nopeasti eteenpäin.
Tehtävälistoilla on siis kaksi tarkoitusta:

Saat jaettua tehtävät ryhmittäin JA pystyt itse tarkemmin hallinnoimaan, mitä tehtäviä teet minäkin päivänä. Näillä tehtävälistoilla (tai listalla) tavoittelemme siten tunnetta, että hallitsemme omaa elämäämme, ja että maillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen.

10 suurinta virhettä elämänmuutoksen polulla

Kun katson elämääni taaksepäin, huomaan selkeästi, missä kohtaa olen ottanut vääriä askeleita polullani. Ei se haittaa, sillä suunta on ollut oikea, mutkia on tielleni vain tullut hieman enemmän.

Viikonloppuna pohdin ja listasin 10 suurinta virhettä, joita voi huomaamattaan tehdä:

#1 Kuuntelet muiden neuvoja
Neuvojia löytyy aina. Jokaisella on omat mielipiteensä siitä, miten sinun tulisi laihduttaa, missä työpaikassa olisit paras ja millainen puoliso pitäisi sinusta huolta. Ongelma on vain siinä, että he eivät elä elämääsi eivätkä joudu kokemaaa arkeasi. Siksi yksi ainoa ihminen voi päättää mitä askeleita otat - sinä itse.

#2 Muut päättävät puolestasi
On erittäin helppo heittäytyä "virran vietäväksi" ja tehdä niin kuin muut sanovat. Itse olen sortunut tähän vielä 3-kymppisenäkin. Kun elämä menee hurjaa vauhtia eteenpäin, on helpompaa tehdä niin kuin muut sanovat. Mutta saavutatko sillä sitä mitä oikeasti kaipaat?

#3 Kiirehdit liikaa
Maltti on valttia. Vaikka aika onkin illuusio, voimme mennä pahasti metsään sillä, että haluamme kaiken juuri tässä ja nyt. Ajattele, jos saisit kaiken heti, miltä luulet elämäsi näyttävän vuoden kuluttua? On oikeastaan hyväksi meille, että asiat tapahtuvat pikkuhiljaa - ajan kanssa. Näin saamme aikaa myös sopeutua itse muutokseen.

#4 Pelkäät epäonnistumista
Yksi tekijä, joka yhdistää historian ja nykyajan suurmiehiä ja -naisia on se, että he eivät ole koskaan pelänneet epäonnistumista. Epäonnistuminen on vain keino oppia jotain uutta. Mitä iloa olisi aina onnistua jokaisessa uudessa asiassa ensimmäisellä kerralla?

#5 Keskityt epäolennaisiin asioihin
Välillä on hyvä keskittyä yksityiskohtiin, mutta jos piperrät jokaisen pilkun kanssa, et valitettavasti tule koskaan näkemään lopputulosta. Pareton periaate määrittelee, että 20% tekemisestäsi saa aikaan 80% tuloksistasi. Jos siis tunnistat ne kaikista oleellisimmat 20%, saaavutat 80% unelmastasi alta aikayksikön.

#6 Et uskalla päästää irti menneisyydestä
Olkoon menneisyytesi millainen tahansa, sinun tulee päästää siitä irti ennen kuin pääset menemään eteenpäin. Menneisyys kuuluu menneisyyteen, sitä on turha enää puida tai miettä. Sinulla ei ole aikakonetta, jolla pääsisit menemään takaisin ja muuttamaan sitä. Sitäpaitsi jos pystyisit muuttamaan menneisyyttäsi, istuisitko nyt siinä missä olet ja olisitko se ihminen jollaiseksi olet kasvanut?

#7 Autat aina ensin muita
Yhteisöllisyys ja muista huolen pitäminen kuuluu hyvään kansalaisuuteen ja inhimillisyyteen. Marttyyriksi heittäytyminen taas ei. Itsensä rakastaminen ja itsensä asettaminen etusijalle ei ole itsekkyyttä. Tee kerrankin jotain vain itsellesi, mene yksin teatteriin tai käperry sohvannurkkaan hyvä kirja sylissäsi. Laita puhelin äänettömälle ja nauti.

#8 Teet päätöksiä suurien tunteiden vallassa
Olipa tunne positiivinen tai negatiivinen, älä tee päätöksiä silloin kun tunne on voimakkaimmillaan. Elämää koskevat päätökset tulisi tehdä intuition avulla. Tunteitakin kannattaa kuunnella mutta voitko kuvitella millaisen lopputuloksen saat, jos menet vihan tai suuttumuksen saattelemana esimiehesi juttusille ja irtisanot itsesi?

#9 Mietit ja analysoit liikaa
On hyvä tarkastella asioita useammasta eri näkökulmasta mutta liika on liikaa. Pistä jokaisen näkökulman 5 tärkeintä pointtia paperilla ja tee päätös. On turha miettiä viikko tolkulla asiaa, jonka saa ratkaistuksi kolmessa päivässä. Jos on jotain mitä et tiedä, selvitä se viipymättä.

#10 Pelaat aina 120% varman päälle
Pankkimaailmassa on sanonta: jos et ole valmis ottamaan riskiä, et myöskään saa tuottoja. Vaikka rahalla ja elämällä "pelaaminen" onkin kaksi eri asiaa, on hyvä muistaa, että ilman silloin tällöin otettavaa riskiä, ihminen ei opi eikä kehity. Riskin ottaminen saa adrenaliisini virtaamaan ja sydämesi hakkaamaan. Se saa sinut tuntemaan itsesi eläväksi. Opettele riskin ottamista ensin pienillä panoksilla ja suurenna niitä pikkuhiljaa.

Puuttuuko listasta jotain? Kerro omat kokemuksesi, mitkä asiat ovat jarruttaneet sinun elämänmuutostasi?

Uhkarohkea... Osaankohan kävellä "oikein" vai meneekö askeleetkin väärinpäin...?

Näin alkaa 3 kk elämänmuutoksen projekti



Helsingin terveiset!

Oli Helsingin reissun tarkoituksena muutakin kuin oman mukavuusalueen laajentaminen. Se tärkein syy oli 12-vuotissyntymäpäivät, joita tänä vuonna halusimme juhlia eri tavalla.

Tähän asti olen yrittänyt järjestää kaverisynttäreitä mutta kuten trendi tahtoo nuorten keskuudessa olla, ei ilmoiteta tullaanko ja jos ilmoitetaan että tullaan niin sitten ei tullakaan. Tänä vuonna yritin olla jälleen kaukaa viisas ja kerroimme kavereille kuukausi etukäteen milloin synttärit vietetään, jotta kukaan ei voi vedota "muihin kiireisiin".

Vaan toisin kävi. Valitettavasti.

Niinpä päätin yllättää molemmat lapset ja sanoin, että he saavat valita kaupungin mihin mennään, vien heidät molemmat erikseen yhden yön kestävälle synttärimatkalle. 

Tytär halusi ehdottomasti Helsinkiin, poika joutui miettimään hieman pidempään mutta toukokuulle on varattu toinen reissu Helsinkiin hänen synttäreitä juhlimaan.

Halusin kerrankin panostaa yöpymiseen ja siksi valitsin hotelliksi Hilton Helsinki Strandin. Tiesin jo etukäteen että hotelli on remontissa mutta en antanut sen haitata vaan tällä valinnalla oli useampikin syy.

1) se sijaitsee veden äärellä
2) haluan kerätä Hiltonin pisteitä, jotta jossain vaiheessa saan parempia etuja ja ilmaisia öitä pisteillä
3) halusin korottaa energiavärähtelytasoani "puutteesta yltäkylläisyyteen" (käyn tätä asiaa myöhemmin enemmän läpi).
4) sijainti, sijainti ja sijainti = lähellä keskustaa eli voimme liikkua kävellen

Hotellille oli helppo tulla mutta parkkihallin sisäänkäyntiä jouduin hetken aikaa etsimään. Parkkihalli oli ahdas ja monimutkainen mutta parkkiruudut ihanan tilavat. Parkkihallista ei ollut sisäänkäyntiä itse hoteliin sisäkautta mutta matka ulkokautta oli muutama hassu askel, joten se ei varsinaisesti haitannut.

