Miksi elämänmuutos on niin vaikeaa?

Kun olemme lapsia, meillä on uskomaton halu muuttaa maailmaa. Haluamme tulla mitä ihmeellisimmän ammatin harjoittajiksi. Kun minä olin lapsi, halusin ehdottomasti tulla delfiinin kouluttajaksi. Muistan vielä kun kerroin siitä äidilleni ylpeänä ja iloisena.

Vaan mitä tapahtuu kun kasvamme?

Meille sanotaan, että onhan se ihan kiva ammatti, mutta ei se elantoa pöytään tuo. Jos meinaat menestyä, sinun pitää mennä hyväpalkkaiseen työhön eikä unelmoida turhia.

Ei meille opeteta koulussa miten unelmia toteutetaan vaan meidät opetetaan ajattelemaan samalla rajoittuneella tavalla, meidät lokeroidaan, muokataan ja muovataan niin, että olemme yhteiskuntakelpoisia kansalaisia, jotka maksavat veronsa eivätkä narise turhista asioista.

Kun sitten joku uskaltaa joskus sanoa ääneen: "Minä unelmoin yrittäjyydestä / maailmanrauhasta / rehellisyydestä / oikeudenmukaisuudesta / painonpudottamisesta / uudesta työpaikasta / uudesta parisuhteesta", mitä saamme kuulla? "Onhan se ihan kiva mutta ei me siihen pystytä." "Kyllähän ne kilot voi pudottaa, mutta aina ne vaan tulevat takaisin." "Kaikissa parisuhteissa on ongelmansa."

Elämänmuutos on hiton vaikeaa koska emme saa ympärillemme ketään, kuka kannustaisi ja puskisi meitä eteenpäin. Joudumme tekemään kaiken työn itse ja kohtaamaan massiivisen vastarinnan.

"Jonkun ihmisen mielipide sinusta ja unelmistasi ei tarvitse olla sinun todellisuutesi."

Minä päätin jo viime vuoden marraskuussa, että haluan omalta uraltani jotain muuta. Päätös syntyi salamannopeasti. Tuon päätöksen jälkeen olin hetken aikaa hyvin hämilläni. Toisaalta olin vihainen niistä asioista, joita työpaikallani tapahtui, toisaalta tapahtuneet asiat vain vahvistivat päätöstäni.

En osannut luopua taistelusta vaan taistelin muutosta vastaan. 

Tässä kohtaa ihmismieli on äärimmäisen mielenkiintoinen. Esitämme toiveen joskus jopa puoli huolimattomasti ja kun tuo toive toteutuu, olemme äärimmäisen vihaisia tapahtuneesta.

Muistan kerran kun eräs tuttavistani toivoi monta kertaa, että hän saisi omaa aikaa. Sitten parin viikon kuluttua ystäväni soitti minulle vihaisena ja kertoi, kuinka hänen lapsensa isä haluaa viedä lapsen viikoksi toiselle puolelle Suomea sukuloimaan. Toive = haluaa viettää omaa aikaa. Toive toteutui = isä halusi viedä lapsen viikoksi sukuloimaan. Lopputulos = vihainen tuttava.

Samaa kaksintaistelua kävin itse tänä keväänä. Halusin lähteä mutta taistelin oikeuksieni puolesta. Äärettömän tyhmää näin jälkikäteen ajateltuna. Sitten eräänä päivänä oivalsin, että miksi minä taistelen jotain sellaista vastaan, jota olen itse halunnut. Nauroin. Ja nauroin makeasti.

Sitten tulikin ilmoitus yt:n aloittamisesta ja viikon päästä tieto, että minun olisi mahdollista hakea tukipakettia. Mikä onnenpotku!

Toiveet toteutuvat - aina! 

Hyvin usein me itse olemme unelmiemme esteenä. Haluamme jotain, mutta emme uskalla ottaa ensimmäistä askelta. Valitamme huonoa elämää/työtä/palkkaa/parisuhdetta/yksinoloa mutta emme uskalla tehdä mitään asian eteen.

Voin sanoa, että tuo ensimmäinen askel kannattaa ottaa. Kun tein päätöksen lähteä töistä ja lopulta sain tietää, että tukipaketti on minulle myönnetty, en tosiaankaan tiennyt, mitä työtä tulisin tekemään syyskuusta eteenpäin. Mutta en myöskään ollut asiasta huolissani. Tiesin, että jotain tulee eteen.

Halusin keskittyä silloiseen työhöni ja miettiä uusia tuulia vasta sitten myöhemmin. Mitä lähemmäs viimeinen työpäiväni tuli, sitä enemmän eteeni alkoi ilmaantua erilaisia työtilaisuuksia. Asiakkaat kertoivat liikeideoita, ystävät kertoivat, että joku heidän tuttunsa etsii työntekijää. Uusia työpaikkoja alkoi ilmaantua kuin sieniä sateella.

Mikä sitten on haaveeni työrintamalla?

*iskee silmää*

Tämä viikko on pyhitetty siivoamiselle. Siivoan joka ikisen huoneen - yksi huone per päivä. Ensi viikolla olemme lasten kanssa ADHD sopeutumisvalmennuksen kakkosjaksolla ja sen jälkeen pyörät lähtevät pyörimään uuden työn osalta.

