Päästä irti surusta, päästä irti menneisyydestä

Tapasin tässä jokin aika sitten erään vanhan rouvan, jonka kanssa jäin hetkeksi juttelemaan. Hän kertoi elämäntarinaansa, kuinka hän oli aikoinaan rakastunut leski-mieheen ja mennyt hänen kanssaan naimisiin.

He olivat suunnitelleet tulevaisuuttaan, hankkineet talon ja olivat aikeissa muuttaa kun yhtäkkiä mies oli menehtynyt - muuttoa edeltävänä iltana.

Nainen kertoi, että mies oli menehtynyt 10 vuotta sitten. Ja että hän suri miestään edelleen.

Ymmärrän hyvin, miten paljon voi surra rakastaan. Toisaalta on aivan ihanaa, jos on rakastanut toista niin paljon, että tuo henkilö on jättänyt pysyvän jäljen sydämeen.

Mutta kun nainen jatkoi tarinaansa, en enää ymmärtänyt tuota surua ollenkaan. Nainen kertoi, että oli masentunut. Hän oli niin surullinen, että halusi kuolla. Hän kertoi, että kaikki hänen sukulaisensa olivat kuolleet hänen ikäisenään sydänkohtaukseen ja että hänenkin aikansa koitti pian. Sain sen vaikutelman, että hän oikein odotti kuolemaa.

Olin niin surullinen hänen puolestaan. Hän oli heittänyt menemään 10 vuotta elämästään rakkaansa vuoksi. Rakkaan, joka ei enää tulisi takaisin. Hänen masennuksensa oli jättänyt häneen pysyvät jäljet. Hän oli erittäin ylipainoinen ja hänen kehoaan piiskasi monet sairaudet.

Tuona päivänä kun hänen miehensä oli menehtynyt, hän oli lakannut elämästä. Hän oli vain päivä päivältä kuihtunut pois.

Yritin kannustaa häntä hymyilemään ja sanoin, että kukaan meistä ei voi tietää, milloin aika meistä jättää. Voihan hyvin olla, että hän saakin vielä elää monta monituista vuotta. Mutta hän hylkäsi kannustavat puheet ja kertoi, että lähtö tulee minä päivänä tahansa.

Ainoa toivo joka minulla hänelle on, on se, ettei hän ehdi tulla katkeraksi. Ettei hän oivalla, että olisi voinut elää elämäänsä iloisena ja onnellisena, vaikka hänen elämänsä rakkaus olikin hänet jättänyt aivan liian aikaisin. Sillä en tiedä mitään pahempaa kuin oivaltaa jonain päivänä, että on heittänyt elämänsä täysin hukkaan ihmisen vuoksi, jota ei koskaan enää tapaa.

Kaikkea hyvää ja siunausta hänen elämälleen. Olkoon hän onnellinen omalla tavallaan.

Leppoisaa sunnuntaita...

Tänään on otettu rennosti.
Välillä on ihan kiva vain olla tekemättä yhtään mitään. Lapset saivat olla tavallista enemmän tietokoneella/katsoa televisiota, ja sitten pötköteltiin sohvalla peittojen alla.

Katukirppis Kirkkolanniemessä eilen lauantaina

Miten teidän viikonloppu on mennyt?

Miten pysyä onnellisena vaikka on työtön?

Se päivä voi sattua kenen tahansa kohdalle. Eräänä päivänä suljet työpaikkasi oven viimeisen kerran. Voi olla, että tuo päivä on jo koittanut tai ehkäpä tiedät sen olevan tuloillaan.

Olipa tilanne mikä tahansa, voin kertoa, että työttömyys ei ole mikään maailmanloppu.

"Elämä on 10% sitä, mitä sinulle tapahtuu ja 90% sitä, miten reagoit siihen." -Charles Swindoll

Jos käytät 90 % ajastasi siihen, että kauhistelet, murehdit ja stressaat tilannettasi, heität hyvää energiaa ja ennen kaikkea arvokasta aikaasi hukkaan.

Tuon ajan voisit käyttää huomattavasti paremminkin. Mietitäänpä mitä positiivisia asioita työttömyys elämääsi tuo:

#1 Vapaa-aikaa!
Kun käyt töissä, etkö toivokkin (päivästä toiseen), että sinulla olisi enemmän aikaa tehdä sinulle tärkeitä asioita?
 "Saisinpa viettää enemmän aikaa lasteni kanssa."
 "Olisipa minulla aikaa harrastaa."
 "Haluaisin niin kovasti matkustella."
Mikä upea mahdollisuus viettää päivät juuri niinkuin olet aina toivonut. Tiedän, että keksit useita tekosyitä miksi esimerkiksi matkustelu työttömänä ei millään onnistu, mutta älä blokkaa tätä ajatusta vielä. Mietitään käytännön asioita myöhemmin.

#2 Aikatauluttomuus
Ei enää kolmivuorotyötä, ei enää kiireisiä aamuja, ei ruuhkia, ei kilometrin pituisia kassajonoja. Kun lapset lähtevät aamulla kouluun, voit itse lähteä vaikka lenkille tai lukea kirjaa sohvalla. Tai mennä takaisin nukkumaan =D

#3 Mieti mitä haluat elämältäsi
Olet ehkä samanlainen kuin minä ennen. Taivut muiden mielipiteiden alla ja teet niinkuin muut tahtovat. Jonain päivänä kuitenkin ymmärrät, että elämä, jonka olet ympärillesi rakentanut, ei välttämättä olekaan sitä mitä oikeasti haluat. Vaikka haluaisinkin uskoa, että elämänsä voi muuttaa milloin ja minkäikäisenä tahansa, joskus esimerkiksi terveys voi tuoda siihen omat lisähaasteensa.

#4 Aloita uusi harrastus
Luovuus synnyttää uusia ihmisiä. Me tarvitsemme luovuuttaa, jotta voimme kehittyä ihmisinä, yhteiskuntana ja maailmana. Ilman luovuutta ei ole kehitystä. Luovuus ei tarkoita, että jokaisen pitäisi olla taiteilijoita vaan luovuus voi yksinkertaisimmillaan olla uuden siivoustavan oivaltamista. Kukapa ei olisi onnellinen, jos 2,5 tunnin siivoamisen saisikin valmiiksi jo 1,5 tunnissa. Ole luova. Kirjoita, maalaa, lue, opiskele, valokuvaa. Mahdollisuuksia on miljoonia.

#5 Mahdollisuus ajatella, pohtia, ideoida
Sinulla on aivot. Käytä niitä. Ei ole mitään masentavampaa kuin odottaa, että muut ajattelevat puolestasi. Et ole käskyläinen vaan omat päätökset tekevä ihminen. "Think outside the box." Aina on olemassa useampia mahdollisuuksia kuin sinulla tällä hetkellä on mielessäsi. Stressi, ahdistus tai masennus saavat sinut näkemään vain kaksi askelta eteenpäin. Hengitä syvään, rauhoitu ja anna itsellesi aikaa. Meidän tulee laajentaa ajatusmaailmaame  jotta löydämme uusia ideoita.

Suomalainen yhteiskunta pitää kaikkea normaalista poikkeavaa huonona asiana. Siksi ihmiset voivat tällä hetkellä huonosti, koska meidän ei anneta olla sellaisia kuin olemme. Suurimmalta osalta suomalaisista puuttuu suvaitsevaisuus, kyky hyväksyä muut sellaisina kuin he ovat. Kaikki "epänormaali" on kauheaa. Meidät lokeroidaan tiettyihin muotteihin, jotka ovat yleisesti "hyväksyttyjä" ja joissa meidän täytyy olla kehdosta hautaan.