Henkilökunta oli ihanan pirteää ja ystävällistä ja jotenkin minulle tuli kotoinen tunnelma kun saavuin hotelliin. Vähän niinkuin olisin tullut ystävien luokse.

Sain keskiviikkona sähköpostiini tiedon, että voin itse valita huoneen, jossa yövymme ja tottakai tämä tilaisuus piti käyttää hyväksi. Valitsin huoneen 6 kerroksesta koska ajattelin, että sieltä olisi erinomaiset näkymät merelle. Ja olisivathan ne olleet, jos olisin valinnut huoneen käytävän toiselta puolelta =D

Nyt siis katselimme sisäpihan "taideteosta" aina kun ikkunan luokse kävelimme. Tästä viisastuneena osaan valita huoneeni toukokuussa paremmin.
Huonetta varatessani kerroin hotellille, että tulemme juhlimaan tyttären 12-vuotissynttäreitä ja he olivat huomioineet synttärit palalla suklaakakkua ja hedelmillä. Tytär liikuttui kyyneliin kysyessään, että "onko tämä, äiti, oikeasti minulle?"

Suklaakakku ja sen ympärillä olevat mansikat olivat herrrrrkullisia. Tuntui todella hienolta, että näinkin pieneen yksityiskohtaan oli kiinnitetty huomiota ja haluttu antaa asiakkaan aisteille upea makuelämys. Ne on ne pienet asiat, jotka synnyttävät suurimmat muistot =)

Hotelli on tosiaan remontissa ja remontti jatkuu aina joulukuulle saakka. Puolet huoneista oli suljettu mutta ainakaan perjantaina en kuullut yhtään remontin ääniä kun hotellilla saavuimme. Heinäkuussa remontoidaan toisen siiven huoneet ja lopuksi ravintola.

On siis todella mielenkiintoista nähdä, millainen hotelli on remontin jälkeen. 
Vaikka hyvin näki, että hotellia ei ole remontoitu pariin kymmeneen vuoteen (1980-luvulla viimeksi), oli se silti paremmassa kunnossa kuin Naantalin Kylpylä, jossa kävimme viime keväänä. Vaikka Naantalin Kylpylän kylpyläosasto oli hieno, huoneet olivat todella huonossa kunnossa. Eikä kylpylässä oikeastaan ollut mitään tekemistä 11-vuotiaille lapsille. 

Matkan aikana annoin tyttäreni päättää mihin kauppoihin ja mihin paikkoihin menemme. Matka ei ollut "Mamma betalar" tyyppinen reissu vaan tyttäreni oli itse säästänyt rahaa ja teki ostoksia todella harkiten. Vaikka budjetti oli kohtuu suuri hänen ikäiselleen, hän osasi silti miettiä tarkkaan, mitä kannattaa ostaa, mitä tulee käytettyä useamminkin ja mikä saattaisi olla turha ostos. 4 vuoden rahankäytön opetteleminen oli siis tuottanut tulosta.

Paras "yhteensattuma" oli se, kun tyttäreni sanoi, että hän haluaa ostaa itselleen kuulokkeet, jotta voi kotimatkan aikana kuunnella musiikkia tai katsoa videoita YouTubesta. Kissamme oli nimittäin purrut hänen kuulokkeensa johdon rikki ja huomasimme tämän vasta autossa matkalla Helsinkiin.

Niinpä ostosten lomassa piipahdimme Gigantissa mutta sieltä hän ei löytänyt sopivia kuulokkeita. Seuraavana menimme Glitteriin etsimään puhelimeen uusia kuoria ja kassalla maksaessamme, myyjä kertoi, että koska ostokset olivat yli 25€, saisimme kuulokkeet kaupan päälle!

Hauskin kauppa oli Behnford's, herkkukauppa joka sijaitsee Citykäytävässä, Makkaratalossa. Olin kuullut, että sieltä saisi Harry Potter-elokuvista tuttuja Bernie Bott's Every Flavour Beans karkkeja ja Harry Potter fanina niitä oli ihan pakko ostaa. En millään meinannut uskoa, että karkkilaatikossa voisi olla mullan, rään, mustapippurin tai mädän kananmunan makuisia karkkeja.

Ostakaa mutta maistakaa omalla vastuulla! Mustapippuri, ruoho ja multa kyllä maistuvat siltä itseltään. En siis tiedä riittääkö rohkeus maistamaan mädäntynyttä kananmunaa tai oksennusta =D Rasiasta löytyy 20 erilaista makua"nautintoa" =D

Ja tottakai me käytiin juomassa ne "pakolliset" Frappuccinot Starbucksissa =D

Milloin viimeksi olette käyneet Helsingissä? Mitkä ovat teidän lempparipaikat, kahvilat, kaupat tai nähtävyydet, joita haluatte käydä katsomassa yhä uudelleen?

Entä te, jotka asutte pääkaupunkiseudulla, millaisissa kahviloissa te viihdytte ja onko joku nähtävyys, johon ette ole vielä käyneet tutustumassa?

Monestihan sanotaan, että oman kaupungin nähtävyydet tunnetaan huonommin kuin jonkun muun kaupungin =D

"Elämä alkaa mukavuusalueesi ulkopuolella"

Ihanan aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille!

Takana on 700km auton ratissa, paljon naurua, muutama ilon kyynel ja ihania muistoja joita muistella vielä pitkään.

Oma mukavuusalueeni joutui viikonloppuna todelliseen testiin ja voittajana selvittiin maaliin. Muistan joskun 18-kesäisenä vannoneeni, etten ikinä aja autolla Helsingissä. Se siitä mukavuusalueesta sitten.

Hommahan menee niin, että kun opimme jotain uutta, siitä tulee hyvin nopeasti rutiinia. Otan esimerkin, jonka kautta tämä on helpompi selittää.

Minä tykkään ajaa autoa. Nautin siitä, rentoudun aina kun pääsen istumaan auton ratin taakse. Suonenjoki - Kuopio väli on n. 50km pitkä ja Kuopion keskusta kohtuu tuttu. Ei tarvitse paljoakaan miettiä missä on yksisuuntainen katu, mistä tulevia pitää väistää jne. Olen siis ajellut Kuopion keskustassa aika paljon. Siitä on tullut minulle rutiinia.

Kuopio on siis mukavuusaluettani kun puhutaan autolla ajamisesta. Jos haluan lähteä laajentamaan mukavuusaluettani, teen automatkan Jyväskylään, Tampereelle, Kokkolaan tai vaikka Ouluun. Kilometrejä kertyy ja opin ajamaan uusissa kaupungeissa.

Ja taas laajennan mukavuusaluettani ajamalla Turkuun, Naantaliin, Porvooseen ja Lappeenrantaan. Joka kerta kun uskaltaudun ajamaan uuteen kaupunkiin, mukavuusalueeni laajenee.

Tänä viikonloppuna hurautin kunnolla mukavuusalueeni ulkopuolelle ajamalla Helsinkiin ja suoraan keskustan läpi. Tässä kohtaa oli mielenkiintoista seurata omaa reaktioani. Mitä lähemmäs keskusta tuli, sitä enemmän käteni alkoivat tärisemään ja sydämeni hakkaamaan. Olo oli varsin tukala mutta tiesin, että ei se ajaminen ole sen kummempaa kuin Turussa tai Tampereellakaan. Vähän enemmän autoja ja vähän enemmän katuja. Tsemppasin itseäni joka kerta kun seisoin punaisissa liikennevaloissa:

"Hyvin se menee. Ei mitään hätää. Navigaattori ohjaa sinut turvallisesti perille. 
Ole ihan rauhassa vain ja kulje virran mukana."

Ja yhtäkkiä oltiinkin jo perillä.

Sitten mieleeni tuli toinen asia. Mistä olen saanut päähäni silloin 18-kesäisenä, etten ikinä halua ajaa autolla Helsingin keskustassa? En voi muistaa todellista syytä mutta pohdin sitä, miten paljon meissä onkaan sisäisiä esteitä, sanottuja lauseita, "En ikinä voisi..." "Ei minusta ikinä ole..." "En voisi koskaan tehdä..." ja miten helppo niihin on itse uskoa. Mitä useammin toistat itsellesi, ettet pysty johonkin, sitä enemmän alat uskoa siihen. Mutta se mikä on vieläkin hämmästyttävämpää on, miten helppoa noista rajoittavista ajatuksista onkaan päästä eroon.

