Tänään sain kuitenkin vastaukseksi, että itku on enemmänkin merkki vahvuudesta, uskallusta näyttää tunteet siinä hetkessä kun ne tulevat. Loogisesti ajateltuna asia menee näin mutta kommentoin kuitenkin lopuksi, että: "Se huono puoli vahvana olemisessa on, että kukaan ei koskaan kysy miten jaksat."
"Mutta eihän kenenkään tarvitse kysyä sitä. Riittää että kysyt sen itseltäsi miten sinä jaksat." hän vastasi takaisin.
Hämmennyin.
Eikö se ole toisista välittämistä, että kysytään miten toinen jaksaa? Jos kukaan ei kysy, tarkoittaako se silloin että kukaan ei välitä? Vai tarkoittaako se, että jokaisen tulisikin selviytyä vastoinkäymisistä yksin?
Hetken asiaa pohdittuani oivalsin, että ehkä meillä jokaisella onkin vastuu selvittää jaksammeko itse eikä odottaa, että joku toinen ottaa vastuun meidän jaksamisestamme. Meillä jokaisella on vastuu omasta hyvinvoinnista, niin onnellisuudesta kuin jaksamisestakin.
Mitä mieltä sinä olet?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!