Riko kaavoja. Ole erilainen. Ui vastavirtaan. Ole oma itsesi. Ole ylpeä itsestäsi, saavutuksista ja tulevaisuudestasi. Vaikka olisit työttömänä. Iloitse vapaudesta ja stressittömyydestä. Työ, jos se on oikeasti niin haastavaa, raskasta ja stressaavaa kuin se minulle tänäpäivänä näyttäytyy, ei ole tekemisen arvoista.

Vietä aikaa rakkaittesi kanssa. Yllättävän moni eläkkeellä oleva sanoo, että vasta työelämästä poistumisen jälkeen he ovat oivaltaneet, että ne elämän tärkeimmät asiat löytyvät muualta kuin työpaikalta.

Juhannuskuvia...

Aurinkoista juhannusta kaikille!

Tämä typykkä pitää nyt kolmen päivän (jos maltan) tauon bloggaamisesta ja nauttii keskikesän juhlasta. Huomenna vuorossa Kaatron rannalla lettuja sekä kokko klo 20 mikäli sää vain sallii.

Viikko on ollut työntäyteinen, jonka johdosta onkin hyvä hieman rauhoittua ja kerätä voimia tuleviin viikkoihin.

Rauhallista Juhannusta kaikille!

<3 Tiia

Miksi unelmat epäonnistuvat?

Kerron sinulle erään tarinan:

"Olipa kerran pieni tyttö, joka unelmoi paremmasta elämästä. Joka aamu ja ilta hän hiljentyi vuoteessaan ja lausui itselleen alla olevat lauseet 10 kertaa mielessään:

- Olen rauhallinen ja kärsivällinen
- Olen kiitollinen siitä että olen rauhallinen ja kärsivällinen
- Menestyn ja vedän puoleeni lisää menestystä
- Olen kiitollinen siitä että menestyn ja vedän puoleeni lisää menestystä
- Elämme rikasta ja yltäkylläistä elämää
- Olen kiitollinen siitä että elämme rikasta ja yltäkylläistä elämää.

Tyttö lausui nuo sanat itselleen päivästä toiseen ja viikosta toiseen kunnes eräänä päivänä hän alkoi huomata muutoksia elämässään. Pikkuhiljaa lotto- ja kenovoitot suurenivat muutamista euroista muutamiin satasiin, työpaikalla myyntiä tuli koko ajan, josta esimies kiitti ruhtinaallisesti. Tuli palkankorotuksia ja etuisuuksia.

Silti pikkuhiljaa tuo tyttö alkoi tuntea yksinäisyyttä. Kotiin tullessaan lapset eivät enää juosseet häntä vastaan ja illat ja viikonloput lapset halusivat mieluummin viettää kavereidensa kanssa kuin kotona.

Tyttö itki iltaisin itsensä uneen. Hänen unelmansa oli kääntynyt häntä vastaan.

Vaikka hän oli saavuttanut kaiken mistä oli unelmoinut, hän oli tyytymätön. Hän alkoi stressata elämästään yhä enemmän, töissä oli koko ajan kiire ja työt vain lisääntyivät. Asiakkaat alkoivat olla entistä vaativampia ja päivä päivältä esimies vaati parempaa työn laatua.

Kunnes eräänä aamuna tyttö ei enää jaksanut. Hän jäi sänkyyn nukkumaan eikä enää välittänyt mistään mitään. Hän ei tuntenut yhtään mitään. Ei iloa, ei surua, ei vihaa, ei turhautumista.

Vain tyhjyyttä.

Tyttö haki itselleen sairaslomaa ja oli 5 viikkoa pois työelämästä. Tuon 5 viikon aikana hän oivalsi jotain. Hän ymmärsi, miksi unelma oli särkynyt. Hän ymmärsi, että unelma ei ollutkaan hänen vaan jonkun muun. Hän ymmärsi, että halusi niin paljon olla osa jotain suurempaa yhteisöä - menestyjiä - että oli kadottanut itsensä.

Tuolla hetkellä tyttö alkoi todella pohtia elämäänsi. Mikä hänen elämässään oli kaikkein tärkeintä. Mitkä asiat saivat hänet nauramaan ja iloitsemaan ja mitkä asiat toivat hänelle mielihyvää omana itsenään.

Tuosta päivästä lähtien tyttö alkoi jahdata oikeita, vilpittömiä unelmia joista hän nauttii vielä tänäkin päivänä.

Tarinan opetus?

Unelmat epäonnistuvat vain, jos ne ovat ahneuden aikaansaamia.

Sen pituinen se."

...ja sovelletaan unelmien toteuttamisen askelmerkkejä...

Unelma toteutuu tekemässä, ei unelmoimalla. Niinpä tein tänään pienen seikkailuretken Rantapallon, Napsun, Fuengirolan sekä Torreviejan sivuille.

Vierailu sivustoilla oli tänään suht lyhyt mutta pikainenkin katselmus toi uusia ideoita matkan toteuttamiseen.

Muistin myös Pins-ohjelman johon olen liittynyt. En ole vielä kovin tarkkaan tutustunut 400 yhteistyökumppaniin, joiden ostoksista saa pinssejä. Tai miten pinssit voi käyttää. Mutta olisihan se upea mahdollisuus jos voisin kerätä vuoden aikana pinssejä ja maksaa niillä lentoliput Espanjaan. Sitten vain edullinen majoitus ja voilá! Unelma toteutettu.

Hmm. Tätä täytyy tutkia joku ilta tarkemmin...

Samalla voisin etsiä kuvia Espanjastan matkan aarrekarttaa varten....

Tänään on ollut todella kylmä päivä =(

Päivällä kun kävin kotona lounaalla, jouduin ottamaan villakangastakin päälleni. Meillä näytti lämpömittari +4 melkein koko päivän. Onneksi meillä ei sentään lunta tullut niinkuin muualla.

Toivottavasti sää tästä lämpenisi ja jokainen saisi nauttia lämpimistä lomasäistä!

Tuokoon alla oleva kuvakollaasi hieman aurinkoa ja lämpöä päivääsi!

Tänään unelmoidaan Espanjasta

Pikainen päivitys menneestä viikonlopusta:

Keittiön on edelleen siisti ja sain myös siivottua olohuoneen pöydän! Vaikka asiat ovat hyvinkin pieniä, ne kertovat minulle siitä, että elämäni alkaa palaamaan tasapainoon ja sisälläni olevat ristiriidat alkavat olemaan historiaa.

Wuhuu!

Sitten onkin vuorossa seuraava unelma:

Vuoden kuluttua 4 viikon loma Espanjassa lasten kanssa.

Eilen kirjoitin Dream.do palveluun apu-vinkkejä majoituksesta Espanjassa. Tällä hetkellä minulla on kaksi vaihtoehtoa, joko majoittua Torreviejaan tai Fuengirolaan.

Tänä iltana käyn tutustumassa Rantapallo.fi sekä Napsu.fi sivustoihin. Käyn katsomassa ja lukemassa muiden kommentteja Espanjasta ja kyseisistä kaupungeista.

Huomenna tiistaina menen käymään heti töiden jälkeen kaverini luona avustamassa häntä liiketoimintasuunnitelman tekemisessä, joten huomenna tuskin ehdin tähän asiaan paneutua mutta keskiviikkona ajattelin etsiä tietoa millaisia aktiviteetteja molemmista kaupungeista löytyy.

On turha lähteä 4 viikoksi johonkin, missä lapsilla on tylsää. Tyttäreni on vesipeto, joten hän kyllä viihtyy vedessä mutta poikani ei. Se tuo oman haasteensa reissuun.