Tarvittiin vain yksi päätös ja kun istuin autossa matkalla Helsinkiin, en voinut enää peruuttaa. En voinut jättää autoa Lahden Renkomäkeen ABC:n pihaan ja sanoa: "Tämä matka päättyi tähän, loppumatka mennään bussilla" vaan auto oli käännettävä takaisin moottoritielle ja painettava kaasua.


(Autolla ajaminen on aina ollut mielestäni rentouttavaa ja siksi uskaltauduinkin lähtemään autolla kohti Helsinkiä. "Paras" autoreissu on tullut tehtyä 2 kesää sitten. Silloin ajelimme lasten kanssa Poriin ja takaisin - saman päivän aikana! 750km päivässä, kyllä tiesi ajaneensa illalla kun kotiin pääsi. Enkä tee toista kertaa noin pitkää matkaa yhden päivän aikana!)

Mukavuusalueeni ulottuu nyt koko Suomeen. Mitä tapahtuu kun venytän mukavuusaluettani seuraavan kerran ajamalla Tallinassa, sitten Tukholmassa, Kööpenhaminassa ja niin edelleen? Mukavuusalueeni laajenee laajenemistaan kunnes uskallan lähteä ajamaan autolla mihin tahansa kaupunkiin missä päin maailmaa tahansa.

Voitko yhtään kuvitella, miten paljon tällaisia rajoittavia ajatuksia meillä onkaan? Mitä tapahtuu, kun poistamme ne yksi kerrallaan uskaltautumalla oman mukavuusalueemme ulkopuolelle?

Eihän mukavuusalueen laajentaminen tarkoita sitä, että heti ensimmäisenä pitäisi lähteä kiipeämään Mount Everestille tai pitää puhe 1500 ihmisen edessä. Vaan se tarkoittaa sitä, että laajentaminen tapahtuu pikkuhiljaa, askel askeleelta.

Jollekin se voi olla sitä, että uskaltaa lähteä kotoa yksin lenkille. Toiselle sitä, että uskaltaa sanoa oman mielipiteensä kokoushuoneessa. Kolmannelle sitä, että uskaltaa viettää viikonlopun yksin vieraassa kaupungissa.

Pienen pieniä - tietoisia - askeleita jotka venyttävät mukavuusaluetta pikkuhiljaa. Mitä suuremmaksi mukavuusalue laajenee, sitä vähemmän se enää palaa takaisin entiseen mittaansa. Ja sitä enemmän tulet saavuttamaan upeita kokemuksia.





Hello Helsinki!

Heissan kaikille!
Tänä viikonloppuna vietän matkakumppanin kanssa minimoimaan Helsingissä. Tiedossa ihanan rentouttavaa olemista ihan vaan kahdestaan.

Kuulumiset ja kuvat saatte nähdä alkuviikosta kun kotiedun.

Inspiroivaa viikonloppua kaikille!


Salaisuus paljastuu - Unelma toteutuu!

Aloitin unelmani todellisen työstämisen 29.3.2015.
Olen puhunut tästä unelmasta paljon.

Ensin kirjoitin vihkooni, millaisia pelkoja unelmaani liittyy. Sitten pohdin niihin erilaisia vaihotehtoja, miten toimisin, jos joku peloistani toteutuisi.
Tein joka ilta ja aamu meditointia ja mielikuvaharjoittelua.
Laajensin energiavärähtelytasoani sekä bioenergiakenttääni.

Löin lukkoon päivät. XX päivään mennessä unelmani on toteutunut.
Lisäsin mielikuvaharjoitteluun innostuksen ja odotuksen tunteet. Panostin niihin täysillä.

Ja sitten sain idean. Tiesin, että unelmani toteutumiseen tarvitsisin yhden pienen palan - rahaa. Muutama tuhat euroa riittäisi. Tuo idea tuli mieleeni yllättäen 1.4.2015. Otin yhteyttä pankkiin ja 7.4.2015 kävin tapaamisessa.

Idea, joka mieleeni putkahti, tapahtui 1,5 vuotta sitten. Kuten aikaisemmassa postauksessa kerroin, olin tehnyt tämän saman asian toisen ihmisen pyynnöstä. Olin soittanut yhden ainoan puhelun ja saanut tarvittavan tiedon. Ilman tuota tietoa en olisi voinut mennä pankkiin 7.4.2015.

8.4.2015 katsoin iltapäivällä puhelintani. Näin numerot 8 (8.4.2015), 8 (8 app päivitystä odottaa) ja 8 (8 Facebook ilmoitusta). Ryntäsin välittömästi läppärille ja Luxonian sivuille.

"888 - Vaihe elämässäsi on päättymässä, tämä on etukäteisilmoitus että voit valmistautua. Tämä numerosarja voi tarkoittaa, että tunne-elämässäsi tai suhteissasi jokin vaihe loppuu. Se tarkoittaa myös, että tunnelin päässä näkyy valoa. Lisäksi se tarkoittaa 'Sato on kypsä, korjaa ja nauti siitä'. Toisin sanoen, älä vitkastele vaan tee siirto ja nauti työsi hedelmistä."

Pohdin päivän, mitä tuo "siirron" tekeminen voisi tarkoittaa. Kunnes sain jälleen idean. Menin Ifin nettisivuille ja sydän tykyttäen ostin itselleni jatkuvan matkavakuutuksen. Tiesin, mitä se tarkoittaa.

9.4. surffailin Pinterestissä ilman mitään tiettyä aihetta. Yhtäkkiä eteeni ilmestyi teksti:

"NYC.com
 Your Going."

Räjähdin nauruun. Itkin ilosta. Hypin melkein tasajalkaa. Mutta tuo yksi pieni pala puuttui edelleen yhtälöstä.

12.4.2015 menin käymään nettipankissa ja huomasin, että minuun oli otettu yhteyttä. Tärisevin sormin avasin viestin: "Voimme toteuttaa pyyntösi."

Hyvät naiset ja herrat.
Minulla olisi tänään mahdollisuus varata lentoliput New Yorkiin.

Mutta se ei enää tunnukaan hyvältä.
Se ei tunnu siltä, että ansaitsisin matkan tai että odottaisin matkaa yhtä innokkaasti kuin vielä viikko sitten.

Mitä tapahtui?

En tiedä.

En yksinkertaisesti tiedä. Olen täysin ymmälläni. 



Olen miettinyt paljon eKirjojani, jotka ovat myynnissä Etsy.comissa. Ja minulla on todella voimakas tunne, että minun pitäisi myynnin sijasta antaa ne teille ilmaiseksi. En yksinkertaisesti voi pitää tätä tietoa (unelmien toteuttamisesta) "maksun" takana vaan jokaisella tulisi olla mahdollisuus oppia nämä asiat ilmaiseksi.

Ja täytyy sanoa, että en todellakaan tee tätä "sen suuremmitta paineitta" sillä toimeentuloni riippuu noista eKirjoista ja niiden myynnistä. Mutta tämähän vain tarkoittaa sitä, että minä todellakin otan sen uskonhypyn - hypyn tuntemattomaan - ja kohtaan ehkäpä suurimman pelkoni tässä elämässä:

Miten selviydyn elämästä taloudellisesti 
yksinhuoltajana, 
työttömänä, 
kahden erityislapsen äitinä.





Hyppy.





Olenko viallinen jos haluan muuttaa elämääni?

Jäin pohtimaan elämänmuutoksen tärkeyttä tässä pääsiäisen aikana. Mietin, olenko jotenkin viallinen, jos haluan muuttaa elämääni. Miksi en ole tyytyväinen elämääni? Miksi haluan enemmän kuin minulla tällä hetkellä on?

On totta, että elämäni on tällä hetkellä hyvällä mallilla. Minulla on koti (vuokra sellainen), kaksi suht tervettä lasta, auto, ihana työ, ihania ystäviä ja sukulaisia ympärilläni. Olen itse terve ja iloinen lähes joka päivä. Mitä vielä voisin pyytää?

