Mutta jos oikeasti mietit vastausta, se ei olekaan niin helppoa.
Moni sanoo, että onnellisuus on oma koti, perhe, vakituinen työ, loma ja vapaa-aika. Mutta entäs sitten kun kaikki nuo asiat kuormittavat omalla tavallaan, kuluttavat energiaasi päivästä toiseen, etkä saa kierrettä katkaistuksi? Kun pomo vaatii joka aamu lisää tulosta, kun kotona pitää siivota, pyykätä ja pestä astiat, kun lapset vaativat huomiota, uusia pelejä, uusia elektroniikka laitteita, kun puoliso vaatii laatuaikaa, kun odotat lomaa ja alat kohta stressaamaan, että mihinkäs sitä tällä kertaa lähdetäänkään, kun kaverit soittelevat ja kysyvät milloin nähdään ja otat kalenterisi esille vain huomataksesi että työ, lasten harrastukset, puolison menot ja omat kiinnostukset kohteet ovat täyttäneet kalenterisi kaksi kuukautta eteenpäin...
Vieläkö nuo asiat takaavat onnellisuutesi?
Hei.
Kiitos kun tulit lukemaan blogiani.
Olen 34-vuotias sinkkuäiti Itä-Suomesta, perheeseeni kuuluu kohta 11-vuotiaat kaksoset, joista toisella on todettu ADHD pari vuotta sitten. Olen vakituisessa työssä alalla, jossa tavoitteet kiihtyvät vuosi vuodelta. Ai niin, ja olen tällä hetkellä sairaslomalla uupumuksen vuoksi.
Olen sairaslomani aikana joutunut kyseenalaistamaan itseni ja toimintani. Kuka minä olen? Mikä minun tehtäväni on tässä kaikessa hullunmyllyssä? Kuka asioitani hoitaa jos en itse siihen kykene? Missä on minun oikeuteni onnellisuuteen ja rauhallisuuteen? Missä menee raja kaikkien yhteiskunnan asettamien vaatimusten ja minun jaksamisen suhteen? Missä kohtaa minulla on oikeus (lue: OIKEUS) sanoa: "Nyt riittää!"?
Olen repinyt itseni auki.
Ja nyt aloitan itseni uudelleen kursimisen kokoon.
Ehkäpä löydät jotain uusia ajattelemisen aiheita omaan elämääsikin.
Tänään on hyvä päivä.
Tästä on hyvä aloittaa.
Aurinko paistaa. Suljen silmäni ja käännän kasvoni auringon paisteeseen. Se lämmittää. Se valaisee jotain, joka on haudattu syvälle sisälleni. Se lämmittää sydäntäni. Istun hetken hiljaa ja päätän että tänä päivänä otan tehtäväkseni yhden asian. Siivoan olohuoneen pöydän. Se riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!