Laivan lähtiessa Helsingin satamasta, puoli laivaa ryntäsi ostamaan viinaa. Kyseisen kaupan ovet olivat kiinni puoli tuntia laivan lähdön jälkeen ja kun ovet avattiin, ihmiset hurrasivat ja taputtivat käsiään. Yritin lasten kanssa ostaa limpparia ja hieman karkkia mutta meidän oli pakko lähteä kaupasta pois, niin suuri tungos siellä oli.
Palattuamme Helsingin satamaan, näin nuoren naisen kantavan sylissään noin 2-vuotiasta lasta. Mukanaan hänellä oli 3-4 vanhempaa omaa lasta. Kuulin naisen kysyvän, onko kukaan etsinyt pientä tyttöä? Kun sanoimme että emme, hän sanoi vievänsä tytön infoon 7 kannelle. Siis 2-vuotias pieni tyttö oli eksynyt vanhemmistaa, valteli laivan käytävillä eivätkä vanhemmat olleet huomanneet mitään...
Kun katselin Helsingin satamassa ihmisiä kärräämässä 5-8 laatikollista olutta, siideriä, lonkeroa tai väkeviä autoihinsa ja busseihin, mietin, onko heillä oikeasti niin paha olla ja niin tyhjä elämä, että se pitää täyttää alkoholilla? Täyttävätkö he tyhjän tilan sisällään viinalla? Eivätkö he uskalla katsoa elämäänsä suoraan ja syvälle ja sen vuoksi peittävät sen alkoholin ja humalan alle?
Olen törmännyt muutamaan otteeseen lauseeseen: "Sen sijaan, että miettisit, mihin lähdet seuraavalla lomalla pakoon elämääsi, mitä jos rakentaisit elämän, jota ei tarvitse paeta." Minusta tämä lause kiteyttää idean napakympin lailla.
Kotimatkalla bussissa istuessamme, kolme penkkiriviä taaempana istui miesporukka. Yksi miehistä alkoi kertomaan kovaan ääneen, miten hän oli saanut maksettua naista ja kuvaili nauraen tilannetta. Minä annoin lapsilleni kuulokkeet ja pyysin heitä kuuntelemaan musiikkia tai pelaamaan puhelimella, jotta heidän ei tarvitsisi kuunnella miehen tarinaa.
Ajattelin, että käyn pyytämässä miestä olemaan hiljaa mutta hänen humalatilansa huomioon ottaen, sanomisellani tuskin olisi ollut mitään vaikutusta.
Miksi Suomessa ihannoidaan alkoholia? Miksi humalassa oleminen, örveltäminen, oksentaminen, krapulassa oleminen ja muistinmenetys on jotain mahtavaa? Miksi haluamme opettaa lapsillemme pienestä pitäen, että on hyväksyttävää juoda viinaa ja menettää muistinsa? Missä on vastuuntunto? Missä on turvallinen roolimalli? Missä on terveen järjen käyttö?
Lapset pelkäävät humalassa olevia aikuisia. He pelkäävät todella paljon ja kun he eivät osaa sanoa pelkoaan ääneen, he alkavat käyttäytyä huonosti. Lasten on pakko saada paha olo purettua jollakin tavalla ja kun he eivät osaa mitään muuta, he alkavat kiroilemaan, huutamaan, heittelemään tavaroita ja lyömään. Lapset ottavat kaiken esimerkin omilta vanhemmiltaan ja muilta aikuisilta. Jos 2-vuotias lapsi oppii, että vanhemmat eivät välitä hänestä ja kukaan ei pidä häntä turvassa, millainen hänestä kasvaa isona? Mihin hän uskaltaa isona luottaa kun hän ei voi lapsena luottaa edes omiin vanhempiinsa? Kuinka tuo 2-vuotias lapsi uskaltaa rakastaa ketään kun rakkaus merkitsee hänelle heitteillejättöä?
Toivon sydämeni pohjasta että lapsi pääsi turvalliseen paikkaan. En ole täysin varma onko hänen oikea kotinsa sellainen.
En voi tuomita jokaista ihmistä joka juo alkoholia. Nautin siitä joskus itsekkin - kohtuudella, harvoin ja vasta sitten kun lapset ovat menneet nukkumaan.
Harmillisesti en voi kääntää kenenkään päätä vähentämään alkoholinkulutusta saati muuttamaan omaa käytöstään lasten läsnäollessa.
Voin vain kirjoittaa ja toivoa, että sanani saavat jonkun ajattelemaan itse omaa elämäänsä. Muutos lähtee omasta halusta muuttua. Ketään ei voi pakottaa. Jos joku ei näe ongelmaa, hänelle ei voi tarjota ratkaisua.
"Ole se muutos jonka haluat nähdä maailmassa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!