Mutta sitten oivalsin, että kyse ei olekaan siitä, olenko tyytyväinen elämääni nyt vaan siitä, mitä ajattelen elämästäni kun viimeiset hetket ovat käsillä.

Jos tietäisin, että huomenaamulla en enää heräisi, olisinko tyytyväinen niihin ratkaisuihin, joita olen elämässäni tehnyt? Olisinko sanonut tärkeille ihmisille että rakastan heitä sydämeni pohjasta? Olisinko näyttänyt sen heille? Olisinko näyttänyt itselleni, että rakastan itseäni? Katuisinko jotain? Olisinko halunnut tehdä jotain toisin?

Ollessani lukiossa muistan sanoneen ystävälleni:

"Sitten vanhana kiikkustuolissa, haluan muistella elämääni ja sanoa, 
että pitikö tuokin mennä tekemään. Eikä, 
että voi kun olisin silloin tehnyt niin."

Tuo ajatus on ollut elämäni punainen lanka siitä lähtien.

Jos en enää heräisi huomenna:
Olisinko tyytyväinen niihin ratkaisuihin, joita olen elämässäni tehnyt?  Kyllä.
Olisinko sanonut riittävästi rakastan sinua ja osoittanut sen myös? En, haluan tehdä sitä enemmän.
Olisinko näyttänyt itselleni riittävästi, että rakastan itseäni? En.
Katuisinko jotain? Kyllä, katuisin sitä, että olin niin pitkään niin vihainen tietyille ihmisille.
Olisinko halunnut tehdä jotain toisin? En, sillä muuten en istuisi tässä kirjoittamassa näitä sanoja.

Olenko kokenut tarpeettomasti 35-vuotiaaksi ihmiseksi? Kyllä. Henkistä ja fyysistä väkivaltaa, hyväksikäyttöä, pettymyksiä, pettämistä, romahduksia, kauhua, pelkoa, alistamista, vähättelyä, yksinoloa, vaijettuja kyyneliä, syyllistämistä ja epäonnistumisen tunteita.

Minä olen käynyt kaiken sen läpi. Ja selvinnyt voittajana. En vielä ole maalissa, enkä haluakaan olla. Mutta tiedän sen, mitä periksiantamattomuudella, sinnikkyydellä ja anteeksiannolla saadaan aikaan.

Vahvoja ihmisiä.

Niitä, jotka voivat olla valona muille, niille, jotka vielä etsivät omaa tietään ulos pimeästä tunnelista. Niille, jotka joutuvat päivästä toiseen kokemaan sitä, mikä itselle on enää kaukainen muisto. Tuki ja turva niille, jotka eivät enää jaksa itse kävellä. Syli ja lämpö niille, jotka eivät enää muista mitä ne ovat. Kallio niille, jotka kokevat uppoutuvansa aina vain syvemmälle.

Miksi haluan muuttaa elämääni?
Koska haluan kokea elämän kaiken kirjon. 
Haluan nähdä ja kokea ja muistella. 
Haluan elää.






Elämänmuutokseen tarvitaan aikaa, asennetta, herkkyyttä, periksiantamattomuutta sekä ripaus hulluutta

Siitä lähtien, kun olen kertonut, että jatkossa keskityn blogissani enemmän elämänmuutokseen ja unelmien toteuttamiseen, olen alkanut nähdä lehtiartikkeleita erilaisista perheistä ja ihmisistä, jotka ovat tehneet elämänmuutoksia.

Jokaisessa artikkelissa on kerrottu erilaisia vinkkejä, miten muutos onnistuu. On 5 vinkkiä, 7 ja jopa 12 erilaista vinkkiä. Artikkeleista huokuu elämänmuutoksen helppous, sen kuin vain päätät ja hups kaikki onnistuu.

Tätähän me kaikki toivomme, mutta todellisuus on toinen.

Elämänmuutos ei ole helppoa. Tulet käymään itsesi kanssa juupas - eipäs taisteluja enemmänkin kuin pari kertaa. Siksi muutos vaatii ennen kaikkea aikaa. Jos haluat muuttaa elämääsi viikossa, älä pety mutta et tule onnistumaan. Kuukausikin on hyvä alku mutta todennäköisesti tarvitset muutaman kuukauden ennen kuin voit oikeasti sanoa, että elämäsi on muuttumassa. Kun opit elämänmuutoksen prosessin, pystyt tulevaisuudessa toteuttamaan asioita huomattavasti nopeamminkin.

Toiseksi tarvitaan paljon asennetta. Asenne tuo mukanaan rohkeutta toteuttaa villeimmätkin unelmat. Asenne kantaa sinua silloin kun muut epäilevät muutoksesi onnistumista ja pahimmillaan ampuvat alas upeat ideasi ja unelmasi.

Herkkyyttä tarvitaan, jotta huomaisit kaikki merkit universumilta, jotka tukevat muutostasi. Herkkyys tulee siitä, että osaat elää hetkessä. Saat ideoita ja näet tekstejä jotka kehottavat sinua ottamaan aina seuraavan askeleen. Esimerkiksi mietit, uskallatko ottaa ensimmäisen askeleen ja seuraavana päivänä näet mainoksen jossa lukee: "Ota rohkeasti seuraava askel". Kun sitten etenet, mietit, mitähän sinun pitäisi tehdä seuraavaksi ja parin päivän päästä kuulet radiosta: "Nyt olisi hyvä aika käydä pankissa pistämässä pankkiasiat kerralla kuntoon!" Ja niin edelleen. Pieniä merkkejä, pieniä askeleita.

Tarvitset periksiantamattomuutta, jotta et lannistu heti ensimmäisen kerran jälkeen kun eteesi tulee este. Sillä niitä tulee. Aivan varmasti. Olen monesti ajatellut, että esteet voivat olla merkkejä meille, että olemme menossa väärään suuntaan. En siis ota niitä merkkinä, että tämä tavoite ei ole minulle tarkoitettu tai että en ansaitse saavuttaa tätä unelmaa. Esteen sattuessa pysähdyn ja katselen muutaman päivän ympärilleni. Sitten kokeilen uudelleen. Ehkäpä minun oli tarpeellista odottaa muutama päivä, jotta saisin haluamani asian edullisemmin tai vaikkapa paremmat istumapaikat teatterista. Syitä voi olla useita. Kokeilemalla opit tuntemaan mitä esteet tarkoittavat.

On oltava ripaus hulluutta, että uskaltaa lähteä omalta mukavuusalueeltaan pois. On otettava uskonhyppy, hyppy tuntemattomaan.

"En sano, että se tulee olemaan helppoa mutta sanon, että se on sen arvoista." 

Tämä lause lukee makuuhuoneeni seinällä muistuttamassa siitä, että kaikki se työ jonka teen, on unelmani arvoinen. Olenko hullu, jos ajattelen että selviydyn yksin kahden erityislapsen kanssa muutaman päivän New Yorkissa? Mahdollisesti. Tai sitten kyseessä on se minun uskonhyppyni. Kun näen, että selviydyn siitä, mistä kaikista muista asioista voisinkaan selviytyä tulevaisuudessa?

Mikä sitten on realistista?
Olen tehnyt työtä 12 vuotta muuttaakseni elämääni sellaiseksi, että minun olisi siinä hyvä olla. 12 vuotta. Se on aika pitkä aika. Ensimmäiset 6 vuotta menivät puhtaasti siihen, että opettelin luottamaan miehiin ja katsomaan heitä silmiin. Kun sitten uskalsin vihdoin ja viimein katsoa miestä suoraan silmiin, tiesin, että yksi merkkipaalu on saavutettu. Työ, jonka olin tehnyt paranemiseni eteen, oli tuottanut tulosta.

Seuraavat 3 vuotta tein töitä saadakseni työni ja perhe-elämäni tasapainoon. Jos lapseni olisivat olleet ns. "normilapsia", työni olisi ollut tässä kohtaa tehty ja olisin päässyt tekemään muutossa omassa itsessäni. Mutta sitten sain tietää kasvattavani erityislasta, jolloin aloitin kasvatustyön oikeastaan alusta.