Mutta eipä siitä kannata tässä vaiheessa vielä murehtia, kyllä siihenkin ratkaisu löydetään =D

Onko teillä kokemuksia Espanjasta? Haluatko jakaa omat vinkkisi tai paikat, josta minun kannattaisi etsiä tietoa? Voit lähettää kommenttisi nimettömänä kommenttikenttään tai laittaa sähköpostia osoitteella unelmaonnellisuudesta [at] gmail.com.

Arvostan kaikkia vinkkejä joita lähetätte! Kaunis kiitos jo etukäteen!

Järjestelmällinen arki

Moni vanhempi saattaa tässä vaiheessa kauhistua arjestamme mutta fakta on se, että adhd ja add-testeihin-elokuussa lasten kanssa arki on oltava tiukasti strukturoitua, järjestelmällistä ja aikataulutettua. Enkä oikein usko että "normaalinkaan" lapsen elämä pahasti pieleen menee, jos arjen järjestää ja strukturoi hyvin.

En kulje jokapaikassa kello kädessä ja nautin aikatauluttomuudesta suunnattomasti. Mutta mitä vapaampaa adhd ja add lapsen elämä on, sitä vaikeampaa, haastavampaa ja monin verroin väsyttävämpää arki on.

Adhd ja add lapset tarvitsevat jonkun, joka katsoo joka hetki heidän peräänsä, ohjaa, neuvoo ja näyttää miten asioita tehdään. Olen joskus kirjoittanut, että "normaali" lapsi oppii uuden tehtävän 10 toistokerran jälkeen ja adhd/add lapsi 30 toistokerran jälkeen. Mutta valitettavasti tuo 30 toistokertaa ei välttämättä riitä. Pahimmillaan saatetaan puhua vuosien opettelusta.

Haastavaa tästä tekee sen, että adhd/add lapsilla toiminnanohjaus menee täysin pois tolaltaan kun lapsi joutuu uuteen paikkaan. Toisin sanoen, jos adhd/add lapsi on oppinut kotona laittamaan kengät kenkätelineeseen, hän joutuu opettelemaan tämän saman taidon uudelleen kun hän menee päiväkotiin.

Eipä siis ihme, että adhd/add lapset turhautuvat moninkertaisesti joka kerta kun joutuvat uuden tilanteen eteen ja miksi siirtymätilanteet ovat aina niin hankalia.

Olen pikkuhiljaa itsekkin alkanut ymmärtää adhd/add lapsiani ja miten he toimivat erilaisissa tilanteissa. Tässä tehtävässä minua on auttanut huomiokykyni. Seuraan ja tarkkailen lasteni käytöstä eri tilanteissa ja yritän löytää syy-yhteyksiä niiden välillä. Tällä tavoin löydän huonoja ja hyviä rutiineja.

Tunnistan lasteni henkisen pahan olon ja tiedän suurin piirtein millainen henkinen pahaolo johtuu koulukiusaamisesta, liian rajuista leikeistä tai liian rajuista leffoista (joita lapset valitettavasti pääsevät katsomaan kavereiden luona). Kun käytös menee suuntaan A, tiedän, että koulussa on tapahtunut jotain ja lähden selvittämään sitä. Käytös B taas johtuu liian vähästä unesta tai liian pitkästä pelisessiosta. Käytös C taas johtuu jostain ahdistavasta elokuvasta, televisiouutisesta tai ohjelmasta.

Olen opetellut tätä 11 vuotta enkä tuskin koskaan tule tässä valmiiksi. Siitä huolimatta huomioni ovat auttaneet paljon lasten kasvatuksessa.

Jotta pääsen viemään arkeamme enemmän järjestyksen polulle, olen määritellyt meille jokaiselle 3 erilaista tehtävää, joista jokaisen on huolehdittava joka päivä. Esimerkiksi toinen lapsista kerää kaikki kotona lojuvat roskat, olivatpa ne kenen tahansa jättämiä. Toinen taas kerää kaikki vaatteet, viikkaa ja laittaa oikeille paikoilleen. Tällä tavalla lähden karsimaan käytöstä: "ei oo mun, en tee".

Palkinto itsessään voi olla hyvin erilaisia asioita. Tässä kohtaa kannattaa miettiä, mikä motivoi lasta eniten. Positiivinen kannustaminen on hyvä muistaa joka käänteessä.

Takana on nyt ensimmäinen viikonloppu "järjestelmällistä" arkea ja täytyy sanoa, että viikonloppu meni yllättävän hyvin. Pientä viilausta tarvitaan vielä muutamassa kohdassa mutta tästä on viikon kuluttua erittäin hyvä lähteä jatkamaan.

Maakuntamatkailua ja itikanpuremia

Aamulla lähdimme lasten kanssa pienelle maakunta-automatkalle Mikkeliin serkkua ja pikkuserkkuja moikkaamaan.

Aamu alkoi lasten osalta haastavasti, kaikki ärsytti ja mikään ei tahtonut mennä putkeen. Tässä kohtaa itselläkin meinasi jo kärsivällisyys loppua mutta sitten ajattelin kokeilla uutta taktiikkaa.

Meillähän on siis "ongelmana" se, että kun lapsille tulee kinaa jostakin, minä en pääse siihen väliin lopettamaan kinastelua vaan he nälvivät toisiaan ja heittävät vettä kiukaalle. Jos yritän komentaa toista, toinen jatkaa nälvimistä ja kun sitten yritän komentaa häntä, toinen jatkaa.

Tänä aamuna olimme siis hyvää vauhtia menossa juuri tähän suuntaan kunnes sain idean. Otin tytärtäni kädestä kiinni ja vein hänet hänen omaan huoneeseensa. Kuiskasin hänelle ohjeet mitä tehdä seuraavaksi (pue sukat jalkaan ja pakkaa iPad laukkuun laturin kanssa) ja jätin hänet omaan huoneeseen touhuamaan. Sen jälkeen talutin pojan omaan huoneeseensa, istutin sängylle ja annoin samansuuntaiset tehtävät.

Tämän jälkeen sanoin molemmille, että riitely saa luvan loppua ja että molemmat ovat hiljaa siihen saakka kunnes istutaan kaikki autossa. Ensin laitoin toinen laittamaan kengät ja ulkovaatteet päälle, ovesta ulos auton luokse, jonka jälkeen oli toisen vuoro.

Haastavaa ja aikaa vievää mutta lopputuloksena oli onnistunut lähtö.

Oivallus: on turha yrittää puhua lapsille kun he ovat pahalla päällä. On myös turha pyrkiä olemaan erotuomarina vaan antaa heille jotain konkreettista tekemistä. Mielenkiinto toisaalle niin riitelykin unohtuu.

Reissu Mikkeliin oli hauska, ihana oli nähdä serkkuani perheineen pitkästä aikaa. Lähdön hetkellä syötin kolmea itikkaa ja yhden otin lemmikiksi autoon, jotta matkan aikana voin syöttää vielä sitäkin...

Edellisten 11 itikanpureman lisäksi minusta löytyy nyt 4 uutta. Wuhuu!

Tänä iltana ohjelmassa on tehtävälistan laadinta. Eilen kirjoitin 10 tämänhetkistä unelmaani ja jotta pääsen niitä oikeasti toteuttamaan, on hyvä pilkkoa unelmat pienempiin osiin. Tiedän, että en pysty toteuttamaan kaikkia 10 unelmaa samalla kertaa, joten ajattelin, että otan aluksi kolme unelmaa, joita lähden viemään eteenpäin.

