Elämänmuutokseen tarvitaan aikaa, asennetta, herkkyyttä, periksiantamattomuutta sekä ripaus hulluutta

Siitä lähtien, kun olen kertonut, että jatkossa keskityn blogissani enemmän elämänmuutokseen ja unelmien toteuttamiseen, olen alkanut nähdä lehtiartikkeleita erilaisista perheistä ja ihmisistä, jotka ovat tehneet elämänmuutoksia.

Jokaisessa artikkelissa on kerrottu erilaisia vinkkejä, miten muutos onnistuu. On 5 vinkkiä, 7 ja jopa 12 erilaista vinkkiä. Artikkeleista huokuu elämänmuutoksen helppous, sen kuin vain päätät ja hups kaikki onnistuu.

Tätähän me kaikki toivomme, mutta todellisuus on toinen.

Elämänmuutos ei ole helppoa. Tulet käymään itsesi kanssa juupas - eipäs taisteluja enemmänkin kuin pari kertaa. Siksi muutos vaatii ennen kaikkea aikaa. Jos haluat muuttaa elämääsi viikossa, älä pety mutta et tule onnistumaan. Kuukausikin on hyvä alku mutta todennäköisesti tarvitset muutaman kuukauden ennen kuin voit oikeasti sanoa, että elämäsi on muuttumassa. Kun opit elämänmuutoksen prosessin, pystyt tulevaisuudessa toteuttamaan asioita huomattavasti nopeamminkin.

Toiseksi tarvitaan paljon asennetta. Asenne tuo mukanaan rohkeutta toteuttaa villeimmätkin unelmat. Asenne kantaa sinua silloin kun muut epäilevät muutoksesi onnistumista ja pahimmillaan ampuvat alas upeat ideasi ja unelmasi.

Herkkyyttä tarvitaan, jotta huomaisit kaikki merkit universumilta, jotka tukevat muutostasi. Herkkyys tulee siitä, että osaat elää hetkessä. Saat ideoita ja näet tekstejä jotka kehottavat sinua ottamaan aina seuraavan askeleen. Esimerkiksi mietit, uskallatko ottaa ensimmäisen askeleen ja seuraavana päivänä näet mainoksen jossa lukee: "Ota rohkeasti seuraava askel". Kun sitten etenet, mietit, mitähän sinun pitäisi tehdä seuraavaksi ja parin päivän päästä kuulet radiosta: "Nyt olisi hyvä aika käydä pankissa pistämässä pankkiasiat kerralla kuntoon!" Ja niin edelleen. Pieniä merkkejä, pieniä askeleita.

Tarvitset periksiantamattomuutta, jotta et lannistu heti ensimmäisen kerran jälkeen kun eteesi tulee este. Sillä niitä tulee. Aivan varmasti. Olen monesti ajatellut, että esteet voivat olla merkkejä meille, että olemme menossa väärään suuntaan. En siis ota niitä merkkinä, että tämä tavoite ei ole minulle tarkoitettu tai että en ansaitse saavuttaa tätä unelmaa. Esteen sattuessa pysähdyn ja katselen muutaman päivän ympärilleni. Sitten kokeilen uudelleen. Ehkäpä minun oli tarpeellista odottaa muutama päivä, jotta saisin haluamani asian edullisemmin tai vaikkapa paremmat istumapaikat teatterista. Syitä voi olla useita. Kokeilemalla opit tuntemaan mitä esteet tarkoittavat.

On oltava ripaus hulluutta, että uskaltaa lähteä omalta mukavuusalueeltaan pois. On otettava uskonhyppy, hyppy tuntemattomaan.

"En sano, että se tulee olemaan helppoa mutta sanon, että se on sen arvoista." 

Tämä lause lukee makuuhuoneeni seinällä muistuttamassa siitä, että kaikki se työ jonka teen, on unelmani arvoinen. Olenko hullu, jos ajattelen että selviydyn yksin kahden erityislapsen kanssa muutaman päivän New Yorkissa? Mahdollisesti. Tai sitten kyseessä on se minun uskonhyppyni. Kun näen, että selviydyn siitä, mistä kaikista muista asioista voisinkaan selviytyä tulevaisuudessa?

Mikä sitten on realistista?
Olen tehnyt työtä 12 vuotta muuttaakseni elämääni sellaiseksi, että minun olisi siinä hyvä olla. 12 vuotta. Se on aika pitkä aika. Ensimmäiset 6 vuotta menivät puhtaasti siihen, että opettelin luottamaan miehiin ja katsomaan heitä silmiin. Kun sitten uskalsin vihdoin ja viimein katsoa miestä suoraan silmiin, tiesin, että yksi merkkipaalu on saavutettu. Työ, jonka olin tehnyt paranemiseni eteen, oli tuottanut tulosta.

Seuraavat 3 vuotta tein töitä saadakseni työni ja perhe-elämäni tasapainoon. Jos lapseni olisivat olleet ns. "normilapsia", työni olisi ollut tässä kohtaa tehty ja olisin päässyt tekemään muutossa omassa itsessäni. Mutta sitten sain tietää kasvattavani erityislasta, jolloin aloitin kasvatustyön oikeastaan alusta.

Viimeiset 3 vuotta olen jatkanut tuota kasvatustyötä. Ja olen äärimmäisen iloinen ja onnellinen kun näen miten pitkälle olemme päässeet. Mutta edelleen olemme muutosvaiheessa, sillä jouduin aloittamaan puolet kasvatustyöstä jälleen alusta viime syksynä.

Tuo muutos menee kuitenkin nopeasti, sillä osaan jo odottaa mitä on edessäni. Kyseessä on enää pientä hiomista, yhteen hitsaamista ja kiillottamista.

Jos nyt näyttää, että seuraavien 3 kk aikana asiat kohdallani ottavat suuria harppauksia nopeaan tahtiin eteenpäin, se johtuu siitä, että viimeiset 12 vuotta, olen tehnyt teoriatyötä tätä muutosta varten. Ja nyt on aika saattaa tuo teoria käytäntöön ja viedä muutos loppuun.

Olen niin innoissani, kiitollinen ja onnellinen tästä matkasta. Tiedän, että seuraavat 3 kuukautta tulevat olemaan huikeimmat tähän mennessä.

Se, että minä olen tehnyt muutosta viimeiset 12 vuotta, ei tarkoita, että sinunkin pitää. Sinun elämäsi on toisenlainen, toisilla kokemuksilla maustettu. Mutta se mitä minä voin sinulle tarjota, on oikoteitä vaikeimpien mutkien yli, ajatuksia, ideoita, inspiraatioita, uskoa ja luottamusta omiin unelmiin sekä ilon ja onnen hetkiä.