Viimeiset 3 vuotta olen jatkanut tuota kasvatustyötä. Ja olen äärimmäisen iloinen ja onnellinen kun näen miten pitkälle olemme päässeet. Mutta edelleen olemme muutosvaiheessa, sillä jouduin aloittamaan puolet kasvatustyöstä jälleen alusta viime syksynä.

Tuo muutos menee kuitenkin nopeasti, sillä osaan jo odottaa mitä on edessäni. Kyseessä on enää pientä hiomista, yhteen hitsaamista ja kiillottamista.

Jos nyt näyttää, että seuraavien 3 kk aikana asiat kohdallani ottavat suuria harppauksia nopeaan tahtiin eteenpäin, se johtuu siitä, että viimeiset 12 vuotta, olen tehnyt teoriatyötä tätä muutosta varten. Ja nyt on aika saattaa tuo teoria käytäntöön ja viedä muutos loppuun.

Olen niin innoissani, kiitollinen ja onnellinen tästä matkasta. Tiedän, että seuraavat 3 kuukautta tulevat olemaan huikeimmat tähän mennessä.

Se, että minä olen tehnyt muutosta viimeiset 12 vuotta, ei tarkoita, että sinunkin pitää. Sinun elämäsi on toisenlainen, toisilla kokemuksilla maustettu. Mutta se mitä minä voin sinulle tarjota, on oikoteitä vaikeimpien mutkien yli, ajatuksia, ideoita, inspiraatioita, uskoa ja luottamusta omiin unelmiin sekä ilon ja onnen hetkiä.




Ispiroivia Aforismeja

"Miksi huolehtia? Jos olet jo tehnyt parhaasi, murehtiminen ei muuta sitä paremmaksi."
-Walt Disney

"Elämä on opettajasi ja sinä olet jatkuvan oppimisen tilassa." - Bruce Lee

"Elämän parhaat voimat kannattaa suunnata siihen, mikä antaa merkityksen olemiselle ja tekemiselle." -Arto O. Salonen

"Vaikeimmat kriisit mahdollistavat suurimman kasvun. Muutoksen hyväksyminen ja siitä oppiminen kääntävät kriisit pysyviksi voimavaroiksi." -Gloria Salo

"Nauti työstäsi. Sano, että työsi on hauskaa ja että se antaa henkisiä palkintoja. Usko siihen, että työsi on siunaus sinulle. Jos elämä ei maistu, niin se ei ole työn vika. Nauti siitä, että nouset ylös ja saat tehdä työtäsi." -Norman Vincent Peale

"Jos kuulet sisäisen äänen, joka sanoo: 'sinä et osaa maalata', jatka kaikin mokomin maalaamista - ja pian se ääni vaikenee." -Vincent Van Gogh

"Ei lasta niinkään pilaa se, että hän saa mitä haluaa kuin se, että hän saa vain korvikkeita sille mitä todella haluaa - huomiolle, kiinnostukselle ja ymmärrykselle." -Sidney Harris

"Ole kiitollinen siitä mitä sinulla on; tulet saamaan vielä lisää. Jos keskityt vain siihen mitä sinulla ei ole, et ikimaailmassa saa tarpeeksi." -Oprah Winfrey


Olemme köyhiä koska ajattelemme rahasta negatiivisesti

Taidan jatkaa tällä kyseisellä aiheella vielä hetken aikaa, sillä (ymmärrettävästi) tämä aihe herättää teissä keskusteluja.

Myös minua itseäni tämä aihe kiehtoo hyvin paljon, olinhan melkein 7 vuotta pankissa töissä.

Ihan aluksi teen pienen testin.
Käsi ylös, kuinka moni miettii/joutuu miettimään vähintään kerran kuussa kaupassa käydessään, mitä sieltä voi ostaa/mihin rahat riittävät?

Ne ketkä eivät tätä pohdintaa tee, voivat skipata tämän postauksen, sillä heille täältä ei todennäköisesti löydy mitään uutta ja ihmeellistä.

Mutta meille muille (kyllä, minullekin), tämä on ajankohtainen pohdinta.

90% suomalaisista ajattelee rahasta negatiivisesti ja pakonomaisesti.

Miksi? 

Koska raha on elintärkeä. Tarvitsemme rahaa elääksemme, syödäksemme, pysyäksemme lämpimänä, päästäksemme töihin jne.

Me tiedämme, että ilman rahaa ei ole kotia pään päällä, ei vaatteita eikä ruokaa.Olemme paniikissa, jos rahaa tulee tilille liian vähän tai ylimääräinen lasku odottaa postilaatikossa.

Mitä luulet, panikoiko miljonääri ruokakaupassa "miten minun rahani riittävät loppukuulle?" tai "voinkohan nyt ostaa tätä aitoa edamia vai ostanko tuota halvempaa merkkiä...?"

Ja miksiköhän miljonääri ei tätä ajatuskierrettä käy? Koska hänellä sitä rahaa on taskut pullollaan.

Mielenkiintoinen asetelma:

Ensin on Paniikinomainen ajatusmaailma rahasta 
= Joka johtaa Rahan puutteeseen elämässämme.
Mutta miljonäärillä onkin Rento ajatusmaailma rahasta 
= Jonka johdosta hän kylpee Rahassa.

Mitä tapahtuu, jos lopetamme paniikinomaisen huolehtimisen rahasta, rentoudumme ja luotamme siihen, että raha riittää, niin kuin se on riittänyt tähänkin asti?

Olen useammankin kerran näyttänyt, että se mitä ajattelemme, se mihin energia kulkeutuu, lisääntyy elämässämme. Ja ennen kuin pystymme kääntämään ajatusmaailmamme rahan puutteesta rahan yltäkylläisyyteen, emme tule koskaan pääsemään eroon puutteesta.

Tässä alkaa se haastava työ:
Miten kääntää ajatusmaailma ja energiavirta negatiivisesta positiiviseksi kun todellisuus on jotain muuta?

Aivan ensimmäiseksi on löydettävä ja tuotava päivänvaloon joka ikinen negatiivinen ajatus, joka meillä on rahasta. Ihan kaikki. Ja sitten ne on käännettävä yksi kerrallaan positiiviseksi.

Muistan kun itse tein tämän ensimmäisen kerran. Sain listaani 23 negatiivista asiaa. Osa oli helppoja kääntää, osassa on mennyt kauemmin.

Yksi suurimmista oivalluksista, joita olen rahasta kuitenkin saanut, on tämä:

Kuvittele, että asut omakotitalossa. Talossa on vain yksi pikkuriikkinen ikkuna, josta tulee valoa sisään. Tuo talo kuvastaa elämääsi ja ikkuna sitä rahaa, joka tilillesi tulee - yleensä se on palkka. Jos saat muuta tuloa, kuten esimerkiksi elatusapua /-tukea, asumistukea, eläkettä, päivärahaa, lapsilisää tai muuta tukea, jokainen noista tulorahavirroista tekee pienen pienen ikkunan taloosi.

Ajatusmaailmamme on tämä:
Emme voi saada rahaa mistään muusta kuin palkasta tai eläkkeestä tai tuesta. Emme voi. Se ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Ei ole muuta tulomahdollisuutta kuin palkka tai eläke tai joku tuki. Ja jos vaikka saisinkin jostain ylimääräistä tukea, en voi ottaa sitä, koska sitten se on jostain muusta pois. Tätä ajatusmaailmaa voisi kutsua ahtaaksi tai kapeaksi = emme suostu näkemään muuta kuin sen, minkä olemme tottuneet näkemään.

Tämän ajatusmaailman takia talomme (eli elämämme) on suurimmaksi osaksi pimeä (eli elämme paniikissa rahan vähyyden vuoksi), koska emme suostu ajattelemaan, että on olemassa muitakin mahdollisuuksia kuin tehdä pienen pieniä ikkunoita taloomme.

Tässä kohtaa lamppu syttyi päässäni.

Minä voin aina mennä talostani ulos. Voin mennä suoraan auringonpaisteeseen, jättää vanhat ajatusmaailmat ja rakentaa elämäni valoisaan (eli runsaaseen ja yltäkylläiseen) ulkoilmaan!