Kenkävero Mikkelissä, kuva helmikuulta 2014 - ihana paikka niin kesällä kuin talvellakin

Minun 10 unelmaani

Olen tässä päivänä muutamana miettinyt, millaisia unelmia minun takataskuistani löytyy. Arki vie (harmillisesti) ajatukset aina välillä "sivuraiteille", joten itseäkin on hyvä muistutella mistä unelmoi.

Tässäpä on minun tämän hetkiset pinnalla olevat unelmat:

1. Tasapainoinen, järjestelmällinen, hauska ja onnellinen arki

Olen sitä mieltä, että arkemme on aika hyvin tasapainossa muun menon kanssa, hauskaakin meillä on ja sitä kautta onnellisuutta löytyy. Mutta tuo järjestelmällisyys on hieman hakoteillä. Viikko sitten siivosin (yksin ollessani) keittiön pinnat kerrankin siisteiksi. Perjantaihin asti järjestys säilyi kunnes lapset tulivat kotiin ja alkoivat siivota omia huoneitaan. Kaikki tarpeettomat tavarat + roskat he kantoivat - mihinkäs muualle - kuin keittiön pöydän päälle... "Äiti, roskikseen ei mahdu enää mitään, mä laitan nää tähän pöydälle!" "Joo, ok." 

Hmm... Seuraavalla kerralla aion varmistaa kolmeen kertaan, mihin minä vastaan "joo, ok"....

Järjestelmällisyys ei tarkoita kontrollointia vaan tässä tapauksessa siistiä ja järjestyksessä olevaa kotia. Adhd-lapsen ja add-tutkimuksiin-elokuussa lapsen kanssa järjestelmällisyys voi olla haasteellista mutta ei mahdotona...

2. Matkustaa Espanjaan vuoden päästä 4 viikoksi lasten kanssa

Tapasin tässä jokin aika sitten asiakkaan, joka asuu 9 kk manner-Espanjassa ja 3kk kesämökillään Suomessa. Kun "virallinen" osuus tapaamisesta oli ohi, hän alkoi kertomaan elämästään Espanjassa. Tästä sain oivan idean: Miksi en matkustaisi vuoden kuluttua lasten kanssa Espanjaan 4 viikoksi ja tuoksuttelisi maailman tuulia? 

Olen aina halunnut matkustaa Espanjaan sen jälkeen kun olin Gran Canarialla matkaoppaana. Vuokrataso manner-Espanjassa on edullinen suhteessa Suomeen. Kun hyvissä ajoin ostan lennot ja vuokraan asunnon, ei mitään muuta tarvitsekkaan tehdä kuin odottaa ensi kesää. Ah, tuskin maltan odottaa...

3. Olla mahdollisimman nopeasti velaton

Kukapa ei tästä unelmoisi =D Tosin, minulla on tähän muutama kikka kolmonen takataskussa, joita lähden toteuttamaan. Voisi kuvitella, että "työttömälle" tämä on täysin mahdotonta mutta minun sanavarastoni ei tunne sanaa "mahdoton". 

4. Matkustaa Skotlantiin (oikeastaan tämä on poikani unelma)
Tänään juttelin poikani kanssa Espanjaan matkustamisesta ja hän hihkaisi, että haluaisi mieluummin matkustaa Skotlantiin. Kun sitten kysyin miksi, hän sanoi: "No tietysti siksi, että haluan pitää kilttiä!" =D Oli siinä naurussa pitelemistä... Mutta ei, Skotlanti on kaunis paikka, voisihan siellä jossain vaiheessa piipahtaa

5. Matkustaa Kanadaan (tämäkin on poikani unelma)
Heti sen perään kun poikani sanoi haluvansa matkustaa Skotlantiin, hän hönkäisi, että haluaisi matkustaa Kanadaan. Kun sitten tiedustelin syytä, hän sanoi: "Koska haluan metsästää!" 

Hmm... Kyllä, voimme matkustaa Kanadaan mutta sitä ladattua asetta en ehkä 11-vuotiaalle adhd pojalleni vielä anna...

6. Viettää kerran kuussa omaa viikonloppua
Kyllä se vaan niin on, että kaiken arjen ja työn ja lastenkasvatuksen keskellä oma aika ja hiljentyminen tekevät hyvää itse kullekin. Alussa hiljaisuus tuntui minusta(kin) kammottavalta mutta pikkuhiljaa siihen alkoi tottua. Irtiotto arjesta - jolloin näkee enemmän kuin uskoisikaan. Suosittelen jokaiselle äidille ja isälle.

7. Saada ihmiset ymmärtämään, että välittäminen, inhimillisyys ja yhteisöllisyys ovat hyviä asioita
Kuulen useasti puhuttavan, että "ennen vanhaan koko naapurusto kasvatti kaikkia lapsia". Minusta tämä on hyvä asia. Jos minun lapseni heittäisi kiven ikkunaan, ilman muuta haluaisin siitä tietää. Yhteisöissä pidettiin huolta jokaisesta, jokainen oli tärkeä ja osa isoa perhettä. 

Tänä päivänä jokainen välittää vain itsestään ja perheestään. Jos joku on kaatunut kadulla, hyvin harva vaivautuu edes soittamaan hätäkeskukseen. Muistatko jokin aika sitten mainoksen, jossa vanha nainen käveli yöpaitaisillaan keskellä kaupunkia kenenkään puuttumatta asiaan? 

Toisista huolta pitäminen ei tarkoita, että kaikki muut menevät oman itsen edelle vaan sitä, että autetaan toista silloin kun pystytään. Jos tulen kaupasta ulos ja minulla on kädet täynnä ostoksia ja tyttäreni tai poikani kulkee rinnallani, odotan (ja opetan) heidän avaavan oven ja pitämään sitä auki myös muille. 

8. Auttaa mahdollisimman monta ihmistä elämään hyvää elämää
Onnellisuus ja hyvä elämä tarkoittaa jokaiselle jotain. Ei voida sanoa, että "tällainen ihminen on onnellinen" sillä onnellisuus on jokaiselle omaa ja yksilöllistä. Joku tulee onnelliseksi ystävän soitosta, joku taas siitä, että saa viettää illan yksin kotona.

Se, mitä minä haluaisin tehdä, on auttaa ihmisiä löytämään niitä asioita, jotka tekevät itsestä onnellisen. Hauan saada ihmiset ajattelemaan ja pohtimaan, mikä tekee juuri heidän elämästään hyvän. 

Löysin Facebookin kautta artikkelin, jossa kerrottiin, että Positiivisuus-haaste synnytti välittömästi Negatiivisuus-vastareaktio-haasteen. Toki ymmärrän sen, että jokaisella on oikeus tuntea ja ajatella mitä haluaa enkä tietenkään voi tuputtaa onnellisuutta kenellekään mutta en vain käsitä, miksi joku haluaa mieluummin olla negatiivinen kuin positiivinen? 

Sanotaan, että negatiiviset ajatukset saavat kehonkin voimaan huonosti. Olen itseasiassa kiinnittänyt tähän huomiota. Monta kertaa kun olen vihainen jostain, saan massiivisen päänsäryn. Jos tunnen oloni loukatuksi ja vellon siinä tunteessa pidemmän aikaa, olkapääni alkaa reistailla. Stressi ja huoli saavat naamani puhkeamaan täyteen näppyläkukkaan ja syyllisyys kalvaa alaselkääni. 

Negatiivisuus synnyttää negatiivisuutta - positiivisuus positiivisuutta. Tuskin kovin moni jaksaisi lukea blogiani jos vain valittaisin kaikesta. Se, että ajattelen asioista positiivisesti ei tarkoita, että en myöntäisi ongelmien olemassaolemista. Se tarkoittaa, että osaan suhteuttaa ne muuhun elämään enkä anna niiden vallata päätäni täydellisesti.

