Järjestelmällinen arki

Moni vanhempi saattaa tässä vaiheessa kauhistua arjestamme mutta fakta on se, että adhd ja add-testeihin-elokuussa lasten kanssa arki on oltava tiukasti strukturoitua, järjestelmällistä ja aikataulutettua. Enkä oikein usko että "normaalinkaan" lapsen elämä pahasti pieleen menee, jos arjen järjestää ja strukturoi hyvin.

En kulje jokapaikassa kello kädessä ja nautin aikatauluttomuudesta suunnattomasti. Mutta mitä vapaampaa adhd ja add lapsen elämä on, sitä vaikeampaa, haastavampaa ja monin verroin väsyttävämpää arki on.

Adhd ja add lapset tarvitsevat jonkun, joka katsoo joka hetki heidän peräänsä, ohjaa, neuvoo ja näyttää miten asioita tehdään. Olen joskus kirjoittanut, että "normaali" lapsi oppii uuden tehtävän 10 toistokerran jälkeen ja adhd/add lapsi 30 toistokerran jälkeen. Mutta valitettavasti tuo 30 toistokertaa ei välttämättä riitä. Pahimmillaan saatetaan puhua vuosien opettelusta.

Haastavaa tästä tekee sen, että adhd/add lapsilla toiminnanohjaus menee täysin pois tolaltaan kun lapsi joutuu uuteen paikkaan. Toisin sanoen, jos adhd/add lapsi on oppinut kotona laittamaan kengät kenkätelineeseen, hän joutuu opettelemaan tämän saman taidon uudelleen kun hän menee päiväkotiin.

Eipä siis ihme, että adhd/add lapset turhautuvat moninkertaisesti joka kerta kun joutuvat uuden tilanteen eteen ja miksi siirtymätilanteet ovat aina niin hankalia.

Olen pikkuhiljaa itsekkin alkanut ymmärtää adhd/add lapsiani ja miten he toimivat erilaisissa tilanteissa. Tässä tehtävässä minua on auttanut huomiokykyni. Seuraan ja tarkkailen lasteni käytöstä eri tilanteissa ja yritän löytää syy-yhteyksiä niiden välillä. Tällä tavoin löydän huonoja ja hyviä rutiineja.

Tunnistan lasteni henkisen pahan olon ja tiedän suurin piirtein millainen henkinen pahaolo johtuu koulukiusaamisesta, liian rajuista leikeistä tai liian rajuista leffoista (joita lapset valitettavasti pääsevät katsomaan kavereiden luona). Kun käytös menee suuntaan A, tiedän, että koulussa on tapahtunut jotain ja lähden selvittämään sitä. Käytös B taas johtuu liian vähästä unesta tai liian pitkästä pelisessiosta. Käytös C taas johtuu jostain ahdistavasta elokuvasta, televisiouutisesta tai ohjelmasta.

Olen opetellut tätä 11 vuotta enkä tuskin koskaan tule tässä valmiiksi. Siitä huolimatta huomioni ovat auttaneet paljon lasten kasvatuksessa.

Jotta pääsen viemään arkeamme enemmän järjestyksen polulle, olen määritellyt meille jokaiselle 3 erilaista tehtävää, joista jokaisen on huolehdittava joka päivä. Esimerkiksi toinen lapsista kerää kaikki kotona lojuvat roskat, olivatpa ne kenen tahansa jättämiä. Toinen taas kerää kaikki vaatteet, viikkaa ja laittaa oikeille paikoilleen. Tällä tavalla lähden karsimaan käytöstä: "ei oo mun, en tee".

Palkinto itsessään voi olla hyvin erilaisia asioita. Tässä kohtaa kannattaa miettiä, mikä motivoi lasta eniten. Positiivinen kannustaminen on hyvä muistaa joka käänteessä.

Takana on nyt ensimmäinen viikonloppu "järjestelmällistä" arkea ja täytyy sanoa, että viikonloppu meni yllättävän hyvin. Pientä viilausta tarvitaan vielä muutamassa kohdassa mutta tästä on viikon kuluttua erittäin hyvä lähteä jatkamaan.