Eli, jos olen valmis näkemään, että maailmassa on miljoonia erilaisia tapoja ansaita rahaa, voin astua pimeästä talostani ulos ja ansaita rahaa miten paljon vain haluan.

Ja tämä on se oivallus, jonka eteen olen tehnyt ja tekemässä töitä. Ja tämä on se puuttuva pala unelmani toteutumisesta. Jos saan tämän palan asettumaan elämääni, tiedän, että olen ratkaissut pysyvästi ilmentämisen taidon ja pystyn rakentamaan elämästäni juuri sellaisen kuin olen unelmoinut.

Ymmärrättekö nyt, miksi olen ollut niin innoissani viimeiset kaksi päivää? =D

Haluan vielä selventää, että tämä on hyvin karrikoidusti esitetty rautalankamalli tästä ajatuksesta ja ideasta, enkä ota kantaa siihen, etteikö miljonääreilläkin ole velkaa. Jätetään turhat rönsyilyt tästä postauksesta pois ja keskitytään vain siihen syvimpään ideaan, mistä kaikki lähtee liikenteeseen = ajatusmaailmaamme.

Minä haluan rahaa!

Huomasin tässä tänään, lukiessani eilistä postausta, että olin niin täpinöissäni, että ajatukseni taisi kulkea hieman nopeammin kuin sormeni.

Siksi ajattelin tänään "selventää" ajatuksiani hieman.

Olen törmännyt muutamien ihmisten kohdalla tilanteeseen, jossa he toivovat, että saisivat lisää tuloja. Tilanne heidän kohdallaan on se, että raha tulee ja raha menee ja mitään ylimääräistä ei jää säästöön tai unelmien toteuttamiseen.

Pohdin tätä asiaa pääsiäisenä ja huomasin omassakin ajatusmaailmassa vääristymän, jonka ajattelin tuoda päivänvaloon.

Toisaalta asia on ihan simppeli ja itsestään selvyys mutta toisaalta näkökulma, josta asiaa tarkastellaan, saa aikaan täysin erilaiset tulokset.

Oletetaan, että henkilön A kuukausitulo (netto) on 1500€. Hänen menonsa ovat 1450€, joten periaatteessa tuo 50€ pitäisi pystyä säästämään joka kuukausi. Meistä jokainen kuitenkin tietää, että niitä yllättäviä menoja tulee eteen harva se kuukausi.

Tämä henkilö A päättää tavoitella ylimääräistä rahatulovirtaa, jolloin hänellä jää rahaa säästöön pahanpäivän varalle sekä unelmien toteuttamiseen. Hän päättää, että 400€ kuukaudessa olisi sopiva summa. Henkilö A ajattelee, että hän tekee 4 kuukautta töitä sen eteen (miettii siis erilaisia vaihtoehtoja miten saa lisättyä kuukausittaista rahavirtaa tililleen) ja pyrkii korottamaan tulotasoaan 100€/kk. Tällöin, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, 4 kk kuluttua hänen tulotasonsa on yhteensä 1900€.

Meistä jokainen tietää, että siitä rahasta, joka tilille joka kuukausi tulee, täytyy maksaa verot. Tässä esimerkissä henkilön A veroprosentti kaikkine lisämaksuineen on 30%.

Tässä tulee se haastava osuus. 400€ ei sinänsä tunnu suurelta summalta, 100€ kuussa neljän kuukauden ajan. Mutta koska jokaisesta summasta menee verot, tuo 400€ lisäys kutistuu verojen jälkeen 280€ (400€ - (400€ x 30% ) = 280€). Kaiken sen työn jälkeen, jota henkilö A on 4 kuukauden aikana tehnyt, ei saatu summa tunnukaan enää yhtä kivalta, koska verottaja syö siitä kolmanneksen. Olo on tyytymätön ja pettynyt.

Jos taas tarkastellaan tilannetta toisin päin, eli tuo 400€ olisikin nettosumma, jonka henkilö A haluaisi itselleen joka kuukausi lisää, silloin se tarkottaisi, että hänen tulisi ansaita 580€, josta verojen jälkeen jäisi tuo 400€ käteen.

Nyt tuo 580€ tuntuukin jo paljon suuremmalta summalta. Jos henkilö A tavoittelee 580€ lisäkorotusta tulotasoonsa 4 kuukaudessa, hän joutuu ansaitsemaan 145€ kuukaudessa tai pidentää tavoiteaikaa melkein 6 kk (tavoitesumman ollessa 100€/kk).

Tässä vaiheessa ihmisen mieli alkaa epäillä, onko oikeasti mahdollista saada tulotasoa korotettua 145€/kk tai onko 6 kk liian pitkä aika tulotavoitteen saavuttamiselle. Joten mieli alkaa keksimään erilaisia tekosyitä, miksi tämän tavoitteen saavuttaminen on mahdotonta ja niinpä (todennäköisesti) henkilö A luopuu koko yrityksestä.

Tämä esimerkki pätee siis siinä tilanteessa, että henkilön A todellinen tavoite on kasvattaa kuukausittaista tulovirtaa tililleen.

Mitä tässä tilanteessa sitten tulisi tehdä?
A:n tulisi löytää "optimaalinen" rahasumma, joka bruttona ei ole liian suuri ja nettona riittävän suuri, tuomaan taloudellista turvaa elämään. Esimerkiksi A:n kohdalla, tuo summa voisi olla 490€ bruttona, jolloin verojen jälkeen hänelle jäisi 343€ tilille joka kuukausi. 490€ kun jaetaan 4 välitavoitteeseen, summa on 122,50€, joten sekään ei tunnu enää niin mahdottomalta.

Tämä esimerkki on rautalankamalli, enkä ota kantaa tulotason korotuksen aiheuttamasta mahdollisesta veron korotuksesta. Itse asiassa tein tahallani veroprosentin tässä esimerkissä 30% jotta se olisi hieman yläkanttiin. Enkä myöskään ota tässä postauksessa kantaa siihen, millä tavoin tuota rahavirtaa tulisi/voisi kasvattaa. Se on myös erittäin mielenkiintoinen aihe, johon palaan myöhemmin.

Jokainen joutuu tekemään itse omalla kohdallaan omat ja tarkat laskelmat ja tarkistamaan tulon noususta aiheutuvat veron korotukset, jotta tällaisia ikäviä yllätyksiä ei pääse sattumaan.

Yksi mahdollinen paikka aloittaa oman talouden hallinta, on eKirjani "Elämänhallinta - Talouden Tasapaino", jossa käyn yksityiskohtaisesti läpi budjettirakenteen. Itse teen tämän budjetin kerran vuodessa. Ensimmäisenä vuonna tarkastelin budjettia kahden kuukauden välein, mutta nykyään muistan sen niin hyvin ulkoa, että kerta vuodessa riittää.

Unelmani on yhden palapelin palan päässä...

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!
Toivottavasti teidän pääsiäinen meni oikein rentouttavasti.

Me vietettiin pääsiäistä kotosalla, sunnuntaina piipahdettiin pikkuvisiitillä Mikkelissä.

Pääsiäisloma oli huikea, sillä niin paljon isoja asioita lähti menemään eteenpäin. En oikeastaan vielä itsekkään taida käsittää, mitä kaikkea tapahtui.

Löysin itsestäni uusia puolia, oivalsin uusia asioita itsestäni ja käyttäytymisestäni ja olen todella lähellä toteuttaa yhtä isoa unelmaani. Vain yksi pieni pala kun loksahtaa paikalleen, saan toteuttaa unelmani.

Olen niin innoissani ja odotan tuota hetkeä todella paljon!

Pääsiäisen aikana opin (oikeastaan tämä on niin iso itsestäänselvyys että ihan hävettää), miten tärkeää on harjoitella asioita pitkäjänteisesti. Vaikka olenkin tottunut jo siihen, että asioita pitää käydä läpi useampaan kertaan, on silti turhauttavaa, jos kokeilen jotain uutta juttua pari kertaa ja en saa sitä onnistumaan.

Pääsiäisen aikaan tein tietoisesti töitä oman energiakentän kasvattamisen suhteen. Ja voi vitsi miten paljon energiaa minulla olikaan!