Jokaiseen ongelmaan löytyy aina ratkaisu.

9. Yllättää ja yllättyä
Rakastan positiivisia yllätyksiä. Minusta on ihana piristää jonkun päivää ja nähdä hymy heidän kasvoillaan. Viikko sitten sunnuntaina lähdin aamusta lenkille. Vastaani käveli vanha rouva, joka käveli hitaasti sauvoihin tukeutuen. Hänen selkänsä oli kumara ja katse tiukasti maassa. Kun olimme kohdakkain, sanoin hänelle iloisesti "Huomenta!" ja näin kuinka siinä silmänräpäyksessä hänen ryhtinsä koheni ja aurinkoinen ilo ja lämpö nousivat hänen kasvoilleen. 

Pieni ele minulle - iso ilo hänelle. 

10. Muuttaa edes pienen hiukkasen verran tätä maailmaa parempaan suuntaan
Suuren suuri unelma mutta kuitenkin mahdollinen. 

* * * * * * 

"Jos ihmiset eivät naura unelmillesi, ne eivät ole riittävän suuria."

* * * * * * 

"Ole se muutos jonka haluat nähdä maailmassa."

* * * * * * 

Tässähän tätä onkin toteutettavaa loppuelämäksi =D

Millaisia unelmia sinulla on? 

Aarrekarttaa varten hommattuja lehtiä... Askartelu alkakoon!

Minun epäonnistumiseni ja tekosyyni

Minäkin osaan valittaa ja lusmuilla. Osaan luetella tekosyitä ja epäillä omia kykyjäni. Mutta en todellakaan olisi tässä jos olisin tehnyt aina niin.

Olen halunnut muutosta elämääni monta vuotta. Välillä olen kadottanut unelmani, harhautunut väärille poluille, jahdannut jotain mikä ei ollutkaan minulle sopivaa. Sitä kutsutaan elämäksi.

Halu saada aikaan muutosta on ensimmäinen askel. Sen jälkeen torpataan kaikki tekosyyt, lopetetaan valittaminen ja aletaan tehdä jotain. Tuttua huttua.

Seuraava ongelma onkin tunnistaa, mitä oikeasti haluaa. Mikä unelma kaikkien niiden miljoonien joukosta on se, josta lähteä liikenteeseen.

Tässä kohtaa olen tehnyt monta kertaa virheen. Lähden miettimään ja pohtimaan mitä haluan, miksi haluan ja mitä hyötyä siitä on minulle. Ja sitten alan epäilemään pystynkö oikeasti siihen vai en. Ja lopulta miettinyt unelmiani uudelleen.

Jotta tämän noidankehän saa katkaistuksi, on oikeasti noustava sohvalta ylös ja tehtävä jotain. Konkreettisesti. Minulla tekeminen alkoi siivoamisesti. Siivosin yksi kerrallaan ensin hyllyjä, sitten kaappeeja ja sitten kokonaisia huoneita. Mitä enemmän sain kotiani siivottua, sitä enemmän ajatukset alkoivat selkiytyä. Aloin saamaan uusia ideoita, tapaamaan uusia ihmisiä ja lukemaan uusia artikkeleja.

"Kotisi kuvastaa sisäisiä ristiriitoja - jos kotisi on siisti, ei sinulla ole ristiriitoja. Jos taas kotisi on kaaos - olet yhtä syvällä ajatustesi pyörremyrskyssä."

Kerta toisensa jälkeen samat unelmat nostavat päätään. Siitä tiedän, että ne ovat tavoittelemisen arvoisia unelmia.

Kun ajatukseni (jälleen kerran) alkoivat selkiytyä, oivalsin yhden asian:
Niin kauan kun kotini menee hetkessä epäjärjestyksen valtaan, en pysty tavoittelemaan mitään muuta unelmaa. Sillä niin kauan kun saan kotini epäjärjestykseen 10 minuutissa (kyllä, se on oikeasti mahdollista), myös ajatukseni hajoavat miljooniin osiin enkä yksinkertaisesti pääse unelmissani eteenpäin.

Ja  kyllähän minä ylläpidän järjestystä kotona nyt, kun olen illat yksin mutta kunhan lapset tulevat kotiin - kaaos! Lasten vilkkaus ja ihanan kupliva energia tempaisevat minutkin mukaansa jolloin - huomaamattani - jätän tavarat pöydille ja tasoille, astiat laittamatta koneeseen, vaatteet lattialle sikin sokin, pyykit pyykkitelineeseen...

Jos keittiö pysyy viikonloppuna yhtä siistinä, olen jo voiton puolella...

Mutta tämä on se minun (ikuinenko?) murheenkryyni...

Järjestyksen ylläpitäminen yhden adhd-pojan ja add-tutkimuksiin-päästää-elokuussa-tytön kanssa on ilman muuta haastavaa mutta ei se mahdotonta ole. "Ongelma" on minun päässäni, ei heissä.

Minä olen se, joka ei ole opettanut heitä siivoamaan ja pitämään yllä järjestystä koska itse olen (milloin milläkin tekosyyllä) väistänyt siivoamista viimeiseen saakka. Ja ainoastaan näyttämällä heille omaa esimerkkiä miten siivotaan ja ylläpidetään järjestystä omista tavaroista, he alkavat oppimaan itsekkin.

Siisti ja järjestyksessä oleva koti - ei riitoja siivoamisesti - rauhallisempi ja tasapainoisempi arki - kaikki kantavat automaattisesti kortensa kekoon - enemmän aikaa etsiä unelmia - enemmän aikaa toteuttaa unelmia.

Ymmärrän, että muutos lähtee minusta. Minä olen se muutoksen liikkeelle paneva voima enkä odota ja oleta että muut tekevät asiat puolestani. En voi muuttaa lapsiani käskemällä, valittamalla ja nalkuttamalla, ainoastaan näyttämällä esimerkkiä.

Katsotaan maanantaina mikä on lopputulos...

Tyhmä tyhmempi tekosyy

Väännetäänpä vielä kerran rautalangasta (minähän sanoi, että taon tämän päähäsi miljoon kertaa):

Ei ole olemassa mitään syytä mikä estäisi sinua saavuttamasta unelmiasi!

Ensimmäisenä sinun täytyy määritellä, onko unelmasi oikeasti se mitä vilpittömästi haluat vai onko kyse vain näyttämisestä? Haluatko tehdä unelmallasi vaikutuksen johonkin? Älä suotta.

Unelmien tarkoituksena on parantaa sinun elämänlaatuasi mutta jos unelmasi satuttaa muita, silloin se ei ole tavoittelemisen arvoinen.

Haluatko tasaisemman perhe-elämän? Lopeta valittaminen, riiteleminen ja läksyttäminen. Sopikaa perheen sisäiset säännöt, rangaistukset ja palkinnot. Näytä omaa esimerkkiä, että toteutat perheen yhteisiä sääntöjä. Jos itse vähät välität säännöistä, miten voit ikinä kuvitella, että lapsesi välittävät?

