Takana on 700km auton ratissa, paljon naurua, muutama ilon kyynel ja ihania muistoja joita muistella vielä pitkään.
Oma mukavuusalueeni joutui viikonloppuna todelliseen testiin ja voittajana selvittiin maaliin. Muistan joskun 18-kesäisenä vannoneeni, etten ikinä aja autolla Helsingissä. Se siitä mukavuusalueesta sitten.
Hommahan menee niin, että kun opimme jotain uutta, siitä tulee hyvin nopeasti rutiinia. Otan esimerkin, jonka kautta tämä on helpompi selittää.
Minä tykkään ajaa autoa. Nautin siitä, rentoudun aina kun pääsen istumaan auton ratin taakse. Suonenjoki - Kuopio väli on n. 50km pitkä ja Kuopion keskusta kohtuu tuttu. Ei tarvitse paljoakaan miettiä missä on yksisuuntainen katu, mistä tulevia pitää väistää jne. Olen siis ajellut Kuopion keskustassa aika paljon. Siitä on tullut minulle rutiinia.
Kuopio on siis mukavuusaluettani kun puhutaan autolla ajamisesta. Jos haluan lähteä laajentamaan mukavuusaluettani, teen automatkan Jyväskylään, Tampereelle, Kokkolaan tai vaikka Ouluun. Kilometrejä kertyy ja opin ajamaan uusissa kaupungeissa.
Ja taas laajennan mukavuusaluettani ajamalla Turkuun, Naantaliin, Porvooseen ja Lappeenrantaan. Joka kerta kun uskaltaudun ajamaan uuteen kaupunkiin, mukavuusalueeni laajenee.
Tänä viikonloppuna hurautin kunnolla mukavuusalueeni ulkopuolelle ajamalla Helsinkiin ja suoraan keskustan läpi. Tässä kohtaa oli mielenkiintoista seurata omaa reaktioani. Mitä lähemmäs keskusta tuli, sitä enemmän käteni alkoivat tärisemään ja sydämeni hakkaamaan. Olo oli varsin tukala mutta tiesin, että ei se ajaminen ole sen kummempaa kuin Turussa tai Tampereellakaan. Vähän enemmän autoja ja vähän enemmän katuja. Tsemppasin itseäni joka kerta kun seisoin punaisissa liikennevaloissa:
"Hyvin se menee. Ei mitään hätää. Navigaattori ohjaa sinut turvallisesti perille.
Ole ihan rauhassa vain ja kulje virran mukana."
Ja yhtäkkiä oltiinkin jo perillä.
Sitten mieleeni tuli toinen asia. Mistä olen saanut päähäni silloin 18-kesäisenä, etten ikinä halua ajaa autolla Helsingin keskustassa? En voi muistaa todellista syytä mutta pohdin sitä, miten paljon meissä onkaan sisäisiä esteitä, sanottuja lauseita, "En ikinä voisi..." "Ei minusta ikinä ole..." "En voisi koskaan tehdä..." ja miten helppo niihin on itse uskoa. Mitä useammin toistat itsellesi, ettet pysty johonkin, sitä enemmän alat uskoa siihen. Mutta se mikä on vieläkin hämmästyttävämpää on, miten helppoa noista rajoittavista ajatuksista onkaan päästä eroon.
Tarvittiin vain yksi päätös ja kun istuin autossa matkalla Helsinkiin, en voinut enää peruuttaa. En voinut jättää autoa Lahden Renkomäkeen ABC:n pihaan ja sanoa: "Tämä matka päättyi tähän, loppumatka mennään bussilla" vaan auto oli käännettävä takaisin moottoritielle ja painettava kaasua.
(Autolla ajaminen on aina ollut mielestäni rentouttavaa ja siksi uskaltauduinkin lähtemään autolla kohti Helsinkiä. "Paras" autoreissu on tullut tehtyä 2 kesää sitten. Silloin ajelimme lasten kanssa Poriin ja takaisin - saman päivän aikana! 750km päivässä, kyllä tiesi ajaneensa illalla kun kotiin pääsi. Enkä tee toista kertaa noin pitkää matkaa yhden päivän aikana!)
Mukavuusalueeni ulottuu nyt koko Suomeen. Mitä tapahtuu kun venytän mukavuusaluettani seuraavan kerran ajamalla Tallinassa, sitten Tukholmassa, Kööpenhaminassa ja niin edelleen? Mukavuusalueeni laajenee laajenemistaan kunnes uskallan lähteä ajamaan autolla mihin tahansa kaupunkiin missä päin maailmaa tahansa.
Voitko yhtään kuvitella, miten paljon tällaisia rajoittavia ajatuksia meillä onkaan? Mitä tapahtuu, kun poistamme ne yksi kerrallaan uskaltautumalla oman mukavuusalueemme ulkopuolelle?
Eihän mukavuusalueen laajentaminen tarkoita sitä, että heti ensimmäisenä pitäisi lähteä kiipeämään Mount Everestille tai pitää puhe 1500 ihmisen edessä. Vaan se tarkoittaa sitä, että laajentaminen tapahtuu pikkuhiljaa, askel askeleelta.
Jollekin se voi olla sitä, että uskaltaa lähteä kotoa yksin lenkille. Toiselle sitä, että uskaltaa sanoa oman mielipiteensä kokoushuoneessa. Kolmannelle sitä, että uskaltaa viettää viikonlopun yksin vieraassa kaupungissa.
Pienen pieniä - tietoisia - askeleita jotka venyttävät mukavuusaluetta pikkuhiljaa. Mitä suuremmaksi mukavuusalue laajenee, sitä vähemmän se enää palaa takaisin entiseen mittaansa. Ja sitä enemmän tulet saavuttamaan upeita kokemuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!