Huomasin myös, tietoisen läsnäolon avulla, miten ristiriitainen yksi unelmistani oli. Olin siis tuttuun tapaan kirjoittanut vihkooni tavoitteen (unelman) ja miettinyt erilaisia askelmerkkejä, miten saavuttaisin sen. Sitten lähdin "tarkistamaan" unelmaani toiseen suuntaan* ja huomasin, että lopputulokset eivät täsmää.

(*aloitan unelmani aina lopusta alkuun periaatteella ja kun olen saanut askelmerkit kirjoitettua, testaan sitä alusta loppuun periaatteella. Vähän niin kuin matematiikassa tarkistellaan laskutoimituksia, 3 + 5 = 8 ja 8 - 3 = 5, samalla tavalla testaan unelmanikin)

Tässä vaiheessa huomasin, että askelmerkit eivät täsmää. Tein monta tuntia töitä etsiessäni virhettä jotta voisin korjata sen. Kun sitten olin aikani tehnyt töitä asian eteen, huomasin, että minun on vain "isonnettava" unelmaani, jotta saan sen täsmäämään.

Oivallus joka tästä syntyi on:
Haluamamme asiat voivat olla toistensa synonyymeja, jolloin haluamme useampia asioita kuin yhtä. Tästä seuraa, emme alitajuntaisesti tiedä, mihin keskittyä. Unelman toteutuminen pitkittyy, koska yhden unelman sijaan, tavoittelemme 5 samankaltaista unelmaa.

Otetaan yksinkertainen esimerkki, raha.
Sanotaan, että sinä haluaisit lisää rahaa 400€/kk. Lasket (ilman tarkkaa budjettia), että 400€ kuussa saisit hoidettua muutamia pakollisia menoja ja säästöönkin jäisi hieman.

400€ voi tuntua isolta summalta mutta kun pilkot sen 4 osaan, se ei tunnukaan enää ylitsepääsemättömältä ja alitajuntasi alkaa tekemään töitä unelmasi eteen (lopusta alkuun periaate).

Ongelma syntyy siitä kun saat sen 400€ kasaan, sillä todellisuudessa se ei riitäkään. Joudut maksamaan tuosta summasta mm verot, jolloin käteen jäävä summa on vain 280€. Oletko tyytyväinen saavutettuun tavoitteeseen? Et, koska sinulle jää 120€ vajaus joka kuukausi.

Noh, silloinhan se tarkoittaa, että sinun tulee saada enemmän kuin 400€, toisin sanoen, 580€ jotta verojen jälkeen sinulle jää käteen 400€. Nyt joudutkin tekemään ylimääräistä työtä kaksi kuukautta, jotta saat hankittua tuon ylimääräisen 180€ TAI sinun on korotettava välitavoitteiden summaa 145€, jotta saavutat tavoitteesi 4 kuukaudessa. Tässä kohtaa alatkin epäillä, onko tavoite sittenkään saavutettavissa... ja pahimmassa tapauksessa hylkäät koko jutun (tarkistus alusta loppuun periaate).


On niin tärkeää miettiä mahdollisimman yksityiskohtaisesti millaisia unelmia haluaa lähteä tavoittelemaan, ennen välitavoitteiden asettamista, jotta päästään kerralla oikealle polulle. Jos unelma on jotain epämääräistä ja välitavoitteiden kanssa ei olla realistisia, unelmat jäävät saavuttamatta. Ja sehän sitten harmittaa myöhemmin.

Toinen oivallus, jonka pääsiäisenä sain, on, että on oltava avoin sille, millaisia ideoita, ajatuksia tai askeleita ottaa unelmiaan kohti. Minulle tuli viikonloppuna oivallus, jonka tein itse edellisen kerran 1,5 vuotta sitten - toisen ihmisen puolesta tosin.

1,5 vuotta sitten keskustelin erään ihmisen kanssa ja hän pyysi minua tekemään jotain. Soitin yhden puhelun, jonka aikana sain tietoa, josta oli hyötyä nyt, kun tavoittelen omaa unelmaani. Ilman tuota tapahtumaa, en saisi otettua nyt aimoharppausta eteenpäin, sillä kertaakaan aikaisemmin tai sen jälkeen en ole tuota tietoa saanut.

Näin se asiat loksahtelevat paikoilleen kun on avoin ja vastaanottavainen erilaisille asioille, kun lähtee toteuttamaan omia unelmiaan!


Ennen kuin aloitat elämänmuutoksen...

...katso tämä video...


Unelma Onnellisuuden YouTube kanava on avattu!

Uusi videoita on tarkoitus julkaista kerran viikossa.

Haluatko olla vaikuttamassa Unelma Onnellisuuden sisältöön?
Kerro ideat ja vinkit mitä haluaisit nähdä/kuulla/katsoa/lukea.
Oletko keskellä elämänmuutosta mutta tunnet olevasi jumissa?
Mihin mieltäsi askarruttaviin kysymyksiin haluaisit vastauksia?

Voit kommentoida tähän postaukseen anonyymisti tai lähettää 
suoraan sähköpostia osoitteella

unelmaonnellisuudesta@gmail.com

Tarkoituksenani on erikoistua nimenomaan elämänmuutokseen, 
unelmien löytämiseen ja niiden toteuttamiseen,
sillä oma elämäni on näiden seurauksena muuttunut 
hurjasti lyhyessä ajassa.

Olen löytänyt suuria oivalluksia, 
joita testaan tällä hetkellä omassa elämässäni.

Olen niin innoissani tästä elämästä!

Rauhallista pääsiäistä kaikille, palaan linjoille jälleen tiistaina 7.4.2015.

Mikä estää meitä tavoittelemasta unelmiamme?

"Unelmien toteuttaminen ei ole kohdallani realistista."
"Jos olisin 20 vuotta nuorempi, kyllä minä sitten voisin toteuttaa unelmani."
"Minulla on niin vähän aikaa vielä olla täällä, että ei minun kannata toteuttaa unelmiani."
"Jos olisin valinnut 10 vuotta sitten toisin, minulla saattaisi nyt olla mahdollisuus toteuttaa unelmani."
"En voi jättää työtäni/miestäni/lapsiani/vanhempiani ja vain lähteä juoksemaan unelmieni perään!"
"Ehkä jos voittaisin lotossa 100.000€ voisin toteuttaa unelmani."
"Olen liian lihana/laiha/vanha/nuori/sairas/kömpelö/erilainen että kukaan ottaisi minua vakavasti jos lähtisin toteuttamaan unelmaani."
"Olisin itsekäs jos lähtisin toteuttamaan unelmaani nyt."
"En ole kouluttautunut riittävästi että voisin toteuttaa unelmani."
"Olen tehnyt liian paljon pahoja/vääriä asioita, että ansaitsisin toteuttaa unelmani."
"En kuitenkaan saavuta unelmaani, miksi siis tavoitella mahdotonta?"

Este, joka seisoo sinun ja unelmiesi välissä - olet sinä.

Lue tuo yllä oleva lause vielä kerran.

Se mitä ajattelet, se mihin suuntaat energiasi, on näkyvä elämässäsi.
Et tule koskaan olemaan liian _________________ (täytä haluamallasi adjektiivilla) ettetkö voisi toteuttaa unelmiasi.

Et voi koskaan tietää, mitä joku keksii. Olet ehkä 55-vuotias ja haluaisit ballerinaksi. Jos menisit balettitunnille ja harjoittelisit puhtaasta ilosta 5 vuotta, tuon ajan jälkeen eteesi saattaisi avautua tilaisuus esiintyä aikuisten balettinäytelmässä. Et ehkä olisi maailmankuulu, mutta toiveesi toteutuisi silti.

Tai ehkä haluat muuttaa ulkomaille mutta perhetilanteesi "estää" sinua muuttamasta nyt. Entäs jos vuoden kuluttua puolisollesi tai sinulle tarjotaan työpaikkaa ulkomailta? Lähtisitkö?

Yksi elämän parhaista puolista on se, ettemme tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Saati mitä kaikkea viikon, kuukauden tai vuoden aikana tapahtuu. Voit kokea 365 ihmettä jos vain päätät nähdä ihmeitä kaikkialla.