Haluatko lopettaa riitelyn puolisosi kanssa? Lopeta. Sinun ei tarvitse lähteä mukaan hänen provosointiinsa. Käyttäydy itse siten kuin haluaisit sinua kohtaan käyttäytyvän. Näytä esimerkkiä (Lue: NÄYTÄ ESIMERKKIÄ!) Jos puolisosi ei tästä tajua, voit aina miettiä olisiko aika lähteä eriteille. Hyväksy, että puolisosi ajattelee asioista eritavalla kuin sinä, anna anteeksi itsellesi aikaisemat töppäilyt ja anna anteeksi hänelle hänen töppäilynsä. Mitä hyvää on seurannut siitä, että kerta toisensa jälkeen nostat vanhat riidat pöydälle? Päästä irti. Et saavuta mitään sillä, että muistut läheisiäsi heidän tekemistään virheistä. Et sinäkään niitä halua kuulla.

Haluatko palkankorotuksen? Tee töissä jotain joka saa työkaverit mukaan huumaan, hurmaa asiakkaat tai kehitä toimintatapoja. Kun työnantaja näkee, että sinussa on potentiaalia, hän haluaa pitää sinut hinnalla millä hyvänsä. Jos ei, olet kovaa valuttaa työmarkkinoilla kun pystyt osoittamaan miten saat viikossa viisi uutta asiakasta tai pienennät kuluja yksinkertaisella asialla. Yksinkertaista työtäsi mahdollisimman paljon jotta jaksat. Delegoi. Ajattele. Mieti ja pohdi. Kun kehittelet jotain uutta ja innovatiivista, olet ansainnut palkankorotuksen.

Haluatko päästä töihin? Älä lähetä hakemuksia vaan varaa henkilöstöjohtajalle tapaaminen. Mikään ei anna parempaa kuvaa kuin sinä itse. Olet oman ammattitaitosi paras näyttäjä. Kerro, miten kehittäisit toimintaa, pienentäisit kuluja tai saisit lisää asiakkaita.

Haluatko oman kodin? Säästä.

Eikö sinulta jää rahaa säästöön? Tarkista tulot/menot. Jokaiselta löytyy aina jotain mistä nipistää. Ruokakuluja saat alas tekemällä itse. Kasvata salaattia ja leivo sämpylöitä. Tee käsitöitä ja myy niitä kirpparilla. Pienistä puroista kasvaa iso virta.  Jos et osaa leipoa, lainaa kirjastosta kirja ja opettele. Ole valmis näkemään vaivaa asian eteen.

Älä tyydy ensimmäiseen vastaväitteeseen jota oma pääsi sinulle esittää. Ajattele laatikon ulkopuolelta. Haasta itsesi. Äläkä missään nimessä luovuta.

Häpeätkö epäonnistumista vai kartatko sitä muuten vain?

Miksi et halua epäonnistua? Haluatko olla täydellinen? Kuvitteletko olevasi täydellinen? (Huomaathan miten paljon näitä kysymyksiä minulta löytyy)

Jos lapsi opettelee kävelemään ja kaatuu yhden kerran, lopettaako lapsi opettelemisen, huutaa "En halua ikinä enää kävellä!" ja saa itku-potku-raivarit? Ei todellakaan. Me aikuiset kannustamme lasta yrittämään vielä kerran, sillä tiedämme, että riittävän pitkällä harjoittelulla lapsi oppii kävelemään.

Kun lapsi opettelee puhumaan, valitammeko hänelle kun hän mongertaa emmekä ymmärrä häntä? Hylkäämmekö hänet lopullisesti ja sanomme, että puhumme hänelle vasta sitten kun hän osaa oikeasti puhua? Jos me emme opeta lasta puhumaan, miten hän ikinä voi sitä oppia?

Jossain vaiheessa aikuisuutta unohdamme kannustamisen, tukemisen ja oman esimerkin näyttämisen voiman. Osaamme kyllä kannustaa lapsiamme mutta aikuisten kannustamisesta ja tukemisesta tulee kirosana. On helpompaa lytät muiden unelmat ja haaveet, onnellisuus ja ilo kuin olla onnellinen hänen puolestaan. Mutta onko se oikeasti sinulta pois joku ystävistäsi on onnellinen? Ei tietenkään! Paistattele hänen rinnallaan, ime hänen iloisuuttaan ja tartuta positiivisuus itseesikin. Sillä tavalla saat omaa elämääsi kääntymään parempaan suuntaan.

Sitä saa mitä kylvää - vai miten se meni.

Jos sinä et kannusta, ei kukaan kannusta sinuakaan. Jos heität hanskat tiskiin joka kerta kun kohtaat vastoinkäymisen, et tule koskaan saavuttamaan yhtään mitään ja ennen pitkää kukaan ei enää jaksa sinua tukea jos itse et tee mitään asian eteen. Tuohan on ihan hölmöä.

Kun Thomas A. Edison oli epäonnistunut 500 kerran kehittäessään hehkulamppua, hän totesi ettei ollut epäonnistunut 500 kertaa. Hän oli vain keksinyt 500 tapaa miten hehkulamppua EI tehdä.

Jos haluat saavuttaa jotain mutta kuvittelet jo heti alussa että et onnistu siinä, miten ihmeessä luulet onnistuvasi? Et yhtään mitenkään. Sen vuoksi päätät, että et aloitakaan yhtään mitään koska se ei kuitenkaan onnistu. Tyhmää. Idioottimaista. Raukkamaista. Hölmöä.

Jos jokainen ihminen maailmassa ajattelisi noin, emme lukisi blogeja tietokoneen tai puhelimen kautta. Emmekä nauttisi sähköstä. Tai autoista. Historian suurmiehet ja -naiset eivät olleet mitään sen kummempaa kuin sinä ja minä. Meidät erottaa heistä vain yksi asia - he eivät antaneet periksi. Minäkin olen periksiantamattomalla polulla, sillä haluan takoa päähäsi miljoona kertaa, että sinäkin voit saavuttaa elämässäsi jotain suurtaa. Mutta en pysty tekemään työtä puolestasi.

Sinun on itse haluttava muutosta.

Tuletko epäonnistumaan? Takuulla. Mutta epäonnistuminen voi tuoda sinulle tärkeimmän opetuksen mikä olet koskaan oppinut. Se voi avata sinulle uuden oven maailmaan, josta olet vain unelmoinut. Se voi tuoda polullesi ihmisen, joka sanoo, että on tehnyt itsekkin sen mistä unelmoit ja neuvoo sinua eteenpäin. Poistat monta estettä ja takapakkia ja epäonnistumista vain sillä, että epäonnistuit kerran.

Epäonnistuminen voi kertoa myös siitä, että olet menossa väärään suuntaan. Katso rauhallisesti mitä tapahtuu. Jos olet aikeissa aloittaa parisuhteen uuden ihmisen kanssa mutta hän jää rysän päältä kiinni (jostain), eikö ole parempi että sait tietää sen nyt, etkä 10 avioliittovuoden jälkeen?

Kannustan sinua epäonnistumaan. Vain sillä tavalla löydät keinot joilla onnistua. Lopeta tekosyiden lateleminen ja aloita tekeminen.

Se lista, jonka kirjoitit eilen. Ota se esille. Kirjoita nyt itsellesi tarina kaikista niistä asioista jotka voisivat onnistua. Kirjoita mitä kaikkea hyvää se sinulle ja elämääsi toisi. Ovatko nuo asiat tavoittelemisen arvoisia?

Jos nyt uskallat sanoa minulle, että mitään hyvää ei voi noista asioista tulla, silloin haaskaat aikaasi täysin vääriin asioihin. Miksi siis murehdit ja vellot niissä asioissa joita et kuitenkaan halua? Tuohan on täysin tyhmää. Nyt järki käteen.

Tekosyyt sikseen. Ota itseäsi ja elämääsi niskasta kiinni ja aloita muutos jo tänään.

(Ei menny ihan niinku Strömsössä...)

Taikina nro 1.

