Kehon hyvinvointi lähtee pienistä asioista

Kävin tänään kehon "hivenaineanalyysissä" (??)
Nimi ei ihan tarttunut mieleen, mutta tulokset olivat sitäkin mielenkiintoisemmat.

Istuin tuoliin ja minulle sanottiin, että kaikki korut pitää ottaa pois. Rannerengas ja kaulaketju lähtivät saman tien. Myöskään puhelin ei saanut olla taskussa. Sain käteeni noin 15 cm pituisen metallipatukan, jossa toisessa päässä oli vilkkuva punainen valo. Valopää laitettiin osoittamaan kehoani kohti ja sitten istuin 1 minuutin puhumatta, rauhallisesti hengitellen.

Tuo pieni metallimötykkä kädessäni skannasi koko vartaloni hetkessä. Tulokset olivat (yllätyksekseni) paremmat kuin osasin odottaa.

Laite siis mittasi luuston kunnon, sydänten verisuonten tilan, vitamiini- ja hivenaine tason ja paljon muuta. Pääosiltaan kehoni voi hyvin ja vitamiinia saan riittävästi. Kuitenkin menneiden vuosien huono ruokavalio ei korjaannu 7 kuukauden tehokuurin aikana (varsinkaan kun pieniä repsahduksia laihdutuskuuriin on tullut).

Ensimmäiseksi kiinnitin huomiotani siihen, että sepelvaltimoni ovat lievästi tukkeutumassa. Toisin sanoen, jos jatkaisin rasvaisen ruuan syöntiä, saisin todennäköisesti nelikymppisenä ensimmäisen sydänkohtaukseni. Ehkäpä haluan estää sen. Toiseksi huomioni kiinnittyi vitamiinitasoihin. Elimistöni kaipaa A-, B1-, B2-, B3-, C- ja E-vitamiineja. Näissä tasot olivat lievästi poikkeavasta tasosta kohtuullisen poikkeavaan tasoon.

Kivennäisaineista kehoni kaipaa lisää kalsiumia, rautaa, seleeniä ja kaliumia. Yllätykseni oli tässä kohtaa suuri, sillä loput kivennäisaineet (15) olivat normaalin viitearvon sisällä.

Analyysi kertoi myös, että muistini on heikentynyt pitkittyneen stressin johdosta ja että ihoni kollageenitaso on alkanut hiipua. Toisaalta se on selitettävissä (VAIN JA AINOASTAAN) vitamiinipuutoksella, ei ikääntymisellä (lol).

Olen hapan ihminen (siis kehoni on, ei mieleni) jonka johdosta osa vitamiineista ja hivenaineista ei imeydy kehooni kunnolla. Kun saan kehoni ph tasapainon kuntoon, myös paino putoaa paremmin.

Käynti oli mielenkiintoinen ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille. On jännä huomata miten pienikin vaje vitamiinin, hivenaineen tai kivennäisaineen saannissa vaikuttaa moneen kehon osaan.

Keskustelimme myös lapsista ja ADHD:n voimakkuudesta vitamiinitason vähäisyyteen. Henkilö, joka tämän mittauksen minulle teki, kertoi että alle 12-vuotiaita lapsia ei oteta mittaukseen ollenkaan. Mutta hän kertoi, että ADHD saadaan helposti kuriin jättämällä ruokavaliosta sokeri (karkit, pullat ja limpparit) sekä valkoiset jauhot pois ja lisäämällä kasviksia (parsakaali ja peruna), kalaa (lohi) ja pinaattia ruokavalioon. Toisin sanoen peruskotiruokaa. Coca Cola ja Pepsi ovat ADHD lapsille pahimpia. Ne sisältävät kofeiinia, jotka stimuloivat aivoja entistä entisestään.

Suunta on siis oikea, lisää monivitamiinia nassuun, ruokavalioon lisää kasvuksia, marjoja ja ruisleipää ja paljon raitista ilmaa. Mutta tämänhän minä jo tiedänkin. Vain toteutus ontuu... Inspiraatiota / motivaatiota odotellessa...

Leivontapäivä osa 2.

Löysin Leivotaan lehdestä piparikakku muffini ohjeen ja ajattelin kokeilla sitä tänään. Täytyypä myöntää että maku on mauton mutta kuvat sitäkin herkullisempia.

Muffinien ohje on kuitenkin käyttökelpoinen, pienillä muutoksilla. Tässä alkuperäinen ohje:

4 dl venhäjauhoja

2 dl sokeria

2 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

3 kananmunaa

1,5 dl piimää

75 g sulatettua voita

 12 piparkakkua.