Muistatko, kun reilu viikko sitten kerroin, että haluan löytää ihmisen, joka opettaa minua ylläpitämään energiakenttääni?

Viikonloppuna löysin jotain vielä parempaa. Löysin ihmisen, joka auttaa minua kehittymään ihmisenä ja auttaa minua sovittamaan kaikki ne sotkussa olevat palaset paikoilleen, jotta alan pikkuhiljaa nähdä kokonaiskuvaa elämästäni ja unelmistani.

Ensi viikolla pääsen keskustelemaan tuon ihmisen kanssa lisää ja sitten pääsemme aloittamaan yhteistyön. En vielä tiedä, miten pitkä tuo yhteistyö tulee olemaan mutta olen äärimmäisen kiitollinen ja iloinen siitä, että löysin tämän henkilön.

Et voi koskaan tietää, mitä huominen tuo tullessaan. Miksi siis sabotoit omia unelmiasi päättämällä, että et pysty saavuttamaan niitä? Sinun ei tarvitse tietää heti koko polkua siitä missä olet nyt sinne mihin haluat päästä.

Riittää, että tiedät, mikä on seuraava askeleesi. Joskus tuo askel voi olla se, että pyydät apua ihmiseltä, joka on jo saavuttanut sen mistä itse vielä haaveilet.

Kun keskität ajatuksesi ja energiasi unelmaasi, eteesi avautuu aivan uusi maailma. Löydät lehtileikkeitä, ilmoituksia, joku mainitsee ohimennen jotain tai teet vaistonvaraisen päätöksen hetken mielijohteessa.

Askel askeleelta - rappunen rappuselta - menet unelmiasi kohti.

Usko.
Luota.
Ja ota ensimmäinen askel.


Pancake Poppers

Minä taisin löytää uuden herkkuni - Pancake Poppers!

Nämä on todella helppo ja nopea tehdä eivätkä nämä ole liian makeita.

Idea näihin lähti alunperin (jälleen) Pinterestistä ja alkuperäinen ohje on täältä. Ensin en meinannut näitä tehdä ollenkaan mutta sitten satuin löytämään Prismasta eilen Iloleipureiden 20kpl kakkutikkarimuotin ja siitä se ajatus sitten lähti!

Taikina:
1 1/2 cuppia jauhoja
3 1/2 tl leivinjauhetta
3/4 tl suolaa
1 rkl sokeria
1 cuppi + 1 rkl maitoa
1 iso kananmuna
1 kananmunan valkuainen
1 tl vaniljasokeria
3 rkl voita sulatettuna*
1/2 cuppia suklaahippusia (valinnainen)

Ohje:
Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää maito ja kokonainen kananmuna, sekoita. Lisää kananmunanvalkuainen sekä suklaahiput** ja sekoita. Jaa muotteihin ja paista 190 asteessa noin 12 minuuttia. Poista välittömästi muotista ja anna jäähtyä.

Vinkit:
* Taikinaa tehdessä huomasin, että ohjeissa ei ollut mainintaa mihin voisulaa käytettiin. Koska alkuperäinen ohje oli tietokoneen uumenissa, ajattelin minimoida riskit ja laitoin 1 ruokaslusikallisen voita taikinaan ja kahdella ruokalusikallisella voitelin muotin. En mennyt kovin pahasti metsään tällä ajatuksella.

** Minttusuklaalle uskollisena, olin ostanut aikaisemmin Mariannerakeita, jonka pussin pohjan laitoin taikinaan. Varsinaisesti Mariannerakeet eivät maistu palleroissa mutta kivan pienen lisän ne tuovat ulkonäköön ja hieman makuunkin.

Tässä on kahden päivän leipomisen tulos. Kovasti mietin eilen sitä kuppikakun tekemistä mutta tänä viikonloppuna se ei tule toteutumaan. Sen verran enemmän on tullut herkuteltua tänä viikonloppuna.

Huomenna onkin hyvä aloittaa 5:2 kokeilu, kun kaveri sai minut siihen ylipuhuttua. Sitten voikin juhannuksena seuraavan kerran herkutella :D

Domino Eggs

Tämä ohje on pohjimmiltaan sama kuin Cake Popseissa (kuva täällä). Ohjeen olen kopsannut pari vuotta sitten Yhteishyvä lehdestä.

Taikina:
1 pkt (2 pussia) Domino keksejä (tavallinen tai minttu maun mukaan)
1 pkt Philadelphia tuorejuustoa

Ohje:
Erottele dominokekseistä keksit ja sisus. Murskaa monitoimikoneella
keksit. Yhdistä dominokeksien sisus ja tuorejuusto keskenään. Lisää keksimurska.

Pyörittele taikinasta palloja tai suklaamunia. Aseta pallerot leivinpaperille ja jääkaappiin 1-3 tunniksi tai pakastimeen 1 tunniksi.

Sulata suklaa. Suklaan kanssa tulee olla varovainen, sillä siihen ei saa mennä vesihöyryä tai pisaraakaan vettä. Pidä palleroa haarukassa ja nostele suklaata palleron päälle.

Cake Pops:
kasta cake pop tikku suklaassa ja pistä tikku vasta sen jälkeen palleron sisälle. Paita myös pieni pisara sulaa suklaata tikun ympärille, niin se pysyy pallerossa paremmin. Dominopallerot ovat raskaita, joten kovin isoja niistä ei kannata tehdä.

Koristele ja anna olla jääkaapissa vielä noin tunti koristelun jälkeen.

Kuvassa valkoiset ovat Nutella Eggs ja tummanruskeat Domino Eggs

Nutella Eggs

Nämä herkut löysin Pinterestin kautta täältä. Ennen kuin jatkan yhtään pidemmälle, on aivan pakko sanoa VAROITUKSEN SANA:

Nämä "suklaamunat" ovat äärimmäisen makeita... Meillä itseasiassa jopa lapset jättivät syömättä... Tosin jokaisen makutottumukset ovat erilaiset mutta jos et välitä todella todella todella makeista herkuista, jätä nämä väliin.

Taikina:
6 rkl voita
1/2 cuppia* Nutellaa
1/4 cuppia Marshmallow Fluff
1/2 tl vaniljasokeria
2 cuppia tomusokeria

Ota 6 rkl voita pari tuntia ennen leivontaa huoneenlämpöön, jotta se on riittävän notkeaa. Sekoita voi ja nutella keskenään, kunnes ne ovat tasaisesti sekoittuneet. Lisää vaahtokarkkikreemi sekä vanilja ja jatka sekoittamista. Lisää pikkuhiljaa tomusokeria koko ajan sekoittaen kunnes seos on taikinamaista**.

Jaa taikina 12*** kananmunan muotoiseen osaan ja pakasta noin 20-30 minuutiksi.

Sulata suklaa. Ole varovainen sulattamisen kanssa sillä suklaan sekaan ei saa mennä vesihöyryä tai vesipisaroita. Pidä nutella-suklaa-munaa haarukassa ja lusikoi suklaa päälle. Koristele mielesi mukaan.

Vinkkejä:
* koska ohje on alkuperäisesti amerikkalainen, käytin Ikeasta ostamaani mittaa, jossa on sekä desilitrat että kupit. Helpottaa huomattavasti!

**Aluksi sekoitin taikinaa lusikalla mutta kun taikinasta tuli koko ajan jämäkämpää, laitoin kumihanskan käteeni ja jatkoin käsin. Seos on todella rasvaista, joten jos haluat säästää käsiäsi eikä sinulla ole kumiallergiaa, suosittelen kertakäyttöhansikkaiden käyttöä.

***Kun aluksi jaoin taikinen 12 osaan, järkytyin. Suklaa-munista olisi tullut todella isoja kun nytkin tuntuu, että ne ovat liian isoja (makeita) syötäväksi kerralla. Siksi jaoin taikinan vieläkin pienempiin osiin ja sain 24 suklaamunaa.

Suklaamunat voi pakastaa, joten näitäkin herkutellaan meillä vielä myöhemmin!



Follow @ Instagram

Back to Top