Taikina nro 2.

Taikina nro 3.

Vapaa-aika lusmurin tunnistaminen

Jokaisella on lähipiirissään vapaa-aika lusmuri. Niitä löytyy joka perheestä, työpaikalta, harrastuksista sekä matkaseurueesta. Et voi väittää ettet tunne yhtään sellaista.

He ovat valittajia. He valittavat aivan kaikesta.

Jos olet kyllästynyt kuuntelemaan heidän valituksiaan, saat heidät hiljaisiksi sillä, että annat heille jotain tekemistä. Suosittelen lämpimästi että mietit etukäteen noin 5 eri asiaa, joita he voivat tehdä, mikäli valittaminen alkaa.

Tekeminen lopettaa valittamisen - aina.

Hankalampi juttu on se, jos itse olet vapaa-aika lusmuri. Sen myöntäminen on jo iso asia mutta jos et myönnä että sinussa on mitään ongelmaa, sinä olet silloin ongelma.

Se, että myönnät olevasi vapaa-aika lusmuri, ei tee sinusta huonoa ihmistä. Päinvastoin, ihmiset alkavat nauttia seurastasi entistä enemmän kun myönnät ettet ole täydellinen. Anna itsellesi anteeksi ja lupaa ettet enää halua olla vapaa-aika lusmuri.

Jos et keksi mitään järkevää tekemistä (kuten unelmien kirjoittamista paperille), pyydä läheisiäsi keksimään sinulle tekemistä. Voit vaikka näyttää heille tätä blogia ja kertoa, että haluat toteuttaa omia unelmiasi.

Jos taas et halua vaivata läheisiäsi pienellä tehtävällä, tässä muutamia hyviä kysymyksiä mietittäväksi:

1. Mitä muuta voisit tehdä nyt paitsi valittaa?
2. Jos tietäisit, että kuolisit huomenna, olisitko tyytyväinen elämääsi?
3. Jos vastasit edelliseen kyllä, siirry kysymykseen 5. Jos taas vastasit edelliseen ei, siirry kysymykseen 4.
4. Millainen elämä tekisi sinusta tyytyväisen omaan elämääsi?
5. Mitä asioita haluaisit muuttaa elämässäsi, jos voisit?
6. Miksi? (jatkokysymys kysymykseen 5)
7. Miksi et sitten muuta niitä? (edelleen jatkokysymys kysymyksiin 5. ja 6.)
8. Miksi vetoat aina samoihin tekosyihin kun haluat muuttaa jotain elämässäsi?
9. Miksi muutos pelottaa sinua?
10. Luuletko että kukaan muu ei ole koskaan tehnyt virhearvioita ja epäonnistunut?

Näillä kysymyksillä pääset erinomaisesti valittamisen alkujuurille. Jos nämä eivät herätä sinua siihen, että vapaa-aika lusmureilla on paljon tylsempää kuin muilla, laita minulle sähköpostia. Minulta löytyy paljon muitakin kysymyksiä.

Ota yllä olevista kysymyksistä yksi (mieluiten numero 8.) ja kirjaa paperille ylös kaikki ne asiat, jotka voisivat mennä pieleen. Jos lähtisit muuttamaan elämääsi, mitkä kaikki asiat voisivat mennä pieleen ja miten ne voisivat mennä pieleen. Nyt sinulla on viimeinen mahdollisuus valittaa. Suolla jokainen katastrofaalinen esimerkki paperille, mitä, miksi, miten, milloin.

Tämän jälkeen sinulla ei ole enää oikeutta valittaa yhtään mistään milloinkaan. Se loppuu nyt. Piste.

Työkaverini mielipide

Olen työpaikallani nähnyt jos jonkinmoista touhua ja välillä olen sitä ääneen ihmetellytkin. Ehkäpä joku on ollut sitä mieltä, että olen kyseenalaistanut toimintaa liikaa, sillä seurauksella, että sukset ovat menneet ristiin johtoportaan kanssa. Se oli yksi monista syistä, joiden vuoksi töistä olen pois lähdössä.

On kuitenkin iloista huomata, että työkaverit ajattelet samalla tavalla kuin minä. Alla oleva teksti on kopioitu työkaverini minulle lähettämästä sähköpostista:

"Olen kade tuollaisesta rohkeudesta, mitä Sinä edustat! Seisot arvojesi takana ja toimit niiden mukaan antamatta minkään ulkopuoleisen tahon estää. Tiedän, että Sinua odottaa jollakin tapaa erilainen ja erinomainen tulevaisuus. Vahvuudesta joutuu joskus kärsimään, mutta ainakin elät rehellistä elämää! Hienoa, että jaksat henkilökohtaisesta ratkaisustasi huolimatta tuoda epäkohtia esiin ja jakaa mielipiteesi. "

Mitäpä tähän osaa muuta sanoa kuin, ole sinäkin rehellinen itsellesi, elä arvojesi mukaan ja elämänlaatusi paranee huimasti. Erilaisuus luo yksinäisyyttä mutta loppuje lopuksi löydät ne ihmiset ympärillesi, jotka jakavat arvomaailmasi.

Ole oma itsesi.

Ole se muutos, jonka haluat nähdä maailmassa.

Unelma-kilpailun jälkeen on yllätyksen paikka...

Unelma.

Tuo pieni asia, joka sykkii sisälläsi kuin lämmin sydän. Meistä jokainen unelmoi. Toiset kertovat ne avoimesti maailmalle, toiset haluavat pitää ne visusti salaisuutena. Kaikki on sallittua kun on kyse omista unelmista.

Haluan tuoda tähän maailmaan jotain hyvää. Haluan auttaa ihmisiä löytämään unelmiaan, toteuttamaan niitä ja kerryttämään upeita muistoja, joita voi vanhana kiikkustuolissa muistella.

Tästä sain ajatuksen ja järjestin unelmakilpailun. Halusin nähdä, millaisia unelmia ihmisillä on ja pystynkö itse olemaan apuna niiden toteuttamisessa. Kolme voittajaa arvoin kilpailun päätyttyä mutta muutama unelma jäi silti mieleeni.

Erän unelma oli Katjan. Hän sairastui 15-vuotiaana leukemiaan, sai aivoverenvuodon jonka seurauksena halvaantui. Paranemisprosessi on ollut pitkä ja raskas mutta eteenpäin Katja on sinnikkäästi silti pyrkinyt, lannistumatta.

Katjalla on unelma. Meille muille niin itsestäänselvyys mutta Katjalle ainutlaatuinen tapahtuma. Hän halusi yöpyä hotellissa ja nauttia täydellistä aamupalaa rauhassa, kiireettömästi - nautiskellen.

Halusin niin kovasti auttaa Katjaa toteuttamaan unelmaansa, joten otin yhteyttä Restel-ketjuun ja Rantasipi-hotellien Brand Manager Jaana Merikaartoon. Kerroin Jaanalle Katjan tarinan ja kysyin, haluaisivatko he olla mukana toteuttamassa Katjan unelmaa.

Hatunnostoinen asia, että suuri yritys haluaa olla mukana pienen ihmisen unelmissa.

"Aivan uskomattoman ihana yllätys, kiitos todella paljon!" Katja kirjoitti, kun kerroin hänelle hyvät uutiset.

Yksi unelma toteutettu - miljoonia mahdollisuuksia edessä.

Haluan omasta sekä Katjan puolesta lämpimästi kiittää Rantasipi-ketjua ja Jaana Merikaartoa Katjan unelman toteuttamisesta.

(Katjan nimi on hänen omasta pyynnöstään muutettu)

Muutoksen tuulet puhaltavat...