Muuten - elämänmuutos on helppoa kun muuttaa omia rutiinejaan. Esimerkiksi painon pudottaminen helpottuu, kun herää aamulla klo 6, laittaa lenkkarit jalkaan ja käy kävelemässä/juoksemassa vaikka 30 minuuttia. Ensimmäisellä viikolla kysyt joka aamu itseltäsi: "Onko tässä oikeasti mitään järkeä?!?" "Oletko hullu?!?" Mutta toisella viikolla jo nautit lenkkeilystä. Kun illalla teet vielä toisen 30 minuutin lenkin ja viikottain pidennät lenkkejä 5 minuutilla, on muutos menossa oikeaan suuntaan. Nimittäin tämän rutiinin muutoksen jälkeen ei tule mieleenkään syödä mitään sokerista tai ostaa kaupasta pullaa kotiin.

Onko koti sotkuinen? Helppo homma! Siivoa yksi huone päivässä. Kun paneudut yhteen huoneeseen ja sitoudut siivoaamaan tuon huoneen, ei sinulle tule mieleenkään sotkea sitä myöhemmin. Tällä tavoin sinulle myös jää enemmän aikaa muihin asioihin kun siivoat tehokkaasti 45 minuuttia päivässä.

Eikö aika tahdo riittää? Laita televisio kiinni. Ei sieltä muutenkaan tule mitään järkevää katsottavaa. Tiesitkö, että lasten väkivalta on kasvanut ja entistä nuoremmat lapset ovat väkivaltaisia toisiaan kohtaan? Ja on aivan turha sanoa, että televisiolla ei olisi mitään osaa eikä arpaa tässä asiassa.

Eivätkö lapset siivoa kotona? Riitelevätkö lapset? Ovatko lapset koko ajan koneella/tabletilla/kännykällä? Toimi itse esimerkkinä. Laita puhelin kiinni/tauolle illaksi. Käy somessa sen jälkeen kun lapset ovat menneet nukkumaan. Tunti tietokoneaikaa per ilta.

Lapset oppivat uusia käytöstapoja ja -malleja yllättävän nopeasti. Viikko saa oikeasti ihmeitä aikaan kun itse toimii esimerkkinä. Kahdessa viikossa uusi toimintatapa on jo juurtunut rutiiniksi. Kuukauden kuluttua ei lapsia tarvitse enää opastaa (paitsi jos on ADHD/ADD lapsi).

Asiat, jotka itse olen oppinut viimeisen 10 kuukauden aikana:

1. Kärsivällisyys = asiat tapahtuvat ajallaan eikä ole mitään järkeä hoputtaa asioita. Voi olla että jotain parempaa on tulossa, jos vain malttaa odottaa. 10 kuukauttakin on lyhyt aika, jos vaakakupissa on koko elämän mullistava uudistus jonka jälkeen pääset elämään unelma elämääsi.
2. Usko = usko omiin kykyihin, usko että pystyy muuttamaan maailmaa, usko siihen, että kaikki järjestyy ja että asiat järjestyvät kannaltasi parhain päin. Jos miettii maailman johtajia, loppupelissä he ovat vain ihmisiä - samanlaisia kuin minä ja sinä. Kenestä tahansa voi tulla jotain suurta jos on päättäväisyyttä, uskoa ja kärsivällisyyttä. Ei ole olemassa lakia, joka sanoo, että sinusta ei voi tulla mitään suurta. Sinä olet oman elämäsi rajoittaja tai mahdollistaja. 
3. Unelmoi suuria, aloita pienistä = jokainen 5 kilometrin lenkki alkaa ensimmäisestä askeleesta, jokainen 30kg painonpudotus alkaa ensimmäisestä kilosta. Ei tarvitse tietää koko suuren unelman jokaista askelta etukäteen ennen kuin uskaltaa ottaa ensimmäisen askeleen. Tiesitkö että 5 + 4 = 9 samoin kuin 3 + 6 = 9. Lopputulokseen - sinun unelmasi täyttymiseen - on olemassa monta tietä. Ei tarvitse tietää, minkä tien lopulta valitsee. Riittää että ottaa ensimmäisen askeleen.
4. Valitse taistelusi = jos unelmoit uudesta työstä ja nykyisessä työssä kohtaat vääryyttä, älä taistele sitä vastaan vaan päästä irti. Ota yt tieto ilolla vastaan ja odota mitä tuleman pitää. Ehkäpä unelmatyösi on vain yhden askeleen päässä - irtisanomisen.

Kun päätät tehdä jotain, kun päätät seurata unelmiasi, tulet kohtaamaan vastustusta. Tulet keskustelemaan itsesi kanssa monta kertaa, epäilet unelmiasi, uskoasi ja kykyjäsi. Tätä taistelua voi kestää viikon tai kuukauden tai vuoden. Kestipä se miten kauan tahansa, älä koskaan, mistään hinnasta luovu unelmastasi. Jos epäilet omia unelmiasi ja niiden järkevyyttä, kysy itseltäsi tämä:

Kun unelmani toteutuu, mikä on pahinta mitä voi tapahtua?

Kun keksit pahimmat mahdolliset skenaariot jo etukäteen, ne eivät enää tunnu pelottavilta ja voit jatkaa eteenpäin.

"Ole se muutos, jonka haluat nähdä maailmassa" 

- Mahatma Gandhi