Siksi ajattelin tänään "selventää" ajatuksiani hieman.
Olen törmännyt muutamien ihmisten kohdalla tilanteeseen, jossa he toivovat, että saisivat lisää tuloja. Tilanne heidän kohdallaan on se, että raha tulee ja raha menee ja mitään ylimääräistä ei jää säästöön tai unelmien toteuttamiseen.
Pohdin tätä asiaa pääsiäisenä ja huomasin omassakin ajatusmaailmassa vääristymän, jonka ajattelin tuoda päivänvaloon.
Toisaalta asia on ihan simppeli ja itsestään selvyys mutta toisaalta näkökulma, josta asiaa tarkastellaan, saa aikaan täysin erilaiset tulokset.
Oletetaan, että henkilön A kuukausitulo (netto) on 1500€. Hänen menonsa ovat 1450€, joten periaatteessa tuo 50€ pitäisi pystyä säästämään joka kuukausi. Meistä jokainen kuitenkin tietää, että niitä yllättäviä menoja tulee eteen harva se kuukausi.
Tämä henkilö A päättää tavoitella ylimääräistä rahatulovirtaa, jolloin hänellä jää rahaa säästöön pahanpäivän varalle sekä unelmien toteuttamiseen. Hän päättää, että 400€ kuukaudessa olisi sopiva summa. Henkilö A ajattelee, että hän tekee 4 kuukautta töitä sen eteen (miettii siis erilaisia vaihtoehtoja miten saa lisättyä kuukausittaista rahavirtaa tililleen) ja pyrkii korottamaan tulotasoaan 100€/kk. Tällöin, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, 4 kk kuluttua hänen tulotasonsa on yhteensä 1900€.
Meistä jokainen tietää, että siitä rahasta, joka tilille joka kuukausi tulee, täytyy maksaa verot. Tässä esimerkissä henkilön A veroprosentti kaikkine lisämaksuineen on 30%.
Tässä tulee se haastava osuus. 400€ ei sinänsä tunnu suurelta summalta, 100€ kuussa neljän kuukauden ajan. Mutta koska jokaisesta summasta menee verot, tuo 400€ lisäys kutistuu verojen jälkeen 280€ (400€ - (400€ x 30% ) = 280€). Kaiken sen työn jälkeen, jota henkilö A on 4 kuukauden aikana tehnyt, ei saatu summa tunnukaan enää yhtä kivalta, koska verottaja syö siitä kolmanneksen. Olo on tyytymätön ja pettynyt.
Jos taas tarkastellaan tilannetta toisin päin, eli tuo 400€ olisikin nettosumma, jonka henkilö A haluaisi itselleen joka kuukausi lisää, silloin se tarkottaisi, että hänen tulisi ansaita 580€, josta verojen jälkeen jäisi tuo 400€ käteen.
Nyt tuo 580€ tuntuukin jo paljon suuremmalta summalta. Jos henkilö A tavoittelee 580€ lisäkorotusta tulotasoonsa 4 kuukaudessa, hän joutuu ansaitsemaan 145€ kuukaudessa tai pidentää tavoiteaikaa melkein 6 kk (tavoitesumman ollessa 100€/kk).
Tässä vaiheessa ihmisen mieli alkaa epäillä, onko oikeasti mahdollista saada tulotasoa korotettua 145€/kk tai onko 6 kk liian pitkä aika tulotavoitteen saavuttamiselle. Joten mieli alkaa keksimään erilaisia tekosyitä, miksi tämän tavoitteen saavuttaminen on mahdotonta ja niinpä (todennäköisesti) henkilö A luopuu koko yrityksestä.
Tämä esimerkki pätee siis siinä tilanteessa, että henkilön A todellinen tavoite on kasvattaa kuukausittaista tulovirtaa tililleen.
Mitä tässä tilanteessa sitten tulisi tehdä?
A:n tulisi löytää "optimaalinen" rahasumma, joka bruttona ei ole liian suuri ja nettona riittävän suuri, tuomaan taloudellista turvaa elämään. Esimerkiksi A:n kohdalla, tuo summa voisi olla 490€ bruttona, jolloin verojen jälkeen hänelle jäisi 343€ tilille joka kuukausi. 490€ kun jaetaan 4 välitavoitteeseen, summa on 122,50€, joten sekään ei tunnu enää niin mahdottomalta.
Tämä esimerkki on rautalankamalli, enkä ota kantaa tulotason korotuksen aiheuttamasta mahdollisesta veron korotuksesta. Itse asiassa tein tahallani veroprosentin tässä esimerkissä 30% jotta se olisi hieman yläkanttiin. Enkä myöskään ota tässä postauksessa kantaa siihen, millä tavoin tuota rahavirtaa tulisi/voisi kasvattaa. Se on myös erittäin mielenkiintoinen aihe, johon palaan myöhemmin.
Jokainen joutuu tekemään itse omalla kohdallaan omat ja tarkat laskelmat ja tarkistamaan tulon noususta aiheutuvat veron korotukset, jotta tällaisia ikäviä yllätyksiä ei pääse sattumaan.
Yksi mahdollinen paikka aloittaa oman talouden hallinta, on eKirjani "Elämänhallinta - Talouden Tasapaino", jossa käyn yksityiskohtaisesti läpi budjettirakenteen. Itse teen tämän budjetin kerran vuodessa. Ensimmäisenä vuonna tarkastelin budjettia kahden kuukauden välein, mutta nykyään muistan sen niin hyvin ulkoa, että kerta vuodessa riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!