Vielä kaksi vuotta sitten, minäkään en tiennyt. Mutta nyt tiedän.
Lauantai aamuna heräsi kahdeksan aikaan (meillä kello pirahtaa soimaan yleensä 6 arkiaamuisin ja lauantaisin poika herättää viimeistään 7 ja pyytää päästä pelaamaan pleikkarilla*). Ihmetys oli suuri kun tajusin, että lapset nukkuvat vielä. (ADHD lapsilla uni on yleensä erittäin kevyttä ja siksi he eivät välttämättä nuku aamulla pitkään).
Niinpä kömmin sängystä ylös ja laitoin kahvin tippumaan. Etsin olohuoneen kaapeista kaikki mahdolliset naisten-hömppä-lehdet jotka käsiini sain ja kokosin ne sohvan viereen. Kun lapset heräsivät, huikkasin heille, että "laittakaa itse omat aamupalat, kaikki on valmiina pöydällä!" ja istuin sohvalle ison kahvikuppini ja lehtipinoni kanssa. Ja nautin. Nautin kokonaisen tunnin. Kukaan ei häirinnyt, kukaan ei kitissyt eikä kukaan kiusannut ketään. Kaikki olivat rauhallisia.
Näitä lisää!!
Muistan sellaisiakin viikonloppuaamuja että puoli seitsemän aikaan alkaa kinastelu, kuka saa "parhaan paikan" sohvalla...
Vaikka vietimmekin aamua yhdessä lasten kanssa, siltikin koin saavani omaa aikaa. Jälleen pieni pala onnellisuutta löydetty =)
*Kuten aikaisemmin mainitsin, ADHD lapsilla tulee olla tiukat rajat ja säännöt. Sen vuoksi meillä pelataan pleikkarilla vain pe-su välisenä aikana 2 tuntia max. Tytär ei halua pleikkarilla pelata joten hän on valinnut tietokoneella olon. Sekä läppäri että pleikkari ovat olohuoneessa eli minun valvovan silmän alla. Ai niin. Meillä ei edes katsota televisiota ma-to välisenä aikana. Huomasin jo lasten ollessa 6-vuotiaita, että televisio aktivoi heitä niin paljon, että riidat ja kiukkukohtaukset olivat jokapäiväistä elämää. Kun televisio on illat kiinni, illat ovat meillä tooooodeeeellla rauhallisia. Suosittelen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!