Yhdistä kuivat aineet keskenään kulhoon (vehnäjauhot, sokeri, leivinjauhe ja vaniljasokeri). Vaahdota munat ja lisää sen jälkeen piimä ja jääntynyt voi. Vatkaa ja lisää sitten pikkuhiljaa kuivat aineet koko ajan vatkaten. 

Nostele ruokalusikallinen seosta 12 amerikan muffini vuokaan. Lisää piparkakku jokaiseen muffiniin (itse käytin Annasin kahvikeksejä, puolitin keksit ja laitoin jokaiseen vuokaan). Laita lopuksi jokaisen piparin päälle toinen ruokalusikallinen muffinitaikinaa.

Paista uunin keskitasolla 200 asteessa noin 17-20 minuuttia.

Kuorrutus:

Dr. Oetkerilla on CupCake Toppin jauhetta. Ohjeessa sanotaan, että yksi pussillinen jauhetta sekoitetaan 2,5 dl jääkylmää maitoa. Vatkataan ensin hitaalla teholla ja pikkuhiljaa nostetaan vatkaimen tehoja. Kovimmalla teholla seosta vatkataan 3 minuuttia. Seoksen voi maustaa esimerkiksi pienellä tilkalla kahvia. Seoksen voi myös värjätä elintarvikevärillä. Itse laitoin seokseen teelusikallisen suklaajauhetta.

Cup Cake Topping on helppo tehdä ja "näyttää" hyvältä. Suklaalla maustettuna hieman mauton. Myöskään piparin maku ei tullut esille muffinin sisällä. 

Hyvä kokeilu mutta seuraavalla kerralla kun haluan piparkakkumuffineja, sekoitan jauhoihin kanelia, neilikkaa ja inkivääriä. Sillä piparin maku tulee oikeutetusti esiin.

Syvällisiä pohdintoja heti aamusta

Juttelimme eilen lasten kanssa uskontotunneista. Tällä hetkellä aiheena ovat erilaiset rukoukset ja erityisesti lasten mieleen oli jäänyt lause: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin rakastat itseäsi."

Tänä aamuna aloin miettimään tuota lausetta enemmän. Lause on voimakas mutta samalla minusta vääristynyt. Jos mietitään missä jamassa maailma tänäpäivänä on, onko käyny niin että ihmiset eivät enää rakasta itseään ja siksi kohtelevat kanssaihmisiä huonosti?

Minulle on monta kertaa sanottu, että minun pitäisi rakastaa itseäni ja vasta sen jälkeen ajatella muita. Ymmärrän hyvin, sillä huolehdin aina ensin muista ja vasta sitten (jos aikaa ja jaksamista riittää) itsestäni. Enkä usko että olen ainoa. Pitäisikö meidän kääntää tuo lause sittenkin: "Rakasta itseäsi niinkuin rakastat lähimmäistäsi"?

Kun elämäni myllerti ja olin sairaslomalla, kuuntelin iltaisin rentouttavaa musiikkia. Eräänä iltana silmieni eteen (pidin siis silmiä kiinni mutta "näin") nousi kuva, jossa oli kuutio. Tuo kuutio oli rakennettu pakuista teräksistä kalteresita. Siinä oli ovi, jossa oli kaksi massiivista lukkoa. Kuution sisällä oli sydän. Tuo sydän oli likainen, huonokuntoinen, rikkinäinen ja hyvin tummanpunainen, melkein musta. Sitä oli yritetty korjata nauloilla ja laudanpätkillä ja parsia neulalla ja langalla kokoon.

Purskahdin itkuun kun tajusin että kyseessä oli oma sydämeni. Miten huonosti olinkaan kohdellut itseäni ja sydäntäni. Tuolloin ymmärsin että en ollut koskaan rakastanut itseäni, olin aina pitänyt itseäni huonona ja riittämättömänä. Tuon hetken jälkeen, päivä päivältä, kalterit alkoivat "sulaa", lukot aukenivat ja sydämeni hyppeli iloisesti kuutiosta pois kädelleni. Se oli iloinen, että annoin sille aikaani ja huomiotani.

Tällä hetkellä sydämeni ei ole täysin korjattu mutta loppusuoralla ollaan. Kaltereita ei ole näkynyt moneen päivään ja tunnen kuinka iloinen sydämeni on.

Rakastatko sinä itseäsi? Annatko sinä itsellesi aikaa? Arvostatko ja kunnioitatko itseäsi?
Jos vastaat ei, olisiko aika aloittaa?
Jos vastaat kyllä, olen niin onnellinen puolestasi. Olet eheä ihminen ja uskallat elää omannäköistäsi elämää. Jatka samaan malliin ;)