Muutosta ei monestikaan huomaa juuri sillä hetkellä kun se on tapahtumassa. Vasta jälkeenpäin näkee miten paljon asiat ovat menneet eteenpäin. Kärsivällisyyttä olen ainakin minä joutunut opettelemaan - ja paljon.

Kun nyt mietin elämääni taaksepäin, huomaan, että yksi suurimmista muutoksista on tapahtunut omassa ajattelutavassani. Ja nimenomaan siinä, että lopetan valittamisen kaikesta. Olisi niin helppoa valittaa ja jankuttaa miten huonosti asiat ovat mutta kun se ei vie asioita yhtään eteenpäin.

On lopetettava valittaminen ja alettava tekemään.

Päätös valittamisen lopettamisesta on yllättävän vaikea. Valittaminen kun käy meille suomalaisille luonnostaan ja mitä enemmän valitamme, sitä enemmän vedämme puoleemme lisää samasta asiasta valittavia ihmisiä. Muistan vuonna 2009 joulukuussa, kun keskustelin silloisen esimieheni kanssa menneen vuoden tuloksistani, että sanoin hänelle: "Minulla on nyt kaksi vaihtoehtoa; voin joko valittaa kaikesta mikä on huonosti, tai voin lopettaa valittamisen ja alkaa tehdä tätä työtä, sillä sen takiahan minut on tänne palkattu."

Lopetin siis vuoden 2010 alusta valittamisen työpaikalla ja keskityin tekemään töitä. Ja miten kävikään? Vuosi 2010 oli menestyksekäs vuosi minulle. Sain erinomaista kiitosta ja tunsin ylpeyttä työni tuloksista. Asiakkaat ja työnantaja olivat tyytyväisiä - niinkuin minäkin.

Mietihän hetki. Onko valittamisella oikeasti saatu ikinä mitään muutosta asiaan? Jos valitat pomollesi että työ on surkeaa, olet viittä vaille lähdössä työpaikasta pois, haukut järjestelmät ja prosessit, oletko saanut palkankorotusta? Onko esimiehesi pyytänyt sinua jäämään taloon vain koska olet niin hyvä valittaja?

Tuskin.

Entäs jos valitat joka päivä lapsillesi tai puolisollesi, miten he jättävät vaatteet lojumaan jokapaikkaan, likaiset astiat jäävät pöydälle, ruuat eivät ikinä mene jääkaappiin, taputtavatko he sinua joku päivä selkään ja sanovat: "Olet niin mallikkaasti valittanut näistä asioista, että me ihan omaehtoisesti haluamme muuttua."

Tuskin.

Voisin luetella tähän miljoonia esimerkkejä siitä miten valittaminen ei saavuta yhtään mitään. Sen sijaan annan sinulle loistavan neuvon: Lopeta valittaminen!

Kuuntele omaa puhettasi. Kuuntele sanojasi. Kiinnitä huomiota siihen, miten herkästi lähdet valitukseen mukaan. Ja kun huomaat sen, ole hiljaa.

"Jos sinulla ei ole mitään kaunista sanottavaa, pysy hiljaa." 

Miten upea tuo sanonta onkaan. Jos oikeasti et keksi mitään muuta sanottavaa kuin ainaista valittamista, ole hiljaa. Jos jokainen tekisi näin, Suomi olisi aika hiljainen maa...

Ja hei, jos olen täysin hakoteillä, kerro minulle esimerkki, milloin, missä ja mitä olet saanut aikaiseksi valittamalla. Haluan ehdottomasti tietää.

Tämä on yksi suurimmista muutoksista elämäni varrella. Lopetin valittamisen ja oikeastaan ole lopettanut sellaisten ihmisten kuuntelemisen, jotka valittavat koko ajan. Sillä miksi minä haluaisin viettää päivänä kuuntelemalla valitusta, kun voin viettää sen lasteni kanssa rannalla ja lumitöitä tehden?

Lopeta kaikesta valittaminen, ota vastuu sanoistasi ja päätöksistäsi ja ala tekemään asioita, jotka vievät muutosta eteenpäin.

Jos sinulla on aikaa valittaa, sinulla on aivan liikaa vapaa-aikaa.

Maasta se pienikin ponnistaa

Olen muutamaan otteeseen törmännyt sellaiseen tilanteeseen, jossa minua ja taitojani vähätellään, koska asun pienellä paikkakunnalla. Ihan kuin "maalaistyttönä" en osaa/tajua/ymmärrä maailmamenosta yhtään mitään.

Hmm...

Voisin ärsyyntyä ja alkaa haukkumaan näitä ihmisiä idiooteiksi. Sen sijaan ajattelin käyttää energiani omien unelmien toteuttamiseen. Paras keino laittaa epäilijöille luu kurkkuun, on tehdä se mistä puhuu ja unelmoi.

Kerään siis ympärilleni ihmisiä, jotka tukevat minua kasvussani ja auttavat minua toteuttamaan omia sekä muiden unelmia ja jätän epäilevät tuomakset asemalaiturille odottamaan valitus-junaa.

Unelmien toteuttaminen ei ole kiinni asuinpaikkakunnasta tai rahatilanteesta tai perhetilanteesta tai lasten lukumäärästä. Se on kiinni vain yhdestä asiasta: omasta päätöksestä.

Halusta tehdä muutos vallitsevaan tilanteeseen.

Jos elämäsi on tylsää, kuka pakottaa sinua istumaan sohvalla ja katsomaan televisiota kaiket illat? Sinä.

Jos parisuhteesi on kehno, kuka pakottaa sinua jäämään siihen? Sinä.

Työ palkkasi ei ole riittävä, kuka pakottaa sinua jäämään nykyiseen työhösi? Sinä.

Sinulla on valta tehdä päätöksiä. Sinulla on valta muuttaa elämääsi. Sinulla on valta saada kaikkein parasta mitä ikinä olet toivonutkin.

Lauseet kuten: "en ole syntynyt onnellisten tähtien alla" tai "nämä on ne kortit jotka olen saanut enkä voi niitä enää vaihtaa" tai "tämä on vanhempien kasvatuksen syytä että olen tässä jamassa" ovat täyttä potaskaa.

Herää!

Jos minä olen noussut suosta, niin nouset sinäkin. Se vaatii aikaa ja omistautumista mutta lupaan että se on sen arvoista.

Muutos ei tapahdu yllättäen ja kertaheitolla. Se on jatkuva prosessi joka vie sinua koko ajan eteenpäin. Jos et ole tyytyväinen johonkin tilanteeseen elämässäsi, muuta se. Minä autan sinua ja kerron sinulle askeleet miten menet eteenpäin. Jumeja tulee - niin niitä tulee minullekin. Silloin se kertoo, että on aika pysähtyä ja odottaa. On aika vetää henkeä ja levätä.

Kunnes otetaan jälleen seuraava asken unelman toteuttamisen polulla.

Korkeakoski - part 2

Farytale Forest...

Love is in the air...

Korkeakoski - a place worth visiting

Tänään teimme lasten kanssa ex tempore matkan Siilinjärvelle. Lapset halusivat tavata entisiä koulukavereitaan, joten minä päätin piipahtaa kameran kanssa Korkeakoskella. Mukana ei ollut jalustaa, joten suurin osa kuvista ei harmillisesti onnistunut. Mutta muutamia helmiä sieltä mukaan tarttui =)

Today I took my kids to Siilinjärvi. They wanted to visit old school friends, so I decided to pop at Korkeakoski - the longest waterfall in Finland. I didn't have a camera stand with me, so most of the pictures were no good. A few diamond I did get with me =)