Painonhallinta ála Cambridge osa 2.

Minä pelkäsin menneisyyden kohtaamista todella paljon. Pelkäsin että en jaksa käsitellä kaikkia niitä asioita, joita eteen tulee sillä tiesin niitä olevan paljon. Heli kannusti minua rohkeasti ja muistutti että kukaan ei kanna enempää "taakkaa" kuin mitä jaksaa kantaa. Ja pikkuhiljaa, yksi kerrallaan asiat nousivat pintaan. 

• yksinäisyys
• viha
• suru
• stressi
• jännitys
• jännityksen laukeaminen
• pinttynyt tapa

Yksinäisyys

Olen ollut yksinhuoltaja 10 vuotta. Olen kasvattanut kaksosia koko tuon ajan, toisella on todettu ADHD ja olen yrittänyt luoda uraa siinä sivussa. Olen seurannut ystäviäni ja tuttaviani, jotka ovat löytäneet rinnalleen puolison ja kysynyt itseltäni miljoona kertaa: "Miksi minä en löydä ketään?!" Kunnes oivalsin, että en olisi pystynyt enkä jaksanut antaa itsestäni sitä mitä parisuhde vaatii. Olisin ollut väsynyt puoliso joka yrittää vain selviytyä päivästä toiseen. Todennäköisesti olisin nalkuttanut likaisista sukista lattialla joka ikinen päivä. Yksinäisyys tuntui pelottavalta ja ahdistavalta siihen saakka kunnes opin nauttimaan yksinolosta. 

Viha

Vihasin koko maailmaa. Olin sitä mieltä että maailma on minua vastaan. Kaikki ovat minua vastaan. En kelpaa kenellekään sellaisena kuin olen. Vihasin ihan kaikkea. Kunnes ymmärsin että on turha taistella vastaan niitä asioita, joita ei voi muuttaa. Ja kun oikein aloin miettimään, löysin todella monta asiaa, joita voisin oikeasti muuttaa. Kun ymmärsin ja opettelin hallitsemaan itse omaa elämääni, ottamaan vastuun omasta elämästäni ja omasta hyvinvoinnistani, huomasin, että ei se maailma ollutkaan minua vastaan. Ja päivä päivältä pieniä ilon asioita alkoi virrata elämääni.

Suru

Olen menettänyt muutamia hyviä miehiä elämässäni. Miehiä, joiden kanssa olisin halunnut seurustella ja ehkä jopa perustaa perheen. Tuo suru on jäänyt elämään sisääni sillä yhdessä tapauksessa en edes tiedä miksi kaikki päättyi. Sen sijaan, että olisin ahdistellut kyseistä henkilöä ja vaatinut häneltä vastauksia, päätin että ehkä hän ei itsekään osannut pukea tunteitaan sanoiksi. Ehkä hän teki virheen mutta ei osannut korjata sitä. Uskon että kaikella on tarkoituksensa. Uskon ja luotan siihen, että jotain vieläkin häntä parempaa on jonain päivänä tulossa elämääni.

Stressi

Tätä minun tuskin tarvitsee edes käsitellä. Stressi tappaa. Se väsyttää. Se saa ihmisen suuttumaan mitättömistä asioista. Se vie yöunet. Se vie ilon. Se vie kaiken vapaa-ajan. Se saa ihmiset syömään väärää ruokaa koska se saa ihmiset luulemaan että heillä ei ole aikaa laittaa kunnon ruokaa. 20% asioista aihettaa 80% kaikesta stressistä elämässäsi. Poista stressi ja elät pidempään. Minulle se tarkoittaa nykyistä työtäni ja olen päivä päivältä lähempänä irtisanoutumistani. Kun tein päätöksen lähteä työpaikasta, tuntui kuin tiiliseinä olisi nostettu harteiltani. Oloni on sen jälkeen ollut mitä mainioin.

Jännitys ja jännityksen laukeaminen

Minua jännitti mennä sairasloman jälkeen töihin. Ja kun ensimmäinen viikko oli onnellisesti takana, ostin karkkipussin. Ja söin sen. Ei mennyt ihan niin kuin strömsössä mutta jälleen kerran opin jotain tärkeää itsestäni. Jo pelkkä tiedostaminen on auttanut minua estämään itseäni ostamasta pullaa, karkkia tai keksejä jos jännitän jotain. Samoin kun tuo jännitys sitten jonain päivänä laukeaa. Olen kuitenkin onnistunut siirtämään jännityksen sormiini. Syön kynsinauhat ja sormeni ovat joka päivä laastareiden peitossa. Ei hyvä mutta sentään en syö kahta karkkipussia kuten ennen.

Pinttynyt tapa

Muistan lapsuudestani perjantai päivät. Perjantaina meillä aina siivottiin ja sitten syötiin sipsiä, karkkia ja pullaa. Ja juotiin limpparia. Kun itse sain lapsia toistin samaa kaavaa. Perjantaina kauppaan, kotiin siivoamaan ja sitten sohvalle sipsipussit kainaloon. Kesti pitkään ennenkuin ymmärsin että minun ei ole pakko siivota joka perjantai. Itse asiassa jos en halua, minun ei tarvitse siivota ikinä. Voin palkata siivoojaan ja vain nauttia puhtaasta kodista ilman stressiä ja karkkia. Kun poistin siivoamisen pinttyneen tavan, poistui myös karkin ostaminen perjantaisin.

Meillä jokaisella on erilainen menneisyys. Joku voisi ajatella että elämäni on ollut helppoa, joku taas että ei olisi selviytynyt kaikesta siitä mistä minä. Itselleni on ollut erittäin lohdullista (varsinkin silloin kun on ollut todella vaikeaa) ajatella, että maailmasta löytyy aina joku jolla on ollut raskaampia elämäntilanteita kuin minulla. Ajattelen monesti tapaninpäivää 2004. Itse en menettänyt tsunamissa ketään mutta tiedän muutamia, jotka menettivät. Heidän elämänsä on ollut moninverroin raskaampaa kuin minun. Tällä tavalla osaan suhteuttaa omat "ongelmani" oikeaan mittakokoon. 

(sydämelliset ja lämpöiset halaukset jokaiselle, joka on menettänyt lähimmäisen. Vaikka elämä näyttäytyy raskaalta ja synkältä, jonain päivänä aurinko jälleen paistaa. Surutyö vie aikaa.)