On totta, että elämäni on tällä hetkellä hyvällä mallilla. Minulla on koti (vuokra sellainen), kaksi suht tervettä lasta, auto, ihana työ, ihania ystäviä ja sukulaisia ympärilläni. Olen itse terve ja iloinen lähes joka päivä. Mitä vielä voisin pyytää?
Mutta sitten oivalsin, että kyse ei olekaan siitä, olenko tyytyväinen elämääni nyt vaan siitä, mitä ajattelen elämästäni kun viimeiset hetket ovat käsillä.
Jos tietäisin, että huomenaamulla en enää heräisi, olisinko tyytyväinen niihin ratkaisuihin, joita olen elämässäni tehnyt? Olisinko sanonut tärkeille ihmisille että rakastan heitä sydämeni pohjasta? Olisinko näyttänyt sen heille? Olisinko näyttänyt itselleni, että rakastan itseäni? Katuisinko jotain? Olisinko halunnut tehdä jotain toisin?
Ollessani lukiossa muistan sanoneen ystävälleni:
"Sitten vanhana kiikkustuolissa, haluan muistella elämääni ja sanoa,
että pitikö tuokin mennä tekemään. Eikä,
että voi kun olisin silloin tehnyt niin."
Tuo ajatus on ollut elämäni punainen lanka siitä lähtien.
Jos en enää heräisi huomenna:
Olisinko tyytyväinen niihin ratkaisuihin, joita olen elämässäni tehnyt? Kyllä.
Olisinko sanonut riittävästi rakastan sinua ja osoittanut sen myös? En, haluan tehdä sitä enemmän.
Olisinko näyttänyt itselleni riittävästi, että rakastan itseäni? En.
Katuisinko jotain? Kyllä, katuisin sitä, että olin niin pitkään niin vihainen tietyille ihmisille.
Olisinko halunnut tehdä jotain toisin? En, sillä muuten en istuisi tässä kirjoittamassa näitä sanoja.
Olenko kokenut tarpeettomasti 35-vuotiaaksi ihmiseksi? Kyllä. Henkistä ja fyysistä väkivaltaa, hyväksikäyttöä, pettymyksiä, pettämistä, romahduksia, kauhua, pelkoa, alistamista, vähättelyä, yksinoloa, vaijettuja kyyneliä, syyllistämistä ja epäonnistumisen tunteita.
Minä olen käynyt kaiken sen läpi. Ja selvinnyt voittajana. En vielä ole maalissa, enkä haluakaan olla. Mutta tiedän sen, mitä periksiantamattomuudella, sinnikkyydellä ja anteeksiannolla saadaan aikaan.
Vahvoja ihmisiä.
Niitä, jotka voivat olla valona muille, niille, jotka vielä etsivät omaa tietään ulos pimeästä tunnelista. Niille, jotka joutuvat päivästä toiseen kokemaan sitä, mikä itselle on enää kaukainen muisto. Tuki ja turva niille, jotka eivät enää jaksa itse kävellä. Syli ja lämpö niille, jotka eivät enää muista mitä ne ovat. Kallio niille, jotka kokevat uppoutuvansa aina vain syvemmälle.
Miksi haluan muuttaa elämääni?
Koska haluan kokea elämän kaiken kirjon.
Haluan nähdä ja kokea ja muistella.
Haluan elää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!